Lue keskustelun säännöt.
Eskarilaisten vanhemmat,treenaatteko lastanne?
23.03.2016 |
6-7 -vuotiaiden vanhemmat!Treenatteko lastanne?
Meillä treenataan ihan tosissaan vaikkapa kengännauhoja,isoja lukuja,lukemista,kirjoittamista..Koitetaan joka päivä vähän harjoitella jotakin taitoa.
Kuitenkin meillä useampi lapsi,joten voisi sanoa että meillä lapset jää huomiotta ja kehitys ja oppiminen viivästyy.Tekeekö ihmiset ainokaistensa kanssa joka päivä harjoituksia?
Meillä pienintä ennätetään kävelyttämään ja kujerrellaan ja jutellaan,kolmosen kanssa leikitään ja touhutaan,4-vee tyttö on mukana monessa touhussa.kaikki osaa pyöräillä ja hihtää ja harjoittelevat luistelua.
Ärsyttää kun väitetään,ettei useamman lapsen perheessä olisi muka lapsille aikaa,kyllä on!
Kommentit (29)
Vierailija kirjoitti:
No ei mitenkään tietoisesti tai aikataulutetusti harjoiteltu, mutta lapsne kanssa puuhataan koko ajan jotain ja kiinnostuksen mukaan tehdään asioita. Jos lapsi halusi lukea, silloin luettiin yms.
En usko mihinkään treeneihin, vaan elämiseen.
Niin ja lapsi on nyt tokaluokkalainen. Ei sisaruksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tutuvat oppivan ilman opettamistakin, koska ovat kiinnostuneita asioista.
Niin montakos lasta teillä nyt sitten oli? Kolme tai neljä? Ja luulet olevasi suurperheellinen?
Kuljetko sää ihan täysillä, ap? Vai ollaanko trololoo-osastolla?
Vierailija kirjoitti:
No ei mitenkään tietoisesti tai aikataulutetusti harjoiteltu, mutta lapsne kanssa puuhataan koko ajan jotain ja kiinnostuksen mukaan tehdään asioita. Jos lapsi halusi lukea, silloin luettiin yms.
En usko mihinkään treeneihin, vaan elämiseen.
Niin uskoin minäkin ennenkuin lapsi meni eskariin!:)
Lapset olleet kotona,mitä nyt kerhoissa joskus ja saaneet rauhassa ulkoilla ja harjoitella liikkumista ja pyöräilyä,pallottelua yms.
Mutta onhan maailmassa asioita joiden takia täytyy istua alas ja opettamalla opettaa lapselle asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niin montakos lasta teillä nyt sitten oli? Kolme tai neljä? Ja luulet olevasi suurperheellinen?
Neljä lasta.En ole suurperheellinen?No en omassa pitäjässäni mutta kaupunkilaisen mielestä kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei mitenkään tietoisesti tai aikataulutetusti harjoiteltu, mutta lapsne kanssa puuhataan koko ajan jotain ja kiinnostuksen mukaan tehdään asioita. Jos lapsi halusi lukea, silloin luettiin yms.
En usko mihinkään treeneihin, vaan elämiseen.
Niin uskoin minäkin ennenkuin lapsi meni eskariin!:)
Lapset olleet kotona,mitä nyt kerhoissa joskus ja saaneet rauhassa ulkoilla ja harjoitella liikkumista ja pyöräilyä,pallottelua yms.
Mutta onhan maailmassa asioita joiden takia täytyy istua alas ja opettamalla opettaa lapselle asioita.
Niin kun mitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Treenaa? No emme kai sanan varsinaisessa merkityksessä. Eskarivuoden aikana lapselle on kyllä syttynyt pohjaton tiedonhalu asioista laidasta laitaan, uusi kysely-ikä suorastaan. Lapsi harjoittelee luonnostaan kirjaimia, numeroita jne. Mieltä askarruttavia asioita yhdessä pohdimme ja harjoittelemme lapsen oman halun ja tahdin mukaisesti. Treenaaminen kuulostaa omaan korvaani liian tavoitehakuiselle.
