Mikä miniään oikein meni?
Pojallani on 5- ja 1-vuotiaat lapset. Nuoremman täyttäessä vuoden miniä lähti töihin ja poikani jäi kotiin hoitamaan lapsia. Koska asutaan suht lähekkäin, on jo tullut tavaksi että poika käy meillä lasten kanssa 2-3 kertaa viikossa. Ovat muutaman tunnin kerrallaan, yleensä laitan ruuankin. Huolehdin lapsista jos pojalla on joku meno päivällä, ja vastaavasti poika huolehtii meillä asuvasta äidistäni kun käyn kaupassa tai asioilla. Lapset ovat viihtyneet ja muutenkin tämä on ollut mielestäni tosi toimiva järjestely.
No. Alkuviikosta miniä soitti kun poika ja lapset olivat meillä. Oli kireäsävyinen ja lyhyt puhelu. Puhelun jälkeen pojalle tuli kiire kotiin, ja sen jälkeen he eivät ole käyneet, vaikka oli puhetta että he tulisivat torstaina tai perjantaina. Soitin tänään pojalle, ja hän oli jotenkin välttelevän oloinen, sanoi että ehkä ensi viikolla.
Mitähän mahtoi tapahtua?
Kommentit (217)
Vierailija kirjoitti:
Meilläkin oli miehen koti ihan lähellä. Aina silloin kun mies hoiti lapsia, hän saattoi mennä äidilleen ja jätti lapset sinne ja meni omille teilleen. otti kyllä pattiin. nimenomaan se,että mies ei voinut huolehtia lapsista vaan vei ne äidilleen. Ei niinkään se ,että anoppi niistä huolehti vaan miehen lusmuilu omien lasten hoidosta. Anoppi minulla oli ihana. Muistan häntä lämmöllä. Ei minulla koskaan mummoa vastaan mitään ollut, mutta miehen olisi kuululut huolehtia lapsista,eikä mummon. Ehkä tässä sama tilanne.
Missä jamassa on oikein parisuhde, että siinä muodostuu tällaisia "periaatteen pakkoja"? Että jos minäkin olen kärsinyt niin täytyy sinunkin?
Vierailija kirjoitti:
Toi nyt on aivan sairasta, jos niitä kotitöitä pitää suorittaa niin ankaralla aikataululla, ettei voi 2-3 kertaa viikossa olla paria tuntia poissa?? Kuinka paljon niitä oikein voi olla?
Kyllä normaali ihminen voi olla, mutta jospa ap:n poju onkin semmoinen "rennompi kasvattaja", ettei vaivaudu edes ruokaa tekemään ja sanoo tekemättömyytensä tekosyyksi nämä anoppivierailut?
Jos ajattelen tilannetta toisinpäin, eli jonkun mies alkaisi määräämään, ettei vaimo saa mennä oman äitinsä luokse silloin kun hän on töissä, niin kaikki pitäisivät miestä hulluna narsistina...
Vierailija kirjoitti:
Jos ajattelen tilannetta toisinpäin, eli jonkun mies alkaisi määräämään, ettei vaimo saa mennä oman äitinsä luokse silloin kun hän on töissä, niin kaikki pitäisivät miestä hulluna narsistina...
Niinpä. Tai jos mies edellyttäisi, että hänen töistä tullessaan on ruoka valmiina, kotityöt tehty ja piakat tip top.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meilläkin oli miehen koti ihan lähellä. Aina silloin kun mies hoiti lapsia, hän saattoi mennä äidilleen ja jätti lapset sinne ja meni omille teilleen. otti kyllä pattiin. nimenomaan se,että mies ei voinut huolehtia lapsista vaan vei ne äidilleen. Ei niinkään se ,että anoppi niistä huolehti vaan miehen lusmuilu omien lasten hoidosta. Anoppi minulla oli ihana. Muistan häntä lämmöllä. Ei minulla koskaan mummoa vastaan mitään ollut, mutta miehen olisi kuululut huolehtia lapsista,eikä mummon. Ehkä tässä sama tilanne.
Missä jamassa on oikein parisuhde, että siinä muodostuu tällaisia "periaatteen pakkoja"? Että jos minäkin olen kärsinyt niin täytyy sinunkin?
