Lue keskustelun säännöt.
Yliopistojen ensikertalaiskiintiöt tuhoavat monen ihmisen tulevaisuuden
20.03.2016 |
Mukaanlukien omani. Minulla on maisterintutkinto alalta, joka tarjosi vielä opinnot aloittaessani (8 vuotta sitten) kohtuulliset työllistymisnäkymät. Nyt, kaksi vuotta valmistumisen jälkeen, minulla on takana vain lyhyitä pätkiä omalla alallani. Koko tämä kaksi vuotta on kulunut jatkuvassa työnhaussa ja epävarmuudessa. Alalla on runsaasti työttömiä, ja on varmaan tarpeetonta kertoa että pettymys on melkoinen. Ei tätä olisi voinut arvata, kun alani valitsin. Olen välillä tehnyt siivoustöitä samassa firmassa jossa työskentelin opiskeluaikana, ja sieltä saisin varmaan vakityön jos haluaisin. Se vaan tarkoittaisi täydellistä luovuttamista. Jotkut ovat pitäneet tätä ylimielisenä asenteena, mutta eikö ole luonnollista toivoa itselleen hieman parempaa statusta opiskeltuaan itsensä maisteriksi saakka?
Tämän avautumisen jälkeen sitten itse asiaan: uusiin ensikertalaiskiintiöihin yhteishaussa. Olen itse kypsytellyt yli vuoden ajatusta alan vaihdosta, vaikka uuden tutkinnon opiskeleminen pelottaakin tässä iässä, kun ura pitäisi jo saada alulle, ja parin vuoden sisällä voisi harkita perheen perustamista jne. Tänä vuonna on kuitenkin otettu käyttöön nämä kiintiöt. Olen harkinnut muutamaa alaa, jotka työllistävät vielä erittäin hyvin, ja näiden osalta ensikertalaiskiintiöt ovat luokkaa 70-80 %.
Olenko aivan yksin mielipiteineni, kun pidän noita prosentteja täysin mielettöminä? Ymmärrän ajatuksen kiintiöiden takana, mutta en noin korkeita prosentteja aikana, jolloin työllistyminen on entistä epävarmempaa, ja jatkuvasti korostetaan että ihmisten on oltava valmiita kouluttautumaan uudelleen ja vaihtamaan alaa. Miten se sitten käytännössä onnistuu, kun meitä jo opiskelleita ei haluta päästää uudelleen opiskelemaan?? En oikein jaksa uskoa omiin kykyihini päästä muutenkin kilpailulle alalle opiskelemaan, jos kiintiö ensikertalaisille on vaikka tuo 80 %. En pidä tilannetta reiluna, sillä olen nyt sitten jumissa tällä alalla, jonka työllisyystilanne tulee vain huononemaan. Miksei minulle haluta enää antaa mahdollisuutta parantaa asemaani yhteiskunnassa? Toki minullakin on edelleen mahdollisuus päästä opiskelemaan, mutta oikeasti hyväksytyksi tuleminen noista kiintiöistä huolimatta vaatii äärimmäisen hyvää pääsykoemenestystä. En usko pystyväni siihen, joskin aion silti kokeilla.
Mitä ajatuksia kiintiöt teissä muissa herättävät?
Kommentit (546)
Vierailija kirjoitti:
Eipä sekään ole reilua jos joutuu odottamaan ensimmäistä opiskelupaikkaa monta vuotta. Aloituspaikkoja on tietty määrä ja niitä ei riitä kaikille. Kun toista ryhmää suosii niin toiset kärsivät väistämättä. Suomessa aloitetaan opinnot kansainvälisesti melko myöhään ja opiskellaan pitkään eli se on syynä asetukseen ensikertalaiskiintiöistä.
Suurempi ongelma on se että moni koulutusohjelmista ei johda ammattiin tai työllistymiseen. Aikoinaan kun julkinen sektori kasvoi ja talouskasvu oli ripeää niin koulutetuilla tai muillakaan ei ollut ongelmia löytää työpaikkaa. Globalisaation, digitalisaation, robotisaation jne. myötä työpaikkoja on vähemmän niin julkisella sektorilla hallinnossa, tehtaissa tai muissa tehtävissä jotka voidaan hoitaa vähemmällä väellä.
Koulutusta pitää entistä enemmän suunnata palveluihin, myyntiin, tuotekehitykseen ja muille kasvusektoreille. Koulutusta pitäisi jossain määrin vähentää huonosti työllistäviltä aloilta kun tuskin on kenenkään etu kouluttaa ketään suoraan kortistoon.
