Miksi lapsiperheen avioliitto ei kestä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koska lapset pilaa elämän

Minulla on lapset +-50-vuotiaita, eivät ole pilanneet minun elämääni millään lailla. Eivätkä lapsenlapset heidän elämäänsä. Lapsenlapset ovat ainoastaan sulostuttaneet elämääni.

Minun äiti on suoraan sanonut, että lapset pilasi hänen elämän. Oikeassa hän onkin, olisi ollut paljon parempi, jos hän ei olisi ikinä isääni tavannut.

Niin. No jos saat puolison, joka osoittautuu patalaiskaksi, niin miksi hitossa pysyisit sen kanssa yhdessä? Naisten työtaakka on edelleen järjetön, jos vertaa miesten sohvilla makoiluun. Päivä kun on työpaikalla ohi, niin kotona alkaa uusi ja jos siinä on vetelä pleikkaa paukuttava ja pornoa tölläävä äijä, niin ei se mitään rakkautta sitä äijää kohtaan lisää. Sitten vielä pitäisi laskut puoliksi maksaa, vaikka naisilla on monesti pienemmät tulot. Olen matkan varrella kuunnellut montaa naista aika lailla säälillä enkä ole ällistynyt, kun lopulta ukko jää sinne sohvalle makaamaan ja ihmettelemään, mihin se vaimo lähti. "Kun kaikkihan oli ihan hyvin!" Ei nykyajan nainen suostu enää piikomaan. 

Munkin puolisollani on vikansa, mutta erityisesti kunnioitan ja rakastan häntä siitä, että ei jättänyt mua yksin pärjäämään lapsiarkeen, kun kerran niitä lapsia myös halusi. Neljä meillä on jälkikasvua. Hän piti hoitovapaat jokaisesta ja kun tulin kotiin, niin ruoka ei ehkä ollut laitettuna mutta koti oli järjestyksessä, pyykit pesty ja lapset oli käyneet puistossa ja kirjastossa. Kun tarha-aika sitten koitti, niin miehen vuorotyöviikoilla olin tiukoilla iltaisin, mutta: hän vei lapset sillä viikolla tarhaan- eikä heitä viety aamukasiin vaan syötettyinä ja vaatetettuina iltapäiväksi. Hän on luotettava ja elämäni ja lasteni elämän tuki ja turva, ja sellaista arvostan. 

Seksiä oli siihen aikaan 2-4 viikossa, ja väitän että osasyy siihen oli se, että en ollut työstä ja arjesta loppuunpalanut ja me olimme hyviä keksimään hetkiä, jolloin sitä seksiä pystyi harrastamaan. Ja meillä oli myös tukiverkkoja, kummankin äidit ja isät auttoivat lasten kanssa ja osallistuivat.

Me on oltu naimisissa 26 vuotta, ja seksiä on edelleen kerran viikossa, samoin paljon haleja ja selänrapsutuksia. Yksi teini asuu vielä kotona. 

Vierailija kirjoitti:

"Mies ei ymmärtänyt, vaan syytti minua usein siitä, että aina minua vain väsyttää. Lopuksi hän hankki sivusuhteen naisesta, joka kuulemma haluaa tehdä kaikkea. "

En mitenkään halua puolustella miestäsi hänen typerästä teostaan tai sanoa että sinä et olisi saanut olla väsynyt. Mutta se mitä ihan yleisesti näkee on se että naiset menevät lasten syntymän jälkeen sellaiseen omaan maailmaansa jossa on aika vähän sijaa tai tärkeyttä sille puolisoiden väliselle suhteelle. Tai jos sanon tarkemmin niin sen näyttämiselle että se on edelleen tärkeää naisellekin vaikka sille on vähän aikaan ja usein väsyttää. Sen sijaan saatetaan suuttua miehelle jos hän ilmaisee haluaan näille asioille. Ja en siis sano että juuri sinä olisit näin toiminut vaan enemmän vai yleisempänä huomiona.

