Lue keskustelun säännöt.
Mitä lastensuojelun kotikäynnillä tapahtuu?
15.03.2016 |
Onko kenelläkään kokemusta siitä, että on tehty lastensuojeluilmoitus, ja sosiaalityöntekijät tulevat sen johdosta tekemään kotikäynnin? Mitä tuolla kotikäynnillä on tarkoitus tehdä? Tutkia kodin siisteyttä, kuulustella lapsia? Meidän tapauksessamme ilmoitus todettiin jo aiheettomaksi, mutta haluavat tehdä vielä kotikäynnin jostain syystä. Mietin vain, mihin varautua ja mitä puhua lapsille asiasta. Minusta tuntuu ikävältä, että he puhuvat lasten kanssa, kun en yhtään tiedä mitä aikovat näiden kanssa puhua.
Kommentit (89)
Joo, turhat ilmoitukset olisivat varmaan pienempi paha, jos voisi luottaa siihen, että vastassa on empaattinen ja maalaisjärkeä käyttävä sosiaalityöntekijä. Mutta entä jos siellä on ns. kukkahattu? Tai yliherkkis, joka huolestuu kaikesta, tai esim lapseton ihminen, joka on lukenut oppikirjasta miten lasten pitäisi käyttäytyä, ja järkyttyy kun näin ei olekaan? Tai jos onkin tunnekylmä ihminen, joka kavahtaa tunteiden osoitusta? Ihan järjetöntä, että päätökset eivät perustu faktoihin vai tunteisiin/ajatuksiin/mielipiteisiin/"the huoleen" jne. Siis on täysin sostyöntekijän persoonasta kiinni, miten hän tulkitsee kenenkin kotia.
Kaiken järjen mukaan meillä ei pitäisi olla mitään huolestuttavaa, tosiaan vapaa-ajalla ovat sossututtavani käyneet kylässä, olemme aika sosiaalisia ja meillä on laaja ystäväpiiri, lapsemme ja me aikuiset harrastamme paljon, lapset ovat olleet vuosia päiväkodissa jne, monet ihmiset tuntevat lapsemme hyvin, joten eikö senkin jo pitäisi riittää varmistukseksi että normaaleja ollaan, kun ei missään eristyksissä eletä.
Toivoisin todella, että kyseessä olisi vain sellainen kahvittelu, jossa katsovat millaisia lapset ovat, vaihtaisivat pari sanaa, esim kysyisivät vaikka leikeistä tai leluista, käyttäytyisivät ihan kuin kuka tahansa normaali kaveriperhe, joka tulee meille kylään ja touhuaa lasten kanssa. Kunpa eivät rupeaisi kuulustelemaan lapsia! Ja kunpa eivät rupeaisi heille selittämään ilmoituksesta mitään. Minusta lasten ei tarvitse tietää aikuisten riidoista mitään. Tai ei tuo ole edes riita, vaan yhden henkilön kosto meille, kun ei olla toimittu kuten hän tahtoisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kollega täällä kirjoittajalle 21.
Allekirjoitan joka sanan. Kodin siisteys on kategoriassa "ei mitään väliä", ellei koti vaikuta hygienasyistä ihan lapselle sopimattomaksi asuinpaikaksi.
Kerran astuin kissankakkaan heti ovella, heh.. heh. Mutta lapset olivat iloisia, avoimia ja kyseessä oli vain valtavirrasta poikkeava varsin boheemi perhe. Hyvässä hengessä selvitettiin aiheeton ilmoitus.
Aina se on meille vain parempi, jos ilmoitus osoittuu aiheettomaksi. Emme me mitään provikkaa saa käräytetyistä perheistä. Toki jokaisen ilmoituksen kanssa pitää olla äärimmäisen huolellinen ja pienikin epäilys kyllä saattaa johtaa jatkotoimenpiteisiin. Näin se valitettavasti sitten on niihdenkin kohdalla, jotka syyttömiä ovat.
