Lue keskustelun säännöt.
Anoppi flippasi uutisesta
23.03.2016 |
Kolmekymppinen pariskunta, yhteistä taivalta takana reilut 5 vuotta. Kumpikaan ei halua lapsia, tämä on puhuttu selväksi jo varhain. Kaverit tietää kantamme, mutta kummankaan vanhemmille ei olla sanottu suoraan. Tai ei siis oltu sanottu ennen viime viikonloppua.
Anoppi on viimeisen vuoden aikana alkanut hienovaraisesti vihjailla tulevista lapsenlapsista, mutta ollaan saatu sivuutettua vihjailut myhäilemällä asialle tai vaihtamalla puheenaihetta. Viime viikonloppuna mies oli anoppilassa kylässä ja anoppi alkoi jälleen vihjailla. Oltiin jo aiemmin mietitty pitäisikö vanhemmille kertoa, jos joku alkaa kyselemään, ja niin mies sitten päätti kertoa totuuden.
Anoppi flippasi täysin. Piti hirveän palopuheen siitä, miten hänen ainoa toiveensa vanhuudenpäivilleen on ollut saada lapsenlapsia, ja olemmeko nyt miettineet ihan loppuun asti mistä luovumme ja millainen pettymys se on HÄNELLE. Pahinta jutussa oli kuitenkin se, että stereotyyppisen hirviöanopin tavoin syytä ruvettiin vierittämään minun niskoilleni. Anoppi oli mm. sanonut, että nykyajan naiset ovat niin itsekkäitä ja ymmärtääkö mies, ettei hänestä sitten koskaan tule isää. Mies oli yrittänyt sanoa, ettei se nyt ihan niinkään ole, mutta anoppi oli vaan mutissut siihen jotain ja mököttänyt koko loppu ajan.
Miten tuohon tunteenpurkaukseen pitäisi reagoida? Viikonlopun jälkeen ei ole kuulunut mitään, ei olla myöskään soiteltu sinne päin. Suututtaa koko ihminen, mutta myös se ketuttaa, jos hän nyt leipoo musta päänsä sisällä jonkun syntipukin.
Kommentit (130)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entäpä jos vain yksinkertaisesti tekisitte lapsen anopin mieliksi? Ei se nyt niiiiin kamalaa ole ja saisitte anopista hyvän isoäidin. Sitä paitsi, lapset aikuistuvat niin nuorina nykyään, joten saisitte pian viettää taas yhdessä aikaa miehesi kanssa.
Tulevaisuutta ei voi ennustaa, mutta tällä hetkellä molemmat on sitä mieltä ettei lapsia hankita. Mies on asiassa vielä ehdottomampi, joten ketuttaa kahta kauheammin se, että anoppi keksi vierittää "syyn" yksin mun niskaan.
Ap
Huoh...tiedän tarkalleen miltä sinusta ap tuntuu. Mekin tehtiin miehen kanssa yksi suuri yhteistä elämäämme koskeva päätös, pääasiassa miehen aloitteesta ja toiveesta. Kerrottiin anopille asiasta ja nyt minä olen päsmäröivä, miestäni määräilevä nainen, joka on syypää kaikkeen. Mieheni vain kärsii minun määräilyistäni ja on täysin minun tahtoni kuljetettavissa... Mies on yrittänyt oikaista tämän anopin käsityksen tilanteesta, mutta ei ole auttanut. Nyt olen ollut siitä lähtien syntipukki KAIKKIIN asioihin, jotka eivät ole menneet anopin toivomalla tavalla tai olemme miehen kanssa esittäneet erinevän mielipiteen hänen tahtoansa vastaan... toivottavasti sinun anoppisi järkevöityy alkujärkytyksen jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mäkin ehdotan, että seuraavalla tapaamiskerralla vihjaatte, ettette pysty saamaan lapsia vaikka haluaisittekin. Tuollaisesta anoppi ei kehtaa olla vihainen ja eiköhän lapsiasia oo sitten sillä käsitelty, ei tarvii jatkossakaan kuunnella mitään "miettisitte nyt vielä niitä lapsia, älkää olko itsekkäitä" jne. Ja tosiaan kyllähän sitä toisinaan sattuu, että ihmiset tulevat raskaaksi, vaikka heille on joskus lääkäri todennut etteivät pysty lisääntymään, joten ei sekään haittaa jos mielenne vielä joskus muuttuu!
