Neljäs lapsi vai ei - miehen mielipide pistää miettimään

Kolme on hyvä määrä joka suhteessa. Voisitte alkaa keskittyä isompien lasten tekemisiin ja omaan elämään ja parisuhteeseen aiempaa enemmän, tavallinen auto riittää, ei tarvi jättiasuntoa jne. Rahat ja aika riittää paremmin. Mies on ihan oikeassa, ei jaksaisi enää vauva-aikaa, jos ei kerran ole pakko. Olkaa tyytyväisiä kolmeen, sekin on paljon nykypäivänä.

Miksi sua ottaa päähän miehen rehellisyys? Miksei miehellä ole oikeutta omaan mielipiteeseensä? Mies tuntuu ajattelevan asiaa laajemmin kuin sinä. Ilmeisesti sinulla on vaaleanpunaiset lasit päässä, näet vain ihanan raskausajan, vauvan jne. Mies on ihan oikeassa tuosta työmäärästä ja ilmaisi sen sinulle erittäin kauniisti, että silti on valmis sitoutumaan siihen, jos sinä haluat.

Kumpi teistä ajatteleekaan itsekkäämmin?

Miksi sinä haluat vielä neljännen?

Mieheltä rehellinen vastaus. Ja mieti paljonko hän sinua rakastaa, kun on kuitenkin tehnyt kanssasi kolme lasta, vaikka ei niin ole huvittanut.

Jos sulla ikä riittää, niin mikäänhän ei estä odottamasta muutamaa vuotta ja katsomasta, vieläkö aidosti haluatte lisää lapsia. Siinä välissä ehtii vetää vähän henkeä, ja elämä ehtii helpottua paljon. Näette, että mikä on rahatilanne siinä vaiheessa, haluaako sen rahan pistää vielä neljänteen lapseen vai meneekö se jo näille kolmelle ja jääkö sitä silti vielä johonkin mukavaankin asiaan elämässä.

Monelle on käynyt niin, että kun lapset ovat kasvaneet, niin tosiaankin alkaa laiskottaa. Lasten kasvaessa sitä tuntee saavansa takaisin jotain sellaista aikuisen ihmisen elämästä, jonka ehti jo unohtaa menettäneensä. Tajuaa kuinka raskasta se pikkulapsiaika kuitenkin oli vaikka sitä ei aiemmin tajunnut.

Kiitos mielipiteestä. Oikeastaan kyse ei nyt ole siitä, että onko 3 lasta hyvä määrä vai ei. Kysymykseni liittyy nyt näihin miehen ristiriitaisiin mielipiteisiin:

- Neljäs lapsi laiskottaa

- Tehdään niin kuin sinä haluat

Kumpaa kuuntelisitte? Miksi? Mies on sitä mieltä, että hänen laiskotuksensa on toissijaista ja minun toiveeni ensisijaista. Minusta taas hänen laiskotuksensa on ensisijaista ja omat toiveeni pitäisi siksi pistää syrjään.

No enpä tiedä lähtisinkö tuolla asenteella yrittämään. Lsten hankinta on suuri päätös,ei siihen voi suhtautua tuolla tavalla et ihan sama. Ei lapsi ole mikään tuote joka hankitaan tai jätetään hankkimatta vaan oma yksilönsä joka vaatii aikaa, perushoitoa ja rahaa seuraavat 20 vuotta. Toisekseen mies on se joka tuo leivän taloon jotta voit olla kotona. Oletan että sinulla -kin on vakityö johon palata? Neljä lasta syö aika paljon rahaa kasvaessaan, opinnot ym. ja tarkoittaa yleensä jo isompaa autoakin.

Entinen työkaveri valitti fb.ssä kun heillä lasten ystävät asuu monta tuntia.

Pahin kyläluuta on suurperheellisen yksi lapsista.

Vanhemmat ovathalunneet monta rakkauslasra mutta eivät ole pitäneet huolta lasten tilasta. Monta lasta samassa huoneessa ja meteli n sen mukaista.

Oletko nämä puolet huomioinut lapsihuumass

On kokemusta, paitsi minä olen tuo jota "laiskottaa". Vauva olisi ihana, ollaan puntaroitu asiaa pitkään jo, mutta nyt kun nuorimmainenkin on jo viiden ja ns. hyvällä mallilla niin jollain tapaa laiskottaa aloittaa kaikki alusta. Toisaalta, tiedän sen kun vauva meille tulisi, ei siinä laiskotuksen ajatuksille olisi sijaa. Kyllähän me häneen hullaantuisimme totaalisesti.

