Neljäs lapsi vai ei - miehen mielipide pistää miettimään
Haluaisin neljännen lapsen. Yritystä onkin ollut, mutta alkanut raskaus meni kesken. Nyt mietitään, jatketaanko.
Kysyin miehen mielipidettä, ja hänen ensireaktionsa oli, että häntä asia laiskottaa... päiväkotikuljetukset, vanhempainillat, jne. Toisaalta sitten on sitä mieltä, että tehdään niin kuin minä haluan.
Mua ottaa päähän tuo miehen vastaus. En minä halua yksin haluta lasta, vaikka mies minun tahtooni mukautuisikin. Jos häntä "laiskottaa" jo lähtötilanteessa, niin...
Aikaisempien lasten kohdalla olin siinä uskossa, että lapsia haluttiin yhtä paljon molemmat. Nyt mies sanoo, että ei hän silloin ollut sen enempää innoissaan, ja silti lapset ovat parasta elämässä. Perustelee tällä siis, että vaikka häntä ei nyt oikein huvitakaan niin ei ole huono ratkaisu yrittää, jos minä niin haluan.
Onko kokemuksia vastaavasta ja mihin päädyitte?
Kommentit (45)
Raskaus on aina myös aika iso riski. Entä jos saatte vaikeasti vammaisen lapsen? Tai sinä rikot selkäsi ja menetät työkykysi tai saat keuhkoveritulpan ja kuolet pois? Koko rumban pyöritys jää pienituloisille miehellesi.
Vierailija kirjoitti:
Tee se neljäs. Muuten kadut ja mietit sitä loppu elämäs. Lasta et varmasti kadu! Meillä mies ei halunnut neljättä. Vaikka tulin raskaaksi. Mut nyt toi nuorin on parastta miehen elämässä. Mies on monta kertaa sanonut että hyvä että pidin pääni. Ois todella tylsää ilman tuota taaperoa 🙂
Anteeksi että takerrun sivulauseeseen, mutta miksi teillä olisi tylsää ilman taaperoa?
Tuli vaan mieleen ne monet vanhemmat pariskunnat jotka eroavat lasten muutettua pois kotoa. "Kun ei ole mitään yhteistä, ja ollaan kasvettu erilleen."
Eihän teille ole lapset (etenkin se taapero) elämän ainoa sisältö?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisekseen mies on se joka tuo leivän taloon jotta voit olla kotona. Oletan että sinulla -kin on vakityö johon palata?
Molemmat olemme vakitöissä. Mieheni palkka on aika pieni, minä ansaitsen 3-4 kertaa hänen palkkansa verran. Säästöjä ja sijoituksia on. Mies ei siis varsinaisesti "tuo leipää taloon" vaan (minun palkastani kertyneillä) säästöillä voisin pitää haluamani perhevapaat.
no, sehän on sitten teidän asianne. Muistuttaisin kuitenkin että pieniin lapsiin ei rahaa mene alkuunkaan samalla tavalla kuin teineihin ja jos menetätte työnne niin pärjäättekö siinä tapauksessa säästöillä ja sijoituksilla jatkossakin. Elatusvastuu on kuitenkin sen 18 vuotta per lapsi ja opinnot päälle. Teillä on kuitenkin jo kolme lasta eli olet ollut poissa työelämästä aika kauan. Aina on sekin mahdollisuus ettei tuo syntyvä lapsi ole terve. Oletteko ajatelleet omaa jaksamistanne siinä tapauksessa?
Etkö osaa tulkita miehesi puhetta? Miehesi tekee vuoksesi mitä vaan, mutta on nyt alueella jossa ei voi kieltäytyä koska ei halua pahoittaa mieltäsi. Miehesi kertoi hienovaraisesti ettei halua lasta. Kunnioitatko miehesi mielipidettä alkuunkaan? Vai oliko tässä nyt kuitenkin kyse siitä että haluat tietää miten miehesi todellinen mielipide asiasta käännetään tukemaan sinun ajatustasi uuden lapsen hankkimiseksi.
Tee lapsi. Mutta asennoidu siihen sillä tavalla, että olet valmis hoitamaan vauvan ja kolme muuta lasta yksin. Olisitko valmis siihen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entinen työkaveri valitti fb.ssä kun heillä lasten ystävät asuu monta tuntia.
Pahin kyläluuta on suurperheellisen yksi lapsista.
Vanhemmat ovathalunneet monta rakkauslasra mutta eivät ole pitäneet huolta lasten tilasta. Monta lasta samassa huoneessa ja meteli n sen mukaista.
Oletko nämä puolet huomioinut lapsihuumassSekö on osoitus ettei lapsesta ole pidetty huolta jos hän kyläilee kaverilla jonkun äidin mielestä liian kauan tai lapsista lähtee meteliä? Ööö, just joo. Ootte te melkoisia.