Meillä anoppi flippasi, koska ei tehdä enempää lapsia kuin yksi. Ja kun se yksi on tyttö, niin minä olen mahdottoman paska ihminen, kun en suostu synnyttämään hänelle poikaa lapsenlapseksi. Bilsan tunnit vissiin jääneet välistä, kun minua syyttää lapsen sukupuolesta. Ja toisekseen, minä olisinkin valmis toiseen lapseen, mutta mies ei. Silti syy on minun.
HEL-NYC kirjoitti:
Miksei miehesi sanonut äidilleen suoraan ja kieltänyt puhumasta vaimostaan tuohon sävyyn?
Koska on osittain samaa mieltä. Miehessä kytee haave isäksi tulemisesta, vaikka ei sitä lapsiarkea kaipaakaan. Jossain vaiheessa tajuaa, että yhden lapsen kanssahan sitä kestäisi vain noin viisi vuotta, ja hakee itselleen uuden puolison..
Ap, rehellisesti, onko mies tossun alla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä anoppi flippasi, koska ei tehdä enempää lapsia kuin yksi. Ja kun se yksi on tyttö, niin minä olen mahdottoman paska ihminen, kun en suostu synnyttämään hänelle poikaa lapsenlapseksi. Bilsan tunnit vissiin jääneet välistä, kun minua syyttää lapsen sukupuolesta.
Voi kuule, kun haluaa syyttää jotakuta, niin sellainen keinot keksii. Vaikka että sinun munasolusi HYLKII MIESPUOLISIA SIITTIÖITÄ, jos ei muuta keksi, että saa asian miniän syyksi.
Vierailija kirjoitti:
Melkein pelkään jo aikaa, kun kaikki ikäiseni alkavat puhua vain lapsenlapsistaan. Minulta puuttuu isoäitigeeni. Siis isoäidiksi-haluamisgeeni. Että alkaisin saada ihanalle miniälleni raivareita, ettei hän saa lapsia, ihan mahdoton ajatuskin. Minulla ei ole aavistustakaan, tuleeko minusta koskaan isoäitiä. Mutta enhän tiedä, elänkö edes huomenna.
Terv. 53-vuotias anoppi
Kuulostat siltä, että sinulla on ikäkriisi tai ongelmia itsetunnon kanssa.
Olet yhtä vanha, oli sinulla lapsenlapsia tai ei..
T. Ikätoveri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätini teki aikanaan oman poikansa kanssa niin, että sulki tämän vaimoineen pois perheestä. Ilmoitti, että hänellä ei ole mitään tekemistä sellaisten ihmisten kanssa, jotka käyvät luonaan vain kärkkymässä perintöä tai syömässä ilmaista ruokaa. Lapsia saa olla tekemättä, mutta hän keskittyy niihin lapsiinsa, joiden puolisoiden kanssa tulee toimeen ilman, että joutuu koko ajan tukkanuottasille.
Kun serkkupoika oli noin 40v, hän erosi vaimostaan ja perusti perheen kymmenkunta vuotta nuoremman yh:n kanssa, jonka lapset ovat tädilleni hyvin rakkaita ja joiden äiti ei joka paikassa hehkuta sitä, miten ikävä ihminen anoppi on.
Taitaa tädissäkin olla vähän jotain herkän arvostelijan/asioihin puuttujan vikaa jos ei tullut toimeen poikansa ensimmäisen vaimon kanssa. Vaimossa varmasti myöskin. Toinen vaimo on varmaan sen verran kohtelias että antaa noiden tädin arvostelevien kommenttien mennä toisesta korvasta ulos puuttumatta niihin liiaksi.
Miksi anopin täytyy olla tekemisissä hankalan miniän kanssa, jos ko. perheessä ei edes ole lapsia? Ei ole olemassa mitään määräystä, jonka mukaan täytyy kestää lastensa vääriä puolisovalintoja: anopeilla on oikeus sanoa, että ei halua olla tekemisissä jonkun ihmisen kanssa eikä siihen välttämättä liity yhtään mitään anopin omaa hankaluutta. Elämä on paljon mukavampaa, kun kieltää ikäviltä ihmisiltä pääsyn lähelleen. Ihan samanlainen valinta kuin vaikka se, että ei hanki lapsia.
Ei välttämättä liitykään, eikä myöskään miniän tarvitse sietää anoppia. Sitä paitsi, jossain on jotain kasvatuksessa ja näin, mennyt pieleen jos oma poika rakastuu aivan kelvottomaan tyttöön. Eiku se tyttöhän sen vikitteli.. Niinkö?