Lapsen turvallisuus on se johtotähti tässä. Emme voi ajatella vanhemmille mahdollisesti koituvaa mielipahaa.
Vierailija kirjoitti:
Itse näitä ls-kotikäyntejä tehneenä voin kertoa, mihin itse kiinnitän huomiota. Kodin siisteys tulee ehkä ensimmäisenä mieleen, mutta se näyttelee kaikista pienintä roolia koko käynnissä. Ellei koti ole aivan mahdoton sekamelska (näitäkin olen nähnyt!!) ei ole mitään syytä puuttua siisteyteen. Elämisen jäljet saavat todellakin näkyä!!
Työntekijä ymmärtää myöskin sen, että perheen aikuisia jännittää. Ketä ei tuollainen tilanne jännittäisi? Ilmoitus on tehty (aiheellinen tai aiheeton) ja se pitää selvittää. Itse pyrin ihan normaaliin, kivaan juttutuokioon. Tarkoitus on saada sen verran luottamusta syntymään, että aikuisten jännitys vähän helpottaisi. Jutellaan tietysti myös siitä, miten ilmoitus on tapahtunut ja mitkä asiat voisivat siihen olla syynä.
Itse eniten kiinnitän huomiota lasten touhuamiseen. Se, että he tuntuvat reagoivan tilanteeseen asianmukaisesti, kun vieraita ihmisiä tulee heidän kotiin ja vanhemmat ovat jännittyneitä. Alkuun lapsetkin yleensä vähän jännäävät, mutta yleensä alkavat sitten touhuilla omiaan. Työntekijänä saatan lähteä vähän leikkiin mukaan ja kuulostella lapsen juttuja. Ei tarvitse mitään erityistä kysyä, jos mitään erityistä ei ole tapahtunut, josta olisi hyvä puhua. Lapsen olemus ja touhut kertovat ihan itsessään riittävästi, eteenkin sen, kun mitään hätää ja huolta ei ole.
Lastensuojeluviranomaisten pääasiallinen tehtävä ei ole tuottaa perheille vaikeuksia. He eivät saa bonusta huostaanottaessaan lapsia. Päinvastoin. Jokainen huostaanotto ja kiireellinen sijoitus teettää heille niin paljon työtä, että siinä menee helposti viikon työkalenteri ihan uusiksi. Puhumattakaan sen kustannuksista kunnalle. Näin ollen huostaanottoja pyritään välttämään viimeiseen asti. Jokaikinen avohuollon tukitoimenpide ja niiden mahdollisuudet mietitään ensin, ennenkuin huostaanottoon lähdetään. Ja kun huostaanotot nykyään vahvistetaan hallinto-oikeudessa, ei niitä kyllä turhaan tehdä. On käynyt niinkin, että itse olen ollut suosittelemassa huostaanottoa, mutta hallinto-oikeus ei ole nähnyt siihen riittäviä perusteita. APlla ei ole mitään hätää!!
Mä toivon, että meilläkin menisi näin! Olisi paljon rennompaa, jos vain kahviteltaisiin yhdessä ja leikittäisiiin esim porukalla lasten kanssa. Se, mitä kammoan, on jotkut oudot kuulustelut, joissa lapsilta kysellään kaikenlaista outoa. Voi kunpa tuo olisi ihan tollainen käynti, mitä kuvailit!
Kun itse olet alalla, niin pystytkö sanomaan, miten paljon tuon kotikäynnin "tulos" riippuu sostyöntekijän persoonasta? Onko joukossa sellaisia, jotka haluavat nähdä pahaa normaaleissa asioissa, vai onko tuo vain urbaanilegendaa? Pelkään ihan älyttömästi että meille tulee sellainen kirjasta sääntöjä lukeva arkielämästä vieraantunut tyyppi, joka tulkitsee vaikka lapsen likaisen paidan tai ihmeellisen piirustuksen tai voi hyvät hyssykät, jos lapset vaikka rupeavat tappelemaan käynnin aikana! Tai jos joku itkee? Olen tosiaan aika jännittynyt kun ajattelen asiaa.