No johan niitä on vähennettykin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ensikertalaiskiintiöt ovat hyvä juttu. Kannattaa miettiä kunnolla jo se ensimmäinen tutkinto.
Se jos mikä on väärin että ikiopiskelijat vievät aloituspakkoja niiltä joilla ei vielä ole tutkintoa.
Minä kyllä mietin kunnolla sen ensimmäisen tutkinnon. Kun alani valitsin, ei ko. alalla juuri työttömyyttä ollut. Nyt on tilanne eri, ja on lievästi sanoen ahdistavaa lähestyä kolmekymppisiä ilman minkäänlaista mainittavaa työhistoriaa. Tuleeko minusta sitten ikuisuusopiskelija, jos lähden opiskelemaan työllistävää alaa todella motivoituneena, tarkoituksenani valmistua mahdollisimman ripeästi päästäkseni vihdoin työelämään? Kyllä tässä iässä se työelämä on ihan oikeasti prioriteetti nro 1.
Ap
Kaikille alateemisesti koulutetuille ei vain yksinkertaisesti ole työpaikkoja. Opiskele siivoojaksi tai lähihoitajaksi, jos työtä haluat. Näin kärjistetysty.
Vierailija kirjoitti:
Niin, monilla aloilla, mutta ne työllistävimmät ja halutuimmat on just ne ongelma. Ja tässä kiintiössä on mukana myös amk-tutkinnon suorittaneet. Ajatellaan vaikka jotain tradenomiksi opiskellutta, joka haluaisi lukea vaikka ekonomiksi laskentapuolelle tai luokanopeksi tai lääkäriksi, niin kovaan myllyyn joutuu verrattuna vaikka siihen, joka ei lukion meni lähikauppaan miettimään 10 vuodeksi, mitä tekisi elämässään.
Minusta koko kiintiöjuttu on älytön. Parhaat vieköön opiskelupaikat! Ja harva yhden tutkinnon jo suorittanut lähtee huvin vuoksi hakemaan opiskelupaikkaa vaan kyse on miltei aina jonkinlaisesta tragediasta siinä, että entinen ala ei työllistäkään. Sitten puhutaan elinikäisestä oppimisesta ja ammatinvaihtamisesta tarpeen mukaan. Ja joka paikkaanhan pitää olla täsmäkoulutus, ettei sillä vanhalla tutkinnolla voi hakea kuin kapean sektorin töitä. Pussinperä tässä tehdään.
Ehkä se on niin että ei se tutkinto tai toinenkaan pelkästään takaa työpaikkaa vaan pitää hankkia muitakin ominaisuuksia joilla voi erottua joukosta. Hyvä kielitaito, työt opintojen ohessa, harjoittelut, harrastukset ja muu verkostoituminen ovat tärkeitä keinoja löytää työpaikka. Valitettavasti vain pari tutkintoa takaa nykypäivänä työpaikan suhteellisen varmasti.
Ajatuksena on ilmeisesti, että kaksikymppinen tarvitsee sitä opiskelupaikkaa nelikymppistä enemmän. Sen kaksikymppisen putoaminen työelämästä on pahempi asia (ja tulee kalliimmaksi) yhteiskunnalle kuin nelikymppisen. Mutta kun itsekin olen nelikymppinen drop-out, niin tuntuuhan se koomiselta, että joku vanhempiensa luona kotona vielä roikkuva räkänokka muka tarvitsisi sitä opiskelupaikkaa kipeämmin kuin minä, kolmilapsisen perheen isä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän tämä ensikertalaiskiintiö koske sinua , koska laki on niin uusi että koskee niitä, ketkä on vastaanottanut paikan (olisko) vuonna 2013 tai 12 / sen jälkeen ??