Enemmän miettisin sitä, kuka miniän on kasvattanut ja saanut aikaan itsekeskeisen minä-minä -naisen. Ja tuossahan se mies kaiketi erosi ikävästä miniästä ja perusti perheen, joten jokainen oli lopulta tyytyväinen. Tyytyväisin oli varmaan se lapsettoman elämän halunnut miniä, joka lopulta sai olla myös ilman miestä. Nelikymppisenä naisena ei ole enää ihan helppoa löytää kunnollista lapsetonta miestä.
Vierailija kirjoitti:
Mäkin ehdotan, että seuraavalla tapaamiskerralla vihjaatte, ettette pysty saamaan lapsia vaikka haluaisittekin. Tuollaisesta anoppi ei kehtaa olla vihainen ja eiköhän lapsiasia oo sitten sillä käsitelty, ei tarvii jatkossakaan kuunnella mitään "miettisitte nyt vielä niitä lapsia, älkää olko itsekkäitä" jne. Ja tosiaan kyllähän sitä toisinaan sattuu, että ihmiset tulevat raskaaksi, vaikka heille on joskus lääkäri todennut etteivät pysty lisääntymään, joten ei sekään haittaa jos mielenne vielä joskus muuttuu!
Sepä vasta aikuismaista, alkaa valehtelemaan syistä.
Suoraselkäisrsti seisotte sanojenne takana.
Miksi etten muuten alunperin kerto et päätöksestänne? Nythän kohu olisi jo ohi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mäkin ehdotan, että seuraavalla tapaamiskerralla vihjaatte, ettette pysty saamaan lapsia vaikka haluaisittekin. Tuollaisesta anoppi ei kehtaa olla vihainen ja eiköhän lapsiasia oo sitten sillä käsitelty, ei tarvii jatkossakaan kuunnella mitään "miettisitte nyt vielä niitä lapsia, älkää olko itsekkäitä" jne. Ja tosiaan kyllähän sitä toisinaan sattuu, että ihmiset tulevat raskaaksi, vaikka heille on joskus lääkäri todennut etteivät pysty lisääntymään, joten ei sekään haittaa jos mielenne vielä joskus muuttuu!
Sepä vasta aikuismaista, alkaa valehtelemaan syistä.
Suoraselkäisrsti seisotte sanojenne takana.Miksi etten muuten alunperin kerto et päätöksestänne? Nythän kohu olisi jo ohi.
Se ei kuulu anopille. Se on pariskunnan ihan oma asia. Hänellä ei ole mitään osaa eikä arpaa poikansa ja miniänsä päätöksiin. Jos valehtelu pelastaa riidoilta, mökötykseltä ja haukkumiselta, niin ehkä se on paras ratkaisu? Ei kun... Hetkonen? Eikö paras ratkaisu olisi se, että anoppi ei sekaantuisi toisten päätöksiin?
Jos valehtelette steriiliydestä niin muistakaa sanoa, että mies on se steriili. Muuten anoppi alkaa etsiä miehelle hedelmällistä naista selän takananne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos valehtelette steriiliydestä niin muistakaa sanoa, että mies on se steriili. Muuten anoppi alkaa etsiä miehelle hedelmällistä naista selän takananne.
Aivan!
Oletteko ajatelleet, miltä mummuiässä tuntuu, kun tietää, ettei koskaan saa pitää sylissä omaa lapsenlasta. Kyllä se ainakin minusta olisi tosi surullista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oletteko ajatelleet, miltä mummuiässä tuntuu, kun tietää, ettei koskaan saa pitää sylissä omaa lapsenlasta. Kyllä se ainakin minusta olisi tosi surullista.
Mutta jos toiset eivät halua lasta, niin olisi pitänyt varmistaa mummoutensa tekemällä itse vaikka seitsemän lasta. Toki se on surullista, mutta ei oikeuta minkäänlaiseen tunteenpurkaukseen. Olisihan anoppi voinut todeta pojalleen, että no voi, minä olin lastenlasta toivonut, mutta tuen teitä päätöksessänne. Itse ne lapset on kuitenkin hoidettava, niin miksi se anoppi saisi kenenkään lapsiluvusta päättää?
Miksette laita anopille rajoja? Sanotte vaan tiukasti, että tästä ei keskustella ja niitä lapsenlapsia on turha odottaa.