Ei treenata. Lapset oppivat itsekseen lukemaan 4-5-vuotiaina (kolme lasta), kävivät tai käyvät kielikylpypäiväkotia tai -eskaria, aina on liikuttu jalan tai pyörällä ja harrastettu paljon, liikuntaa, musiikkia ym, kaikki ovat luistelleet 3-4-vuotiaina, laskeneet päässälaskuja ennen kouluikää, jne jne. Ihan normielämisellähän nuo tulee, sen kummemmin tankkaamatta tai treenaamatta. Asioita oppii koko ajan elämällä ja tekemällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No kyllä opetettiin jo ennen eskaria solmimaan kengännauhat, laittamaan ulkohousujen lenkit kengän alle, asettelemaan märät vaatteet kuivuriin ja ylipäänsä pukemaan jumppavvaatteista ulkovaatteisiin itse sekä pyyhkimään veskissä. Nämähän on kaikki asioita, jotka ainakin meidän eskarissä pitää osata tehdä itse.
Olen myös maksanut lapselle viiden euron palkkion isojen ja pienten aakkosten opettelusta :) Lapsi rakastaa oppimista, me kannustamme, ja nyt keväällä hän osaa lukea, kirjoittaa ja laskea yhteen ja vähennyslakuja, kertotauluakiin on jostain vähän oppinut.
Ei me kuitenkaan mitään päivittäisiä opiskelusulkeisia pidetä, mutta aina tilaisuuden tullen opetetaan ja opitaan itsekin. Katselemme myös karttapalloa ja tähtikarttaa, lapsi on niistä kiinnostunut. Mielestäni kuitenkin jokaisen vanhemman velvollisuus on opettaa lapselle sosiaalisia taitoja ja itsehillintää, ne jos puuttuvat, niin koulussa on tiedossa hankaluuksia!
Vierailija kirjoitti:
6-7 -vuotiaiden vanhemmat!Treenatteko lastanne?
Meillä treenataan ihan tosissaan vaikkapa kengännauhoja,isoja lukuja,lukemista,kirjoittamista..Koitetaan joka päivä vähän harjoitella jotakin taitoa.
Kuitenkin meillä useampi lapsi,joten voisi sanoa että meillä lapset jää huomiotta ja kehitys ja oppiminen viivästyy.Tekeekö ihmiset ainokaistensa kanssa joka päivä harjoituksia?
Meillä pienintä ennätetään kävelyttämään ja kujerrellaan ja jutellaan,kolmosen kanssa leikitään ja touhutaan,4-vee tyttö on mukana monessa touhussa.kaikki osaa pyöräillä ja hihtää ja harjoittelevat luistelua.
Ärsyttää kun väitetään,ettei useamman lapsen perheessä olisi muka lapsille aikaa,kyllä on!
Ekoja jaksoin treenata, ajattelin että muuten eivät opi mitään. Kolmatta en enää jaksanut, mutta oppikin itse ( en opettanut ) salaa minulta lukemaan. Matikassakin on haka. Enpä tiedä sitten mitä tuon neljännen kanssa tekee...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarviiko niitä kirjaimia erikseen oikein opetella? Onko oikeasti vaarana ettei lapsi tule koskaan niitä oppimaan? :D Jos nyt ei lukihäiriötä oo, niin ei se lukeminenkaan niin vaikeaa ole. Ei näistä kannata turhaan mitään paineita ottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Siis millaisia harjoituksia pitäisi tehdä joka päivä", kysyy ainokaisen äiti, jolta on treenaaminen tosissaan jäänyt väliin. Meillä ei kyllä ole mitään harjoituksia koskaan tehty.
Kun tuli aika opetella 5-vuotiaana kengännauhat, niin niiden solmimisen opetteluun meni noin 10 min. Sitten kun niitä nauhakenkiä käytettiin, niin käytännössähän niiden solmiminen sitten nopeutui siitä parista minuutista nopeammin tapahtuvaksi. Eikö se siinä sitten "treenaantunut"?
