Koulu ei kiinnosta mutta vanhemmat pakottaa lukioon

Sinun keskiarvolla hakisin lukioon ja sen jälkeen vielä yliopistoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt pistät turpasi rullalle ja lakkaat valittamasta. Kuuntelet mitä vanhempasi sinulle sanoo ja menet lukioon. Jos et tuon vertaa tajua omaa parastasi, niin olet täysi imbesilli ja ihmettelen suuresti, että millainen on suomalaisen peruskoulun tila jos sinulle on annettu noinkin hyviä numeroita jos olet noin tyhmä.

Sinun kaltaisiasi ihmisiä kuunnellessa tulee totisesti mieleen, että nuorisossa ei ole tulevaisuutta.

Eli siis jos haluaa mennä amikseen niin on imbesilli?

Ellei ole jotain tosi tarkkaa sunnitelmaa alasta ja loppuelämästä niin kyllä. 

Aloittajalle sanoisin, että et tule viihtymään amiksessa. Paremmin viihdyt lukiossa edes vähän kaltaistesi seurassa. Ihmettelen tuota seiskalukoin valintaa?

Jos päämääräsi on tulla valitsematta, niin tuolla keskiarvolla se ei onnistu edes maan huippulukioissa. 

Valitsisin tuon lukion koska se on 200 metrin päässä kotoani.

Jatkan vielä että pärjään kyllä ihan hyvin mutta koulu turhauttaa minua. En kestä istua 6 tuntia päivässä tekemättä mitään. Joo on tehtäviä ja voi selailla kirjaa mutta olen selannut ne kirjat varmaan 10 kertaa läpi jo ihan silkkaa tylsyyttäni. Haluan mieluummin jotain missä pääsee tekemään itse asioita. Ei kyse ole siitä että ajattelisin lukion olevan huonompi koulu eikä mitään, anteeksi jos aloituksesta sai sen vaikutelman. Kyse on vaan henkilökohtaisesta valinnasta. Ap

Yllättävän paljon ne amiksetkin ovat teoriaopintoja. Ja sinulle sitten vielä tylsistyttävämpiä. Jankataan sellaiselle keskimääräiselle ala-asteikäiselle päähän meneviä juttuja tunnista toiseen. Ota myös huomioon, että amiksessa läsnäolopakko paljon tiukempaa kuin lukiossa. Lukiossa voi suorittaa etäopiskeluna ihan toisella tavoin vain sopimalla asiasta. 

Olet täysin epärealistinen ajatuksissasi ja vanhempasi oikeassa. Sinun kannattaa mennä lukioon. 

Kun käyt sen lukion niin vaihtoehdot jatkosta lisääntyy. Ja mielikin kolmessa vuodessa voi muuttua. Lukio ei ole turhaa koskaan vaikka se ei heti käytännön hyötynä näykkään.

Minutkin "pakotettiin" aikoinani lukioon ja olen siitä kyllä todella kiitollinen vanhemmilleni!

Kaksoistutkinto olisi myös yksi vaihtoehto, varsinkin kun vaikutat ihan fiksulta nuorelta. En tiedä kuinka paljon enempi hommia kaksoistutkinnosta on , mutta jos lähtötaso on about 9 ka niin selviää kyllä lukion läksyistä helposti!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt pistät turpasi rullalle ja lakkaat valittamasta. Kuuntelet mitä vanhempasi sinulle sanoo ja menet lukioon. Jos et tuon vertaa tajua omaa parastasi, niin olet täysi imbesilli ja ihmettelen suuresti, että millainen on suomalaisen peruskoulun tila jos sinulle on annettu noinkin hyviä numeroita jos olet noin tyhmä.

Sinun kaltaisiasi ihmisiä kuunnellessa tulee totisesti mieleen, että nuorisossa ei ole tulevaisuutta.

Eli siis jos haluaa mennä amikseen niin on imbesilli?

Ellei ole jotain tosi tarkkaa sunnitelmaa alasta ja loppuelämästä niin kyllä. 

Aloittajalle sanoisin, että et tule viihtymään amiksessa. Paremmin viihdyt lukiossa edes vähän kaltaistesi seurassa. Ihmettelen tuota seiskalukoin valintaa?

Jos päämääräsi on tulla valitsematta, niin tuolla keskiarvolla se ei onnistu edes maan huippulukioissa. 

16 vuotiaana ei vielä tarvitsekaan olla tarkkaa suunnitelmaa.

Ei tosiaan tarvitsekaan. 

Siksi lukio on 9, 5:n keskiarvolla se oikea paikka. Tarkoitin, että jos on tarkka suunnitelma esim. graafisesta alasta, niin voikin toteuttaa asiat ilman lukiokoulutusta. 

