Lue keskustelun säännöt.
Yliopistojen ensikertalaiskiintiöt tuhoavat monen ihmisen tulevaisuuden
20.03.2016 |
Mukaanlukien omani. Minulla on maisterintutkinto alalta, joka tarjosi vielä opinnot aloittaessani (8 vuotta sitten) kohtuulliset työllistymisnäkymät. Nyt, kaksi vuotta valmistumisen jälkeen, minulla on takana vain lyhyitä pätkiä omalla alallani. Koko tämä kaksi vuotta on kulunut jatkuvassa työnhaussa ja epävarmuudessa. Alalla on runsaasti työttömiä, ja on varmaan tarpeetonta kertoa että pettymys on melkoinen. Ei tätä olisi voinut arvata, kun alani valitsin. Olen välillä tehnyt siivoustöitä samassa firmassa jossa työskentelin opiskeluaikana, ja sieltä saisin varmaan vakityön jos haluaisin. Se vaan tarkoittaisi täydellistä luovuttamista. Jotkut ovat pitäneet tätä ylimielisenä asenteena, mutta eikö ole luonnollista toivoa itselleen hieman parempaa statusta opiskeltuaan itsensä maisteriksi saakka?
Tämän avautumisen jälkeen sitten itse asiaan: uusiin ensikertalaiskiintiöihin yhteishaussa. Olen itse kypsytellyt yli vuoden ajatusta alan vaihdosta, vaikka uuden tutkinnon opiskeleminen pelottaakin tässä iässä, kun ura pitäisi jo saada alulle, ja parin vuoden sisällä voisi harkita perheen perustamista jne. Tänä vuonna on kuitenkin otettu käyttöön nämä kiintiöt. Olen harkinnut muutamaa alaa, jotka työllistävät vielä erittäin hyvin, ja näiden osalta ensikertalaiskiintiöt ovat luokkaa 70-80 %.
Olenko aivan yksin mielipiteineni, kun pidän noita prosentteja täysin mielettöminä? Ymmärrän ajatuksen kiintiöiden takana, mutta en noin korkeita prosentteja aikana, jolloin työllistyminen on entistä epävarmempaa, ja jatkuvasti korostetaan että ihmisten on oltava valmiita kouluttautumaan uudelleen ja vaihtamaan alaa. Miten se sitten käytännössä onnistuu, kun meitä jo opiskelleita ei haluta päästää uudelleen opiskelemaan?? En oikein jaksa uskoa omiin kykyihini päästä muutenkin kilpailulle alalle opiskelemaan, jos kiintiö ensikertalaisille on vaikka tuo 80 %. En pidä tilannetta reiluna, sillä olen nyt sitten jumissa tällä alalla, jonka työllisyystilanne tulee vain huononemaan. Miksei minulle haluta enää antaa mahdollisuutta parantaa asemaani yhteiskunnassa? Toki minullakin on edelleen mahdollisuus päästä opiskelemaan, mutta oikeasti hyväksytyksi tuleminen noista kiintiöistä huolimatta vaatii äärimmäisen hyvää pääsykoemenestystä. En usko pystyväni siihen, joskin aion silti kokeilla.
Mitä ajatuksia kiintiöt teissä muissa herättävät?
Kommentit (546)
Pari tuttua DI:ta opiskelee parhaillaan yliopistossa töiden ohella, toinen taloustieteitä ja toinen ohjelmointia.
Kolmas tuttu lukion ja ammattikoulun käynyt aloitti opinnot amk:ssa.
Kenelläkään ei näytä olleen mitään ongelmia ensikertalaisuuden menetyksestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan oikein, että ensikertalaisia suositaan, että mahdollisimman monet saisivat koulutuksen. Koulutuksen puutehan ajaa työttömyyteen. Sinulla on jo koulutus, josset saa töitä etkä jaksa lukea pääsykokeisiin, ei se ole muiden vika.
Vierailija kirjoitti:
Pari tuttua DI:ta opiskelee parhaillaan yliopistossa töiden ohella, toinen taloustieteitä ja toinen ohjelmointia.
Kolmas tuttu lukion ja ammattikoulun käynyt aloitti opinnot amk:ssa.
Kenelläkään ei näytä olleen mitään ongelmia ensikertalaisuuden menetyksestä.
Tuskin ovat tutkinto-opiskelijoita ja miksi olisivatkaan, kun DI:n palkalla voi ostaa avoimesta kursseja. Taloustieteeseen tarvitsee toiskertalaisena melkein laudaturin paperit. Käpistelyyn saattaa riittää jo eximiatkin.
Ei auta paperit toiskertalaisia kyllä se vaatii ihan jotain muuta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 2 lapsen äiti ja asun 400 km päässä kotoa.
Etsin pitkään töitä, työpaikka oli vuosia kiikun kaakun ja yt neuvotteluja oli.
Sain työpaikan ja otin irtisanomispaketin.
Lähden ma aamulla aikaisin ja tulen pe ip kotiin.
Työn päivisin halvan työpaikkaruuan ja iltaisin vuokraemännän kanssa.
Kuljen Onnibussilla ja asun alivuokralaisena, maksan 300 e kk vuokraa. Bussilippuihin menee 10-50 e kk.
Ex kollegat eivät ole päässeet vieläkään töihin, osa, valtaosa ei, kukaan ei alalle.
Tunnen todella paljon äitejä, jotka eivät voi opiskella kaukana, koska perhe. Mutta miehiä tämä ei haittaa. Ei tämä ole meille ideaalitilanne, mutta paras mahdollinen.
Asiaan on tullut sellainen muutos, mieheni tykkää olla uudella paikkakunnalla, itse asiassa tosi paljon.
Lapset muuttavat kotoa parin v päästä, max 5.
Tällä hetkellä suunnitelma on lasten muutettua pois kotoa, laitetaan oma koti vuokralle ja mies muuttaa luokseni, tehden työt etänä.
Välillä pitää tehdä uhrauksia, jos haluaa saavuttaa haaveita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Up