Isot luvut? Tuhansissako laskette, vai mitä nämä isot luvut ovat? Toki lapsen kanssa leikittiin laskuilla niin päiväkoti-iässä kuin eskarissakin., kun lapsi niistä piti. Mutta missään isoissa luvuissa ei laskettu. Minusta riitti lapsen tavalliset taidot eli ennen eskaria laski kymmenissä ja kymmenylityslaskuja niin yhteen kuin vähennyslaskuna sekä lapsi itse hoksasi kertotaulun ja jakolaskun alkeet siinä 5-vuotiaana. Eli ei mitään suuria kertolaskuja, mutta jokin 6x7 ja vastaavia keksi itse ja tarkisti minulta, että laskiko oikein.
Lukemista tai kirjoittamistakaan ei treenaamalla treenattu kuin mitä lapsi nyt itse oli kiinnostunut. Kyseli päiväkodissa joitakin kirjaimia ja kotona joitakin kirjaimia, ja oppi lukemisen perusteet 3-vuotiaana. Yhdessä luettiin ja esim. Ella-kirjoja ja Risto Räppääjä kirjoja päiväkotiiässä ja eskarin aikoihin: minä luin iltasaduksi ja lapsi halusi minua viihdyttää, kun tein esim. ruokaa. Toki sai minulle lukea kun halusi.
Päiväkirjan ostin lapselle, kun halusi kirjoittaa päiviensä tapahtumista. Aluksi toki oli aika paljon virheitä, mutta siitä se sitten lähti.
Käyntiin muskarissa, luontoretkillä, teattereissa, konserteissa, lasten tapahtumissa, lasten liikuntavuoroissa, leikkipuistoissa, uimahallissa, hiihtämässä, taidenäyttelyissä jne, mutta en koskaan ole ajatellut, että olemme treenanneet mitään. Olemme pitäneet hauskaa ja samalla oppineet elämässä tarvittavia taitoja. Ainoastaan ehkä luistelu oli sellainen, että sitä pilke silmässä treenattiin. Kun ei oikein sujunut vanhemman kanssa, niin sitten vietiin 4-vuotiaana luistelukouluun. 5-vuotiaana sitten oppi senkin taidon. Ehkä uimakoulukin on laskettava treenaukseksi: aloitettiin vesipeuhuilla, ja jatkettiin eri tasoisilla uimakoulukursseilla. Mutta aika moni varmaan menee uimakouluun, että eikö tuo ole ihan tavallista, en koe sitäkään oikeastaan treenaukseksi.
Vierailija kirjoitti:
No kyllä opetettiin jo ennen eskaria solmimaan kengännauhat, laittamaan ulkohousujen lenkit kengän alle, asettelemaan märät vaatteet kuivuriin ja ylipäänsä pukemaan jumppavvaatteista ulkovaatteisiin itse sekä pyyhkimään veskissä. Nämähän on kaikki asioita, jotka ainakin meidän eskarissä pitää osata tehdä itse.
Olen myös maksanut lapselle viiden euron palkkion isojen ja pienten aakkosten opettelusta :) Lapsi rakastaa oppimista, me kannustamme, ja nyt keväällä hän osaa lukea, kirjoittaa ja laskea yhteen ja vähennyslakuja, kertotauluakiin on jostain vähän oppinut.
Ei me kuitenkaan mitään päivittäisiä opiskelusulkeisia pidetä, mutta aina tilaisuuden tullen opetetaan ja opitaan itsekin. Katselemme myös karttapalloa ja tähtikarttaa, lapsi on niistä kiinnostunut. Mielestäni kuitenkin jokaisen vanhemman velvollisuus on opettaa lapselle sosiaalisia taitoja ja itsehillintää, ne jos puuttuvat, niin koulussa on tiedossa hankaluuksia!