Vierailija kirjoitti:
Kollega täällä kirjoittajalle 21.
Allekirjoitan joka sanan. Kodin siisteys on kategoriassa "ei mitään väliä", ellei koti vaikuta hygienasyistä ihan lapselle sopimattomaksi asuinpaikaksi.
Kerran astuin kissankakkaan heti ovella, heh.. heh. Mutta lapset olivat iloisia, avoimia ja kyseessä oli vain valtavirrasta poikkeava varsin boheemi perhe. Hyvässä hengessä selvitettiin aiheeton ilmoitus.
Aina se on meille vain parempi, jos ilmoitus osoittuu aiheettomaksi. Emme me mitään provikkaa saa käräytetyistä perheistä. Toki jokaisen ilmoituksen kanssa pitää olla äärimmäisen huolellinen ja pienikin epäilys kyllä saattaa johtaa jatkotoimenpiteisiin. Näin se valitettavasti sitten on niihdenkin kohdalla, jotka syyttömiä ovat.
Lapsen turvallisuus on se johtotähti tässä. Emme voi ajatella vanhemmille mahdollisesti koituvaa mielipahaa.
Voi ei! Tuo just on se mun pahin pelkoni, kun itsekin sanot että "pieninkin epäilys johtaa jatkotoimenpiteisiin" Mitä ihmettä se tarkoittaa? Mikä on tuo pieninkin epäilys? Millä perusteella teette näitä epäilyksiä? Mä juuri pelkään tuota sostyöntekijän mielivaltaisuutta. Jos ei osata hymyillä oikealla tavalla tai joku sanoo jotain heidän mielestä väärin, niin sekö se on se pieni epäilys? Sehän voi johtua vain jännityksestä! Voi itkujen itku nyt oikeasti.
Vierailija kirjoitti:
Kollega täällä kirjoittajalle 21.
Allekirjoitan joka sanan. Kodin siisteys on kategoriassa "ei mitään väliä", ellei koti vaikuta hygienasyistä ihan lapselle sopimattomaksi asuinpaikaksi.
Kerran astuin kissankakkaan heti ovella, heh.. heh. Mutta lapset olivat iloisia, avoimia ja kyseessä oli vain valtavirrasta poikkeava varsin boheemi perhe. Hyvässä hengessä selvitettiin aiheeton ilmoitus.
Aina se on meille vain parempi, jos ilmoitus osoittuu aiheettomaksi. Emme me mitään provikkaa saa käräytetyistä perheistä. Toki jokaisen ilmoituksen kanssa pitää olla äärimmäisen huolellinen ja pienikin epäilys kyllä saattaa johtaa jatkotoimenpiteisiin. Näin se valitettavasti sitten on niihdenkin kohdalla, jotka syyttömiä ovat.
Lapsen turvallisuus on se johtotähti tässä. Emme voi ajatella vanhemmille mahdollisesti koituvaa mielipahaa.
Voi hyvä ihme, onko tämä provo vai oletko oikeasti sosiaalityöntekijä? Ensinnäkin, kaikista tuntemistani perheistä voisi keksiä jonkun asian joka ei ole täydellisesti. Ihan jokaisesta. Tunnen paljon erilaisia perheitä ja minulla on laaja sosiaalinen verkosto. Yksikään perhe ei ole täydellinen, joten jos haluaa etsiä jotain huolestuttavaa, sitä voi löytää joka ainoasta perheestä. Ymmärrätkö tämän?
Eli jos joku tekee ihan kenestä vain nimettömän ilmon kiusaamistarkoituksessa, ja kotikäynnille sattuu tulemaan sinun tyyppisesi sosiaalityöntekijä niin se on sitten siinä, vai? Ihan randomillahan noita ilmoituksia voisi joku pahansuopa ihminen tehdä ihan tavallisista perheistä, ja jos kotikäynnille sitten sattuukin joku, jonka mielestä pienikin "ihmeellisyys" johtaa jatkotoimenpiteisiin?
