Neljäs lapsi vai ei - miehen mielipide pistää miettimään

Meillä hankittiin lapset, kun molemmat meistä halusivat sitä. En ymmärrä niitä naisia, jotka melkein pakottavat miehensä isäksi uudelleen, koska he haluavat lapsen. Ei ihmekkään jos niissä perheissä ei miehet osallistu kodin pyörittämiseen. Parisuhteessa pitäisi osata kunnioittaa toista eikä aina mennä oman tahdon mukaan. Mies on kertonut tässä tapauksessa mitä haluaa suoraan ja teillä on jo kolme lasta. Ne vaaleanpunaiset lasit pois päästä ja herää todellisuuteen: miehesi ei halua tulla isäksi uudestaan.

Palsta on puhunut ja uskon teitä. Mies väittää vastaan ja vakuuttaa, että ensisijaista hänelle on minun toiveeni, jota hän ei halua romuttaa. Mutta itse en halua lasta, jos emme molemmat sitä toivo.

En olisi halunnut nykyisiäkään, jos mies olisi silloin sanonut, että ei halua. Tunnen oloni tässä mielessä huijatuksi, nykyisetkin lapset on siis ilmeisesti tehty vain minun mielikseni :(

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Millaiset tulot teillä 4-5 lapsen vanhemmilla on?

Ihan riittävät että pärjää.

Se pärjääminen on taas aika laaja käsite...  Onko niin, että kaupasta ostetaan ruokaa ravintoarvojen mukaan taatakseen lapselle terveellisen ja monipuolisen ruokavalion, vaatteita ostetaan heti kun tarvitsee ja välillä vaikkei niin juuri heti tarvitsisikaan, lapsi saa harrastaa maksullisiakin harrastuksia, perheellä ei ole isoja vaikeuksia maksaa laskuja.

Vai onko niin, että kaupasta ostetaan mikä on halvinta, tyylillä Pirkan makkaraa ja kylkeen euroshopperin ranuja, vaatteita ostetaan kirppikseltä vasta kun edelliset on aivan puhkikuluneet, lapsella ei ole mahdollisuutta maksullisiin harrastuksiin ja perheellä on usein vaikeuksia maksaa laskuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entinen työkaveri valitti fb.ssä kun heillä lasten ystävät asuu monta tuntia.

Pahin kyläluuta on suurperheellisen yksi lapsista.

Vanhemmat ovathalunneet monta rakkauslasra mutta eivät ole pitäneet huolta lasten tilasta. Monta lasta samassa huoneessa ja meteli n sen mukaista.

Oletko nämä puolet huomioinut lapsihuumass

Sekö on osoitus ettei lapsesta ole pidetty huolta jos hän kyläilee kaverilla jonkun äidin mielestä liian kauan tai lapsista lähtee meteliä? Ööö, just joo. Ootte te melkoisia.

Haha! Samaa tässä itse pohdiskelin. ;)

Itsellä on 5 lasta joista yksi on oikea kyläluuta ja olisi aina menossa yökylään joillekin 3:sta parhaasta kaveristaan joista 2 ovat siskoksia.

Kysyn aina onko tämä ok perheen vanhemmille ja olen avoimesti sanonut, että neidin saa käskyttää kotiin jos vaan alkaa siltä tuntumaan.

Heillä on muuttomme vuoksi sellainen välimatka ettei sitä viitsi suhata edes takas busseilla vain siksi, että tulee välissä syömään.

Siksi onkin tehty niin, että saavat syödä siellä tai täällä, kummassa päässä ovat milloinkin ja harvemmin tässä päässä, koska ovat kaikki kavereita keskenään ja muut tytöt asuvat toistensa lähettyvillä.

Muiden lasteni kohdalla on taas niin päin, että heidän kaverit viihtyisi meillä vaikka asumiseen asti eli voiko tässäkään kirjoittaja tietää kuinka paljon tuossa isossa perheessä käy muiden lasten vieraita...

Toisekseen. Oman tyttöni kohdalla on niin, että muiden tyttöjen vanhemmat ovat aina melkein menossa ja ovat siksi mielissään kun meidän hyvätapainen tytär on omiensa seurana ja tekevät yhdessä ruokaakin. Muuten nuo tytöt olisivat välillä aika yksinäisiä, myös nuo siskokset ja enemmän miettisin, että onko näissä perheissä ajateltu lapsia tehdessä, että heidän kanssa tulisi myös olla? Eikä antaa vaan rahaa kouraan ja pärjätä keskenään.

Työ tuntuu olevan kaikki kaikessa ja kummassakaan perheessä ei asu isänsä heidän kanssa, toisessa asuu kyseisen perheennuorimman isä, joka ei osallistu aiempien lasten eloon millään tavalla eli ei ole tyttöjen kanssa eikä katso perään.

Itsekin olen yksin, mutta olen läsnä. Lapset ovat aina menneet edelle ja en väitä, että kaikkien tulisi elää täysin lapsilleen, mutta kyllä he vanhempaansa tarvitsevat vielä täysi-ikäisenäkin.