Tässä maassa lahjakkaat kärsivät heikompien vuoksi ala-asteesta lähtien. Nyt täytyy vain kuulua siihen 20%. Miettikää mitkä paineet ekaa kertaa hakeville, kokeen kun ryssii niin voi vilkuttaa sille edulle:D mä en valmistu muilta linjoilta ennen kuin pääsen 3. linjalle opiskelemaan, eli pidän siis amk ja yliopistopaikan muutamalla kurssilla =olen ensikertalainen. Fiksua, eikö :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huvittavaa että vuosia sitten oli uuden ylioppilaan lähtöpisteet eli 4 ylimääräistä pistettä sen vuoden yliopillaille tasa-arvovaltuutetun mielestä tasa-arvon vastaisia ja nyt sitten on 70-80% kiintiöt? Öh, ei käy omaan logiikkaani. Esimerkiksi Helsingin Yliopistoon hammaslääketieteelliseen on nyt ei-ensikertalaisille jaossa 10+ paikkaa. Tämä ei opetusministeriön mukaan kuitenkaan kohtuuttomasti vaikeuta muiden kuin ensikertalaisten pääsyä. Paskapuhetta, tästä pitäisi valittaa jonnekin.
Jos se hammasopetus lopetetaan Helsingissä niin sitten se on kaikille hyvin tasa-arvoista jatkossa Helsingin osalta.
Vierailija kirjoitti:
Tässä maassa lahjakkaat kärsivät heikompien vuoksi ala-asteesta lähtien. Nyt täytyy vain kuulua siihen 20%. Miettikää mitkä paineet ekaa kertaa hakeville, kokeen kun ryssii niin voi vilkuttaa sille edulle:D mä en valmistu muilta linjoilta ennen kuin pääsen 3. linjalle opiskelemaan, eli pidän siis amk ja yliopistopaikan muutamalla kurssilla =olen ensikertalainen. Fiksua, eikö :D
?????? Ei taida pääsi olla korkeakouluopintojen vaatimassa kunnossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mua ihmetyttää ettei näköjään edes korkeakoulutetut vaan pysty käsittämään että Suomessa on nyt meneillään todella, todella huono taloustilanne ja kyllä se vaan tulee lähelle ihan meidän jokaisen arkea! Yrittäkää nyt jo sisäistää pikkuhiljaa.
Kyse ei ap ole siitä ettet sinä työllisty vaan siitä ettet sinä saa koulutustasi vastaavaa työtä. Kuten sanoit, voisit elättää itsesi sillä siivousduunilla, mutta koet ansaitsevasi parempaa?
Nyt ja tulevina vuosina on vaan sellainen tilanne että korkeakoulutetutkin joutuvat laskeutumaan pilvilinnoistaan ja ottamaan työn jota on tarjolla. Täältäkin varmasti löytyy esimerkkihenkilöitä tuosta ja se on ihan ok.
Jos nyt lähdet opiskelemaan toista alaa niin ei siltikään ole takeita onko niitä töitä tarjolla helposti sitten kun valmistut.
Keksi miten muuttaa tutkintoasi työllistävämmäksi. Auttaako esim. kielitaidon lisäys? Saatko laajennettua mahdollisuuksia kurssittamalla itseäsi lisää? Auttaako erikoisosaamisen hankkiminen? Voitko kertoa mikä koulutus sulla takana, niin voisimme yrittää keksiä sulle keinoja parantaa työllistymistäsi?
Mitä jos käyt omaan alaan liittyen jotain lyhyempää lisäkoulutusta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eipä sekään ole reilua jos joutuu odottamaan ensimmäistä opiskelupaikkaa monta vuotta. Aloituspaikkoja on tietty määrä ja niitä ei riitä kaikille. Kun toista ryhmää suosii niin toiset kärsivät väistämättä. Suomessa aloitetaan opinnot kansainvälisesti melko myöhään ja opiskellaan pitkään eli se on syynä asetukseen ensikertalaiskiintiöistä.
Suurempi ongelma on se että moni koulutusohjelmista ei johda ammattiin tai työllistymiseen. Aikoinaan kun julkinen sektori kasvoi ja talouskasvu oli ripeää niin koulutetuilla tai muillakaan ei ollut ongelmia löytää työpaikkaa. Globalisaation, digitalisaation, robotisaation jne. myötä työpaikkoja on vähemmän niin julkisella sektorilla hallinnossa, tehtaissa tai muissa tehtävissä jotka voidaan hoitaa vähemmällä väellä.
Koulutusta pitää entistä enemmän suunnata palveluihin, myyntiin, tuotekehitykseen ja muille kasvusektoreille. Koulutusta pitäisi jossain määrin vähentää huonosti työllistäviltä aloilta kun tuskin on kenenkään etu kouluttaa ketään suoraan kortistoon.
No ihan oikein on, että parhaiten pääsykokeissa onnistuvat pääsevät sisään. Sitten sun pitää hakea vaikka amikseen, jos et osoita akateemisia kykyjä.