Itse asiassa, joo. Tiedän itsekin monia suurperheitä, joissa lapset pakotetaan ulkoilemaan tuntikausia kun ei niitä vanhemmat muuten kestä. Ja nämä lapset ovat sitten kavereillaan, tuntikausia. Käytännössä joku muu huolehtii näistä lapsista kuin vanhemmat, ohjaa, ruokkii, kasvattaa, kyselee kuulumiset. Jos lapsi on heti koulun jälkeen kaverin luona arkisin tuonne kahdeksaan-yhdeksään kunnes hänet puoliväkisin saa heittää pihalle, niin kotona ei silloin ole kaikki kuten pitäisi olla. Vanhemmat toki varmasti ulkoisesti kaikin puolin kunnon ihmisiä, mutta on siihen syy että lapset ovat huomattavan paljon muualla kuin kotonaan.
Eihän tämä ole harvinaista.
Ei tosiaan ole harvinaista, ei pienemmissäkään perheissä.
Meilläkin muutamat lasten kaverit viettävät todella paljon aikaa. Tulevat suoraan koulusta, syövät meillä ja varmaan jäisivät yöksi jos ei patistettaisi kotiin. Ovat kyllä usein yökylässäkin, mutta niistä aina sovitaan erikseen. Näiden lasten kotona ei saa käydä lapsivieraita, sillä vanhempia häiritsee meteli.
Ei minua haittaa se että lapset käyvät meillä kylässä ja viihtyvät hyvin. Välillä vaan mietityttää että miksi eivät halua olla kotonaan ja miksi heitä ei kukaan kaipaa kotiin. Useimmille kuitenkin soitellaan ja käsketään kotiinkin tulemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Entinen työkaveri valitti fb.ssä kun heillä lasten ystävät asuu monta tuntia.
Pahin kyläluuta on suurperheellisen yksi lapsista.
Vanhemmat ovathalunneet monta rakkauslasra mutta eivät ole pitäneet huolta lasten tilasta. Monta lasta samassa huoneessa ja meteli n sen mukaista.
Oletko nämä puolet huomioinut lapsihuumassSekö on osoitus ettei lapsesta ole pidetty huolta jos hän kyläilee kaverilla jonkun äidin mielestä liian kauan tai lapsista lähtee meteliä? Ööö, just joo. Ootte te melkoisia.
Itse asiassa, joo. Tiedän itsekin monia suurperheitä, joissa lapset pakotetaan ulkoilemaan tuntikausia kun ei niitä vanhemmat muuten kestä. Ja nämä lapset ovat sitten kavereillaan, tuntikausia. Käytännössä joku muu huolehtii näistä lapsista kuin vanhemmat, ohjaa, ruokkii, kasvattaa, kyselee kuulumiset. Jos lapsi on heti koulun jälkeen kaverin luona arkisin tuonne kahdeksaan-yhdeksään kunnes hänet puoliväkisin saa heittää pihalle, niin kotona ei silloin ole kaikki kuten pitäisi olla. Vanhemmat toki varmasti ulkoisesti kaikin puolin kunnon ihmisiä, mutta on siihen syy että lapset ovat huomattavan paljon muualla kuin kotonaan.
Eihän tämä ole harvinaista.
Aijahas, meillä on viisi lasta, mutta silti jatkuvasti naapurin lapset majailevat meillä. Molemmissa niissä asunnoissa on kaksi lasta. Mikähän ilmiö tämä sitten on? Voinko yleistää että kaksi-lapsissa perheissä lapsista ei huolehdita? Kyllähän meillä olla saa, mutta joskus käy mielessä miksi viihtyvät niin paljon. Kai meillä sitten on mukavaa.
Millaiset tulot teillä 4-5 lapsen vanhemmilla on?
Vierailija kirjoitti:
Millaiset tulot teillä 4-5 lapsen vanhemmilla on?
Ihan riittävät että pärjää.
Vierailija kirjoitti:
Entinen työkaveri valitti fb.ssä kun heillä lasten ystävät asuu monta tuntia.
Pahin kyläluuta on suurperheellisen yksi lapsista.
Vanhemmat ovathalunneet monta rakkauslasra mutta eivät ole pitäneet huolta lasten tilasta. Monta lasta samassa huoneessa ja meteli n sen mukaista.
Oletko nämä puolet huomioinut lapsihuumass
Meillä on 7 lasta ja jokaisella oma huone. Lasten kaverit haluaa tulla nimenomaan meille, koska on tilaa ja tavaraa ja tekemistä. Meteli tulee niistä kavereista, ei omista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millaiset tulot teillä 4-5 lapsen vanhemmilla on?
Ihan riittävät että pärjää.
Eli bruttovuositulot on?
Tehkää lista plussista ja miinuksista ja kysy mieheltä vielä ihan rehellinen vastaus siihen mitä hän haluaa.
