Missä tehtävässä haluaisit olla kun sota syttyy?
Mikä olisi sinulle sopivin tehtävä? Oliko paikkasi puolustusvoimissa sotimassa rintamalla vai ehkä kaupungissa? Kuuluisitko lääkintähenkilökuntaa tai poliisiin? vai onko tehtäväsi niin tärkeä yhteiskunnalle, että jäät tekemään sitä.
Kommentit (140)
Vasta tuo sijoitus tuli lapulla kotiin, mutta jos saisi valita, olisin mieluiten lähellä länsirajaa, vaikka Torniossa, tankki täynnä bensaa :)
Varmaan jäisin kaupunkiin tekemään jotain tarpeellista. Ammatiltani tarjoilija, enkä ole suorittanut armeijaa. Menisin siis sinne, mihin viisaammat parhaimmaksi kokisivat.
Kenttäsairaalassa olisin luultavasti ja kaikkein mieluummin
Jäisin tietysti tänne, auttaisin muita suomalaisia kaikin tavoin kaikessa minkä voisin. Majottaisin niitä, jotka olisivat joutuneet pakenemaan kodistaan, paikkaisin haavoittuneita, auttaisin lapsia ja vanhuksia jne.
Niin jokaisen kuuluisi tehdä.
Te, jotka olette itsekkäästi ajattelemassa pelkkää omaa etuanne, hävetkää.
Ruotsissa olisin raportoimassa suomalaisten sotarikoksista,
sotavankien ( 20000) systemaattinen rääkkääminen,
tappaminen kuten veteraanit tekivät ja sittemmin tehneensä unohtivat ym.
Mahdollisimman kauas lähtisin heti kun pääsisin. Itse asiassa paikka on jo mietittynä, sinne tuskin sota yltää.
Jätän kaikki tehtävät osaavampien käsiin ja pakenen hätää iPhoneni kanssa etsimään turvaa kaukomailta. Lupaan vaatia tiukkaa suomalaisen kulttuuriperinteen kunnioittamista ruoassa ja elintasossa. Jos on huono nettiyhteys ja en pääse faceen niin teen protestimarssin ainakin korttelinympäri ja olen ruokalakossa aamiaisen ja lounaan välin.
Poseeraan muotivaatteissa myös lehdille ja kerron kuinka kurja minun on olla, jotta saatte mammat motivaatiota sitten täällä taistella kunnolla.
Ei kestä kiittää, mielelläni teen osani.
Koska olen kokenut kääntäjä, nainen, enkä enää ihan nuori, en luultavasti joutuisi kenttätöihin. Todennäköisimmin päätyisin propaganda- tai tiedustelutehtäviin.
Oma tehtäväni lienee maata rannalla Bahamasaarilla nauttien pina coladaa.
Onpas täällä isänmaallista porukkaa. Aika ihmeen moni pötkisi pakoon, vieläpä elintasopakolaiseksi "rannalla makaamaan ja pina coladaa nauttimaan". Ei uskoisi, kun näitä tämänkin palstan pakolaismielipiteitä lukee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmaan olisin samoissa töissä kuin nytkin, eli pääkaupungissa sairaalatyössä. En usko, että minua laitettaisiin mihinkään sotasairaalaan rintaman lähelle, kun ei ole kirurgista koulutusta. Miehen ja lapset yrittäisin saada Ruotsiin sukulaisten hoiviin.
Itse käsitän sodan mahdollisuuden kattavan monia maita, myös Ruotsin. Ei olisi toisinto toisesta maailmansodasta, vaan ns puoleettomat maatkin joutuisivat mukaan. Toisaalta esim. Suomi voisi yllättäen jäädä sen ulkopuolellekin, jos siitä olisi isoille pojille (USA ja Venäjä) jotain hyötyä.
Tarkoitatko, että toisessa maailmansodassa pieni maa saattoi jättäytyä sivuun ilmoittautumalla puolueettomaksi? Miksi sitten Suomeen, Tanskaan, Norjaan, Romaniaan ja Belgiaan hyökättiin?
Vierailija kirjoitti:
Riippuu mitä maata vastaan taistellaan. Jos Venäjä hyökkää niin ei meidän suomen puolustus olisi kuin sellainen symbolinen ele että "ilman taistelua ei luovuteta prkl" jossa poliitikot tiedostaen laittaisivat tietyn määrän sotilaita kuolemaan symbolisesti etulinjalle. Siinä tapauksessa sopiva tehtävä minulle olisi sotilaskarkuri.
Jos taas taistellaan jotain vähän tasavertaisempaa maata vastaan, että olisi oikeasti mahdollisuuskin saavuttaa jotain niin voisin olla se keittäjä mihin mut koulutettiinkin.
No älähän sano. Jenkeillä maailman suurin sotakalusto eikä ne pärjää muutamalle sissille vuoristossa.
Riippuu motivaatiosta.
Joku venäläinen, joka ei tiedä miksi sotaa käydään ja on raijattu jostain siperian takaa tai tadzikistanista, niin eipä sitä joku Hämeenlinnan valtaaminen kauheasti kiinnosta. Yrittää vaan pysyä hengissä.
Suomalaiset taas haluavat pitää omistaan kiinni, enemmän hävittävää jne.
Aika moni olisi siis valmis jättämään vanhempansa, lapsensa, puolisonsa, kaverit, sukulaiset ja muut läheiset oman onnensa nojaan.
Siellä bahamalla on varmaan kiva miettiä, että tälläkin hetkellä työkaveria raiskataan ja isältä menny jalat miinaan. Äiti kerjää ruokaa ovelta ovelle, lapsi laitettu ruokavuoroa tekemään 12h kun muitakaan ei ole.
Kannattaa muistaa, että sotien jälkeen monet selvinneet ovat tappaneet itsensä, koska eivät ole kestäneet syyllisyyttä omasta selviämisestään.
Mites ajattelit pitää yhteyttä läheisiin sodan jälkeen? Miten luulet heidän suhtautuvan sinuun, kun he saivat kärsiä sinunkin edestäsi?
Saattaa mennä välit kaikkiin tällä hetkellä tuntemiisi ihmisiin.
Bahamalla voi miettiä NATOa, miksei liitytty.
Turha ketään syyllistää jos ei armeijapyrkyreiden pelleily kiinnosta.
ruotsista löysin jo talkooleirin maaseudulta
lääkärinä ruotsissa olisin, äkkiä lähtisin suomesta pois kun reserviläisten murhavimma pääsisi valloilleen
Menisin tietenkin Ruotsiin.