Jos mietin mikä sai minut näin miehenä pysymään omassa liitossani läpi aika raskaidenkin pikkulapsiaikojen niin se oli se tunne että myös vaimon

Olen tuo, jota siteeraat. Olet varmasti oikeassa. Haluan vain kertoa, että meille tuli ero, kun lapset olivat kymmenvuotiaita. Tuo pikkulapsiajan sisäänpäinsuuntautuneisuus oli ohi. Minulle väsymys kasaantui ihan arjen vaatimuksista ja siitä, että yritin olla hyvä vaimo. Olin oikea pikkuvaimo, joka keitti mansikkahillotkin itse eikä ikinä kieltäytynyt seksistä. Ja kun superaktiivinen aviomies halusi mennä ja tehdä, niin minähän menin. Samalla kun lapset halusivat sitä, tota ja tätä. Lapset vaati. Mies vaati. 

Olen ollut vuosia uusissa naimisissa ja huomaan, kuinka kullanarvoinen on mies, joka ei vaadi mitään. Rakkaus elää vapaudessa ja vaatimukset kun tappavat rakkauden.

Vierailija kirjoitti:

Siksi että lapsen saaneet naiset unohtavat hoitaa parisuhdetta. Muistan kuinka iltalehti tai ilta-sanomat kirjoittivat aiheesta. Kertoivat samalla kuinka ranskalaisnaiset eivät unohda hoitaa parisuhdetta ja lapsiperheet ovat siellä onnellisempia.

Tämä artikkeli oli varmaan jostain 50-luvulta.

Mitä sisältää parisuhteen hoitaminen tässä yhteydessä? Eikö miehen tarvitse hoitaa parisuhdetta?

Aika moni nainen tosiaan hukkaa itsensä äitiyteen ja unohtaa olla miehelleen puoliso, nainen. Ei niitä lapsiakaan olisi, jos ei olisi ollut ensin parisuhdetta (jos siis on kyse yhteisistä, parisuhteessa hankituista lapsista eikä mistään itsellisestä äidistä) ja parisuhde jää (jos ei erota ensin) vielä sitten kun lapset lähtee kotoa. Mutta monet kuvittelee että se parisuhde tulee vaan siinä sivussa, lapset aina etusijalle kaikessa eikä järjestetä yhteistä aikaa tai huomioida toisen tarpeita ym.

Lapsillakin on paljon onnellisempaa ja saavat paremman, tasapainoisen kuvan perheestä ja parisuhteesta, kun vanhemmat näyttävät sellaista mallia että sekin on tärkeä. Itsensä lapsille täysin uhraavat äidit opettavat lapsensakin uhrautumaan ja antavat huonon mallin siitä, miten toimia parisuhteessa.

Sama toki koskee isiäkin, mutta useimmiten se tuntuu olevan nainen, joka unohtaa olevansa muutakin kuin äiti.

N33

"Olen tuo, jota siteeraat. Olet varmasti oikeassa. Haluan vain kertoa, että meille tuli ero, kun lapset olivat kymmenvuotiaita. Tuo pikkulapsiajan sisäänpäinsuuntautuneisuus oli ohi."

En tosiaan mitenkään halunnut sanoa että sinä olisit tehnyt jotain väärin. Enemmänkin vain kirjoituksesi sai minut tarttumaan ajatukseen joka minulla muutenkin oli.

Ja tuli mieleen tuosta sanomastasi että erositte vasta kun lapset olivat kymmenvuotiaita että aika yleistä on myös se että sinnitellään yhdessä aika pitkään ja ne pikkulapsiajan onglemat jatkuvat kun niitä ei pystytä käsittelemään silloin kuin ne ovat akuutteja ja ne jäävät ikäänkuin "päälle" sitten vaikka olosuhteet muuttuisivatkin.

"Minulle väsymys kasaantui ihan arjen vaatimuksista ja siitä, että yritin olla hyvä vaimo. Olin oikea pikkuvaimo, joka keitti mansikkahillotkin itse eikä ikinä kieltäytynyt seksistä. Ja kun superaktiivinen aviomies halusi mennä ja tehdä, niin minähän menin. Samalla kun lapset halusivat sitä, tota ja tätä. Lapset vaati. Mies vaati."