Miten teillä molemmilla voi olla myös runsaasti vapaa-aikaa, jos käytte töissä ja hoidattw itse kolme lasta ja kodinhoito yms? Minä haluan myös tietää tuon salaisen reseptin :)
Vaikuttaa siltä että koska ap tienaa reilusti enemmän, mies tekee sitten mitä vaimo haluaa. Neljännen tai vaikka viidennen lapsen. Miehen selkeä viesti: hän ei halua enempää lapsia. Parisuhteesta ja ITSESTÄ huolehtiminen ovat tärkeitä asioita myös.
Mitä sijoituksiin tulee - no, ne eivät ole tae mistään. Siinä voi tulla pahasti takkiinkin.
Voi käydä niinkin että ap menettää sen vakityönsä. Firma menee konkkaan, yt:t tai mitä vaan. Työnantaja on jo kolmet äitiys- ja vanhempainvapaat joutunut venymään ja jos ap on pidempäänkin kotona, ei se ole työnantajallekaan mikään ruusunpunainen vaihtoehto.
Ei nykyaikana ole enää sellaista asiaa kuin vakityö. Ihmisiä irtisanotaan koko ajan.
En haluaisi itsekään neljää lasta, työtä on jo kolmessa ihan tarpeeksi.
Vierailija kirjoitti:
Kokeeko mieskin olevansa vain yksi lapsi tai enintään jonkinlainen avustaja tuossa sinun pyörittämässä taloudessasi? Ja mukautuu sinun tahtoisi, koska näin ne asiat sujuu parhaiten ja sinähän se maksat ja päätät?
Pitää paikkansa, että minä pyöritän taloutta ja huolehdin kaikesta miehen mielestä "epämiellyttävästä" kuten raha-asioista ja mm. remonteista. Mies on kotona kuitenkin hyvin läsnä perhe-elämässä, osallistuu tasavertaisesti kotihommiin ja pitää niistä. Lasten kanssa mies viettää paljon aikaa ja nauttii siitä, myös koko perheen yhteistä aikaa on paljon. Lomat vietetään miehen ehdoilla ja toiveiden mukaisesti, mies kyllä suunnittelee ne niin, että koko perhe nauttii.
Vierailija kirjoitti:
Raskaus on aina myös aika iso riski. Entä jos saatte vaikeasti vammaisen lapsen? Tai sinä rikot selkäsi ja menetät työkykysi tai saat keuhkoveritulpan ja kuolet pois? Koko rumban pyöritys jää pienituloisille miehellesi.
Nämä riskit ovat tiedossa ja vaikuttavat kyllä omaan ajatteluuni. Kuolemantapauksen varalta on toki vakuutukset ja kuolla oi muutenkin kuin raskauden tai synnytyksen vuoksi. Mutta leskeksi jääminen olisi tietysti paha paikka miehelleni, lapsiluvusta riippumattakin. Vammainen lapsi ja hänen vaatimansa hoito puolestaan vaikuttaisivat nykyisten lasten elämään kovasti.
Tän vauva palstan voisi kyllä muuttaa "vauva-vastainen palsta" nimiseksi! 😄😄😄 Aina täällä tulee täysi tyrmäys lisääntymishaluisille 😉
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän miehen asennetta oikein hyvin.
Jos teillä miehen asenne on se, että laiskottaa, niin sinun kannattaa miettiä jaksatko yksin pyörittää sitä arkea. Vai kannattaisiko keskittyä niihin olemassa oleviin lapsiin ja parisuhteeseen.
Jaksan pyörittää arkea yksinkin. Mutta en halua sellaista perhe-elämää, johon vain minä olen tyytyväinen ja mies ei. Nykyiseen elämäämme (jossa arkea pyöritetään yhdessä) mies on tyytyväinen, enkä usko että hän olisi tyytyväinen, jos hän jäisi neljännen lapsen myötä ulkopuoliseksi. Eli vaikka mies ei joutuisi osallistumaan niihin juttuihin, jotka häntä laiskottavat, hän ei varmaan siltikään haluaisi neljättä. Paitsi minun vuokseni. Ja ymmärrän kyllä, että se on huono syy :(
Vierailija kirjoitti:
Tehkää lista plussista ja miinuksista ja kysy mieheltä vielä ihan rehellinen vastaus siihen mitä hän haluaa.
Miten teillä molemmilla voi olla myös runsaasti vapaa-aikaa, jos käytte töissä ja hoidattw itse kolme lasta ja kodinhoito yms? Minä haluan myös tietää tuon salaisen reseptin :)
Kiitos tästä neutraalista vastauksesta, tuli hyvä mieli.
Salainen reseptimme: mies on opettaja, minä huipputehokas työssäni :) Kodinhoito järjestetty kaikin tavoin mahdollisimman helpoksi, ja kotitöihin osallistuvat myös lapset. Eikä siis orjuuteta heitä, mutta jokainen siivoaa oman huoneensa, korjaa omat astiansa pöydästä ym.
Kokeeko mieskin olevansa vain yksi lapsi tai enintään jonkinlainen avustaja tuossa sinun pyörittämässä taloudessasi? Ja mukautuu sinun tahtoisi, koska näin ne asiat sujuu parhaiten ja sinähän se maksat ja päätät?