Syön suklaalevyn JOKA PÄIVÄ, koska on pakko.

Täällä yksi superläski, jonka ainoa pahe on suklaa. En käytä päihteitä, en mussuta mitään muuta makeaa tai suolaista. Suklaa on kiroukseni, ikuinen sellainen ilmeisesti. 

Tämäkin päivä on mennyt syömisen suhteen normaalisti, ihan kuten muutkin päivät. Olen kuluneella viikolla syönyt mm. kanasalaattia, sushia, uunikalaa, sekä siskonmakkarakeittoa. Välipaloina on mennyt hedelmiä (satsumat, omput, banaanit), paljon pikkutomaatteja, täysjyväleipää kalkkunalla sekä muutama kupillinen kaakaota. Ja joka ikinen päivä on mennyt myös sitä suklaata, järkyttäviä määriä. 

Nuorempana olin normaalipainon ylärajoilla, mutta liikuin paljon, joten tasapainotin suklaansyöntini sillä. Sitten menetin perheenjäseneni, masennuin ja jäin kotiin jumittamaan, painoni nousi huikeaa vauhtia, eikä ole enää tullut alas sen jälkeen. Välillä saan pari kiloa pois, sitten tyssää. 

Syön päivittäin noin 150-200g suklaata. Juuri nyt olen tuhonnut puolessa tunnissa Pandan Suklaamix-pussin lähes kokonaan. En syö täyttääkseni jotain aukkoa, tai koska esim. olisi hyviä muistoja suklaansyönnistä jonkun läheisen kanssa. Minä syön, koska suklaa maistuu suussani aivan sietämättömän HYVÄLTÄ. Jos himoitsen tiettyä suklaalaatua, mikään muu ei tyydytä himoa kuin juuri sen laadun syöminen. Himo ei mene ohi, vaan aivoni vaativat tuota tiettyä suklaata 24/7 kunnes sitä saan. 

Miten näin pahalla tasolla olevaa addiktiota edes hoidetaan? 

huh huh

hyh hyh

röh röh röh

Olet siis pahasti alipainoinen. Kokeile sen sijaan lurauttaa salaattiin paljon oliiviöljyä jne. 

Vierailija kirjoitti:

Ei suklaansyönti ole pakko. Selviät itsekurilla.

riippuvuus on riippuvuus. sitten kyseessä päihteet tai sokeri tai pelaaminen. 

yleensä ei silloin ole väliä itsekurilla siinä vaiheessa, toki vähän auttaa jos sitä on.

kaikilla luontaisesti ei edes ole itsekuria, mutta sitä voi harjoitella. olemalla ensin vaikka päivän ilman ja sitten kaksi. 

monet juuri sen takia masentuu, kun lannistuvat kun itsekuri pettää ja silloin jonkin riippuvuuden lopettaminen on entistä vaikeampaa. 

koska kyse ei ole loppujen lopuksi itsekurista, vaan itsetunnosta ja omien tavoitteiden luominen.

jos tietää jonkun asian olevan pahasta, muttei näe tarpeelliseksi hyötyä lopettamiseen ei synny motivaatiota jonka takia itsekuri sitten pettää helpommin.

entisenä riippuvaisena ja riippuvaisuuteen taipuvaisena ihmisenä ymmärrän asiaa vähän paremmin. itselläni on itsekuria monessakin asiassa, mutta riippuvuus on sairaus ja joillakin niitä on monia riippuvuuksia. 

jos ap ei koe suklaata ongelmana syö vaikka sata kiloa suklaata joka päivä, mutta jos kokee ongelmana itselleen niin sitten kannattaa keksiä keinoja vähentää.

muiden kauhistelun takia sitä ei tarvitse tehdä kukin tehköön mitä tahtoo.