HS: Psykologi: Ihmisten itsekeskeisyys johtaa avioeroihin – oma onni kiinnostaa enemmän kuin lasten

Lapset asuvat minun luona.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Keitä te tai kukaan muukaan luulee olevansa väittämään, että liian heppoisesti erotaan. Paskapuhetta ja tuota paskapuhetta viljelee monet, jotka itse viimiseen asti kituuttavat kulissiliitoissa.

Minun ero oli varmaan muiden näkökulmasta ihan turha. Ei kukaan tiedä, mitä seinien sisällä tapahtuu ja miten eletään. Puoli elämää elin miehen kanssa, kaksi lasta. Ei väkivaltaa, mies oli viikonloppu juoja, mutta ei varsinaisesti alkoholisti. Hoidin asiat miehen puolesta, kotona ja lasten kanssa. Mies eleli kuin yksineläjä, meni ja tuli, harrasteli ja kyykytti lasten hyvinvoinnin kustannuksella minua huonon itsetuntoni kanssa. Ja osasikin sen kyykytyksen ja syyllistämisen viimeisen päälle. Elin lopulta kuin häkissä, josta pääsin töihin, mutta en muualle. 1,5 vuotta kävin yksin perheterapiassa, jossa todettiin, että ei miehestä ole elämään parisuhteessa ja minun mielenterveyden kannalta on parasta erota.

Moniko on minulle päivitellyt eroa. No monikin ja mitä läheisempi, sen pahemmin on sanalla minua sivallettu ja itsekkääksi väitetty. Ja kuinka minä olen laittanut oman onneni lasten onnen eteen.

Ja ei kaduta, ei sitten yhtään. Lapset ovat selviytyneet. Itse olen selviytynyt. Olen onnellinen ja ennen kaikkea olen vapaa, henkisesti ja fyysisesti. Elämä tuntuu jälleen elämisen arvoiselta.

Älkää siis kukaan jeesusteltko kenellekään, että jos ei sinua hakata, petetä tai ukko ei ryyppää, niin ei ole oikeutta erota.

Kumman luona lapset asuivat eron jälkeen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on hienoa, että psykologi toi esille tämän asian epämuodikkaasta näkökulmasta. Harva uskaltaa nykyaikana sanoa, jos on tuota mieltä. Ns. perinteiset arvot (uskollisuus, toisen hyväksi joustaminen) eivät ole tällä hetkellä kovassa huudossa.

Vaan eipä uskaltanut psykologikaan puhua asioista ihan suoraan. Jätti mainitsematta sen, että näistä oman onnellisuuden takia eroavista valtaosa on naisia. Harva uskaltaa nykyaikana tuoda naisista negatiivisia asioita julki.

Vaikka tässäkin on varmasti perää, niin kun tuossa vähän laskeskelin tietämiäni eroja niin kahta lukuunottamatta kaikissa noin 10 erossa mies petti ja siksi tuli ero.

Yhdessä mies toistuvasti löi ja yhdessä nainen oli nalkuttaja ( miehen mielestä).
Siis mies pettää ja sitten tulee ero todella usein.

Onko tosiaan niin nainen on tässä se itsekäs vaikka olisikin eron vireille panija tuossa tilanteessa?

Naiset pettävät nyt kuin miehet

http://www.hs.fi/elama/a1395212811903

Kuten linkatusta artikkelista käy ilmi, miehet eivät asiantuntijoiden mukaan petä sen useammin kuin naisetkaan (unohdetaan mammojen puolueelliset mielipiteet). Eikö mies jätä petturipuolisoaan yhtä usein vai mistä voisi johtua väittämäsi ero sukupuolten välillä, kun sinun mukaasi "mies pettää, ja sitten tulee ero todella usein"? Minä veikkaan, että sinun näkemyksesi aiheesta on vain vääristynyt, ehkä siksi että et tiedä erojen taustoja ihan niin hyvin kuin luulet tietäväsi. Aika moni nainen esittää itsensä uhrina niin täällä palstalla kuin omassa elämässäänkin, vaikka totuus olisikin toinen.

