Lue keskustelun säännöt.
Miksi lapsiperheen avioliitto ei kestä
21.03.2016 |
Lähes kaikki tietämäni perheet, joilla lapsia, niin vanhemmat ovat järjestään eronneet tai harkitsevat eroa, kun lapset alle kouluikäisiä.
Mikä suhteessa menee pieleen, miksi niin monet eroavat.
Pelottaa, että se on omakin kohtalo.
Miksi sitten suosutaan lapsen hankintaan, kun tiedossa on varmasti varsin erilainen elämä kuin muutoin. Mielestäni se in väärin lapsia kohtaan, että tavoitellaan koko ajan omaa hyvinvointia. Sama lapsi ruljanssi on edessä vaikka hankkisi uudet lapset toisen kanssa.
Onko se vain, että ei kestetä sitä perhearkea.
Kommentit (214)
80-90-luvuilla kannatti vielä hankkia lapsia. Nyt ei työn ja perhe-elämän yhteensovittaminen enää useimmilla onnistu. Tai sitten ei ole työtä ja toimeentuloa ollenkaan.
Lisäksi miehet ja naiset ovat jotenkin oudosti vieraantuneet toisistaan. Kaikesta on tullut jotenkin hankalaa. Perusasioistakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Mutta monet kuvittelee että se parisuhde tulee vaan siinä sivussa, lapset aina etusijalle kaikessa eikä järjestetä yhteistä aikaa tai huomioida toisen tarpeita ym."
Samaa mieltä. Meillä oli mieheni kanssa tapa jota pidimme yllä koko lasten pikkulapsiajan. Joka ikinen perjantai kun lapset oli saatu nukkumaan niin me menimme sohvalle istumaan kylki kyljessä, kaadoimme lasit viiniä ja juttelimme. Ja nimenomaan yritimme jutella muustakin kuin vain ihan siitä lapsiarjesta. Ja kun olimme jutelleen ja olleet siinä lähekkäin tarpeeksi niin mentiin sänkyyn ja jos vain suinkin jaksoimme niin rakastelimme.
Vaikka voi kuulostaa epäromanttiselta mutta se että tämä meidän kahdenkeskinen hetkemme oli merkitty kalenterin joka ikiselle viikolle niin se tarkoitti myös sitä että jokaisena viikkona (jos jotain ihan poikkeuksellista ei tapahtunut), meillä oli aina kahdenkeskinen intiimi hetki joka sisälsi sekä henkistä yhtyettä että fyysistä läheisyyt
Kivat teidän perjantaitreffeille. Mun exä paineli perjantaina töistä suoraan baariin vaikka mitä suunnittelin ja ehdotin koti-iltaa. Mutta oli taas varmaan naisen vastuulla parisuhteeni onnellisuus, olisi pitänyt vain enemmän huomioida miestä ja tukea häntä pikkulapsiajan vanhemmuudessa.
"Eikö tämä kuulu molemmille, sekä miehelle ja naiselle?"
Ehdottomasti. Siitä ei ole mitään epäselvyyttä.
"Eihän nainen voi yksipuolisesti olla vastuussa parisuhteen onnellisuudesta. Että jos nainen tekee niin ja näin, niin parisuhde onnistuu laosiarjessakin."
Monesti parisuhteen kariutuminen on kierre. Toinen kokee että toinen ei enää välitä ja sitten alkaa siksi itse käyttäytyä tavalla joka taas saa toiselle sen tunteen että toinenkaan ei enää välitä.
Tämä kierre pitäisi katkaista alkuunsa ja se on ihan sen puolison tehtävä joka sen milloinkin ensiksi tajuaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Mutta monet kuvittelee että se parisuhde tulee vaan siinä sivussa, lapset aina etusijalle kaikessa eikä järjestetä yhteistä aikaa tai huomioida toisen tarpeita ym."
Samaa mieltä. Meillä oli mieheni kanssa tapa jota pidimme yllä koko lasten pikkulapsiajan. Joka ikinen perjantai kun lapset oli saatu nukkumaan niin me menimme sohvalle istumaan kylki kyljessä, kaadoimme lasit viiniä ja juttelimme. Ja nimenomaan yritimme jutella muustakin kuin vain ihan siitä lapsiarjesta. Ja kun olimme jutelleen ja olleet siinä lähekkäin tarpeeksi niin mentiin sänkyyn ja jos vain suinkin jaksoimme niin rakastelimme.
Vaikka voi kuulostaa epäromanttiselta mutta se että tämä meidän kahdenkeskinen hetkemme oli merkitty kalenterin joka ikiselle viikolle niin se tarkoitti myös sitä että jokaisena viikkona (jos jotain ihan poikkeuksellista ei tapahtunut), meillä oli aina kahdenkeskinen intiimi hetki joka sisälsi
No tietenkään se ei onnistu jos toinen ei halua olla kumppaninsa kanssa. Tämä kokemus/neuvo oli enemmän niille joilla olisi kyllä molemmilla halua olla yhdessä mutta ei tahdo löytyä aikaa tai säännöllisyyttä sille. Silloin säännöllinen suunniteltu yhteinen aika voi toimia.
Ihmisten moraalin näivettyminen
Avioeroon ajautuvat ihmiset eivät ymmärrä ehjän tervehenkisen perheen merkitystä lapsilleen ja tietysti myös itselleen.
Raamatussakin avioeroa ja pettämistä pidetään pahana juuri tästä syystä.Se saa ihmiset voimaan pahoin.Jumalalle itselleen on ihan sama muuten mitä teet, mutta Hän haluaa säännöillään vain autttaa ihmisiä olemaan onnellisia ja voimaan hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Moni nainen unohtaa olevansa ihan vaan tuikitavallinen nainen ja vaimo. He nostavat itsensä jalustalle koska ovat äitejä ja alkavat elää lapsen kautta.
Moni mies taas taantuu lapseksi eikä älyä että hänen roolinsa olisi olla tasavertainen vanhempi.
Jonkun on otettava vastuuu ja otettava isompi rooli siinä vaiheessa kun toinen taantuu parisuhteessa lapseksi.
Vanhemmat ovat todella kovilla. Yleensä etenkin naiset, koska heidän oletetaan osallistuvan täysipainoisesti työelämään ja myös perhearjen vastuut edelleen kasaantuvat naisille. Ei vaan ole rajattomasti jaksamista joka suuntaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntuu, että perhekuviosysteemi ei enää toimi. Pitäisi kehitellä joku ihan uudenlainen juttu, jossa vastuuta jakamassa useampi ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni nainen unohtaa olevansa ihan vaan tuikitavallinen nainen ja vaimo. He nostavat itsensä jalustalle koska ovat äitejä ja alkavat elää lapsen kautta.
Moni mies taas taantuu lapseksi eikä älyä että hänen roolinsa olisi olla tasavertainen vanhempi.
Jonkun on otettava vastuuu ja otettava isompi rooli siinä vaiheessa kun toinen taantuu parisuhteessa lapseksi.
Täytyy toki mutta se että toinen vain kantaa vastuuta ja toinen on vain yksi lapsi lisää kyllä ajaa yleensä sen parisuhteenkin karille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjoitin aiemmin ketjussa näin:
Olen tuo, jota siteeraat. Olet varmasti oikeassa. Haluan vain kertoa, että meille tuli ero, kun lapset olivat kymmenvuotiaita. Tuo pikkulapsiajan sisäänpäinsuuntautuneisuus oli ohi. Minulle väsymys kasaantui ihan arjen vaatimuksista ja siitä, että yritin olla hyvä vaimo. Olin oikea pikkuvaimo, joka keitti mansikkahillotkin itse eikä ikinä kieltäytynyt seksistä. Ja kun superaktiivinen aviomies halusi mennä ja tehdä, niin minähän menin. Samalla kun lapset halusivat sitä, tota ja tätä. Lapset vaati. Mies vaati.
Olen ollut vuosia uusissa naimisissa ja huomaan, kuinka kullanarvoinen on mies, joka ei vaadi mitään. Rakkaus elää vapaudessa ja vaatimukset kun tappavat rakkauden.
=> tässä ketjussa puhutaan, kuinka parisuhteen eteen pitää tehdä töitä ja huolehtia, että parisuhteelle on aikaa. Me teimme niin. Ikinä ei tullut oloa, että perheestä haluaa lomaa. Olimme yhdessä koko ajan. Minä myös tein kaikkeni, jotta huomioin puolisin. Olin suorittaja.
Olen teidän kanssanne vähän eri mieltä. Siis on tärkeää, että molemmat huomioivat toisen ja kunnioittavat ja auttavat toisiaan, mutta Parisuhde ei pysy kasassa pelkällä suorittamisella, vaan sillä, että molemmat antavat toisen olla oma itsensä. Rakkaus elää vapaudessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Moni nainen unohtaa olevansa ihan vaan tuikitavallinen nainen ja vaimo. He nostavat itsensä jalustalle koska ovat äitejä ja alkavat elää lapsen kautta.
Moni mies taas taantuu lapseksi eikä älyä että hänen roolinsa olisi olla tasavertainen vanhempi.
Jonkun on otettava vastuuu ja otettava isompi rooli siinä vaiheessa kun toinen taantuu parisuhteessa lapseksi.
Täytyy toki mutta se että toinen vain kantaa vastuuta ja toinen on vain yksi lapsi lisää kyllä ajaa yleensä sen parisuhteenkin karille.
Näin siinä käy. Nainen aikansa pyytää asiaan muutosta (eli miehen mielestä nalkuttaa asioista) ja yrittää vastuuttaa miestä kotitöistä ja lapsista. Usein huonolla menestyksellä ja jossain vaiheessa kaikki vaan kaatuu naisen päälle kun hänellä on työt, koti, lapset, mies hoidettavana ja se on vain liikaa. Ero tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä, meidän on kestänyt 35 vuotta ja 4 lasta, jotka jo aikuisia. Ja liitto jatkuu edelleen
Pikkulapsiarki on vanhemmille raskasta ja uuvuttavaa. Väsymystä, palvelemista 24/7, oman ajan puutetta, sitoutumista. Kaikki eivät jaksa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Näin siinä käy. Nainen aikansa pyytää asiaan muutosta (eli miehen mielestä nalkuttaa asioista) ja yrittää vastuuttaa miestä kotitöistä ja lapsista. Usein huonolla menestyksellä ja jossain vaiheessa kaikki vaan kaatuu naisen päälle kun hänellä on työt, koti, lapset, mies hoidettavana ja se on vain liikaa. Ero tulee."
Muutoksen toisessa saa äärimmäisen harvoin aikaan pyytämällä tai vaatimalla sitä. Sen halun muuttua pitää lähteä ihmisestä itsestään. Jos ei näe itsessään mitään vikaa niin ei voi muuttua.
Vierailija kirjoitti:
"Mies ei ymmärtänyt, vaan syytti minua usein siitä, että aina minua vain väsyttää. Lopuksi hän hankki sivusuhteen naisesta, joka kuulemma haluaa tehdä kaikkea. "
En mitenkään halua puolustella miestäsi hänen typerästä teostaan tai sanoa että sinä et olisi saanut olla väsynyt. Mutta se mitä ihan yleisesti näkee on se että naiset menevät lasten syntymän jälkeen sellaiseen omaan maailmaansa jossa on aika vähän sijaa tai tärkeyttä sille puolisoiden väliselle suhteelle. Tai jos sanon tarkemmin niin sen näyttämiselle että se on edelleen tärkeää naisellekin vaikka sille on vähän aikaan ja usein väsyttää. Sen sijaan saatetaan suuttua miehelle jos hän ilmaisee haluaan näille asioille. Ja en siis sano että juuri sinä olisit näin toiminut vaan enemmän vai yleisempänä huomiona.
Jos mietin mikä sai minut näin miehenä pysymään omassa liitossani läpi aika raskaidenkin pikkulapsiaikojen niin se oli se tunne että myös vaimon
Koska suurin osa teistä miehistä ei tee osaansa ja nainen joutuu kaiken tekemään itse. Sitten ihmetellään kun ei jaksa miestäkin paapoa siihen lisäksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En oikein ymmärrä tätä pikkulapsiajan eroa. Sehän on suurin lahja jonka nainen voi antaa rakastamalleen miehelle. Joskus jopa monta kertaa. Se on sitä elämää, joka näkyy ja tuntuu. Lapsen onnellisuus on vanhempien keskinäinen suhde. Toki pikkulapsiarki on rankkaa, mutta ei se kestä kuin muutaman vuoden koko elämästä. Voisivatko esim. isovanhemmat ottaa lapsia joskus yökylään?
Mitäs se mies antaa rakastamalleen naiselle? Sen eron?
Ei olla erottu. Hän rakastaa minua edelleen ja minä häntä, 50 yhteistä vuotta. Rakkaus pitää sisällään paljon kaikenlaista, myös huonoina aikoina.
Vierailija kirjoitti:
"Naisten pitäisi siis lasten ja taloudenhoidon lisäksi hoitaa yksin vielä parisuhdekin."
No näin se on. Parisuhde ei ikuisesti pysy kasassa ja hyvänä jos sen laittaa vuosiksi jonnekin hyllylle. Niin se vain menee vaikka siitä ajatuksesta ei moni tykkää.
Mutta tietenkään parisuhdetta ei voi eikä pitä pitää pystyssä vain yksi ihminen. Molempien pitää olla siinä mukana yhtä lailla jotta se toimii.
No pointti oli että miehet olettavat naisen hoitavan kodin, lapset yksin ja huomioivan vielä miestä siihen päälle. Tätä näkee paljon.
"Koska suurin osa teistä miehistä ei tee osaansa ja nainen joutuu kaiken tekemään itse. Sitten ihmetellään kun ei jaksa miestäkin paapoa siihen lisäksi."
Rakkauden ja välittämisen näyttäminen toiselle ei ole mitään paapomista vaan normaalia parisuhteen toimintaa.
Tokikin miehen pitää tehdä osansa. Se on sitten ihan eri kysymys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Naisten pitäisi siis lasten ja taloudenhoidon lisäksi hoitaa yksin vielä parisuhdekin."
No näin se on. Parisuhde ei ikuisesti pysy kasassa ja hyvänä jos sen laittaa vuosiksi jonnekin hyllylle. Niin se vain menee vaikka siitä ajatuksesta ei moni tykkää.
Mutta tietenkään parisuhdetta ei voi eikä pitä pitää pystyssä vain yksi ihminen. Molempien pitää olla siinä mukana yhtä lailla jotta se toimii.
No pointti oli että miehet olettavat naisen hoitavan kodin, lapset yksin ja huomioivan vielä miestä siihen päälle. Tätä näkee paljon.
Kyllä, se on se toinen puoli. Miesten ongelma on arjesta vetäytyminen, naisten ongelma siihen arkeen hautautuminen.
"Katsokaa että teillä on jonkinlainen tukiverkko". Kun kaikilla ei vaan yksinkertaisesti ole. Ihmiset eivät ole tasa-arvoisessa asemassa tässä asiassa.