Monen lapsen vanhemmat miksi teette näin?

Mä olen sitä mieltä, että vastuun ottaminen on ihmiselle hyväksi. Myös lapselle, ikätaso huomioon ottaen.

Totta kai sisarukset huolehtivat toisistaan kykynsä ja tilanteen mukaan. Sitähän perheenä eläminen tarkoittaa.

Tajuatko yhtään kuinka tiivis side monissa maissa perheellä ja suvulla on?

Mikä oikein luulet olevasi kun et halua auttaa vanhempiasi?

Kyllä pieni osa vastuunkanto tekee lapsille hyvää. Ei isommat pitkiä aikoja voi vahtia, mutta ihan hyvää tekee esim. vanhemman suihkun ajan hoitaa pienempää.

Koska tuo oli ihan normaalia eri-ikäisten kanssakäymistä vielä 20 vuotta sitten. Ei silloin ajateltu, että 5v saa olla tekemisissä vain 5v ikäisten kanssa, kuten nyt uskotellaan. Eikä silloin pohdittu, että 15v ei saisi olla lastenvahtina, kun äiti käy kaupassa, koska ajateltiin perheen olevan yhtenäinen kokonaisuus, jossa kaikilla oli ikäkauteensa suhteutettuja tehtäviä.

Miksi naapurin 15v teini katsomassa meidän 5v:n perään lapsenlikkana on  OK, mutta jos isosisko on pikkusiskon kanssa pari tuntia, niin se on riistoa? Tuolla on päiväkodeissa 16v ikäisiä nuoria työkokeilijoina, miksi he sinne ovat joutuneet sen sijaan, että saisivat nauttia vapaudestaan?

Meidän 12 v. katsoo 7 v. sisarustaan 2-3 krt viikossa, käyn itse lenkillä. En koe olevani epäreilu ja tekeväni väärin. Hyvä vähän ottaa tuossa iässä vastuuta jostain muustakin kuin siitä, minkä värisen paidan laittaa aamulla ylleen.. ;)

Ei se elämä niin kovin huoletonta ole. Ja hyvä siihen elämään on vähän evästää, ettei ole sitten liian rankka pudotus maan tasalle.

Ap on oikeassa. Ei sisarusten hoito ole miltään määrin toisten sisarusten tehtävä.

Muistan, kun mummoni mietti usein oman äitinsä raskasta työtä, kun 1800-luvun lopussa oli kymmenisen lasta. (Ei tarkka luku, sillä niitä kuolikin vauvana, taaperona, iaompana)

Kaikki kotityöt oli tuohon aikaan raskaita ja mummon äiti uupunut. Pakotti isosisaruksia ottamaan pienempiä mukaan, kun nämä lähtivät kavereidensa kanssa. Isosisarukset tympääntyivät, kun omat kaveritapaamiset meni pilalle.

En ihmettele, että noistä kymmenestä lapsesta vain kahdelle syntyi aikanaan lapsi ja sekin molemmilla ainukainen.

En kyllä usein ole tuollaisen törmännyt enkä itse aio vanhimmalla lapsella muita hoidattaa..

Lapsuudessa kaverin perheessä lapset sai 7v täytettyään "oman" pikkusisaruksen, jonka perään piti katsoa.. meillä oli sitten aina joka paikassa mukana sellanen 3-5v muksu.. siis koulun ulkopuolella ihan joka paikassa ja ihan aina, kun se oli kaverin "vastuulla".. metsissä, autiotaloissa, läheisellä rannalla kalassa, soutelemassa.... nukkuivatkin samassa huoneessa.. ihan järkyttävää kun aikuisena miettii, silloin se lähinnä ärsytti... perheessä oli sellanen +10 lasta, joista vanhemmat ei jaksaneet huolehtia.. (ja mistään uskonlahkosta ei ollut kyse, vaan vanhemmat muuten vaan rakasti vauvoja.....)

Jos lapsi haluaa itse hoitaa pienempää, niin mikäs siinä. Mutta ei ole reilua, että vanhimmalla on tämä lapsenhoitovastuu ja nuorin ei joudu hoitamaan ketään.

