Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Henkilökohtaisesti koskettavin leffa, jonka olet nähnyt?
Kommentit (82)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kovin moni täällä vaikuttaa olleen mm. natsi-Saksan tuhoamisleireillä, Titanicilla ja avaruudessa. Jos kyse on henkilökohtaisesti koskettavimmasta elokuvasta, eikö silloin aiheen pitäisi liipata läheltä omaa elämää?
Jos joku sanoo Titanicin koskettavimmaksi elokuvaksi, ei se tarkoita että on ollut Titanicilla tai Estonialla lähellä hukkua. Voihan se koskettaa siksi että on ollut lähellä tehdä elämänsä pahimman virheen, olla menossa naimisiin ihan väärän tyypin kanssa ja jostain on tullut tyyppi joka onkin iskenyt heti suoraan. Niinkuin Titanicissa Rose ja Jack.
Väärin, silloin riittäisi vain muotoilu "Koskettavin leffa jonka olet nähnyt?", nyt otsikko viittaa kieliopillisesti omakohtaisesti koskettavimpaan elokuvaan.
Väärin. Otsikko viittaa henkilökohtaisen katselukokemuksen tuottamaan tuntemukseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kovin moni täällä vaikuttaa olleen mm. natsi-Saksan tuhoamisleireillä, Titanicilla ja avaruudessa. Jos kyse on henkilökohtaisesti koskettavimmasta elokuvasta, eikö silloin aiheen pitäisi liipata läheltä omaa elämää?
Mistä sinä tiedät missä kukin on ollut. Olet nuori sielu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kovin moni täällä vaikuttaa olleen mm. natsi-Saksan tuhoamisleireillä, Titanicilla ja avaruudessa. Jos kyse on henkilökohtaisesti koskettavimmasta elokuvasta, eikö silloin aiheen pitäisi liipata läheltä omaa elämää?
Jos joku sanoo Titanicin koskettavimmaksi elokuvaksi, ei se tarkoita että on ollut Titanicilla tai Estonialla lähellä hukkua. Voihan se koskettaa siksi että on ollut lähellä tehdä elämänsä pahimman virheen, olla menossa naimisiin ihan väärän tyypin kanssa ja jostain on tullut tyyppi joka onkin iskenyt heti suoraan. Niinkuin Titanicissa Rose ja Jack.
Väärin, silloin riittäisi vain muotoilu "Koskettavin leffa jonka olet nähnyt?", nyt otsikko viittaa kieliopillisesti omakohtaisesti koskettavimpaan elokuvaan.
Väärin. Otsikko viittaa henkilökohtaisen katselukokemuksen tuottamaan tuntemukseen.
Sori, yhden kirjaimen unohtuminen muutti viestin sisällön. Piti siis olla: otsikko viittaa henkilökohtaiseen, katselukokemuksen tuottamaan tuntemukseen.
#62#
Mysterious Skin, Joseph Gordon-Levitt saa melaa mekkoon väkivaltaiselta sedältä. Ja Lars von Trierin Antichrist.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
You're not you.
Muita samasta aiheesta kertovia en pysty enää katsomaan. Liian rankkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kovin moni täällä vaikuttaa olleen mm. natsi-Saksan tuhoamisleireillä, Titanicilla ja avaruudessa. Jos kyse on henkilökohtaisesti koskettavimmasta elokuvasta, eikö silloin aiheen pitäisi liipata läheltä omaa elämää?
Mistä sinä tiedät missä kukin on ollut. Olet nuori sielu.[/quote
No jos jokin elokuva tai mikä tahansa asia koskettaa jotakuta, se on henkilökohtaista.
Sofien valinta, Meryl Streep mun suosikki.
Poika raidallisessa pyjamassa.
Broke.... Mountain. Se homomiesten rakkaustarina.
The hours. Olen lähes koko ikäni kamppaillut masennuksen kanssa ja tuo leffa kertoo siitä todella hyvin. Loppukohtaus on koskettava, kun Virginia jättää jäähyväiset ja hukuttaa itsensä.
Aivan ehdottomasti. Yksi lensi yli käenpesän. Ainut elokuva, jonka olen elokuvissa käynyt katsomassa kahteen kertaan.
Se loppukohtaus jossa inkkaripäällikkö tukehduttaa tyynyllä vihanneksena makaavan ystävänsä (Jack Nicholson) ja sen jälkeen pakenee heittämällä painavan lavuaarin ikkunasta, on kyllä yksi leffahistorian unohtumattomimmista.
Myös "natsin" ylihoitajan vittumaisuus ja siitä johtunut Billyn itsemurha oli myös todella koskettava. Billy koki elämänsä ensimmäisen kerran naisen läheisyyden, kun McMurphy (Nicholson) roudasi osastolle huoria. Ylihoitaja yllätti Billyn täydestä touhusta ja sanoi, että kertoo asian hänen äidilleen. Billy pelkäsi äitiään ja juoksi ylihoitajan perässä housut kintuissa rukoillen, ettei tämä kertoisi tapauksesta äidilleen. Ylihoitaja oli kuitenkin ehdoton ja niinpä epätoivoinen Billy ei nähnyt muuta vaihtoehtoa, kuin vetää ranteet auki.
Sinänsä hieman yllätti, ettei kukaan ollut vielä maininnut tätä klassikkoa. Toisaalta valtaosahan palstan kirjoittajista on reilusti alle viiskymppisiä, eikä iso osa ollut vielä syntynytkään tämän leffan tultua ensi-iltaan 1976 (Suomessa, USA:ssa 1975). Jos palstan kirjoittajat olisivat pääsääntöisesti yli viiskymppisiä, niin todennäköisesti vähintään joka toinen olisi Käenpesän koskettavimmaksi elokuvakseen maininnut, oli se niin merkittävä elokuva 70-luvulla.
Tähtiin kirjoitettu virhe, itkin puolet elokuvasta silmät päästäni!
Fuckin Åmäl, kosketti syvästi pikkukaupungissa asuvaa teiniä joka oli alkanut epäillä olevansa lesbo
May, harvan varmaankin näkemä, hiukan hämärä kauhuleffa yksinäisestä ja oudosta tytöstä, jolla pimenee lopullisesti ja päättää "tehdä ystävän". samaistuin jotenkin tuohon tyttöön, sillä minulla on myös laiska silmä, olen bi ( May tosin ei välttämättä ollut, otti rakkautta mistä sai) ja olen aina ollut melko yksinäinen
Alue: Aihe vapaa
En tiennytkään että sinä olet se joka määrää minkä asian leffassa täytyy liipata läheltä omaa elämää.