Meillä oli miehellä myös pikkaisen sama asenne kolmannen lapsen suhteen. No, okei. Tehdään sit jos sä haluat. Sitä sitten puuhattiin melkein vuosi ennen kuin raskaus alkoi. 10. viikolla raskaus meni kesken. Ultran, jossa todettiin sikiön kuolleen, jälkeen mies sanoi että hänelle itselleen kirkastui siellä ultrassa sen suuren surun ja pettymyksen kautta myös se, että hän todella haluaa kolmannen lapsen. Muutaman kuukauden kuluttua uusi raskaus alkoi ja meille syntyi sen päätteeksi odotettu kolmas lapsi.

Hankkisin koiran.

Kuinka keneeläkään olisi varaa neljään lapseen?

Vastauksia oli näköjään tullut enemmänkin, kiitos niistä. Tässä kommentteja:

- Ikäni ei riitä odotteluun, jos neljäs lapsi halutaan niin nyt ollaan jo vähän myöhässä.

- Taloustilanne on erittäin hyvä, ei mikään ongelma. Neljäs lapsi mahtuu taloon ja autoon myös. 

- Vapaa-aikaa on myös meillä molemmilla reippaasti, ongelmia ei ole siinäkään.

Haluaisin neljännen lapsen, koska perhe-elämä ja lapset ovat suurin onnen aiheeni maailmassa. Haluaisin tämän elämäntilanteen jatkuvan vielä pitkään. Minuakin laiskottaa päiväkotikuskaus ja vanhempainillat, mutta nämä ovatkin ainoita asioita, jotka lapsiperhe-elämässä minua laiskottavat. Enkä minä koe näitä ratkaiseviksi, kun taas miehelleni näillä on näköjään suurempi merkitys.

Vierailija kirjoitti:

On kokemusta, paitsi minä olen tuo jota "laiskottaa". Vauva olisi ihana, ollaan puntaroitu asiaa pitkään jo, mutta nyt kun nuorimmainenkin on jo viiden ja ns. hyvällä mallilla niin jollain tapaa laiskottaa aloittaa kaikki alusta. Toisaalta, tiedän sen kun vauva meille tulisi, ei siinä laiskotuksen ajatuksille olisi sijaa. Kyllähän me häneen hullaantuisimme totaalisesti.

Sama täällä. Kyllähän sitä vauvaan hullaantuisi. Mutta silti sitä saisi taas olla ihan liian pitkään ihan liian väsynyt. Joutuisi heräämään vauvan itkeskelyyn ja pomppaamaan heti hoitamaan häntä, vaikka ei yhtään jaksaisi. Koko elämä pyörisi väistämättä taas hetken aikaa vauvan ympärillä. Säälittäisi isommat lapset joille vaan ei olisi samalla lailla aikaa ja energiaa silloin kun vauva olisi ihan pieni. Kaikki se romumäärä, sitterit ja rattaat ja syöttötuolit ja ammeet. Ja korvatulehdukset ja vauvarokot ja  kurkunpääntulehdukset ja taas lisää valvottuja öitä. Ja viimeisimmän lapsen synnytys oli sellainen, että siitä toipuminen kesti kauan ja kivut kestivät pitkään. Haluaako sitä todellakin taas siihen samaan rääkkiin, kuitenkin tässä on vaan yksi ainoa keho kaikilla.

Ehkä näin on nyt kaikkein paras.:)

Lapsi on muutakin kuin äidin raskaushuuma ja eka vuoden vauva-aika. Neljän lapsen ylläpito vaatii taloudellisestikin tosi paljon (kuten edelläkin mainittiin mm auto- ja asuntoasiat) ja edelliset lapset vaativat kasvaessaan enemmän sekä ajallisesti että taloudellisesti. Ala-asteikäiset ja teini-ikäiset on vailla apua ja huomiota ja aikaa eikä ole oikein, että äiti keskittyy vain vauvajuttuihin aina uudestaan, kun pitäisi antaa aikaa isommillekin. Mikä on AP:n koulutus ja työtilanne? Vai onko niin, että töihinmeno pelottaa ja tympii ja onkin mukavampi jäädä taas kolmeksi vuodeksi "lapsen edun takia" kotiin. Mies pyörittää hiki hatussa suurperheen elämää ja kasvavien lasten ruoka-, vaate- ja harrastusmenot kasvaa koko ajan.

Olen täysin miehen puolella mutta sanoisin asian vielä jyrkemmin: tämä lapsimäärä on nyt hyvä ja enempää en halua. Keskitytään nyt isompiin lapsiin ja toisiimme.

Vierailija kirjoitti:

Entinen työkaveri valitti fb.ssä kun heillä lasten ystävät asuu monta tuntia.

Pahin kyläluuta on suurperheellisen yksi lapsista.

Vanhemmat ovathalunneet monta rakkauslasra mutta eivät ole pitäneet huolta lasten tilasta. Monta lasta samassa huoneessa ja meteli n sen mukaista.

Oletko nämä puolet huomioinut lapsihuumass

Sekö on osoitus ettei lapsesta ole pidetty huolta jos hän kyläilee kaverilla jonkun äidin mielestä liian kauan tai lapsista lähtee meteliä? Ööö, just joo. Ootte te melkoisia.