Kuka sanoo,että minä olen kärsinyt? En ainakaan minä. Minä en kärsinyt lasten kanssa, ja olinkin heidän kanssaan pitkään kotona. Mies jäi lasten kanssa kotiin, kun lähdin töihin, kun nuorin täytti 3v. Mies ei vaan ottanut vastuuta omista lapsistaan, vaan yritti aina vierittää ne jonkun muun(naispuolisen) kontolle. Minä en todellakaan koskaan "kärsinyt" omien lasten hoitamisesta. Päin vastoin, nautin olla lasten kanssa kotona. olin ehtinyt olla jo 13v työelämässä kun sain ensimmäisen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ajattelen tilannetta toisinpäin, eli jonkun mies alkaisi määräämään, ettei vaimo saa mennä oman äitinsä luokse silloin kun hän on töissä, niin kaikki pitäisivät miestä hulluna narsistina...
Niinpä. Tai jos mies edellyttäisi, että hänen töistä tullessaan on ruoka valmiina, kotityöt tehty ja piakat tip top.
No kyllä meillä ainakin mies oletti,että ruoka on pöydässä kun tulee töistä ja kaikki tiptop. Kerran kun olin siivonnut koko päivän hikihatussa ja yksi keittiön tuoli ei ollut täysin ojennuksessa pöydän vieressä , mies ojensi,että sen täytyy olla näin. Otti kyllä pattiin, kun olin suursiivouksen joka viikkoiseen malliin tehnyt ja mies kiinnitti huomion vähän vinossa olevaan tuoliin.
Kotityöt jää tekemättä, kun istutaan harva se päivä muorin lihapatojen ääressä. Kotityöt jää töistä uupuneelle äidille, joka tulee väsyneenä töistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ajattelen tilannetta toisinpäin, eli jonkun mies alkaisi määräämään, ettei vaimo saa mennä oman äitinsä luokse silloin kun hän on töissä, niin kaikki pitäisivät miestä hulluna narsistina...
Niinpä. Tai jos mies edellyttäisi, että hänen töistä tullessaan on ruoka valmiina, kotityöt tehty ja piakat tip top.
Kyllä nyt ruoka olisi ihan normaalia olla kun toinen tulee pitkältä työpäivältä....
Melkein uskaltaisin veikata, että keskiverto kotiäiti järjestelee kaikenlaista menoa paljon enemmän kuin nuo ap:n pojan mummolareissut ovat. Kuka oikeasti edes jaksaa olla kotona neljän seinän sisällä tai jossain kotipihan hiekkalaatikolla joka helvetin päivä? Päiväaikaan kaupungilla näkee paljon äitejä vaunujen ja rattaiden kanssa, kirppiksillä, kahviloissa, yleensä kahdestaan tai isommalla porukalla. Ilmeisesti hoitovapaalla olevilla miehillä ei ole samanlaista oikeutta vaihteluun tai ajanviettämiseen.
Ymmärtäisin ehkä jotenkin, jos tosiaan kotityöt jäävät rempalleen mummolassa käymisen takia. Tosin jos jäävät, kaikesta kotiin ja lapsiin käytettävissä olevasta ajasta huolimatta, on siinä melkoinen vätys mieheksi, eikä kotitöiden tekemättömyys siinä tapauksessa ainakaan ap:n syytä ole. Niinäkin päivinä, kun mummolassa käydään, jää ap:n kertoman mukaan monta tuntia kotitöihin (muutama tunti mummolassa, vaimo töissä 9 tuntia).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkäpä poikasti on jossain välissä todennut, "ettei tää kotona oleminen nyt niin raskasta ole". No ei varmaan jos puolet ajasta mummi hoitaa ja toisen puolen äiti sit töiden jälkeen.
Meilläkin mies meni lasten kanssa mummolaan, jos oli vapaalla ja mä töissä. Mutta niin hän oli tehnyt jo ennen lapsia (paljon puuhaa maatilalla).
Miniän työpäivä matkoineen on suunnilleen yhdeksän tuntia. Siis päivässä. Poika ja lapset ovat meillä sellaisen 5-9 tuntia viikossa. Että eiköhän lapset ole suurimman osan arkipäivistä oman isänsä hoidossa eikä kenenkään muun.
ap
5-9 tuntia viikossa on kuitenkin paljon. Pari tuntia viikossa olisi normaalimpaa ja kohtuullista. Ja sitten vanhemmille omaa parisuhdeaikaa, jos haluavat.
