Kysymys lasten kanssa ulkoilusta ja koiran lenkittämisestä.

Tämä on varmasti vähän tyhmä kysymys, mutta en oikein ole keksinyt järkevää systeemiä lapsen kanssa ulkoilulle ja koiran lenkittämiselle.

Meillä on reilun vuoden ikäinen lapsi ja odotan toista. Meillä on myös koiravanhus, jonka kanssa olen liikkunut melko paljon ja mielelläni. Aiemmin kun tämä meidän yksivuotias oli pienempi, laitoin vauvan vaunuihin nukkumaan ja käytin koiraa lenkillä päiväunien ajan. Homma toimi hyvin, koira sai päivän ptkän lenkin näin.

Nyt lapsi on sen verran isompi, että kaipaa jo hereillä ollessaan tekemistä ja ulkoilua. Rattaissa istuu suht ok, mutta ei nyt kuitenkaan mitään tunnin/tuntien lenkkejä, haluaa siis itsekin kävelemään ja taapertamaan. Mieluiten siis menisin hänen kanssaan vaikka puistoon, käveltäisiin parin kilometrin päähän kauppaan, kirjastoon, kahvilaan, tms. Aikaa menee ulkopuuhissa näin helpolla pari tuntia ja ulkoilun jälkeen maistuu hyvin ruoka ja päiväunet.

Ongelma on vaan se, etten oikein voi ottaa koiraa mukaan näille aamupäiväulkoiluille. Puistoon koiraa ei voi ottaa, en voi köyttää häntä puistonporttiinkaan tunniksi kiinni. Kaupan, kirjaston, kahvilan eteen koiraa ei myöskään saa jättää. Niinpä koira jää kotiin loukkaantuneena katselemaan perään kun lähdemme ulos. Kun tullaan kotiin parin tunnin päästä ja syödään, niin oikeasti mua ei aina huvittaisi taas pakata lasta kärryihin unille ja lähteä unien ajaksi tarpomaan lenkkiä koiran kanssa. Kyse ei niinkään ole laiskuudesta vaan siitä, ettei mulle tunnu jäävän aikaa mihinkään muuhun kuin ulkoiluun. Aamupäivällä lapsen kanssa, päiväunien ajan koiran ja lapsen kanssa, iltapäivällä ehkä taas lapsen kanssa, illalla tas koiran kanssa.

Olisi jotenkin niin kiva yhdistää nämä jotenkin, mutta miten? Miten te sen teette?

Sitten ärsyttää se, että tosi helposti tulee käytettyä autoa noihin ihan muutaman kilometrin matkoihin jotka hyvin voisi kävellä. Siis jos mulla on koira mukana ulkoiluissa en voi hakea edes nopeasti kaupasta jotain, ja kun tullaan koiran kanssa kotiin, en millään viitsi lähteä jalkaisin taas hakemaan jotain maitotölkkiä vaan helposti hyppään autoon. Ihan turhaa saastuttamista parin vaivaisen kilometrin takia.

Kesällä tämä ei varmasti ole ongelma, ollaan paljon omalla pihalla ja mökillä ja koira touhuaa mukana. Mutta syksyllä mulla on paketissa vielä vauva ja taas olen saman kysymyksen äärellä.
Joo ja on mieskin ja hänkin hoitaa osansa lapsista ja koirasta, mutta jotenkin tuntuu tyhmältä olla ulkona ja kävellä päivällä tunteja ja kilometrejä puistoon/kauppaa/jne. mutta koiraa ei silti ole lenkitetty vielä metriäkään.

Miten te olette ratkaisseet asian?
Vinkkejä, ideoita?