Nythän näin ei ole, vaan aloittaja päätyisi ajelehtimaan tupakkapaikalle ilman mitään järkeä koko jutussa. Ihan oikeasti amikset eivät ole opetussunnitelmaltaa suunniteltu ysipuolen oppilaille. Opetus on halolla-päähän-meinikiä. 

Kuule jos tylsistyt peruskoulussa niin tylsistyt sitten amiksessakin. Lukiossa tulee sentään vähän älyllistä haastetta, joudut pohtimaan ja miettimään itsekin. Jos on liian helppoa muuten, niin sitten valitset pitkää matikkaa ha luonnontieteitä tai vaikka kieliä. Jos lähdet amiksessakin , suljet samalla aika monta vaihtoehtoa. Ja kyllä lukion voi käydä myöhemminkin mutta siinä on aivan hirvittävän isompi työ silloin. Jos nyt käyt lukion, voit aina myöhemmin käydä sen amiksenkin tai ihan minkä muun tahansa.

Mikset samantien mene johonkin vammaisten apukouluun!

Jos sinusta tuntuu lukio, ettei siellä koko päivänä tehdä mitään, niin mitä luulet, että amis on? Siellä olevilta vaaditaan vielä vähemmän. Mitä jos heräisit vaikka 5? Teet jotain fyysisesti todella raskasta, menet sitten kouluun lepäämään ja samalla kuuntelet mitä selittävät ja taas illalla teet jotain käsilläsi ja kehollasi. Ei koulu ole ainoa paikka missä voi tehdä asioita tai jopa oppia ammatti tai löytää työ. Lukio antaa vaan enemmän vapauksia valita myös kouluja, joihin vaaditaan enemmän tietoa jotta alaa pääsee edes lukemaan.

Vierailija kirjoitti:

Ai 9,5 keskiarvo tekemättä mitään. Kuulostaa kyllä siltä, että sulla on numerot desimaalipilkun ympärillä väärinpäin tai sitten vedätät.

Ei välttämättä. Itsellä oli hyvin sama tilanne että keskiarvo 9,3 vaikka kirjoja en koskaan kotona avannut. Isältä peritty valokuvamuisti auttoi kun muisti miltä taulu näytti tunnin lopussa. Lukiossa sama homma vaikka keskiarvo tippui 8,5. Kirjoituksista sitten m paperit vaikka vartin luin

Näyttä siltä, että vaikka sinulla on oppimiseen viittavaa lahjakkuutta, sinulta puuttuu   kypsyyttä arvioida ja visioida tulevaisuutta. Kuuntele kokeneempien mielipiteitä. Tuo kaksoistutkinto-ajatus kuulstaisi ihan hyvältä.  Toisaalta ei se, että käytät vuoden lukiossa tai sitten amiksessa, vaikuta hirveästi tulevaisuuteesi. Opiskella voi ja pitää pitkin elämää. Yksi läheinen nuori mies otti löysin rantein ja sekoilikin yläasteen jälkeen, pääsi kuitenkin aikuislukioon ja suoritti yo-tutkinnon tyydyttävästi varsin pikaisesti. Nyt suunnittelee jo  korkeakoulun vaihtoa. Tällaista elämä vaan on. Ympäristömme vaatimukset ja   ihminen itse  muuttuvat koko ajan.

Yksi tuttuni opiskeli parin ammattitutkinnon jälkeen ylioppilaaksi 30-vuotiaana ja sen jälkeen pari akateemista tutkintoa ollen koko ajan töissä, jne.

Tänä päivänä on mahdollista vaihtaa alaa, opiskella vaikka lääkäriksi keski-ikäisenä, kuten yksi tietämäni  40-vuotias henkilö paraikaa tekee. 

Olennaista on, että on suunta, tahto ja kykyä puurtaa. Lahjakkuudella ei tee mitään, jos nämä ominaisuudet puuttuvat.  Punnitse ja pohdi, oppiminen on aina plussaa. Työelämässä vaaditaan niin paljon asioita, että jopa yleissivistävillä tiedoilla on suuri merkitys. Itse olen vältynyt työuupumukselta varaaan siksi, koska olen opiskellut mm. käyttäytymistieteitä vaikka suoranaista "hyötyä " niistä ei työssä olekaan.

Vierailija kirjoitti:

Ai 9,5 keskiarvo tekemättä mitään. Kuulostaa kyllä siltä, että sulla on numerot desimaalipilkun ympärillä väärinpäin tai sitten vedätät.

Oma kohtaloni oli harmillinen 9,9 ilman sen kummempaa duunia, paikalle kun yläasteella raahauduin, niin se riitti. Olisi varmaan pitänyt tuon 0,1:n verran nähdä sitten vaivaakin.