Oman kokemukseni mukaan todellakin miehet sietävät useammin pettämistä kumppaniltaan kuin naiset. Johtuisiko siitä, että mies erottelee seksin ja rakkauden, eikä siksi ota niin henkilökohtaisesti "pelkkää" seksiä? Mies voi myös pelätä aisankannattajan mainetta, tai pitää naisia yleensäkin heikompina ja moraalittomampina, vähän kuin lapsia jotka eivät ymmärrä mitä tekevät.

Minäkin uskon että mies ei niin herkästi jätä vaikka vaimo pettäisi. Nuo perustelut eivät vaan vakuuttaneet paitsi tuo että miehelle seksi on todella pelkkää seksiä. Uskon että moni mies ihan rakastaa vaimoaan ja silti hakee sitä seksiä muualta mitä ei ehkä kotoa saa tai vain lisää ja erilaista.

Nainen on nirso ja useimmiten ryhtyy seksiin sellaisen vain sellaisen miehen kanssa joka olisi muuhunkin sopiva.

Nainen arvioi pettämistä omista lähökohdistaan.

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset asettavat kovia paineita ja vaatimuksia elämälle ja parisuhteelle. Ennen ehkä vain elettiin eikä sen kummemmin mietitty ollaanko onnellisia vai ei. 

Mitkä on liian suuria vaatimuksia tai liian kovia paineita? Jos ihminen selviää kuitenkin niistä omista vaatimuksistaan miksi niitä vaatimuksia ei voisi asettaa.

Osittain olen samaa mieltä että ennen ei ollut samalla tavalla mahdollista asetaa vaatimuksia esim. onnen suhteen. Se riitti että perheen arki hoitu ja talous oli jollakin tavalla hoidettu, mutta miksi sen pitäisi olla este sille että vaatimukset myös parisuteen onnellisuuden suhteen ovat toisenlaisia nykyää ainakin joillekin? En myöskään usko että parisuhteet ennen erojen yleistymistä olisivat olleet jotenkin enemmän onnellisia kuin nykyään. Miksi onnellisuutta ei saisi itselleen vaatia?

Onnellisuuden tavoittelija joutuu toki määrittelemään senkin mitä se onni itselle on. Onko se sitä että on 110% onnellinen joka hetki vai pikemmin sitä arkea jossa niitä onnen hetkiä kuitenkin on säännöllisesti tai sitä että suurimman osan ajasta voi elää kodissa jossa sinua arvostetaan myös hetkinä jolloin et ole ehkä parhaimmillasi.

Minusta ihan ensinnäkin itsekkäiden ihmisten ei missään nimessä tulisi edes harkita lasten hankkimista. Pikkulapsiarki on ihan h*lvetin rankkaa, joudut antamaan itsestäsi 110% ja siltikään ei riitä. Omaa aikaa minimaalinen määrä ja itsekkäälle ihmiselle sen kestäminen on varmasti sietämätöntä. Hyvä avioerojen ehkäisijä olisi rautainen itsetuntemus ja pohdinta siitä, millainen ihminen oikeastaan on. Näin pikkulapsiarjen tuoma rankkuus ei vetäisi samaan syssyyn avioliittoa roskiin kun molemmat olisivat hyvin sitoutuneita ja tajuaisivat ajatella perheen onnea, se oma henkilökohtainen onni tulee ihan loppupäässä. Meidän perhe on ollut paljon ulkomailla, euroopan ulkopuolella ja siellä todellakin näkyy se, miten perheen yhteisen onnen takaamiseksi annetaan kaikki. "Minä ja minun onneni" on utopistinen käsite näille ja avioerot ovat hyvin harvinaisia.

Voih kunpa täälläkin unohdettaisiin pikimmiten typerääkin typerämpi selfie/belfie/some/tärkeintäettäminäolenonnellinen/narsistinen ajattelu ja alettaisiin tosiaan ajatella sen PERHEEN onnea.

Vierailija kirjoitti:

Pikkulapsiarki on ihan h*lvetin rankkaa, joudut antamaan itsestäsi 110% ja siltikään ei riitä.