Anopilla ei ole mitään sanomista siihen, tuleeko niitä lapsia tai ei. Miksi annatte syyllistää? Eikö mies osaa sanoa äidilleen että pää kiinni?
Vierailija kirjoitti:
Tätini teki aikanaan oman poikansa kanssa niin, että sulki tämän vaimoineen pois perheestä. Ilmoitti, että hänellä ei ole mitään tekemistä sellaisten ihmisten kanssa, jotka käyvät luonaan vain kärkkymässä perintöä tai syömässä ilmaista ruokaa. Lapsia saa olla tekemättä, mutta hän keskittyy niihin lapsiinsa, joiden puolisoiden kanssa tulee toimeen ilman, että joutuu koko ajan tukkanuottasille.
Kun serkkupoika oli noin 40v, hän erosi vaimostaan ja perusti perheen kymmenkunta vuotta nuoremman yh:n kanssa, jonka lapset ovat tädilleni hyvin rakkaita ja joiden äiti ei joka paikassa hehkuta sitä, miten ikävä ihminen anoppi on.
Puhut aivan kuin tuon tätisi ratkaisu olisi jotenkin normaali ja hyväksyttävä. Kuulostaa aika pimeeltä eukolta.
Vierailija kirjoitti:
Oletteko ajatelleet, miltä mummuiässä tuntuu, kun tietää, ettei koskaan saa pitää sylissä omaa lapsenlasta. Kyllä se ainakin minusta olisi tosi surullista.
Niinpä!
Mä muistan aina kuinka iloiseksi isäni tuli kun sai pidellä tyttärenpoikaansa sylissään. Hän oli valtavan onnellinen,että hänestä tuli vaari. Hän sanoi sen nimen aina niin kuin suuremmankin arvonimen. :)
Toivon, että omat lapseni saavat lapsia ja saan joku päivä ilon kutsua itseäni mummiksi.
Vierailija kirjoitti:
Miksette laita anopille rajoja? Sanotte vaan tiukasti, että tästä ei keskustella ja niitä lapsenlapsia on turha odottaa.
Anopilla ei ole mitään sanomista siihen, tuleeko niitä lapsia tai ei. Miksi annatte syyllistää? Eikö mies osaa sanoa äidilleen että pää kiinni?
Siinä vaiheessa jos poikani alkaa vaimonsa kehoituksesta sanoa minulle, että pää kiinni, niin saavat pysyä kokonaan poissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletteko ajatelleet, miltä mummuiässä tuntuu, kun tietää, ettei koskaan saa pitää sylissä omaa lapsenlasta. Kyllä se ainakin minusta olisi tosi surullista.
Niinpä!
Mä muistan aina kuinka iloiseksi isäni tuli kun sai pidellä tyttärenpoikaansa sylissään. Hän oli valtavan onnellinen,että hänestä tuli vaari. Hän sanoi sen nimen aina niin kuin suuremmankin arvonimen. :)
Toivon, että omat lapseni saavat lapsia ja saan joku päivä ilon kutsua itseäni mummiksi.
Se hohto laantuu. Äitini oli aivan lääpällään, kun siskoni sai esikoisensa. Pari vuotta myöhemmin oli tullut taas siihen tulokseen, että mummous on aika yliarvostettua.
Äitini kyllä on kiinnostunut asioistamme ja auttaa pyydettäessä lasten kanssa, että sinänsä on oikein hyvä mummo, mutta kyllä se hohto vaan siitäkin hommasta laantui :D
Äh, anna olla.
Eiköhän se anoppi rauhoitu ajan kanssa. Noi ikäihmiset näkevät asiat eri tavalla kun nuorempi sukupolvi. He ovat eläneet sitä aikakautta, kun perheenperustaminen on itsestäänselvyys, kun taas tänä päivänä, se ei ole mikään kummosempi juttu jos ei koskaan tee lapsia. Eli noille vanhemille se on myös hirvee kolaus.. eikä asiaa tietty auta se että ne kuuntelee tuttavien mummojuttuja, ja oma lapsenlapsi vauvakuume nostaa päätään. Se on kuitenkin teidän oma päätös teette tai olette tekemättä.
Itse kuuntelin tota samaa painostusta tollaset 15 vuotta, joten ymmärrän kyllä miten ärsyttävää se on... mutta sitten kun painostus vihdoin loppui, ja kaikki luulivat etten lasta tee, niin ähäkutti, pyöräytinpä 39vuotiaana pikku tyttären =D =D