Lue keskustelun säännöt.
Miten jaksatte masentuneen ystävän itsekeskeisyyttä?
21.03.2016 |
Ensin jaksoin ihan hyvin ja ymmärsin, että keskityimme puhumaan asioista, joista hän halusi puhua. Opin sen, että jos puhuin jostain itseäni koskevasta, hän reagoi vaikenemisella ja pois katsomisella ym. ja jos viestittelimme, hän ei vastannut niihin asioihin koskaan mitään. Ihan selvästi hän suuntasi keskustelun aina alueelle, jolla halusi kanssani olla. Yleensä se oli hänen elämänsä pohtimista.
Nyt on kulunut vuosia ja masennus on kroonistunut, ja edelleen tilanne on se, että puhumme vain kun hän haluaa ja asioista joista hän haluaa puhua.
Miten jaksaa tätä tilannetta, kun olen jäänyt kokonaan taka-alalle ihmisenä ja minulla ei ole ikäänkuin mitään väliä ja tehtävänäni on vain hänen tukemisensa. Olen kuitenkin vain ihminen minäkin ja minua alkaa kiukuttaa, niin paljon kuin haluankin ymmärtää.
Onko jollain kokemusta tällaisesta?
Kommentit (28)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni voit hyvin sanoa ystävällesi esimerkiksi "oletkin kertonut tuon jutun jo" tai "kuinka olet ajatellut ratkaista tuon asian" tai "eipä nyt valiteta".
Mikäli nämä eivät auta, niin ota etäisyyttä jos et viihdy hänen seurassaan. Mahdollisesti hän saattaa jopa havahtua siihen, ettet ole hänen monologiensa kuuntelija.
Minusta tämä on itseasiassa hyvä keino toimia. Ei kenenkään ole pakko olla toisen terpeutti, mutta ystävä on ystävä, ei hylkää, muttei alistu terapeutin rooliinkaan.
14Loputon asioiden murehtiminen tuskin saa masentunutta toipumaan. Ennemminkin on syytä etsiä keino, jolla haetaan ratkaisua.
Ystävyyteen liittyy vastavuoroisuus ja aloituksesta en sitä löydä. Ap vaikuttaa kuunnelleen jo pitkään toisen murheita. Meillä kaikilla on oma elämämme, joten kuuntelijan roolissa olleen kannattaa myös ajatella omaa jaksamistaan.
No sitähän mä just sanoin. Ja nimenomaan ei kannata ystävänä "hakea ratkaisua", et sinä sitä kuitenkaan keksi, etkä osaa auttaa ystävääsikään kekaimään, vaan se on parasta jättää terapeuttien harteille ja ohjata ystävä sinne. Minusta ystävälle voi aivan hyvin sanoa nuo ehdotetut "oletkin kertonut tuon jutun jo" tai "kuinka olet ajatellut ratkaista tuon asian" tai "eipä nyt valiteta" jolloin ystävä tajuaa, ettet sinä aio toimia hänen terapeuttinaan. Mutta ystävälle voi olla silti tukena, laittamalla vaikkapa ruokaa tms.
14
Totta, ajattelen samoin. Näköjään muotoilin kommenttini huonosti, kun se kirjoitettuna vaikuttaa tosiaan siltä kuin olisin ollut eri linjoilla. Eli ystävän ja terapeutin roolit ovat eri asia. (Se, jolle vastasit.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei toi mitään masennusta ole. Sun kaverissas on joku muu vika. Itsekeskeisyys varmaan. Sun pulmaasi auttanee se, että vähennät yhteydenpitoa ja hommaat uusia ystäviä.
Kyllä se itseasiassa liittyy masennukseen todella vahvasti. Aivan mahdollista että sinäkin kohtaat vielä sellaista, että joskus ymmärrät sen.
Vierailija kirjoitti:
Ei toi mitään masennusta ole. Sun kaverissas on joku muu vika. Itsekeskeisyys varmaan. Sun pulmaasi auttanee se, että vähennät yhteydenpitoa ja hommaat uusia ystäviä.
Testaan osaanko boldata
Itsellä on tuollainen kaveri ihan ilman masennustakin. Tottakai tosiystävät ovat vierellä myös silloin, kun on hankalaa. Mutta rajansa kaikella. Nimenomaan niin, että laitat rajat, vähennät tapaamisia tms. Mitä "hyötyä" susta muutenkin on hänelle, jos itse menetät oman mielenterveytesi häntä auttaessasi. Teillä on kuitenkin ensisijaisesti ystävyys ja hoitosuhde hänellä on terapeutin kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei toi mitään masennusta ole. Sun kaverissas on joku muu vika. Itsekeskeisyys varmaan. Sun pulmaasi auttanee se, että vähennät yhteydenpitoa ja hommaat uusia ystäviä.
Kyllä se itseasiassa liittyy masennukseen todella vahvasti. Aivan mahdollista että sinäkin kohtaat vielä sellaista, että joskus ymmärrät sen.
Olen mä tavannut noita itsekeskeisiä marisijoita jo nytkin ihan riittävästi. Ei ystävyyssuhde pysy kasassa sillä, että vain toinen saa valittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei toi mitään masennusta ole. Sun kaverissas on joku muu vika. Itsekeskeisyys varmaan. Sun pulmaasi auttanee se, että vähennät yhteydenpitoa ja hommaat uusia ystäviä.
Kyllä se itseasiassa liittyy masennukseen todella vahvasti. Aivan mahdollista että sinäkin kohtaat vielä sellaista, että joskus ymmärrät sen.
Olen mä tavannut noita itsekeskeisiä marisijoita jo nytkin ihan riittävästi. Ei ystävyyssuhde pysy kasassa sillä, että vain toinen saa valittaa.
Sähän oot oikein tohtori ja teet diagnoosin vaikka netissä. Selvästi tiedät nää jutut ja sua ei joku masennuksella feikkaava itsekeskeinen marisija kuseta.
Kyllä mä sen ajattelen ja näen niin, että itseasiassa kaikenlainen itsekeskeisyys on jonkin vaillaolemista. Ei tahallista, pahaa toisen "lyömistä".
Ystäväni kävi myös terapiassa. Siitä huolimatta matkan varrella karisi aika monia ystävyyssuhteita häneltä.
T.18