Ap:lle vastaan, että niin kauan kun kysyt asiaasi vastausta keskustelupalstalta niin en suosittelisi uutta lasta perheeseen.

Kyllä se tunne lähtee teistä itsestänne ja jos kumpikaan epäröi niin miettisin vielä.

Et kerro minkä ikäinen olet ja jos et ole vielä 40v niin suosittelisin aikalisää ja jos nyt jostain syystä et enää sitten raskautuisi niin olisiko se maailman loppu? Kun teillä on jo lapsia ja ette nyt ihan täysillä kummatkin hingu uutta vauvaa. Tai sellainen mielikuva aloituksestasi jää.

Itselläni on varmaan ikuinen vauvakuume, mutta en silti usko, että tulen enempää enää lapsia yrittämään. Kyllä se onni lähtee jostain muusta kuitenkin.

Sanot, että lapsi ja lapsen saaminen on parasta mitä elämässäsi olet kokenut.

Niin sen kuuluukin olla. Tarkoitan ettei lapsen saamisen onnella ole tarkoitus minkään muun elämässä edes kilpailla. Ymmärrätkö?

Mikään muu ei koskaan tule olemaan yhtä ihanaa, mutta ei ole tarkoituskaan vaan elämään kuuluvat muut ilon aiheet painivat omassa sarjassaan, mutta se ei tee silti muusta elämästä vähäpätöistä. Opettele nauttimaan elämän muista iloista myös ja se ihana tunne kun sait aikanaan pienokaisesi syliisi ensimmäistä kertaa, se on asia joka on elämän suurin ihme, mutta anna sen muiston elää täysin omanaan ja katso tulevaisuuteen ja anna mahdollisuus kaikille muille ihanille asioille myös.

Tämän kun itse oivalsin ettei minkään muun ole tarkoituskaan olla hienompaa niin saatoin ottaa vastaan muun elämän. Nauttia arjesta ja juhlasta sekä erityisesti jo olemassa olevista ihmeistäni. :)

Vierailija kirjoitti:

Vastauksia oli näköjään tullut enemmänkin, kiitos niistä. Tässä kommentteja:

- Ikäni ei riitä odotteluun, jos neljäs lapsi halutaan niin nyt ollaan jo vähän myöhässä.

- Taloustilanne on erittäin hyvä, ei mikään ongelma. Neljäs lapsi mahtuu taloon ja autoon myös. 

- Vapaa-aikaa on myös meillä molemmilla reippaasti, ongelmia ei ole siinäkään.

Haluaisin neljännen lapsen, koska perhe-elämä ja lapset ovat suurin onnen aiheeni maailmassa. Haluaisin tämän elämäntilanteen jatkuvan vielä pitkään. Minuakin laiskottaa päiväkotikuskaus ja vanhempainillat, mutta nämä ovatkin ainoita asioita, jotka lapsiperhe-elämässä minua laiskottavat. Enkä minä koe näitä ratkaiseviksi, kun taas miehelleni näillä on näköjään suurempi merkitys.

OK, meillä on vähän sama pohdinta kolmannen suhteen. Paitsi että mies haluaa kolmannen varmasti ja minä vielä mietin. Molemmat tiedetään, että kolme on absoluuttinen maksimi eli siinä mielessä ollaan samalla sivulla. Samoin molemmat ovat ehdottomasti halunneet lapsia ja pidämme vanhemmuudesta ja perhe-elämästä. Mulla on sama kuin sulla, että pikkulapsiaika on ollut mielettömän hauskaa ja olen ollut suunnattoman onnellinen äitinä. Toisaalta mietin, onko minulla tarpeeksi resursseja kolmelle lapselle ja toisaalta työhönkin olisi kiva panostaa välillä. Nyt elämämme on helppoa ja hauskaa, meillä on hyvät tukiverkostot jne. molemmilla hyvä palkka ja säästöjä ja miehen mielestä kolmas lapsi mahtuisi hienosti elämäämme. Mullakin sydän sanoo kyllä, mutta järki, mukavuudenhalu ja eniten kaikista huoli olemassa olevien lasten saamasta hyvästä hoivasta sanoo ei. Meillä lapset ovat tosi paljon mun "perään" vaikka mies on ollut molempien kanssa pitkään kotona ja on tasaveroinen vanhempi, eli mies ei välttämättä ihan tajua että minulle kolme olisi henkisesti raskaampaa kuin hänelle.

Mutta siis sun ongelma oli, että jokin miehesi asenteessa rassaa. Mun neuvo on, että yritä selvittää mikä siinä häiritsee sua eniten, ja yritä ystävällisesti ja rakentavasti puhua asiasta hänen kanssaan. Toisaalta, jos neljännen hankinta on miehelle ok ja sinä tiedät haluavasi neljännen ja teillä on varaa ja resursseja neljänteen niin en tekisi asiasta isoa ongelmaa, sen kun yrittämään.