Minulla on jo kaksi korkeakoulututkintoa sekä kaksi erikoistumistutkintoa lisäksi. Työssä olen ollut vuoden 1992 alusta lähtien koko ajan eli opiskelu on kohdallani kannattanut. Vähän on mietinnässä pitäisikö vielä lähteä opiskelemaan uutta alaa ihan mielenkiinnon vuoksi...
Mä olin yli 30 kun lähdin opiskeleen uutta ammattia. Motivaatio oli korkeella ja sen takia kuuluinkin siihen 20 % jotka pääsi sisään ilman ensikertalaisen etua. Koulutus maksaa niin paljon valtiolle että ei kaikkia voi kouluttaa useampaan kertaan. Annetaan siis mahdollisuus myös niille joilla ei ole koulutusta lainkaan ja osoitetaan se motivaatio uudelleenkouluttautumiseen tekemällä ekstrapaljon töitä pääsykokeiden eteen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikkien koulutus tuolla yritetään taata - tietenkin.
Onko reilua, että jo johonkin ammattiin kouluttautuneet vievät mahdollisuuksia ensikertalaisilta? Tavoite on, että kaikilla on koulutus ja pääsevät työllistämään, joten totta kai yritetään saada ensikertalaiset johonkin koulutukseen.
Sinulla on koulutus ja sitä yritetään muillekin saada. Se on reilu ajatus, mutta tässä tilanteessa joka Suomessa on (työpaikoista pulaa) aina joku kärsii.
Miten voi olla jokaisessa tiedotusvälineessä koko ajan, että.nykyään ei sillä yhdellä tutkinnolla pärjää, vaan täytyy uudistua ja lukea uusi tutkinto, jos joutuu työttömäksi.
Miten se on mahdollista, kun monin tavoin vaikeutetaan. Ensikertalaiskiintiöt ja opintotukirajoitukset.
AMK-tutkinnon suorittaneet, maisterit ja tohtorit samalla viivalla taistelemassa lääkiksen, oikiksen ja kauppiksen jämäpaikoista. AMK-ihminen voi joutua yrittämään muutamia kertoja saadakseen haluamansa opiskelupaikan ja mahdollisuuden palkkatasonsa nostamiseen tulevaisuudessa.
Minusta sama pääsykoe kaikille on reiluin
tapa.
Kamala ajatuskin, että jos on vaikka flunssassa ja koe menee huonosti, niin se oli sitten ikuisesti siinä. Myös ylioppilaskoe valintakriteerinä on huono. Etenkin nyt, kun on niin sekalaisia aineyhdistelmiä.
Tämä kiintiöhomma tiputtaa AMK-tutkinnon suorittaneet pois, koska AMK-tutkinto luetaan korkeakoulututkinnoksi. Tämä tarkoittaa sitä että AMK-tutkinnon suorittaneena on vaikea päästä tiedeyliopistoon jos haluaa jatkaa opiskelua.
Kyllähän nuo prosentit kauhistutti, kun itsekin joudun samasta syystä alaa vaihtamaan. Tosin, minulla ei ole vielä tutkintoa ulkona, enkä aio ottaakaan sitä ulos, sillä huvittavaa kyllä, olen ensikertalainen, vaikka olen opiskellut yliopistossa 3 vuotta. Jos ottaisin kandin ulos, menettäisin tuo statuksen. Kun haen alalle, jonne otetaan haluaamani oppilaitokseen 30 ihmistä, joista 21 ensikertalaisia, lohduttaa ajatus ensikertalaisedusta.
Pitäisikö sitten vain tyytyä siihen , että ei tule kenties ikinä työllistymään?
Suomessa koulutus, kaikille asteille, suunnitellaan yhdessä elinkeinoelämän, siis työnantajien, kanssa. Eli parhaat tietäjät ovat suunnittelemassa. Kun kerran hekään eivät ole osanneet ennakoida näitä muutoksia, joissa joillakin aloilla työllisyys laskeekuin lehmänhäntä, niin miten sen osaisi tehdä opiskelupaikkaa valitseva?
Onko muka kannattavampaa pitää ihminen työttömänä kuin kouluttaa hänet uuteen ammattiin, joka mahdollisesti ja toivottavasti työllistää. Että parempi olla yrittämättä mitään, vai?
Kyllä meillä rahaa laitetaan paljon turhempiinkin asioihin.