Tes- lapsenhoitopalkka sille vanhimmalle, niin sitten on ok, jos suostuu :-)

Vierailija kirjoitti:

Meidän 12 v. katsoo 7 v. sisarustaan 2-3 krt viikossa, käyn itse lenkillä. En koe olevani epäreilu ja tekeväni väärin. Hyvä vähän ottaa tuossa iässä vastuuta jostain muustakin kuin siitä, minkä värisen paidan laittaa aamulla ylleen.. ;)

Ei se elämä niin kovin huoletonta ole. Ja hyvä siihen elämään on vähän evästää, ettei ole sitten liian rankka pudotus maan tasalle.

Tämä on vähän eri tilanne kuin monessa isommassa lapsiperheessä, kärjistetysti vauva ja taapero jätetään 7-8v vastuulle baari-illan ajaksi. Siinä on liikaa vastuuta liian kapeilla hartioilla.

Vierailija kirjoitti:

Ap on oikeassa. Ei sisarusten hoito ole miltään määrin toisten sisarusten tehtävä.

Muistan, kun mummoni mietti usein oman äitinsä raskasta työtä, kun 1800-luvun lopussa oli kymmenisen lasta. (Ei tarkka luku, sillä niitä kuolikin vauvana, taaperona, iaompana)

Kaikki kotityöt oli tuohon aikaan raskaita ja mummon äiti uupunut. Pakotti isosisaruksia ottamaan pienempiä mukaan, kun nämä lähtivät kavereidensa kanssa. Isosisarukset tympääntyivät, kun omat kaveritapaamiset meni pilalle.

En ihmettele, että noistä kymmenestä lapsesta vain kahdelle syntyi aikanaan lapsi ja sekin molemmilla ainukainen.

Mä olen kyllä aivan eri mieltä tästä. Perheenjäsenillä on myös velvollisuuksia, ei pelkästään oikeuksia, niin kuin yhteiskunnassa muutenkin on. Se on hyvä oppia jo pienestä.

Meillä 9 lasta (3kk-21v). Ei olla uskovaisia :D  Ollaan miehen kanssa ainoaita lapsia ja haluttiin meille iso perhe :)

Meillä on aina asunut myös minun äitini, joka on jonkin verran osallistunut lastenhoitoon ja kotitöihin. 

Lapsille en ole sysännyt vastuuta, en todellakaan. Mielummin itse siivoan omalla tavalla kuin annan jonkun muun siivota :) Jos isommat toimii pienempien lapsenvahteina niin siitä maksetaan heille. Nyt pääsiäisenä lähtään miehen ja vauvan kanssa lomalle. 19v ja 21v huolehtivat mummon kanssa nuoremmista ja isommille maksetaan siitä palkkaa. 

Luonnostaan nuo lapset toisistaan huolehtivat tietyissä määrin.  Välillä täytyy lapsia ihan huomauttaa ettei ole sun tehtävä huolehtia siitä ja siitä vaan sen tekee äiti, isä tai mummo.

Tes-palkka :D:D LOL.. mainio ajatus, että teinit alkaa vaatia palkkaa kotona tehdyistä asioista, pikkusisaruksen vahtimisesta, tiskivuoroista. Hmm, pitäisi monta tessiä osata muuten, sosiaalialaa, ravintola-alaa..

Mun lapsella oli kaveri, joka raahasi (varmaan pakotettuna) 5-vuotiasta pikkuveljeään mukanaan joka paikkaan. En oikein tykännyt, että meillekin tuli mukana sellainen pieni lapsi, jota ei omamme olisi edes halunnut kutsua. Oli lähinnä tiellä. Jouduin vahtimaan, mitä se meillä tekee. Omat lapseni olivat jo isompia ja olin mielestäni jo riittävästi aikoinaan heitä ja ikäkavereitaan meillä vahtinut.