Musta lapsilla edelleen yleisimmin on kaksi vanhempaa ei lapset tarvitse 220% kahden aikuisen ajasta edes pikkulapsina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta on hienoa, että psykologi toi esille tämän asian epämuodikkaasta näkökulmasta. Harva uskaltaa nykyaikana sanoa, jos on tuota mieltä. Ns. perinteiset arvot (uskollisuus, toisen hyväksi joustaminen) eivät ole tällä hetkellä kovassa huudossa.

Vaan eipä uskaltanut psykologikaan puhua asioista ihan suoraan. Jätti mainitsematta sen, että näistä oman onnellisuuden takia eroavista valtaosa on naisia. Harva uskaltaa nykyaikana tuoda naisista negatiivisia asioita julki.

Vaikka tässäkin on varmasti perää, niin kun tuossa vähän laskeskelin tietämiäni eroja niin kahta lukuunottamatta kaikissa noin 10 erossa mies petti ja siksi tuli ero.

Yhdessä mies toistuvasti löi ja yhdessä nainen oli nalkuttaja ( miehen mielestä).
Siis mies pettää ja sitten tulee ero todella usein.

Onko tosiaan niin nainen on tässä se itsekäs vaikka olisikin eron vireille panija tuossa tilanteessa?

Naiset pettävät nyt kuin miehet

http://www.hs.fi/elama/a1395212811903

Kuten linkatusta artikkelista käy ilmi, miehet eivät asiantuntijoiden mukaan petä sen useammin kuin naisetkaan (unohdetaan mammojen puolueelliset mielipiteet). Eikö mies jätä petturipuolisoaan yhtä usein vai mistä voisi johtua väittämäsi ero sukupuolten välillä, kun sinun mukaasi "mies pettää, ja sitten tulee ero todella usein"? Minä veikkaan, että sinun näkemyksesi aiheesta on vain vääristynyt, ehkä siksi että et tiedä erojen taustoja ihan niin hyvin kuin luulet tietäväsi. Aika moni nainen esittää itsensä uhrina niin täällä palstalla kuin omassa elämässäänkin, vaikka totuus olisikin toinen.

Oman kokemukseni mukaan todellakin miehet sietävät useammin pettämistä kumppaniltaan kuin naiset. Johtuisiko siitä, että mies erottelee seksin ja rakkauden, eikä siksi ota niin henkilökohtaisesti "pelkkää" seksiä? Mies voi myös pelätä aisankannattajan mainetta, tai pitää naisia yleensäkin heikompina ja moraalittomampina, vähän kuin lapsia jotka eivät ymmärrä mitä tekevät.

Minäkin uskon että mies ei niin herkästi jätä vaikka vaimo pettäisi. Nuo perustelut eivät vaan vakuuttaneet paitsi tuo että miehelle seksi on todella pelkkää seksiä. Uskon että moni mies ihan rakastaa vaimoaan ja silti hakee sitä seksiä muualta mitä ei ehkä kotoa saa tai vain lisää ja erilaista.

Nainen on nirso ja useimmiten ryhtyy seksiin sellaisen vain sellaisen miehen kanssa joka olisi muuhunkin sopiva.

Nainen arvioi pettämistä omista lähökohdistaan.

Siitä on useita tutkimuksia, joissa on todettu, ettei miehet anna naiselle pettämistä anteeksi melkein ikinä.

Sitten taas naiset antavat yleensä aina pettämisen anteeksi.

Joten on faktaa ettei miehet anna pettämistä anteeksi niin paljon kuin naiset, siitä ei tarvitse mutuilla.

Vierailija kirjoitti:

Artikkelissa psykologi väitti, että moni eroaa, koska kuvittelee eron tekevän elämästä helpompaa ja onnellisempaa.

Voisiko, joku eronnut, jonka eron syy ei ole ollut puolison väkivalta, alkoholismi tms. vaan "kasvoimme erilleen" kertoa, tekikö se ero elämästä helpompaa ja onnellisempaa vai kaduttaako?

Useimmilla saattaa tehdä koska ihmisellä on tapana nauttia vaihteluvuudesta. Harva rakastaa kumppaniaan enemmän kuin vaihtelun halua ja uusien kumppaneiden huomiota tai lisääntynyttä vapaa-aikaa (jos 50/50 huoltavuus).