Näillä eväillä myös lukio oli uskomattoman helppo. Suoritin itse 92 kurssia pakollisten 75 sijaan ja kirjoitin 7 ainetta (äidinkieli, yhteiskuntaoppi, pitkä matikka, fysiikka, englanti, saksa ja ruotsi) - enkä vieläkään juuri nähnyt vaivaa opiskeluni eteen. Lukiossa tosiaan ei tarvinut enää edes raahautua niin usein paikalle kuin yläasteella.  Vasta teknillinen yliopisto antoi jotain haasteita opiskeluun. Uskoisin siis, että lukio ei todellakaan ole ap:lle mikään ylivoimainen tai ettet pärjäisi. Itse kannatan sitä vaihtoehtoa ehdottomasti, sillä amisten kitinöistä huolimatta lukio antaa selkeästi paremmat eväät jatko-opintoihin kuin amis sekä sinulle 2-3v lisää aikaa suunnitella tulevaisuuttasi. 

Taas joku provo? Kyllä tyolla arvosanalla lukioon. Sen jälkeen amikseen, jos vielä kiinnostaa.

Tuttuni: kapinoiden meni lukioon. Ylioppilas hyvillä arvosanoilla. Sitten keittäjäksi opiskelemaan. Eka harjoittelu herätti täysin ja sitten haku akateemiselle alalle ja pääsi ekalla yrityksellä kauppakorkeaan.

Jos ammattikoulu tuntuu enemmän omalta jutulta ja löytyy kiinnostava ala, niin ehdottomasti sitten sinne. Ei ammatikoulu oo yhtään sen huonompi vaihtoehto kuin lukio, se vain on erilainen. Mut kumman hyvänsä valitset, se ei poissulje toista. Voit suorittaa toisen myöhemmin, tai vaikka samaan aikaan. Mikään kiire sulla ei oo, pääasia että pääset tekee mieleistä hommaa, etkä jää kotiin lorvimaan. Kuuntele ittees ja tee valinnat sen mukaan, mikä susta tuntuu oikeelta. Vanhemmillas voi olla oma käsityksensä siitä, mitä sun kannattais tehdä, mutta se on sun elämä ja sun täytyy ottaa vastuu siitä, että oot tyytyväinen siihen. Kulje omaa polkuas, äläkä tee valintoja toisten mielen mukaan.

Toistan vielä: ammattikoulu on aivan yhtä hyvä vaihtoehto, ei se oo vain niille, jotka ei päässeet lukioon. Itse menin lukioon, koska sisaruksenikin olivat menneet ja mulla oli hyvä keskiarvo, mut vaihdoin amikseen, kun se tuntui enemmän mun jutulta. Enkä kadu hetkeäkään, vaikka muut ihmettelivätkin valintaani.

Katsele huviksesi millaiset tyypit luokaltasi ovat menossa amikseen / lukioon ja mieti kumpaa jengiä jaksat katsella kolme vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Ai 9,5 keskiarvo tekemättä mitään. Kuulostaa kyllä siltä, että sulla on numerot desimaalipilkun ympärillä väärinpäin tai sitten vedätät.

En sanonut että en tee mitään. Luen kyllä asiat, samaan aikaan kun muut yleensä tekevät muistiinpanoja minä yleensä selailen kirjaa läpi. On sinällään palkitsevaa kun lukee jotain ja se käy järkeen, esim fysiikassa. Kirja vaan loppuu aika nopeasti ja sitten saatan lukea sen uudestaan, joten kyllä minä luen asiat. Ei kukaan opettaja ikinä valita kun minulla on kymppi kaikissa reaaleissa paitsi ruotsissa. Ongelmana vain on että minusta asioiden ulkoa opettelu ja toistaminen kokeessa paperille ei ole kiinnostavaa. Kirjaa ekaa kertaa lukiessa se onkin ihan ok, etenkin jossain niinkuin fysiikka jossa on muutakin kun ulkoa opettelu, mutta toisella lukukerralla ei kiinnosta enää. Muistiinpanoja en jaksa tehdä. Kavereitakaan ei ole keille jutella.

Taito- ja taideaineissa jonkinasteinen mielenkiinto taas säilyy koko ajan, sillä on aina jotakin uudenlaista tehtävää, opettajat on mukavia ja ei tule sellaista hetkeä että on aivan todella tylsää.