Voi hyvä ihme. Miten tämä voi olla edes totta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse näitä ls-kotikäyntejä tehneenä voin kertoa, mihin itse kiinnitän huomiota. Kodin siisteys tulee ehkä ensimmäisenä mieleen, mutta se näyttelee kaikista pienintä roolia koko käynnissä. Ellei koti ole aivan mahdoton sekamelska (näitäkin olen nähnyt!!) ei ole mitään syytä puuttua siisteyteen. Elämisen jäljet saavat todellakin näkyä!!
Työntekijä ymmärtää myöskin sen, että perheen aikuisia jännittää. Ketä ei tuollainen tilanne jännittäisi? Ilmoitus on tehty (aiheellinen tai aiheeton) ja se pitää selvittää. Itse pyrin ihan normaaliin, kivaan juttutuokioon. Tarkoitus on saada sen verran luottamusta syntymään, että aikuisten jännitys vähän helpottaisi. Jutellaan tietysti myös siitä, miten ilmoitus on tapahtunut ja mitkä asiat voisivat siihen olla syynä.
Itse eniten kiinnitän huomiota lasten touhuamiseen. Se, että he tuntuvat reagoivan tilanteeseen asianmukaisesti, kun vieraita ihmisiä tulee heidän kotiin ja vanhemmat ovat jännittyneitä. Alkuun lapsetkin yleensä vähän jännäävät, mutta yleensä alkavat sitten touhuilla omiaan. Työntekijänä saatan lähteä vähän leikkiin mukaan ja kuulostella lapsen juttuja. Ei tarvitse mitään erityistä kysyä, jos mitään erityistä ei ole tapahtunut, josta olisi hyvä puhua. Lapsen olemus ja touhut kertovat ihan itsessään riittävästi, eteenkin sen, kun mitään hätää ja huolta ei ole.
Lastensuojeluviranomaisten pääasiallinen tehtävä ei ole tuottaa perheille vaikeuksia. He eivät saa bonusta huostaanottaessaan lapsia. Päinvastoin. Jokainen huostaanotto ja kiireellinen sijoitus teettää heille niin paljon työtä, että siinä menee helposti viikon työkalenteri ihan uusiksi. Puhumattakaan sen kustannuksista kunnalle. Näin ollen huostaanottoja pyritään välttämään viimeiseen asti. Jokaikinen avohuollon tukitoimenpide ja niiden mahdollisuudet mietitään ensin, ennenkuin huostaanottoon lähdetään. Ja kun huostaanotot nykyään vahvistetaan hallinto-oikeudessa, ei niitä kyllä turhaan tehdä. On käynyt niinkin, että itse olen ollut suosittelemassa huostaanottoa, mutta hallinto-oikeus ei ole nähnyt siihen riittäviä perusteita. APlla ei ole mitään hätää!!
Vähän epäilyttää joko koko viesti, missä väität olevasi työntekijä tai ainakin ammatillisuutesi.
Miten voit sanoa, että AP:llä ei ole mitään hätää? Tunnetko tilanteen hyvinkin? Yhden aloituksen perusteella AV:lla vakuutat sinulle tuntemattomalle ihmiselle, että kaikki hyvin. Miksi?
Lisäksi en alalla oikeasti olevana lähtisi sanomaan, että huostaanottoja pyritään välttämäät "viimeiseen" asti. Kyllä huostaanottoprosessiin lähdetään juuri siinä vaiheessa, kun näin arvioidaan kaikki tekijät huomioon ottaen, eikä odoteta jotain viimeistä pisaraa lasin läikkyessä yli.
Ap, älä stressaa turhaan. Jos edellisessä tapaamisessa on jo tultu siihen tulokseen että ilmoitus on todennäköisesti aiheeton, ei luvassa ole mitään ristikuulustelua.