Vierailija kirjoitti:

Yhttäkään täysin tasapainoista eroperheen lasta en ole nähnyt. Kannattaa pitää mielessä, että se ero jättää jäljet lapsiin. Ja te olette niistä vastuussa. 100%.

Mut ku Pera oli niin paljon jännempi ku Make...

Aika kiva kuulla, etten ole tasapainoinen. Itse taas olen melkein sitä mieltä, että täysin tasapainoisia ihmisiä on äärimmäisen harvassa, ihan sama mikä heidän lapsuuden perhetilanteensa on ollut. Tiedän monta sertifioitua sekopäätä, jotka tulevat ns. ehjästä ydinperheestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vihdoinkin tämä asia nostetaan esille.

Poliitikkojenkin pitäisi lainsäädännöllä tukea perheiden pysyvyyttä, sillä erot tulevat hyvin kalliiksi. (Lasten pahoinvointi terapioineen, yksin jääneen pahoinvointi ja alkoholistuminen, kukaan ei viitsi enää sitoutua puolison omaishoitajuuteen, isovanhempien halukkuus tukea lastenhoidossa hiipuu)

...

Meillä oireillaan ja juostaan terapioissa, vaikka ainakaan vielä ei olla erottu. :/ Minulla ja yhdellä lapsella on hoitokontakti. Meidän kotiraivoaja (joka kaikesta huolimatta ei juo eikä lyö ihmisiä) on kieltäytynyt hakemasta apua. Mitä poliitikkojen mielestäsi pitäisi tehdä? 176

Meillä oli aivan sama tilanne ennen kuin erottiin. Eron jälkeen oma mielenterveyteni palautui ja lasten käytöshäiriöt loppuivat kuin seinään. Ennen eroa kumpikin lapsi kävi psykologilla, toinen aggression ja toinen masennuksen takia. Neljäsluokkalaisen opettaja otti oikein yhteyttä minuun muutama viikko eron jälkeen ja kertoi kuinka hyvin lapsi oli alkanut käyttäytyä koulussa entiseen verrattuna. Toinen lapsi muuten vain vapautui ja alkoi kukoistaa. Eikä nyt ole kenenkään tarvinnut käydä psykologilla vuoteen, ihan vaan siksi, että kotona ei kukaan raivoa.

Ja mies tosiaan on aina tehnyt paljon töitä eikä oikein muusta välittänyt enää vuosiin ennen eroa. Huusi vaan ja häiriintyi jo perheen pelkästä olemassaolosta. Mutta turha oli ilmeisesti meidänkin eromme.

Mä lapsena toivoin että mun vanhemmat ois eronneet. Mutta mulla olikin väkivaltainen äiti ja pettävä isä.

Vierailija kirjoitti:

Itse uskon, että merkittävä osa avioeroista tehdään vääristä perusteista. Arkea ei siedetä ja odotetaan, että puoliso tekisi onnelliseksi. Ei osata ottaa oikealla tavalla vastuuta omasta onnellisuudesta. Samaan aikaan odotukset parisuhteelle ovat kohtuuttomia. Näitä kohtuuttomia odotuksia ruokkii media ja viihdeteollisuus, jotka maalaavat yliromanttista kuvaa parisuhteesta.

Kun elämä-nyt-ei-vaan ole Disney-satu, niin petytään ja kuvitellaan, että syy on siinä puolisossa ja erotaan. Harva myöskään tajuaa, millaista arki on, kun entinen puoliso ei ole lainkaan auttamassa tai tukemassa. 

Hyvin sanottu! Itse olen törmännyt lapsuuden kaveripiirissä ja sukulaisistakin löytyy yksi että kun ollaan oltu teinistä asti kimpassa ja muutettu suoraan lapsuudenkodista kimppaan ja ei ole mitään kokemusta muista miehistä. Ja se itsenäistyminenkin on vähän jäänyt, ei olla esim. lähdetty opiskelemaan satojen kilsojen päähän vaan rakennetaan se talo lapsuudenkodin lähelle ja kun lapsia tulee suht nuorena niin äiti ja anoppi ovat auttamassa. Kuinka tämän nyt nätisti sanoisi: ollaan vähän tynnyrissä kasvettu joka saralla. Äidi ja anopin apu on itsestäänselvää ja siinä voi sitten kiukutella ja veetuilla kun melkein kylki kyljessä asutaan.