Siis onko noi pukemisen ja pyyhkimisen opettelut olleet sellaisia, että olette oikein ottaneet asiaksenne, etä nyt opetellaan laittamaan lenksut kenkien alle? Kun itse en kolmen jo teini-ikäisen äitinä ole ikinä kokenut, että noi vaatsiivat jotain erikseen treenaamista. Siinähän ne menee, pikkuhiljaa sivussa. En ole ikinä opettanut lapselleni, miten ulkohousujen lenksut laitetaan kenkien alle, hän on vaan oppinut sen pukeutuessaan. Tai pyyhkimistä: nyt otat sitä paperia käteen ja sitten pyyhit sen pyllyn. Kyllä senkin taidon ovat itse oppineet ihan opettamatta.
Kun oikein mietin, niin on hyvin vähän sellaisia taitoja jotka on oikein "pitänyt alas istumalla" opettaa lapsille. En näe kauheasti järkeä treenauttaa jotain numeroja ja kirjaimia palkkioiden avulla. Kokonaan toinen asia on, jos lapsi on niistä itse kovasti kiinnostunut. Jokainen lapsistamme on ihan ilman kotona preppaustakin oppinut kirjaimet ja numerot eskarissa ja kaksi vanhinta oppivat lukemaan jo aivan eskarivuoden alussa - ihan ilman erityistä opettamista.
Kengännauhojen solmiminen on tietty pitänyt näyttää ja se on sitten pikkuhiljaa siitä opittu. Ehkä myös ilman apupyöriä pyörällä ajaminen kuuluu näihin, joita on pitänyt oikein ottaa asiakseen ja auttaa siinä. Hiihtäminen ja luisteleminen, ei niitä kyllä ole erityisesti tarkoituksella treenattu, on vaan laitettu sukset jalkaan ja hiihdetty. Luistelun osalta kaikki lapset ovat kyllä käyneet luistelukoulun n. 3-4 vuotiaina, kun sattui niin surkeita talvia.
En keksi yhtään syytä stressata eskarilaista jollain akateemisten taitojen opetteluilla. Lapset ovat luonnostaan kiinnostuneita asioista ja itse ainakin ajattelen, että liiallisella sparraamisella vaan tappaa helposti innostuksen.
Kuinka monta kertaa niitä kengännauhojen solmimisia pitää oikein treenata? Eikö lapset nyt yleensä opi tuon kerrasta, ja sitten solmitaan.
Ei treenata yhtään mitään. Me vaan eletään mukavaa yhteiseloa puolison ja 5v lapsen kanssa. Koulussa sitten ehtii tarvittavat taidot oppia, toki perusjutut oppii kotoa ennen tätä. Usko tai älä ap, me ollaan molemmat vanhemmat koulut käyty ihan menestyksekkäästi vaikka meitä ei ole lapsena kumpaakaan treenattu. Itse uskon onnelliseen, rentoon lapsuuteen ja paljoon rakkauteen. Siten lapsi saa hyvän itsetunnon ja löytää omat tiensä toivottavasti mielenterveysongelmattomana aikuisena.
No ankeeta on jos kaikkea pitää treenaamalla treenata.
Meidän ainoa lapsi oppi kirjaimet kaksivuotiaana ja lukemaan kolmevuotiaana, vaikka ei ei sen kummemmin treenattu. Oli vaan niin kiinnostunut ja tuettiin lapsen kiinnostusta. Numerot oppi samoihin aikoihin. Nyt viisivuotiaana lukee ja laskee tokaluokkalaisen serkun kanssa yhdessä tämän koulutehtäviä. Onneksi tajuttiin aikoinaan laittaa lapsi englanninkieliseen päiväkotiin ja menee aikanaan varmaan englanninkieliseen kouluunkin, niin lapsella on tarpeeksi akateemisia haasteita eikä eskari ja koulu ehkä käy niin tylsäksi.
No ei mitenkään tietoisesti tai aikataulutetusti harjoiteltu, mutta lapsne kanssa puuhataan koko ajan jotain ja kiinnostuksen mukaan tehdään asioita. Jos lapsi halusi lukea, silloin luettiin yms.
En usko mihinkään treeneihin, vaan elämiseen.