Kerroin aikaisemmin ketjussa joutuneeni aiheettoman lastensuojeluilmoituksen uhriksi ja muistan miten pelkäsin vierailua hysteerisesti. Vaikka tapaaminen oli sovittu tietylle päivälle, siivosin kotia neuroottisesti, peläten että sosiaalityöntekijät tulisivat yllätystarkastukselle hetkenä minä hyvänsä.
Juomme alkoholia harvoin, eli joskus ja jouluna, mutta lavuaarin alla olevassa kaapissa oli silloin kaksi viinipulloa. Pelkäsin että sosiaalityöntekijät löytäisivät ne, joten vein pullot heti keräykseen ja hinkkasin itku kurkussa kaapin pohjasta niiden jättämät jäljet.
Kun kotikäynnin aika sitten tuli, sosiaalityöntekijät suhtautuivat minuun ja lapsiini erittäin hienotunteisesti. Lasten kanssa juteltiin kyllä, mutta ei kuulustelytyyliin vaan samoin kuin tutustuessa. Käynnistä jäi kokonaisuudessaan hyvä maku suuhun, ja jos ilmoituksia tulee jostain syystä lisää, tiedän ettei meillä ole mitään pelättävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tottakai ne juttelee lasten kanssa, lapsistahan tässä on kyse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kollega täällä kirjoittajalle 21.
Allekirjoitan joka sanan. Kodin siisteys on kategoriassa "ei mitään väliä", ellei koti vaikuta hygienasyistä ihan lapselle sopimattomaksi asuinpaikaksi.
Kerran astuin kissankakkaan heti ovella, heh.. heh. Mutta lapset olivat iloisia, avoimia ja kyseessä oli vain valtavirrasta poikkeava varsin boheemi perhe. Hyvässä hengessä selvitettiin aiheeton ilmoitus.
Aina se on meille vain parempi, jos ilmoitus osoittuu aiheettomaksi. Emme me mitään provikkaa saa kärhtaa jatkotoimenpiteisiin. Näin se valitettavasti sitten on niihdenkin kohdalla, jotka syyttömiä ovat.
Lapsen turvallisuus on se johtotähti tässä. Emme voi ajatella vanhemmille mahdollisesti koituvaa mielipahaa.
Voi hyvä ihme, onko tämä provo vai oletko oikeasti sosiaalityöntekijä? Ensinnäkin, kaikista tuntemistani perheistä voisi keksiä jonkun asian joka ei ole täydellisesti. Ihan jokaisesta. Tunnen paljon erilaisia perheitä ja minulla on laaja sosiaalinen verkosto. Yksikään perhe ei ole täydellinen, joten jos haluaa etsiä jotain huolestuttavaa, sitä voi löytää joka ainoasta perheestä. Ymmärrätkö tämän?
Eli jos joku tekee ihan kenestä vain nimettömän ilmon kiusaamistarkoituksessa, ja kotikäynnille sattuu tulemaan sinun tyyppisesi sosiaalityöntekijä niin se on sitten siinä, vai? Ihan randomillahan noita ilmoituksia voisi joku pahansuopa ihminen tehdä ihan tavallisista perheistä, ja jos kotikäynnille sitten sattuukin joku, jonka mielestä pienikin "ihmeellisyys" johtaa jatkotoimenpiteisiin?
Voi hyvä ihme. Miten tämä voi olla edes totta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kollega täällä kirjoittajalle 21.
Allekirjoitan joka sanan. Kodin siisteys on kategoriassa "ei mitään väliä", ellei koti vaikuta hygienasyistä ihan lapselle sopimattomaksi asuinpaikaksi.
Kerran astuin kissankakkaan heti ovella, heh.. heh. Mutta lapset olivat iloisia, avoimia ja kyseessä oli vain valtavirrasta poikkeava varsin boheemi perhe. Hyvässä hengessä selvitettiin aiheeton ilmoitus.
Aina se on meille vain parempi, jos ilmoitus osoittuu aiheettomaksi. Emme me mitään provikkaa saa käräytetyistä perheistä. Toki jokaisen ilmoituksen kanssa pitää olla äärimmäisen huolellinen ja pienikin epäilys kyllä saattaa johtaa jatkotoimenpiteisiin. Näin se valitettavasti sitten on niihdenkin kohdalla, jotka syyttömiä ovat.
Lapsen turvallisuus on se johtotähti tässä. Emme voi ajatella vanhemmille mahdollisesti koituvaa mielipahaa.
Voi hyvä ihme, onko tämä provo vai oletko oikeasti sosiaalityöntekijä? Ensinnäkin, kaikista tuntemistani perheistä voisi keksiä jonkun asian joka ei ole täydellisesti. Ihan jokaisesta. Tunnen paljon erilaisia perheitä ja minulla on laaja sosiaalinen verkosto. Yksikään perhe ei ole täydellinen, joten jos haluaa etsiä jotain huolestuttavaa, sitä voi löytää joka ainoasta perheestä. Ymmärrätkö tämän?
Eli jos joku tekee ihan kenestä vain nimettömän ilmon kiusaamistarkoituksessa, ja kotikäynnille sattuu tulemaan sinun tyyppisesi sosiaalityöntekijä niin se on sitten siinä, vai? Ihan randomillahan noita ilmoituksia voisi joku pahansuopa ihminen tehdä ihan tavallisista perheistä, ja jos kotikäynnille sitten sattuukin joku, jonka mielestä pienikin "ihmeellisyys" johtaa jatkotoimenpiteisiin?
Voi hyvä ihme. Miten tämä voi olla edes totta?
Sanoin, että pienikin epäilys saattaa johtaa jatkotoimenpiteisiin.
Miten tämä pieni epäilys syntyy, on sitten ihan toinen juttu. Luuletko, ettei jokaiselle aikuiselle ihmiselle (ilman koulutustakin) ole selvää, että perheissä on erilaisuutta.
Reagoit niin voimakkaasti, että olet ehkä joutunut tilanteeseen, jossa sinua ei ole mielestäsi kohdeltu oikeudenmukaisesti?
Vierailija kirjoitti:
Ap, älä stressaa turhaan. Jos edellisessä tapaamisessa on jo tultu siihen tulokseen että ilmoitus on todennäköisesti aiheeton, ei luvassa ole mitään ristikuulustelua.
Kerroin aikaisemmin ketjussa joutuneeni aiheettoman lastensuojeluilmoituksen uhriksi ja muistan miten pelkäsin vierailua hysteerisesti. Vaikka tapaaminen oli sovittu tietylle päivälle, siivosin kotia neuroottisesti, peläten että sosiaalityöntekijät tulisivat yllätystarkastukselle hetkenä minä hyvänsä.
Juomme alkoholia harvoin, eli joskus ja jouluna, mutta lavuaarin alla olevassa kaapissa oli silloin kaksi viinipulloa. Pelkäsin että sosiaalityöntekijät löytäisivät ne, joten vein pullot heti keräykseen ja hinkkasin itku kurkussa kaapin pohjasta niiden jättämät jäljet.
Kun kotikäynnin aika sitten tuli, sosiaalityöntekijät suhtautuivat minuun ja lapsiini erittäin hienotunteisesti. Lasten kanssa juteltiin kyllä, mutta ei kuulustelytyyliin vaan samoin kuin tutustuessa. Käynnistä jäi kokonaisuudessaan hyvä maku suuhun, ja jos ilmoituksia tulee jostain syystä lisää, tiedän ettei meillä ole mitään pelättävää.
Voi miten hyvä! Kunpa meillekin kävisi noin! Alkoi vaan nyt pelottaa, kun tässäkin ketjussa joku kirjoitti sanoen olevansa alalla, ja että jos herää pienikin epäilys, niin jatkotoimiin ryhdytään. Tuollaisen epäilyksenhän voi keksiä ihan mistä vaan! Ja etenkin kun olen varmasti ihan hermona ja jännitys näkyy minusta. Sehän voidaan jo tulkita epäilyttäväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, älä stressaa turhaan. Jos edellisessä tapaamisessa on jo tultu siihen tulokseen että ilmoitus on todennäköisesti aiheeton, ei luvassa ole mitään ristikuulustelua.
Kerroin aikaisemmin ketjussa joutuneeni aiheettoman lastensuojeluilmoituksen uhriksi ja muistan miten pelkäsin vierailua hysteerisesti. Vaikka tapaaminen oli sovittu tietylle päivälle, siivosin kotia neuroottisesti, peläten että sosiaalityöntekijät tulisivat yllätystarkastukselle hetkenä minä hyvänsä.
Juomme alkoholia harvoin, eli joskus ja jouluna, mutta lavuaarin alla olevassa kaapissa oli silloin kaksi viinipulloa. Pelkäsin että sosiaalityöntekijät löytäisivät ne, joten vein pullot heti keräykseen ja hinkkasin itku kurkussa kaapin pohjasta niiden jättämät jäljet.
Kun kotikäynnin aika sitten tuli, sosiaalityöntekijät suhtautuivat minuun ja lapsiini erittäin hienotunteisesti. Lasten kanssa juteltiin kyllä, mutta ei kuulustelytyyliin vaan samoin kuin tutustuessa. Käynnistä jäi kokonaisuudessaan hyvä maku suuhun, ja jos ilmoituksia tulee jostain syystä lisää, tiedän ettei meillä ole mitään pelättävää.
Voi miten hyvä! Kunpa meillekin kävisi noin! Alkoi vaan nyt pelottaa, kun tässäkin ketjussa joku kirjoitti sanoen olevansa alalla, ja että jos herää pienikin epäilys, niin jatkotoimiin ryhdytään. Tuollaisen epäilyksenhän voi keksiä ihan mistä vaan! Ja etenkin kun olen varmasti ihan hermona ja jännitys näkyy minusta. Sehän voidaan jo tulkita epäilyttäväksi.
Pienikin epäilys tarkoittaa varmaan sitä, että asiaan puututaan jos herää pienikin epäily siitä, että asiat eivät ole miltä päällepäin näyttää. Jos perheenne on suhteellisen normaali, eli et salaile perheessä olevaa päihdeongelmaa, väkivaltaa tai muuta vakavaa, ei sinulla pitäisi olla mitään pelättävää.
Tämä keskustelu on erikoinen kaltaiseni objektiivisen sivustaseuraajan mielestä.
On selvää että nyt on ihan liikaa epärealistisia pelkoja, tunteita ja paniikkia ilmassa vanhempien puolelta ja luette näitä tekstejä kuin piru raamattua.
Tuollaisesta asenteesta on huomattavasti enemmän haittaa kuin hyötyä, jos tuo mielentila säilyy oikeaan tapaamistilanteeseen.
Jos nyt REALISTISESTI mietitään, niin ap:lla ei ole mitään syytä pelätä, kun tietää ettei aihetta ole.
Nyt vaan pitää lopettaa tuo hysteria ja miettiä rauhallisesti todellisuutta ja tunnistaa mitkä peloista on aidosti aiheellisia ja mitkä ei.
-sivustakatsoja
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Löysinkin jonkun aika pitkän lomakkeen, kyselevätkö todella nuo kaikki kysymykset lapsilta? Siinä oli kaikkea miten teillä vietetään synttäriä, joulua, milloin olet ollut onnellinen, milloin surullinen milloin peloissasi jne. Tuossahan menee tuntitolkulla aikaa jos noin pitkä lista käydään läpi.
Vaikkei meillä ole mitään normaalista poikkeavaa, ahdistaa se ajatus, että tulkitsevat jotain lapsen sanomaa tarkoitushakuisesti ja tekevät siitä ongelman.
Ei meillä ainakaan mitään tuollaisia kyselty. