Miksi miehet eivät halua, että nainen yrittäisi nostaa omaa tasoaan?
Olen lukuisia kertoja kysynyt ihan konkreettisia keinoja, millä voisi omaa tasoaan naisena parantaa. Tulos: ei ehdotuksen ehdotusta. Täytyykö tähän erikseen tehdä lista omista ominaisuuksista vai mikä mättää?
Kommentit (45)
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sinulla ei ole hyvät geenit (ulkonäkö), niin ei voi tehdä mitään? Paitsi jos tilanne on vielä pelastettavissa kauneusleikkauksilla.
Olen oman arvioni mukaan 6 tasoa. Toki muiden kommenttien mukaan olen kaunis, mutta luotan omaan arviooni enemmän. Näköisiäni naisia on parisuhteissa, mutta kuulemma av:n mukaan ei riitä, että olen hoikka ja siro, treenaan, laittaudun ja yritän todella panostaa naisellisuuteen... :/ Koska olen silti aina vaan se 5 todellisuudessa.
En vaan oikein enää tiedä mitä tehdä. Olen vakavissani harkinnut, että kai pitäisi alkaa säästämään silareihin, nenäleikkaukseen ja kenties vielä johonkin muuhun kasvojenalueen operaatioon. Noilla keinoilla voisi teoriassa edes jotenkin vaikuttaa vielä kasvoihin ja tulla kelpaavaksi miehille :)
Onko kyse enemmän ulkonäöstä vai luonteesta?
Minulla on pitkät, värjäämättömät hiukset. Olen onnekas, että minulla on tummat kulmat ja ripset, eli en koe tarvitsevani meikkiä, enkä osaisikaan meikata, sen puoleen. BMIni on melkein 25, eli en todellakaan ole hoikka, vaikka vatsani littana onkin - ylimääräiset on takapuolessa, lantiossa ja rinnoissa, tasapuolisesti. En pukeudu naisellisesti mekkoihin ja korkokenkiin, vaan yleensä johonkin perus äiti-vaatteisiin. Miestä ei tunnu haittaavan, kunhan saa riisua minut kun haluaa. Ja saahan hän.
Mutta, luulisin pelastavani paljon luonteellani. Olen iloinen, rauhallinen, hymyilevä, very low maintenance, kotona viihtyvä, hyvin joustava, en loukkaannu tai hermostu helposti, olen seksuaalinen, looginen, perhekeskeinen ja omistautuva. Haluan, että perheelläni ja aviomiehelläni on hyvä olla ja teen sen eteen paljon.
Koen olevani ihan hyvä vaimo ja nainen. Vaikken ulkonäöllisesti ehkä kilpailekaan mieheni kanssa samassa sarjassa, niin maaliviivalla ollaan varmaan aika saman tasoisia.
Veikkaan, että ulkonäössä. Olen kuitenkin joutunut tekemään aina aloitteet enkä ole koskaan ollut miesten keskuudessa suosittu, vaan pikemminkin minua on vain karsastettu. Jos mietin persoonaani:
+ kiltti
+ empaattinen
+ kuuntelija
+ rauhallinen
+ introvertti (pidän plussana)
+ lojaali
+ positiivinen
Miinuksina...
- introvertti
- taipuvainen melankoliaan ajoittain, pahimmillaan pessimistinen jurottaja
- olen kuulemma jopa liian kiltti, ts. kynnysmatto ja liittyy edelliselläkin sivulla sivuttuun rajojen vetämiseen
- tyhmä ja sosiaalisesti hidas
Vihaan riitelyä ja rakastan seksiä. Yksi mies kommentoi, että haluan miellyttää aina liikaa, mutta minkäs teet kun olen luonteeltani tällainen. Yritän tosin edelleen muuttaa itseäni.
Siinä se vika tulikin: "rakastan seksiä." Kukaan kunnollinen nainen ei rakasta seksiä. Sellainen nainen on koko ajan kiimassa jakamassa itseään toisille miehille. On täysin epäluotettava kumppanina ja pettää ennenpitkää, vaikka muuta väittäisikin. Kun tulee ryppy rakkauteen, on seksinhimoinen nainen välittömästi toisen miehen nussittavana.
Moni kiltti ja hiljainen nainen on todellisuudessa aivan pervo.
:O Minäkin rakastan seksiä, eikä mieheni kanssa muunlainen nainen pärjäisikään. En tasan tarkkaan ole ikinä pettänyt, enkä aikonut, eikä mieheni ole sellaista edes tajunnut epäillä!
Lihavien naisten ei pitäisi harrastaa seksiä lainkaan. Se on ällöttävää.
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sinulla ei ole hyvät geenit (ulkonäkö), niin ei voi tehdä mitään? Paitsi jos tilanne on vielä pelastettavissa kauneusleikkauksilla.
Olen oman arvioni mukaan 6 tasoa. Toki muiden kommenttien mukaan olen kaunis, mutta luotan omaan arviooni enemmän. Näköisiäni naisia on parisuhteissa, mutta kuulemma av:n mukaan ei riitä, että olen hoikka ja siro, treenaan, laittaudun ja yritän todella panostaa naisellisuuteen... :/ Koska olen silti aina vaan se 5 todellisuudessa.
En vaan oikein enää tiedä mitä tehdä. Olen vakavissani harkinnut, että kai pitäisi alkaa säästämään silareihin, nenäleikkaukseen ja kenties vielä johonkin muuhun kasvojenalueen operaatioon. Noilla keinoilla voisi teoriassa edes jotenkin vaikuttaa vielä kasvoihin ja tulla kelpaavaksi miehille :)
Onko kyse enemmän ulkonäöstä vai luonteesta?
Minulla on pitkät, värjäämättömät hiukset. Olen onnekas, että minulla on tummat kulmat ja ripset, eli en koe tarvitsevani meikkiä, enkä osaisikaan meikata, sen puoleen. BMIni on melkein 25, eli en todellakaan ole hoikka, vaikka vatsani littana onkin - ylimääräiset on takapuolessa, lantiossa ja rinnoissa, tasapuolisesti. En pukeudu naisellisesti mekkoihin ja korkokenkiin, vaan yleensä johonkin perus äiti-vaatteisiin. Miestä ei tunnu haittaavan, kunhan saa riisua minut kun haluaa. Ja saahan hän.
Mutta, luulisin pelastavani paljon luonteellani. Olen iloinen, rauhallinen, hymyilevä, very low maintenance, kotona viihtyvä, hyvin joustava, en loukkaannu tai hermostu helposti, olen seksuaalinen, looginen, perhekeskeinen ja omistautuva. Haluan, että perheelläni ja aviomiehelläni on hyvä olla ja teen sen eteen paljon.
Koen olevani ihan hyvä vaimo ja nainen. Vaikken ulkonäöllisesti ehkä kilpailekaan mieheni kanssa samassa sarjassa, niin maaliviivalla ollaan varmaan aika saman tasoisia.
Veikkaan, että ulkonäössä. Olen kuitenkin joutunut tekemään aina aloitteet enkä ole koskaan ollut miesten keskuudessa suosittu, vaan pikemminkin minua on vain karsastettu. Jos mietin persoonaani:
+ kiltti
+ empaattinen
+ kuuntelija
+ rauhallinen
+ introvertti (pidän plussana)
+ lojaali
+ positiivinen
Miinuksina...
- introvertti
- taipuvainen melankoliaan ajoittain, pahimmillaan pessimistinen jurottaja
- olen kuulemma jopa liian kiltti, ts. kynnysmatto ja liittyy edelliselläkin sivulla sivuttuun rajojen vetämiseen
- tyhmä ja sosiaalisesti hidas
Vihaan riitelyä ja rakastan seksiä. Yksi mies kommentoi, että haluan miellyttää aina liikaa, mutta minkäs teet kun olen luonteeltani tällainen. Yritän tosin edelleen muuttaa itseäni.
Siinä se vika tulikin: "rakastan seksiä." Kukaan kunnollinen nainen ei rakasta seksiä. Sellainen nainen on koko ajan kiimassa jakamassa itseään toisille miehille. On täysin epäluotettava kumppanina ja pettää ennenpitkää, vaikka muuta väittäisikin. Kun tulee ryppy rakkauteen, on seksinhimoinen nainen välittömästi toisen miehen nussittavana.
Moni kiltti ja hiljainen nainen on todellisuudessa aivan pervo.
:O Minäkin rakastan seksiä, eikä mieheni kanssa muunlainen nainen pärjäisikään. En tasan tarkkaan ole ikinä pettänyt, enkä aikonut, eikä mieheni ole sellaista edes tajunnut epäillä!
Lihavien naisten ei pitäisi harrastaa seksiä lainkaan. Se on ällöttävää.
Mieheni on onnekseni toista mieltä. Siinä missä minusta on kiva silitellä kunnon vatsalihaksia, mies ilmeisemminkin nauttii muodoista.
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sinulla ei ole hyvät geenit (ulkonäkö), niin ei voi tehdä mitään? Paitsi jos tilanne on vielä pelastettavissa kauneusleikkauksilla.
Olen oman arvioni mukaan 6 tasoa. Toki muiden kommenttien mukaan olen kaunis, mutta luotan omaan arviooni enemmän. Näköisiäni naisia on parisuhteissa, mutta kuulemma av:n mukaan ei riitä, että olen hoikka ja siro, treenaan, laittaudun ja yritän todella panostaa naisellisuuteen... :/ Koska olen silti aina vaan se 5 todellisuudessa.
En vaan oikein enää tiedä mitä tehdä. Olen vakavissani harkinnut, että kai pitäisi alkaa säästämään silareihin, nenäleikkaukseen ja kenties vielä johonkin muuhun kasvojenalueen operaatioon. Noilla keinoilla voisi teoriassa edes jotenkin vaikuttaa vielä kasvoihin ja tulla kelpaavaksi miehille :)
Onko kyse enemmän ulkonäöstä vai luonteesta?
Minulla on pitkät, värjäämättömät hiukset. Olen onnekas, että minulla on tummat kulmat ja ripset, eli en koe tarvitsevani meikkiä, enkä osaisikaan meikata, sen puoleen. BMIni on melkein 25, eli en todellakaan ole hoikka, vaikka vatsani littana onkin - ylimääräiset on takapuolessa, lantiossa ja rinnoissa, tasapuolisesti. En pukeudu naisellisesti mekkoihin ja korkokenkiin, vaan yleensä johonkin perus äiti-vaatteisiin. Miestä ei tunnu haittaavan, kunhan saa riisua minut kun haluaa. Ja saahan hän.
Mutta, luulisin pelastavani paljon luonteellani. Olen iloinen, rauhallinen, hymyilevä, very low maintenance, kotona viihtyvä, hyvin joustava, en loukkaannu tai hermostu helposti, olen seksuaalinen, looginen, perhekeskeinen ja omistautuva. Haluan, että perheelläni ja aviomiehelläni on hyvä olla ja teen sen eteen paljon.
Koen olevani ihan hyvä vaimo ja nainen. Vaikken ulkonäöllisesti ehkä kilpailekaan mieheni kanssa samassa sarjassa, niin maaliviivalla ollaan varmaan aika saman tasoisia.
Veikkaan, että ulkonäössä. Olen kuitenkin joutunut tekemään aina aloitteet enkä ole koskaan ollut miesten keskuudessa suosittu, vaan pikemminkin minua on vain karsastettu. Jos mietin persoonaani:
+ kiltti
+ empaattinen
+ kuuntelija
+ rauhallinen
+ introvertti (pidän plussana)
+ lojaali
+ positiivinen
Miinuksina...
- introvertti
- taipuvainen melankoliaan ajoittain, pahimmillaan pessimistinen jurottaja
- olen kuulemma jopa liian kiltti, ts. kynnysmatto ja liittyy edelliselläkin sivulla sivuttuun rajojen vetämiseen
- tyhmä ja sosiaalisesti hidas
Vihaan riitelyä ja rakastan seksiä. Yksi mies kommentoi, että haluan miellyttää aina liikaa, mutta minkäs teet kun olen luonteeltani tällainen. Yritän tosin edelleen muuttaa itseäni.
Siinä se vika tulikin: "rakastan seksiä." Kukaan kunnollinen nainen ei rakasta seksiä. Sellainen nainen on koko ajan kiimassa jakamassa itseään toisille miehille. On täysin epäluotettava kumppanina ja pettää ennenpitkää, vaikka muuta väittäisikin. Kun tulee ryppy rakkauteen, on seksinhimoinen nainen välittömästi toisen miehen nussittavana.
Moni kiltti ja hiljainen nainen on todellisuudessa aivan pervo.
:O Minäkin rakastan seksiä, eikä mieheni kanssa muunlainen nainen pärjäisikään. En tasan tarkkaan ole ikinä pettänyt, enkä aikonut, eikä mieheni ole sellaista edes tajunnut epäillä!
Lihavien naisten ei pitäisi harrastaa seksiä lainkaan. Se on ällöttävää.
Mieheni on onnekseni toista mieltä. Siinä missä minusta on kiva silitellä kunnon vatsalihaksia, mies ilmeisemminkin nauttii muodoista.
Ahaa, olette siis feeder/feedee -pari.
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
HEL-NYC kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sinulla ei ole hyvät geenit (ulkonäkö), niin ei voi tehdä mitään? Paitsi jos tilanne on vielä pelastettavissa kauneusleikkauksilla.
Olen oman arvioni mukaan 6 tasoa. Toki muiden kommenttien mukaan olen kaunis, mutta luotan omaan arviooni enemmän. Näköisiäni naisia on parisuhteissa, mutta kuulemma av:n mukaan ei riitä, että olen hoikka ja siro, treenaan, laittaudun ja yritän todella panostaa naisellisuuteen... :/ Koska olen silti aina vaan se 5 todellisuudessa.
En vaan oikein enää tiedä mitä tehdä. Olen vakavissani harkinnut, että kai pitäisi alkaa säästämään silareihin, nenäleikkaukseen ja kenties vielä johonkin muuhun kasvojenalueen operaatioon. Noilla keinoilla voisi teoriassa edes jotenkin vaikuttaa vielä kasvoihin ja tulla kelpaavaksi miehille :)
Onko kyse enemmän ulkonäöstä vai luonteesta?
Minulla on pitkät, värjäämättömät hiukset. Olen onnekas, että minulla on tummat kulmat ja ripset, eli en koe tarvitsevani meikkiä, enkä osaisikaan meikata, sen puoleen. BMIni on melkein 25, eli en todellakaan ole hoikka, vaikka vatsani littana onkin - ylimääräiset on takapuolessa, lantiossa ja rinnoissa, tasapuolisesti. En pukeudu naisellisesti mekkoihin ja korkokenkiin, vaan yleensä johonkin perus äiti-vaatteisiin. Miestä ei tunnu haittaavan, kunhan saa riisua minut kun haluaa. Ja saahan hän.
Mutta, luulisin pelastavani paljon luonteellani. Olen iloinen, rauhallinen, hymyilevä, very low maintenance, kotona viihtyvä, hyvin joustava, en loukkaannu tai hermostu helposti, olen seksuaalinen, looginen, perhekeskeinen ja omistautuva. Haluan, että perheelläni ja aviomiehelläni on hyvä olla ja teen sen eteen paljon.
Koen olevani ihan hyvä vaimo ja nainen. Vaikken ulkonäöllisesti ehkä kilpailekaan mieheni kanssa samassa sarjassa, niin maaliviivalla ollaan varmaan aika saman tasoisia.
Veikkaan, että ulkonäössä. Olen kuitenkin joutunut tekemään aina aloitteet enkä ole koskaan ollut miesten keskuudessa suosittu, vaan pikemminkin minua on vain karsastettu. Jos mietin persoonaani:
+ kiltti
+ empaattinen
+ kuuntelija
+ rauhallinen
+ introvertti (pidän plussana)
+ lojaali
+ positiivinen
Miinuksina...
- introvertti
- taipuvainen melankoliaan ajoittain, pahimmillaan pessimistinen jurottaja
- olen kuulemma jopa liian kiltti, ts. kynnysmatto ja liittyy edelliselläkin sivulla sivuttuun rajojen vetämiseen
- tyhmä ja sosiaalisesti hidas
Vihaan riitelyä ja rakastan seksiä. Yksi mies kommentoi, että haluan miellyttää aina liikaa, mutta minkäs teet kun olen luonteeltani tällainen. Yritän tosin edelleen muuttaa itseäni.
Siinä se vika tulikin: "rakastan seksiä." Kukaan kunnollinen nainen ei rakasta seksiä. Sellainen nainen on koko ajan kiimassa jakamassa itseään toisille miehille. On täysin epäluotettava kumppanina ja pettää ennenpitkää, vaikka muuta väittäisikin. Kun tulee ryppy rakkauteen, on seksinhimoinen nainen välittömästi toisen miehen nussittavana.
Moni kiltti ja hiljainen nainen on todellisuudessa aivan pervo.
:O Minäkin rakastan seksiä, eikä mieheni kanssa muunlainen nainen pärjäisikään. En tasan tarkkaan ole ikinä pettänyt, enkä aikonut, eikä mieheni ole sellaista edes tajunnut epäillä!
Lihavien naisten ei pitäisi harrastaa seksiä lainkaan. Se on ällöttävää.
Mieheni on onnekseni toista mieltä. Siinä missä minusta on kiva silitellä kunnon vatsalihaksia, mies ilmeisemminkin nauttii muodoista.
Ahaa, olette siis feeder/feedee -pari.
No, onhan mies tietysti joskus tuonut minulle herkkujakin, mutta luulen olevani aivan liian laiha (en ole tuota lausetta kamalan usein sanonut) ollakseni sellaisten feeder-miesten makuun. Ja saamatonkin. En ole lihonut 10v kilon kiloa.
Mutta joo, mies on todella fitissä kunnossa. Minä ilmeisesti hänen makuunsa (vrt. Kim Kardashian, tosin en ole lähellekään niin kaunis, vaikka kroppa aika samanlainen onkin). Luulisin kuitenkin, ettei hänen olisi tarvinnut minuun "tyytyä", kyllä ottajia riittäisi koko ajan. Ihan niitä hoikkiakin. Tämä tuntuu olevan monelle miehelle iso kynnyskysymys, että miehillä on erilaisia naismakuja.
Miten voi hyväksyä itsensä kun kukaan ulkopuolinen ei hyväksy?