Tämä lapseni kaveri raahasi veljensä kaikkialle. Se oli aina mukana. Ja heidän äitinsä oli jälleen raskaana. Kun erään luokkalaisen (olivat samalla luokalla) äiti keräsi opelle lahjaa, tämä perhe oli ainoa, jokabei osallistunut. Omituinen perhe. Muuttivat sitten muualle.

Vierailija kirjoitti:

Ap on oikeassa. Ei sisarusten hoito ole miltään määrin toisten sisarusten tehtävä.

Muistan, kun mummoni mietti usein oman äitinsä raskasta työtä, kun 1800-luvun lopussa oli kymmenisen lasta. (Ei tarkka luku, sillä niitä kuolikin vauvana, taaperona, iaompana)

Kaikki kotityöt oli tuohon aikaan raskaita ja mummon äiti uupunut. Pakotti isosisaruksia ottamaan pienempiä mukaan, kun nämä lähtivät kavereidensa kanssa. Isosisarukset tympääntyivät, kun omat kaveritapaamiset meni pilalle.

En ihmettele, että noistä kymmenestä lapsesta vain kahdelle syntyi aikanaan lapsi ja sekin molemmilla ainukainen.

Kuule, ei 1800-luvun lopulla ollut kaveritapaamisia! Silloin joko tehtiin töitä jostain 6v iästä alkaen tai sitten ommeltiin, pestiin pyykkiä, paremmissa perheissä luettiin ja soitettiin soittoläksyä. Kaveritapaamiset oli utopiaa, koska lapset ja nuoret kokoontui porukalla. Pikkulapset jäi kotiin, niitä ei otettu matkaan, mutta ei silloin käynyt edes mielessä, että 16v neidot olisi keskenään tuntikaupalla lystiä pitäneet. Se olisi tulkittu laiskotteluksi.

Minulla ja veljellä on näppärästi 14v ikäeroa. Nuoruudesta muistan, että hoidin "aina" veljeäni, siihen asti, kun 19v muutin pois kotoolta. Osittain ehkä tämän johdosta tein omat lapset pitkälle yli kolmikymppisenä, mutta niin pienellä ikäerolla, ettei kenestäkään ole toisensa hoitajaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap on oikeassa. Ei sisarusten hoito ole miltään määrin toisten sisarusten tehtävä.

Muistan, kun mummoni mietti usein oman äitinsä raskasta työtä, kun 1800-luvun lopussa oli kymmenisen lasta. (Ei tarkka luku, sillä niitä kuolikin vauvana, taaperona, iaompana)

Kaikki kotityöt oli tuohon aikaan raskaita ja mummon äiti uupunut. Pakotti isosisaruksia ottamaan pienempiä mukaan, kun nämä lähtivät kavereidensa kanssa. Isosisarukset tympääntyivät, kun omat kaveritapaamiset meni pilalle.

En ihmettele, että noistä kymmenestä lapsesta vain kahdelle syntyi aikanaan lapsi ja sekin molemmilla ainukainen.

Kuule, ei 1800-luvun lopulla ollut kaveritapaamisia! Silloin joko tehtiin töitä jostain 6v iästä alkaen tai sitten ommeltiin, pestiin pyykkiä, paremmissa perheissä luettiin ja soitettiin soittoläksyä. Kaveritapaamiset oli utopiaa, koska lapset ja nuoret kokoontui porukalla. Pikkulapset jäi kotiin, niitä ei otettu matkaan, mutta ei silloin käynyt edes mielessä, että 16v neidot olisi keskenään tuntikaupalla lystiä pitäneet. Se olisi tulkittu laiskotteluksi.

Kokemuksen syvä rintaäänikö se siellä puhuu?

Vierailija kirjoitti:

Mun lapsella oli kaveri, joka raahasi (varmaan pakotettuna) 5-vuotiasta pikkuveljeään mukanaan joka paikkaan. En oikein tykännyt, että meillekin tuli mukana sellainen pieni lapsi, jota ei omamme olisi edes halunnut kutsua. Oli lähinnä tiellä. Jouduin vahtimaan, mitä se meillä tekee. Omat lapseni olivat jo isompia ja olin mielestäni jo riittävästi aikoinaan heitä ja ikäkavereitaan meillä vahtinut.