Kaikilla näillä tyypeillä on menovaihe puskenut pintaan tuossa 30-35v. Sitä sitten on kuultu kyllästymiseen asti kun "mä en ole koskaan päässyt mihinkään" yms ja tietenkään EI osata ottaa mitään vastuuta omista valinnoista, ihan itse päätetty mennä naimisiin teinirakkauden kanssa 20 ja risat ja ihan itse rakennettu se talo kotipaikkakunnille ja ihan itse päätetty että en halua asua yksin nuorena enkä halua lähteä opiskelemaan. Tälläisten tyyppien menovaihe on kamalaa katsottavaa... naiset tekee ihan mitä vaan että he saavat oikeutuksen elämättömälle nuoruudelle ja kokemuksien hakemiselle. Todella hyväuskoisina hölmöinä lähdetään kolmen-neljän-viiden lasten jälkeen sinkkumarkkinoille ja luullaan että on samat saumat kuin parikymppisenä ja naiivit luulot vapaudesta. Sitten itketään ja vingutaan yh elämää ja kuinka ilkeitä miehet osaavat olla. Kaikilla näillä tuntemillani tyypeillä on ollut kunnolliset tavalliset työteliäät miehet jotka ovat käyneet töissä ja hoitaneet raha-asiat ja eivät ole käyneet vieraissa mutta kun eukoilla ei ole mitään kokemusta muista niin sitä aviomiehen kunnollisuutta ei osata arvostaa. Arki ei huvita ja ruoho näyttää vihreämmältä aidan takana. Näitä tyyppejä kun olen seurannut useamman vuoden niin onneksi tuli nuoruus elettyä ja katastrofityyppejä kokeiltua. Nyt sitä ollaan rauhassa kotona lasten kanssa nauttien tavallisesta arjesta ja palattu lapsuuden maisemiin. 

Vierailija kirjoitti:

Miten niin monella on vaikeuksia ymmärtää turhan eron määritelmän? Loppupeleissä mikä tahansa ero voi johtaa ihan mukavaan lopputulokseen mutta ainakin itse miellän turhaksi eroksi sen, kun päätetään parisuhde, jossa alaikäisiä lapsia, kiireessä ilman järkeviä keskusteluja, harkintaa ja pariterapiaa. Mielestäni lapsiperheet pitäisi aina ennen eroa velvoittaa terapiaan, koska siitä hyödytään ihan eron jälkeenkin. Lapsille kun mielekkäintä on, että eronneilla vanhemmilla olisi asialliset välit.

Turha ero on sellainen, jossa jompikumpi tai molemmat haluavat vain kalastella parempaa, kun eivät jaksa hoitaa omaa suhdettaan paremmalle tolalle. Toisin sanoen vaihdetaan uuteen, joka saattaa olla hyvinkin samanlainen mutta tottakai houkutteleva, kun häntä ei tunne niin hyvin eikä arki ole latistanut pelkäksi vanhemmaksi. Siskoni teki tällaisen eron. Hän toki vakuutti kaikille tutuille ja tuntemattomille, että eroa oli tehty pitkään, mutta tosiasiassa hän etsi parempaa, työmatkoilla petti työkavereiden kanssa ja yritti todella aktiivisesti löytää jotain muuta samalla kun väitti miehelleen, että yrittää tosissaan parantaa parisuhdetta. Terapiaa ei jaksanut ja tärkeintä oli koko ajan testata omaa viehätysvoimaansa, kun arki oli liian puuduttavaa. Kahden vuoden jälkeen löytyi sitten se tuulahdus uutta, mutta näin muutaman vuoden jälkeen aika samankaltainen kaverihan se sieltä löytyi, ainoana erona yhteinen harrastus siskoni kanssa, mutta sitäkään eivät näin kahden yhteisen lapsen takia ehdi harrastamaan yhtä aikaa.

Tietenkään en tiedä koko totuutta kenenkään parisuhteesta, mutta jos ei käydä terapiassa ja jos koko ajan on haku päällä (ihan omin silmin todistin, kun pari kerta erehdyin lähtemään siskoni kanssa iltaa viettämään), niin kertoohan se melkoisesta itsekkyydestä. Jos siskoni mies olisi ollut hirveä narsisti tai muuten vain erittäin ilkeä ihminen, niin eiköhän se sisko olisi osannut erota ihan ilman tätä kahden vuoden hakuaikaa ja salasuhdetta uuden miehen kanssa. Sisko itsekin tunnusti kesken eroprosessin, että arki oli vain tylsää eikä enää huvittanut sitä samaa. Nyt uuden miehen kanssa se arki sitten on kai jotenkin parempaa, vaikka samalta se minusta näyttää. Ehkäpä sisko saa kohta uuden villityksen ja laittaa tämän uudenkin miehen jakoon, kun ei enää jaksa sitä arkea ja on oikeutettu taas johonkin parempaan.

Mun siskolla sama meno! Miehet vaihtuu noin akhden kolmen vuoden välein, yleensä se 3vuotta parisuhdetta on se maksimi. Olen myös kuullut usein tämän lauseen "mulla on oikeus olla onnellinen". Hän odottaa jonkun ulkopuolisen asian tai ihmisen tekevän hänen onnelliseksi. Jäänyt muutenkin teiniasteelle, baareissa juoksee jatkuvasti ja kertoilee kännijuttujaan samalla tavalla kuin 18 vuotiaat. Mihinkään itsensä kehittämiseen esim. opiskeluun tai yleissivistävään ei ole kiinnostusta. Tärkeintä on elämässä että kuinka moni mies on hänestä kiinnostunut ja miten paljon hän saa huomiota miehiltä. Äitimme on huoltanut hänen lapsiaan aika paljon muuten olisivat olleet kyllä monta kertaa ihan oman onnensa nojassa. Ja kun hänen kanssaan yrittää järkevästi keskustella tästä hänen elämäntyylistään ja tarkoitan lasten kannalta niin suuttuu yms. välimme ovat nykyään aika jäätävät. Lapsia on kyllä käynyt sääli, nyt teinejä jo mutta en viitsi edes miettiä mitä kaikkea ovat nähneet vuosien varrella.

Erotkaa kaikki, älkää tehkö lapsia ollenkaan, päästään tästä paskasta ihmiskunnasta kokonaan.

Jos jotain vielä jäi niin sotikaa, kunnes loppuvat.

Jännä ilmiö noissa tämän maan avioeroissa on se, että 30 % avioeroista tapahtuu kun on tullut uutta perheenlisäystä, ja lapsen ollessa alle 3-vuotias. 

Mistä se kertoo ? Nyky-naisten ja -miesten heikosta paineensietokyvystä ? Avioliitoissa on aina monenlaisia kausia, nykyisin pariskunnat eivät kovinkaan hyvin enää tunnu kestävän niitä huonoja ja vaikeita kausia ? Syynä tähän itsekeskeisyys, kun oma "onnellisuus" on tärkeämpi ja menee kaiken muun edelle, lapsienkin ?

Itse olen vahvasti sitä mieltä että näin on. Osa avioeroista on varmasti perusteltuja ja paikallaan, mutta hyvin paljon erotaan kovin helposti, heppoisin perustein, kun pienetkin ongelmat tuntuvat muodostuvan nyky Suomen homo sapienseille kovin, kovin suuriksi ja se "suomalainen Sisu" on kadonnut nykysukupolvilta aika totaalisella tavalla, tältä valittaja-sukupolvelta.

Yep

Vierailija kirjoitti:

Kyllä erotaan liian helposti ja kyllä, aivan liian itsekeskeisistä syistä. 

 Totta kai erityisesti nuorissa perheissä ja pienten lasten kanssa on vaikeeta. Mutta kun asennoituu niin että tämän ymmärtää, tajuaa sen olevan tilapäistä,  pistää asiat tärkeysjärjestykseen, tekee parhaansa siinä mitä tekee ja jättää turhat tekemättä, toinen toista tukien ja huumorilla, siitä selviää ja päivä päivältä helpottaa. Ennen kuin huomaakaan, lapset ovat jo isoja ja muuttavat pois kotoa. Aika menee sitä nopeammin mitä vuodet kuluu.