Ei mikään liitto tosiaan toimi niin että toinen vaatii ja toinen yrittää täyttää sen toisen vaatimukset. Vaan siitä että molemmat haluavat sille toiselle hyvää ja että se yhteinen liitto toimii niin että molempien on hyvä siinä olla.

Me ollaan yhdessä edelleen, lapset 10 v ja 8 v. 



Luulen, että tähän vaikuttaa seuraavat seikat:

Tiedostimme ennen päätöstä yrittää raskautua, että meidän koko elämä menee ylösalaisin ja voi tulla todella rankkaa, jos syntyvä lapsi on esim. vakavasti sairas. Päätimme, että emme ryhdy rakentamaan taloa tai remontoimaan kun lapset ovat pieniä, se olisi liian raskasta meille.. Päätimme, että käytämme säästöt siihen, että kumpikin meistä on lasten kanssa vuorollaan kotona ja ostamme lapsenvahtipalveluita ja siivouspalveluita. Isä oli lasten kanssa kotona yhteensä 2,5 v ja minä 2 vuotta. Tämän jälkeen mies meni osa-aikatöihin, 30 h viikossa. Lapsien ensimmäisen elinvuoden ajan meillä kävi lapsenvahti kerran viikossa 2 h kerrallaan, vei lapsen/lapset ulos ja me mentiin nukkumaan, päiväsaunaan tai syötiin hyvin. Lapsen syntymästä siihen asti että vanhin meni kouluun meillä kävi siivooja kahden viikon välein. Kaikkein tärkein päätös oli, että sinnittelemme avioliitossa siihen asti että nuorinkin on jo 5 vuotias ja sen jälkeen katsotaan mitä tehdään. Väsyneenä ei kannata tehdä koko perheen loppuelämään vaikuttavia ratkaisuja. 

Rahaa on palanut näihin kaikkiin ratkaisuihin kymmeniä tuhansia euroja, mutta emme kadu yhtään. Meillä on tasa-arvoinen hyvinvoiva parisuhde ja onnelliset lapset, ne ovat kaiken tuon arvoisia.

"Mitä sisältää parisuhteen hoitaminen tässä yhteydessä? Eikö miehen tarvitse hoitaa parisuhdetta?"

Minä kirjoitin tämän jo toisessa kohdassa mutta kirjoitan sen uudestaan:

parisuhteen hoitaminen on sitä että näytetään toiselle että hän on edelleen tärkeä. Mitä ikinä se sitten kenenkin kohdalla tarkoittaa mutta pitää antaa toiselle tunne että häntä ei ole unohdettu.

Vierailija kirjoitti:

Siksi että lapsen saaneet naiset unohtavat hoitaa parisuhdetta. Muistan kuinka iltalehti tai ilta-sanomat kirjoittivat aiheesta. Kertoivat samalla kuinka ranskalaisnaiset eivät unohda hoitaa parisuhdetta ja lapsiperheet ovat siellä onnellisempia.

Naisten pitäisi siis lasten ja taloudenhoidon lisäksi hoitaa yksin vielä parisuhdekin. En ihmettele että monet naiset valitsevat nykyään sinkkuuden...

Vierailija kirjoitti:

Me ollaan yhdessä edelleen, lapset 10 v ja 8 v. 



Luulen, että tähän vaikuttaa seuraavat seikat:

Tiedostimme ennen päätöstä yrittää raskautua, että meidän koko elämä menee ylösalaisin ja voi tulla todella rankkaa, jos syntyvä lapsi on esim. vakavasti sairas. Päätimme, että emme ryhdy rakentamaan taloa tai remontoimaan kun lapset ovat pieniä, se olisi liian raskasta meille.. Päätimme, että käytämme säästöt siihen, että kumpikin meistä on lasten kanssa vuorollaan kotona ja ostamme lapsenvahtipalveluita ja siivouspalveluita. Isä oli lasten kanssa kotona yhteensä 2,5 v ja minä 2 vuotta. Tämän jälkeen mies meni osa-aikatöihin, 30 h viikossa. Lapsien ensimmäisen elinvuoden ajan meillä kävi lapsenvahti kerran viikossa 2 h kerrallaan, vei lapsen/lapset ulos ja me mentiin nukkumaan, päiväsaunaan tai syötiin hyvin. Lapsen syntymästä siihen asti että vanhin meni kouluun meillä kävi siivooja kahden viikon välein. Kaikkein tärkein päätös oli, että sinnittelemme avioliitossa siihen asti että nuorinkin on jo 5 vuotias ja sen jälkeen katsotaan mitä tehdään. Väsyneenä ei kannata tehdä koko perheen loppuelämään vaikuttavia ratkaisuja. 

Rahaa on palanut näihin kaikkiin ratkaisuihin kymmeniä tuhansia euroja, mutta emme kadu yhtään. Meillä on tasa-arvoinen hyvinvoiva parisuhde ja onnelliset lapset, ne ovat kaiken tuon arvoisia.

Tähän vielä lisäys, että isovanhemmista ei ollut meille apua, toiset asuvat kaukana ja ovat työelämässä edelleen, toiset ovat vanhoja ja sairaita, me autamme heitä. Lasten kummit ovat ottaneet lapsia yökylään noin kaksivuotiaasta eteenpäin ehkä 2-3 yötä kesässä ja koulun aloittamisen jälkeen molemmat yökyläilevät kavereidensa luona ja kaverit meillä. Nykyään vuodessa on ainakin 10-15 yötä kun molemmat lapset ovat kummeilla tai kavereilla. Mutta isovanhemmista tai muista sukulaisista ei ole ollut apua. 

"Mutta monet kuvittelee että se parisuhde tulee vaan siinä sivussa, lapset aina etusijalle kaikessa eikä järjestetä yhteistä aikaa tai huomioida toisen tarpeita ym."

Samaa mieltä. Meillä oli mieheni kanssa tapa jota pidimme yllä koko lasten pikkulapsiajan. Joka ikinen perjantai kun lapset oli saatu nukkumaan niin me menimme sohvalle istumaan kylki kyljessä, kaadoimme lasit viiniä ja juttelimme. Ja nimenomaan yritimme jutella muustakin kuin vain ihan siitä lapsiarjesta. Ja kun olimme jutelleen ja olleet siinä lähekkäin tarpeeksi niin mentiin sänkyyn ja jos vain suinkin jaksoimme niin rakastelimme.

Vaikka voi kuulostaa epäromanttiselta mutta se että tämä meidän kahdenkeskinen hetkemme oli merkitty kalenterin joka ikiselle viikolle niin se tarkoitti myös sitä että jokaisena viikkona (jos jotain ihan poikkeuksellista ei tapahtunut), meillä oli aina kahdenkeskinen intiimi hetki joka sisälsi sekä henkistä yhtyettä että fyysistä läheisyyttä. Ja kumpikin näytti sen että halusi ja arvosti sitä että tätä meillä oli. 

Olen aika varma että tämä piti yllä meidän liittoamme paremmin kuin mikään muu.

Moni nainen unohtaa olevansa ihan vaan tuikitavallinen nainen ja vaimo. He nostavat itsensä jalustalle koska ovat äitejä ja alkavat elää lapsen kautta.

Moni mies taas taantuu lapseksi eikä älyä että hänen roolinsa olisi olla tasavertainen vanhempi.

Mun exä jätti minut yksin huolehtimaan pikkulapsiarjesta. Hänen piti saada mennä, omaa aikaa, juhlia ja harrastuksia. Ei paljon kotona näkynyt eikä perhe kiinnostanut. Minä kiinnostin vasta kun lapsi oli nukkumassa ja hän oli pillua vailla. 