5-9 tuntia viikossa liikaa??? Et voi olla tosissasi. Eikö se nyt ole ihan yksi ja sama, vaikka tuo mies olisi lapsien kanssa koko vaimon työajan siellä mummulassa? Ei kenellekään tulisi mieleen paheuksua naista, joka viettää vanhemmillaan aikaa, kun on äikkärillä tai hoitovapaalla. Ei yksikään mies paitsi jotkut mustasukkaiset, narisistiset alistajat näkisi asiassa ongelmaa. Vain tuollaiset tyypit sitä vastustaa, jotka ei halua toisella olevan mitään ihmissuhteita muuta kuin itsensä.
Ap:n tilanteen syitä en tiedä ja tilanne ei välttämättä riipu mitenkään miniästä. Mutta jos miniä on oikeasti kieltänyt, niin mies voisi nyt kyllä olla selkärankainen ja todeta vaimolleen, että vaimon oikeus ei ole määrätä sentään kaikkea ja jatkaa toimintaa, kuten parhaaksi näkee.
Miniää ärsyttää se, että hän on se perheen vastuullinen aikuinen, joka töiden lisäksi hoitaa lapset ja kodin, mutta kun miehen pitäisi olla lasten kanssa, niin heti on joku apukäsi auttamassa. Mies ei siis yksin kykene kantamaan vastuuta lapsista, jos 2-3krt /vko majailevat mummolassa ja syövät mummon pöydässä. Miksei mies vie itse lapsia ulos puistoon, kokkaa lounasta lasten kanssa, pese pyykkiä? Taitaa kotihommat ootella töistä palaavaa äitiä ja lapset kertoilee, kuinka mummon kanssa leivottiin pullaa. Kyllä pistäis vituttaa täälläkin. Katkaise ap se napanuora lapseesi ja ota lapsia hoitoon silloin , kun tarjoat pojallesi ja miniällesi mahdollisuuden viettää aikaa kaksitaan.
Minä pidän itseäni ihan hyvänä äitinä. Ainakin olen saanut kasvatettua mahtavia lapsia. En todellakaan käyttänyt päiviäni siivoamiseen, kun lapset olivat pieniä. Kävimme perhekerhoissa, mummin luona, kiertelimme tuttujen kanssa ostoskeskuksissa jne. Siivous hoidettiin iltaisin yhdessä miehen kanssa. Ei meillä edes koti ollut kovin sotkuinen, koska emme olleet kovin paljon kotona. Minun mielestäni se joka on lasten kanssa "kotona" saa päättää miten aikansa käyttää.
Vierailija kirjoitti:
Ihan keskinäinen riita varmaan. Josko poikasi on pettänyt, pelannut säästötilin tyhjäksi, jäänyt kiinni jostain petoksesta jne. Kaikki ei pyöri anopin ympärillä.
Tässä ketjussa anoppi tosiaan taitaa kuvitella, ettei nuorella parilla ole ollenkaa omaa elämää tai omia juttuja. Vaan hän on parin elämän reskiössä. Relaa anoppi! Faktaa tässä on vain se, että miniä soitti miehelleen, joka lähti lapsineen kotiin. Kaikki muu tulkintaa ja musta tuntuu tietoa.
Jos olisin mummo ja eläkkeellä, olisi ihana saada viettä lastenladten kanssa aikaa pari kolme kertaa viikossa. Lapset ovat voimavars. Näin perhe saisi viettä viikonloput rauhasss keskenään, eikä viettää aikaa mummolasss
Ehkä miniä haluaa että mies olisi kotona siivoamassa lasten kanssa syntynyttä sotkua ja tekemässä illallista. Jos hän ei jaksa montaa kertaa viikossa töiden jälkeen ruveta siivoamaan ja tekemään ruokaa.
Vierailija kirjoitti:
Jos mies luuhaa äitinsä luona 3 kertaa viikossa niin sehän on joka toinen päivä. Viettää siis äitinsä seurassa melkein puolet viikosta.Eli näkee äitiään enemmän kuin vaimoaan. Minuakin ärsyttäisi tuollainen mammanpoika.