En oikein tiedä, mistä tämä oikeus onneen-hekuman hyysääjien pauhina on lähtenyt, mutta median lempilapsi se kyllä on ja esimerkiksi ET-lehti on tehnyt oikein palkinnonarvoisen työn erottaessaan isovanhempisukupolven lapsista ja lapsenlapsista. Kun lehti sai tämän mantransa vietyä käytännön toteutuksen tasolle, seuraava vaihe on erottaa mammat ja papat, koska jokaisella on oikeus YKSILÖLLIS

Juuuu on täysin inhimillistä, että mies alkaa juosta vieraissa pikkulapsi aikana, kun ei kestä hetkeä joustaa omista tarpeistaan. Sitten kun nainen ei enää luota kumppaniin, niin nainenhan se pahis onkin, kun erota haluaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vihdoinkin tämä asia nostetaan esille.

Poliitikkojenkin pitäisi lainsäädännöllä tukea perheiden pysyvyyttä, sillä erot tulevat hyvin kalliiksi. (Lasten pahoinvointi terapioineen, yksin jääneen pahoinvointi ja alkoholistuminen, kukaan ei viitsi enää sitoutua puolison omaishoitajuuteen, isovanhempien halukkuus tukea lastenhoidossa hiipuu)

...

 

Meillä oireillaan ja juostaan terapioissa, vaikka ainakaan vielä ei olla erottu. :/ Minulla ja yhdellä lapsella on hoitokontakti. Meidän kotiraivoaja (joka kaikesta huolimatta ei juo eikä lyö ihmisiä) on kieltäytynyt hakemasta apua. Mitä poliitikkojen mielestäsi pitäisi tehdä? 176

 

Meillä oli aivan sama tilanne ennen kuin erottiin. Eron jälkeen oma mielenterveyteni palautui ja lasten käytöshäiriöt loppuivat kuin seinään. E

Rottatutkimuksissa ollaan todettu koiraiden läsnäolon stressaavan naaraita ja poikasia kroonisesti.

"Oman kokemukseni mukaan todellakin miehet sietävät useammin pettämistä kumppaniltaan kuin naiset. Johtuisiko siitä, että mies erottelee seksin ja rakkauden, eikä siksi ota niin henkilökohtaisesti "pelkkää" seksiä? Mies voi myös pelätä aisankannattajan mainetta, tai pitää naisia yleensäkin heikompina ja moraalittomampina, vähän kuin lapsia jotka eivät ymmärrä mitä tekevät."

Eli miehet siis pettävät täydessä harkinnassa ja punnitsevat riskejä ja seurauksia ja naiset taas ovat "syyntakeettomia" eivätkä ymmärrä tekojaan?

Foxy_Lady kirjoitti:

Jännä ilmiö noissa tämän maan avioeroissa on se, että 30 % avioeroista tapahtuu kun on tullut uutta perheenlisäystä, ja lapsen ollessa alle 3-vuotias. 

Mistä se kertoo ? Nyky-naisten ja -miesten heikosta paineensietokyvystä ? Avioliitoissa on aina monenlaisia kausia, nykyisin pariskunnat eivät kovinkaan hyvin enää tunnu kestävän niitä huonoja ja vaikeita kausia ? Syynä tähän itsekeskeisyys, kun oma "onnellisuus" on tärkeämpi ja menee kaiken muun edelle, lapsienkin ?

Itse olen vahvasti sitä mieltä että näin on. Osa avioeroista on varmasti perusteltuja ja paikallaan, mutta hyvin paljon erotaan kovin helposti, heppoisin perustein, kun pienetkin ongelmat tuntuvat muodostuvan nyky Suomen homo sapienseille kovin, kovin suuriksi ja se "suomalainen Sisu" on kadonnut nykysukupolvilta aika totaalisella tavalla, tältä valittaja-sukupolvelta.

- naisia ei saa enää r aiskata

- mies ei saakaan enää naiselta pimpukkaa

- mies lähtee pimpukkajahtiin muualle TAI tekee oloista niin sietämättömät, että nainen lähtee