Tämä lapseni kaveri raahasi veljensä kaikkialle. Se oli aina mukana. Ja heidän äitinsä oli jälleen raskaana. Kun erään luokkalaisen (olivat samalla luokalla) äiti keräsi opelle lahjaa, tämä perhe oli ainoa, jokabei osallistunut. Omituinen perhe. Muuttivat sitten muualle.

Oletko ajatellut että ehkä tyttö piti veljestään ja halusi ottaa tämän mukaan? Olin itsekkin siskoni mukana monessa paikassa, koska sisko itse pyysi. Samoin vähän vanhempana pyysin pikkuveljeni monesti mukaan, koska halusin veljen mukaani. Jotkut sisarukset jopa oikeasti pitää toisistaan pakottamatta.

Tuo riippuu siitä, millainen ikäero sisaruksilla on ja missä tilanteissa niitä lapsia tarvii hoitaa. Esimerkiksi teini voi ihan loistavasti päiväsaikaan katsoa pienemmän perään pari tuntia. Yksi hyvä mittari on se, onko isosisarus kykenevä auttamaan pienempää, jos jotain tapahtuu: osaako soittaa apua, osaako vaikka sitoa haavan tm.

Toisaalta ei lapsen elämä saa mennä siihen, että vahtii sisaruksiaan. Liikaa on näitä tarinoita, joissa liian nuori joutuu liian isoon vastuuseen pikkusisaruksista, koska vanhemmat juovat, ovat mielenterveysongelmaisia eivätkä kykene hoitamaan lapsia, tai ovat muuten vaan törppöjä. Se on kohtuutonta. Mutta se, että lapsi kasvaa ymmärtämään että perheessä on muitakin ja hänellä on myös velvollisuuksia näitä toisia kohtaan ei vielä ole riistoa.

Jaa-a, miksikäs se mummonkaan tehtävä on huolehtia.. toivottavasti maksatte korvausta hänelle kuulumattomista hommista, esim. niistä lastenhoidoista.

Vierailija kirjoitti:

Meillä 9 lasta (3kk-21v). Ei olla uskovaisia :D  Ollaan miehen kanssa ainoaita lapsia ja haluttiin meille iso perhe :)

Meillä on aina asunut myös minun äitini, joka on jonkin verran osallistunut lastenhoitoon ja kotitöihin. 

Lapsille en ole sysännyt vastuuta, en todellakaan. Mielummin itse siivoan omalla tavalla kuin annan jonkun muun siivota :) Jos isommat toimii pienempien lapsenvahteina niin siitä maksetaan heille. Nyt pääsiäisenä lähtään miehen ja vauvan kanssa lomalle. 19v ja 21v huolehtivat mummon kanssa nuoremmista ja isommille maksetaan siitä palkkaa. 

Luonnostaan nuo lapset toisistaan huolehtivat tietyissä määrin.  Välillä täytyy lapsia ihan huomauttaa ettei ole sun tehtävä huolehtia siitä ja siitä vaan sen tekee äiti, isä tai mummo.

Meillä on 10 lasta, 18 - 2v. Eivät ole taatusti joutuneet liikaa vastuuta ottamaan pienemmistä sisaruksista tai kotitöistä, nämä vanhimmat lapset. Päinvastoin, olen tässä viime aikoina miettinyt että liian vähän ollaan vaadittu, olisi paremmin pitänyt opettaa tekemään töitä.

Toisaalta olen sitä mieltä ettei teiniä voi pakottaa vahtimaan pikkusisaruksiaan, en oikein luota että silloin tulisivat hyvin hoidetuksi. Sellaiset lähikauppareissun ajan vahtimiset ovat tosin itsestään selvyys meillä.

Ja jos isommille lapsille jakaa kotitöitä niin se lapsenlikkana toimiminen on kyllä se ykkösvaihtoehto :)