"Naisten pitäisi siis lasten ja taloudenhoidon lisäksi hoitaa yksin vielä parisuhdekin."

No näin se on. Parisuhde ei ikuisesti pysy kasassa ja hyvänä jos sen laittaa vuosiksi jonnekin hyllylle. Niin se vain menee vaikka siitä ajatuksesta ei moni tykkää.

Mutta tietenkään parisuhdetta ei voi eikä pitä pitää pystyssä vain yksi ihminen. Molempien pitää olla siinä mukana yhtä lailla jotta se toimii.

Nopein ja helpoin tapa pilata elämänsä, on lisääntyä ja toiseksi helpoin pariutua. Onneksi nämä kuitenkin omia ja vapaaehtoisia valintoja.

t: sinkku vela

"Moni nainen unohtaa olevansa ihan vaan tuikitavallinen nainen ja vaimo. He nostavat itsensä jalustalle koska ovat äitejä ja alkavat elää lapsen kautta.

Moni mies taas taantuu lapseksi eikä älyä että hänen roolinsa olisi olla tasavertainen vanhempi."

Kyllä ja varmin tapa tuhota liitto on tehdä siitä valtakamppailu. Siis niin että "minähän en varmasti anna tuolle toiselle mitä hän haluaa ennen kuin hän antaa minulle mitä minä haluan". Se kierre tuhoaa parhaimmankin liiton vuorenvarmasti.

Vierailija kirjoitti:

"Mitä sisältää parisuhteen hoitaminen tässä yhteydessä? Eikö miehen tarvitse hoitaa parisuhdetta?"

 

Minä kirjoitin tämän jo toisessa kohdassa mutta kirjoitan sen uudestaan:

parisuhteen hoitaminen on sitä että näytetään toiselle että hän on edelleen tärkeä. Mitä ikinä se sitten kenenkin kohdalla tarkoittaa mutta pitää antaa toiselle tunne että häntä ei ole unohdettu.

Eikö tämä kuulu molemmille, sekä miehelle ja naiselle? Eihän nainen voi yksipuolisesti olla vastuussa parisuhteen onnellisuudesta. Että jos nainen tekee niin ja näin, niin parisuhde onnistuu laosiarjessakin. 

Vierailija kirjoitti:

Kuten olen kirjoittanut useat kerrat aikaisemminkin, niin mahdollisesti jälkikasvua harkitseville miehille pitäisi kertoa että pahimmillaan:

- raskausaikana naisesta tulee ihan täysi hirviö hormooniensa kanssa

- vauva-aikana miehen rooli on hieman koiran alapuolella

- seksiä ei kannata miettiä raskauden alusta lapsen 3-vuotissynttäreihin.

- vapaa-aikaa ei ole, ja varsinkaan poikein saunailtoihin ei saa missään tapauksessa osallistua.

Jos ja kun mies on valmis noihin ylläoleviin asioihin, niin hän on valmis isäksi.

         Turhia tämmöiset listat kun lisääntyminen ja pariutuminen täysin jokaisen oma ja vapaaehtoinen valinta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuten olen kirjoittanut useat kerrat aikaisemminkin, niin mahdollisesti jälkikasvua harkitseville miehille pitäisi kertoa että pahimmillaan:

- raskausaikana naisesta tulee ihan täysi hirviö hormooniensa kanssa

- vauva-aikana miehen rooli on hieman koiran alapuolella

- seksiä ei kannata miettiä raskauden alusta lapsen 3-vuotissynttäreihin.

- vapaa-aikaa ei ole, ja varsinkaan poikein saunailtoihin ei saa missään tapauksessa osallistua.

Jos ja kun mies on valmis noihin ylläoleviin asioihin, niin hän on valmis isäksi.

 

Naurettavaa yleistystä. Meillä pantiin päivittäin raskausaika ja nyt taaperoikäisen kanssa 4-5 kertaa viikossa. Koiraakaan meillä ei ole. 

Et sitten ymmärrä sanan pahimmillaan merkitystä. 

Jos toinen lähtee niin minkä sille voi.