Mieheni äiti oli jo dementoitunut, mutta pystyi asumaan vielä kotonaan. Mies kävi siellä joka päivä. En pitänyt häntä lainkaan "mammanpoikana".
Jännästi taas päätetty, että ap:n poika ilman muuta laiminlyö kotitöitä, luuhaa puolet viikosta (hei haloo, se laskutaito!) äitinsä luona, hoidattaa lapset äidillään jne. Aikamoista ylireagointia aloittajaltakin olettaa, että syy outoon käytökseen olisi siinä ettei miniä tykkää siitä että perhe viettää aikaa anopin luona. Varmasti tähän löytyy joku muu syy, vaikkei sitä aloittajalle kerrottaisikaan, ja pian poika ja lapset kyläilevät taas tavalliseen tapaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kyllä jännä, että nämä napanuorankatkaisuvaatimukset koskevat aina anoppia ei sitä omaa äitiä. Mistähän johtuu...
Ihan siitä yksinkertaisesta syystä, että naisilla napanuora ei ole kovinkaan usein kiinni äidissä. Onko kyse kulttuurista vai mistä, vai sukupuolista ihan vain. Joskus toki niinkin on voinut käydä, mutta ei niin usein.
Usein kuulee sanottavan, että äitiys lähentää äitiä ja tytärtä. Mutta kyllä. Se lähentää myös lapsen isää ja isän äitiä eli anoppia. Se ero tässä on, että nyt isällä on ongelmia napanuoran katkaisussa ja äidillä ei. Minusta kyse on näkemyserosta. Miehet viihtyvät laumassa ja naiset pareittain. Naisille tuntu olevan se kolmas pyörä liikaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap:n ei kannata ottaa itseensä, sillä vika ei ole sinussa. Minusta tuo teidän vierailut on hauska tapa viettää päivää ja samalla autetaan toisia. Jos poika on kotona, niin hänen vastuullaan on hoito ja ohjelman järjestäminen. Minusta tuo on parempaa ohjelmaa kuin kaiken mailman kahviloissa hyppiminen ja kavereiden kanssa treffailu. Ja halvempaa kuin vauvamuskarissa käyminen. Tätä palstaa pitkään seuranneena huomaan, että naisten mielestä miehen elämä ei saa olla mukavaa ja hauskaa vaan kaikki täytyy olla kuten arvon rouva kukkanen on sanonut. Ei kyse ole napanuoran katkaisusta vaan perhearvoista, jota ovat isällä laajemmat kuin äidillä. Miten se menikään .. Miehet ovat laumaihmisiä ja naiselle on vain yksi hyvä kaveri ja kolmas joukossa on liikaa. Tuo on syy, miksi miniä murjottaa, sillä hän on mustis.
Viestiäsi lukiessani ihastelin ensin, että onpa fiksua puhetta. Mutta sittenpä aloit hyvin omaperäisesti haukkua naurettavilla omasta päästä revityillä ykeistyksillä naissukupolvesta. Olet sitten varmaan nainen, kun olet noin ikävä ihminen. ;)
Pahoitteluni, jos teksti loukkasi sinua. Aloitin noin 30 sitten luokalla, jossa oli minä ja 50 miestä. Ala on pysynyt samana ja miesten määrä suhteessa naisiin taitaa olla vieläkin sama. Itselläni on lapsia enemmän kuin keskivertoperheessä ja hauskaa sinänsä, että anoppi on hyvä ystäväni. Soitellaan kerran kaksi viikossa ja juorutaan. Omassa kotonani oli ovet aina auki ja kaikki tervetulleita. Joten meillä taitaa olla kaikki väärin, jos lukee näitä meilejä. Ai niin. Minulla on myös todella hyvät välit äitiini.
Mutta tämä teksti oli vain tälläistä mietiskelyä, kun olen usean vuoden seurannut sivusta monia keskusteluja kaffipöydässä. Tuo rouva kukkanenkin on perua sieltä.
Toi nyt on aivan sairasta, jos niitä kotitöitä pitää suorittaa niin ankaralla aikataululla, ettei voi 2-3 kertaa viikossa olla paria tuntia poissa?? Kuinka paljon niitä oikein voi olla?