Vaikka numerot toki on ihan toisinpäin (reaalit menee paljon paremmin kuin taito- ja taideaineet) niin taito- ja taideaineita jaksan paremmin opiskella, joten siksi ajattelin että amis voisi olla mielekkäämpää. Tosin, ehkä tähän ketjuun vastanneet ovat oikeassa siinä että ehkä sekään ei ole ratkaisu. Menen varmaan sitten sinne lukioon, eipä tuolle mitään voi, vaikka ei kyllä kovin paljon innosta. Kiitos vastanneille. AP.

Monilla linjoilla amiksessa ei tehdä senkään vertaa, älä nyt hyvä lapsi hukkaa lahjojasi. Olen vanhempiesi kanssa täysin samalla linjalla. Voit mennä snne amikseen lukion jälkeen, jos vielä kiinnostaa, veikkaan ettei...

Vanhempasi eivät voi pakottaa sinua lukioon. Toisaalta jos sinulla ei ole erityisiä intohimoja kumpaankaan suuntaan niin lukio voisi olla järkevämpi vaihtoehto, jos vaan muutat asennettasi sen verran että päätät opiskella siellä kunnolla. Joku koulutus on nykyään ihmisellä oltava, joten koulunkäynnistä et kuitenkaan pääse.

Ongelma on tuo, ettei mikään kiinnosta. Itse kannustan yrittämään sinne mikä kiinnostaa. Itse menin lukioon, koska olin kaikkien mielestä "lukiotyyppinen" ja keskiarvo riitti sinne ihan hyvin. Tuhlasin kuitenkin sen ajan ja parin vuoden jälkeen menin sinne minne alunperinkin olisin halunut. Seuratkaa unelmaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai 9,5 keskiarvo tekemättä mitään. Kuulostaa kyllä siltä, että sulla on numerot desimaalipilkun ympärillä väärinpäin tai sitten vedätät.

En sanonut että en tee mitään. Luen kyllä asiat, samaan aikaan kun muut yleensä tekevät muistiinpanoja minä yleensä selailen kirjaa läpi. On sinällään palkitsevaa kun lukee jotain ja se käy järkeen, esim fysiikassa. Kirja vaan loppuu aika nopeasti ja sitten saatan lukea sen uudestaan, joten kyllä minä luen asiat. Ei kukaan opettaja ikinä valita kun minulla on kymppi kaikissa reaaleissa paitsi ruotsissa. Ongelmana vain on että minusta asioiden ulkoa opettelu ja toistaminen kokeessa paperille ei ole kiinnostavaa. Kirjaa ekaa kertaa lukiessa se onkin ihan ok, etenkin jossain niinkuin fysiikka jossa on muutakin kun ulkoa opettelu, mutta toisella lukukerralla ei kiinnosta enää.

Kuulostat siltä, että tarvitset enemmän haastetta. Opettele sitten vaikka jossain nettikoulussa enemmän, ohjelmointia, matematiikkaa, fysiikkaa, elektroniikkaa, kieliä tms. Mikä nyt tuntuu kiinnostavalta. Sitten onkin helpompi lukion jälkeen päättää, mitä tehdä kun olet kokeillut eri asioita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ai 9,5 keskiarvo tekemättä mitään. Kuulostaa kyllä siltä, että sulla on numerot desimaalipilkun ympärillä väärinpäin tai sitten vedätät.

Ei välttämättä. Itsellä oli hyvin sama tilanne että keskiarvo 9,3 vaikka kirjoja en koskaan kotona avannut. Isältä peritty valokuvamuisti auttoi kun muisti miltä taulu näytti tunnin lopussa. Lukiossa sama homma vaikka keskiarvo tippui 8,5. Kirjoituksista sitten m paperit vaikka vartin luin

Sama täällä, peruskoulusta 9.4 keskiarvo tekemättä juuri mitään, kirjoituksissa sain reaalista ällän todella pienellä lukemisella. Mulla on hyvä muisti. Tämä on ollut tosi huono juttu koska en oppinut kouluaikana opiskelemaan kunnolla ja yliopistossa olikin sitten alku hankala. Ja vieläkin olen laiska.

No mikä se on sitten sinun vaihtoehtosi, jos et halua lukioon eikä amiskaan nappaa? Aiotko jäädä äidin ja isin mieliharmiksi kotiin makoilemaan uuninpankolle ja odottamaan, että paistetut varpuset lentävät suoraan suuhusi? Pelkällä peruskoululla, ei edes kiitettävällä keskiarvolla, tee juurikaan mitään nykymaailmassa. Vain jos perheellä on yritys, johon tällainen laiskimus suostutaan pestaamaan, voisi tulla kysymykseen, mutta nyt ei oteta elätiksi, vaan ruokansa eteen on tehtävä perheyrityksessäkin niska limassa töitä. Hävettää tuollaiset vötkylät! Teillekö pitäisi vielä sosiaaliapuakin maksaa?