Vierailija kirjoitti:

Kiitos mielipiteestä. Oikeastaan kyse ei nyt ole siitä, että onko 3 lasta hyvä määrä vai ei. Kysymykseni liittyy nyt näihin miehen ristiriitaisiin mielipiteisiin:

- Neljäs lapsi laiskottaa

- Tehdään niin kuin sinä haluat

Kumpaa kuuntelisitte? Miksi? Mies on sitä mieltä, että hänen laiskotuksensa on toissijaista ja minun toiveeni ensisijaista. Minusta taas hänen laiskotuksensa on ensisijaista ja omat toiveeni pitäisi siksi pistää syrjään.

ei tuossa mitään ristiriitaista ole. Mies ei halua neljättä ja piste. Se paistaa kummastakin vastauksesta läpi. Hän on vain valmis miellyttämään sinua ja se ei ole hyvä lähtökohta. Jonain päivänä hän saattaakin haluta jotain muuta, itselleen ja itsensä takia,  ja lähtee. Kyllä se uusi vauva syö taas aikaa parisuhteelta. Kolme on jo iso määrä nykyaikana. Miksi haluat sen neljännen? Samaa mieltä olen siitä että tässä nyt mennään ruusunpunaiset lasit silmillä. Teillä olisi jonain päivänä sitten neljä teiniä jotka kuluttavat melkoisesti ja jos olet vuosia kotona aina lasten saannin jälkeen niin kyllähän se lompakossa tuntuu ja taloudellinen vastuu kaatuu miehen harteille. 

Vierailija kirjoitti:

Toisekseen mies on se joka tuo leivän taloon jotta voit olla kotona. Oletan että sinulla -kin on vakityö johon palata?

Molemmat olemme vakitöissä. Mieheni palkka on aika pieni, minä ansaitsen 3-4 kertaa hänen palkkansa verran. Säästöjä ja sijoituksia on. Mies ei siis varsinaisesti "tuo leipää taloon" vaan (minun palkastani kertyneillä) säästöillä voisin pitää haluamani perhevapaat.

Tee se neljäs. Muuten kadut ja mietit sitä loppu elämäs. Lasta et varmasti kadu! Meillä mies ei halunnut neljättä. Vaikka tulin raskaaksi. Mut nyt toi nuorin on parastta miehen elämässä. Mies on monta kertaa sanonut että hyvä että pidin pääni. Ois todella tylsää ilman tuota taaperoa 🙂

Ymmärrän miehen asennetta oikein hyvin.

Kyllähän vauvat ihania on, ja minäkin haluaisin vielä vauvan, mutta en jaksa. Ryhtyisin varmasti vauvaa hankkimaan jos kokisin että jaksaisin vielä sen arjen pyörityksen. Mutta nykytilanteessa tiedän ettei siitä mitään tulisi. En jaksaisi hoitaa häntä, enkä jo olemassa olevia lapsia niin hyvin kuin haluaisin ja siksi olen luopunut aikeesta.

Jos teillä miehen asenne on se, että laiskottaa, niin sinun kannattaa miettiä jaksatko yksin pyörittää sitä arkea. Vai kannattaisiko keskittyä niihin olemassa oleviin lapsiin ja parisuhteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entinen työkaveri valitti fb.ssä kun heillä lasten ystävät asuu monta tuntia.

Pahin kyläluuta on suurperheellisen yksi lapsista.

Vanhemmat ovathalunneet monta rakkauslasra mutta eivät ole pitäneet huolta lasten tilasta. Monta lasta samassa huoneessa ja meteli n sen mukaista.

Oletko nämä puolet huomioinut lapsihuumass

Sekö on osoitus ettei lapsesta ole pidetty huolta jos hän kyläilee kaverilla jonkun äidin mielestä liian kauan tai lapsista lähtee meteliä? Ööö, just joo. Ootte te melkoisia.

Itse asiassa, joo. Tiedän itsekin monia suurperheitä, joissa lapset pakotetaan ulkoilemaan tuntikausia kun ei niitä vanhemmat muuten kestä. Ja nämä lapset ovat sitten kavereillaan, tuntikausia. Käytännössä joku muu huolehtii näistä lapsista kuin vanhemmat, ohjaa, ruokkii, kasvattaa, kyselee kuulumiset. Jos lapsi on heti koulun jälkeen kaverin luona arkisin tuonne kahdeksaan-yhdeksään kunnes hänet puoliväkisin saa heittää pihalle, niin kotona ei silloin ole kaikki kuten pitäisi olla. Vanhemmat toki varmasti ulkoisesti kaikin puolin kunnon ihmisiä, mutta on siihen syy että lapset ovat huomattavan paljon muualla kuin kotonaan.

Eihän tämä ole harvinaista.