Miksi lapsiperheen avioliitto ei kestä

"Aiemmat ohimennen sanotut kommentit siitä mikä hänestä näyttää naisvartalossa hyvältä ja mikä ei, kummittelee mielessä ikuisesti ja kun niitä vertaa nykyiseen kroppaani arpineen ja löysine nahkoineen, ei pysty tuntemaan oloaan aidosti halutuksi. Ja olon tunteminen halutuksi on ehkä se suurin asia mikä saa itsensäkin tuntemaan halua."

Tässä nähdään miten karma kuittaa naisvihan. Parisuhde lasten äidin kanssa tuhoutuu siihen, että on arvostellut, arvottanut, vertaillut ja haukkunut muita naisia.

Vierailija kirjoitti:

"Miten lapsen murrosikä vaikuttaa avioliittoon?"

No ainakin meillä käytännössä niin että lapset alkavat siinä vaiheessa valvoa iltaisin myöhään joten vanhemmilla ei enää juuri ole yhteistä rauhallista aikaa kuten silloin kun lapset olivat pienempiä ja menivät aikaisemmin nukkumaan.

Teinejä ei myöskään enää voi huijata viikonloppuaamuna katsomaan piirretyjä samalla kun vanhemmat "vielä menevät hetkeksi makkariin lepäämään".

Eli suomeksi sanottuna hetket jolloin voisi harrastaa seksiä vähenevät.

Jos parisuhde perustuu paritteluun, se ei ole ihmisten suhde ollenkaan, vaan elukkamainen siitossuhde. Täyspäinen tajuaa, että kun siitokset on tehty, ne on tehty, ja sen jälkeen ei ole enää mitään tarvetta sitä harrastaa.

Olen itse ainakin jo ihan valmis unohtamaan koko panemisen - jos miehiltä ei tule siemen ulos ilman kauheaa hinkutusta ja perviolua, ja toisaalta ei kestä elää ilman siitoksia sen jälkeen, niin ei ole ehkä muutenkaan kelvollinen tähän ihmiselämään. Ei ole olemassa todellisuutta, missä mies siittää joka päivä, paitsi joku kiinan keisari vuonna nakki ja keppi. Se ei ole länsimaalaisen miehen kohtalo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

1. Mies ei ole enää huomion keksipiste ja palautuu mieheksi eikä naisen hoivaamaksi mieheksi

2. Nainen traumatisoituu väkivaltaisessa synnytyksessä

3. Nainen ymmärtää todellisen seksuaalisuutensa (äitiys) s eksiorjuuden sijaan

4. Laiminlyönnit työnjaossa, naisen kuormitus

5. Epäselvä roolijako

6. Vammaiset, lapsi- ja naisvihamieliset lastenhoito-opit aiheuttavat oireita ja kärsimystä lapselle -> rankka vauvavuosi

7. Äitiysväkivalta yhteiskunnan ja yhteisöjen tasolta, miehen pokkurointi yksinkertaiesti olemassa olosta, ym. Häiriintynyt palkitsemisjärjestelmä

 

Tuossa ne mitä itse huomasin, jotka ovat omiaan tuhoamaan kenen tahansa liiton ja sovun

Ennen ei piitattu, vaan oltiin avioliitossa kuolemaa

Terveessä suhteessa ei siitetä 10 000 kertaa ja tuloksena 1 lapsi.

Vierailija kirjoitti:

"Minä tunnen yhden tällaisen osallistuvan isän, mutta se että mies osallistuu ei ole tae tuloksista. Jos osallistumismetodit ovat pääasiassa lapsen huudattamista tai siltä luontaisen hoivan (äidin hoivan) epäämistä ja äidin syrjäyttämistä, ei se ole lapselle etu, vaan lapsenryöstö."

 

Kysmys sii skuuluu että miksi sinä tunnet vain yhden osallistuvan isän mutta minä kymmeniä? Mikä on se ero? Asuinpaikka, koulutus, taloudellinen asema, puoluekanta vai mikä? Onko sinulla ajatuksia asiasta?

 

"On olemassa naisia, jotka ovat ihan tyytyväisiä miehiinsä, mutta he ovat itsekin usein melko pihalla siitä, millainen on esim. hyvinvoiva vauva."

Kuulostaa entistä pahemmalta. Mistä oikein löydät näitä ihmisiä?

Isän osallistuminen vaatii kirjauskovaisuutta vs. luontonsa tuntemista. Mies on todennäköisesti ateisti tiedeuskovainen, tai havainnut ympäristöstä että osallistuvia isiä kohdellaan paremmin (jopa apinalaumoissa koiraat varastavat naarailta poikasia, jos saavat tästä suoraa hyötyä, esim. itselleen enemmän ruokaa). Lainsäädäntö ja vallitseva kulttuuri kannustaa miehiä "osallistumaan", mutta kun miehillä ei ole niitä osallistumiseen vaadittavia sukuelimiä, niin käytännössä tilanne on ihan katastrofi. Tällaiseen touhuun ryhtyminen vaatii tottelevaisuutta ja typeryyttä, joka on hyvin tyypillistä kaikilla auktoriteettiuskovaisilla

Miehiä jotka eivät osallistu on samoissa demografioissa kuin kotiäitejäkin: sekä luonnonläheisimmissä yhteisöissä (joita ystävällisesti tituleerataan "köyhiksi") sekä ylemmissä luokissa, joilla on varaa ja myös kognitiivista kykyä kunnioittaa luontoa auktoriteettien lisäksi. Vähän sama kuin jumalaan uskovia on eniten pohjalla ja huipulla, ja keskiluokka noudattaa sokeasti käskyjä

Turhaan yrität kaivella minua osoittamaan sormella näitä ryhmiä, jotka harrastavat luonnotonta sikiämistä ja lapsen kasvatusta. Tiedät itsekin, missä ne ovat ja keitä he ovat. Ja tämä pitää sisällään siittäjän osallistamisen lisäksi adoption, ym. luonnottomat järjestelyt, joissa emon ja poikasen hoivasuhde on rikottu

Ihmettelen suuresti lukemani perusteella järjetöntä seksin tarvetta. Ennen kaikkea, että ei kyetä suhteuttamaan aikuisten keskinäistä suhdetta lasten kanssa. Viimeisin lukemani, että teinejä ei voi huijata, mikäli haluaa nauttia puolisosta. Ei kait ne teinit sinne huoneeseen änkää? Onko pakko olla äänekästä seksiä? Voisko tarpeita tyydyttää muilla keinoin? Minulle aamuseksi ollut aina nautinnollisin. Minkään ikäinen lapsi ei ole ollut este, kuitenkin osattu asettaa joissain määrin lapsen tarpeet omiemme edelle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Naiset ei Ranskassa imetä, jotta rinnat säilyisi kauniina ja kimmoisina miestä varten. Ja tätä odotetaan yleisesti. 

Vauvan tarpeista viis.. 

Sitten? Ei kuulu sulle.

Vähänpä sekään kuuluu kenellekään, mitä naiset kohduillaan tekevät. Silti asiaa räävitään valtakunnan päivämedioita myöten kuin mitkäkin kansakunnan r aiskarit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuten olen kirjoittanut useat kerrat aikaisemminkin, niin mahdollisesti jälkikasvua harkitseville miehille pitäisi kertoa että pahimmillaan:

- raskausaikana naisesta tulee ihan täysi hirviö hormooniensa kanssa

- vauva-aikana miehen rooli on hieman koiran alapuolella

- seksiä ei kannata miettiä raskauden alusta lapsen 3-vuotissynttäreihin.

- vapaa-aikaa ei ole, ja varsinkaan poikein saunailtoihin ei saa missään tapauksessa osallistua.

Jos ja kun mies on valmis noihin ylläoleviin asioihin, niin hän on valmis isäksi.

 

Naurettavaa yleistystä. Meillä pantiin päivittäin raskausaika ja nyt taaperoikäisen kanssa 4-5 kertaa viikossa. Koiraakaan meillä ei ole. 

Tuo edellyttää fyysistä kestävyyttä.

Vierailija kirjoitti:

"Minä tunnen yhden tällaisen osallistuvan isän, mutta se että mies osallistuu ei ole tae tuloksista. Jos osallistumismetodit ovat pääasiassa lapsen huudattamista tai siltä luontaisen hoivan (äidin hoivan) epäämistä ja äidin syrjäyttämistä, ei se ole lapselle etu, vaan lapsenryöstö."

 

Kysmys sii skuuluu että miksi sinä tunnet vain yhden osallistuvan isän mutta minä kymmeniä? Mikä on se ero? Asuinpaikka, koulutus, taloudellinen asema, puoluekanta vai mikä? Onko sinulla ajatuksia asiasta?

 

"On olemassa naisia, jotka ovat ihan tyytyväisiä miehiinsä, mutta he ovat itsekin usein melko pihalla siitä, millainen on esim. hyvinvoiva vauva."

Kuulostaa entistä pahemmalta. Mistä oikein löydät näitä ihmisiä?

Moni ihminen tuntee vain muutaman isän. Harva tuntee kymmeniä isiä.

Omassa lapsuudessani lastenhoito oli selvästi naisten työtä ja äitinikin uskoi, ettei miehillä ole tarpeeksi luontaista empatiaa hoivatyöhön.

Tosin olen jo oikeasti vanha, ja niin kauan kuin muistan, on myös sanottu, että nykyajan nuoret miehet ovat erilaisia kuin vanhat ja ovat lempeämpiä.

En minä ole eronnut. Olen mieheni kanssa ollut yli 25 vuotta, ja meillä on isot lapset, joista vanhin jo aikuinen. Omassa tuttavapiirissä ei myöskään ole sellaisia, jotka olisivat eronneet, kun lapset on pieniä. Päin vastoin nyt lähiaikoina kaksi vanhaa ystävää eronneet, toisella lapset aikuisia ja asuvat omillaan ja toisella ei lapsia olekaan. Kyllähän se lasten itse poistuminen esimerkiksi on sellainen kohta elämässä, kun on aikaa miettiä, onko oikea puoliso rinnalla.

Vierailija kirjoitti:

Omassa kaveripiirissäni taas ei juurikaan olla erottu lasten saamisten jälkeen. Riippuu varmaan kaveripiiristäkin; jos kaverit on näitä jotka tekee heppoisaan parisuhteeseen jo nuorena pari lasta, eroaa, löytää uuden, tekaisee siihen uuteenkin suhteeseen pari mukulaa, eroaa, löytää uuden...jne.niin  kyse ei ole lapsista vaan siitä, että lapsi on tehty liian nuorina. Oma kasvu, oma itsetuntemus ja kyky huomioida toista on vielä keskeneräistä. Ei ymmärretä mitä stressitekijöitä elämässä on, ei osata käsitellä niitä ja nähdään kaikki nuoruuden ehdottomuuden läpi. Nämä eroaisivat ilman lapsiakin, ehtivät ne vaan siihen jostain käsittämättömästä syystä tehdä jo ensimmäisten seurusteluvuosien aikana.

Juu, en itsekään kiellä ilmiön olemassaoloa, mutta todella harva lähipiirin pariskunnista on eronnut pikkulapsivaiheessa. Jonkun verran eroja on tullut sitten myöhemmin, usein miehen keski-iänkriisiin liittyen.

Siksi, että aviovuoteesta tulee perhepeti ja vaimosta emo ja lypsykone. Ja sanon tämän itse naisena, että ei ihme jos avioliitto kärsii kun kuuntelee, miten mammat häätävät miehen omasta sängystään, usein nukkumaan pelkällä patjalla lattialla (ja pitävät tätä vielä hyvänä ratkaisuna, josta muka koko perhe tykkää!). Nukkuvat jopa vuosikausia siellä parisängyssä lapsen kanssa.

Ei ole sitten mikään ihme jos miehen katse alkaa harhailla, kun omaa vaimoa kiinnostaa antaa läheisyyttä pelkästään lapselle.

Eihän se kestä jos siihen ei panosta, kuten aiemmatkin ovat sanoneet. Jos aikaa riittää pelkästään lapsille eikä sitä jää parisuhteelle, niin kyllä se alkaa pikkuhiljaa näivettyä. Ja aikaahan ei jää, jos sitä ei itse järjestä. Kyllä lapsiperheessä keksii aina jotain, mihin voi aikansa kuluttaa niin ettei ehdi keskittyä puolisoon.

Lapsi menee puolison edelle, koska lapsi ansaitsee vanhemmat, jotka kasvattaa, hoitaa, kuskaa, maksaa jne.

Jos ei hyväksy tätä parisuhteelle tulevaa hintaa, sitten pitää alkaa vapaaehtoisesti lapsettomaksi ja deittailla vain lapsivapaita ihmisiä. Se on ihan OK valinta ja eettisesti parempi kuin vastentahtoinen vanhemmuus.

Vierailija kirjoitti:

Lapsi menee puolison edelle, koska lapsi ansaitsee vanhemmat, jotka kasvattaa, hoitaa, kuskaa, maksaa jne.

Jos ei hyväksy tätä parisuhteelle tulevaa hintaa, sitten pitää alkaa vapaaehtoisesti lapsettomaksi ja deittailla vain lapsivapaita ihmisiä. Se on ihan OK valinta ja eettisesti parempi kuin vastentahtoinen vanhemmuus.

Ai sinäkö sen määräät, että sellaiset jotka eivät hyväksy parisuhteen näivettymistä, joutuvat jäämään lapsettomiksi?

Sekin on kuule ihan OK, että haluaa lapsia ja rakastaa heitä mutta haluaa silti pitää parisuhteensakin yhtä tärkeänä. Esimerkiksi Ranskassa tämä on itsestäänselvyys, kun rakkauselämää pidetään elämän tärkeimpänä asiana. Lapsien saaminen ei vie äidiltä naiseutta ja seksuaalisuutta, eikä tarkoita sitä, että pitäisi ruveta kaiken lapsille uhraavaksi muumimammaksi. Eikä tämä puolestaan sulje pois äitiyttä tai tarkoita sitä, ettei rakastaisi lapsiaan ja olisi onnellinen heistä.

Lapsetkin kasvavat olemaan terveellä tavalla itsekkäitä aina välillä ja pitämään omista tarpeistaan huolta, kun saavat myös äidiltään sellaisen mallin.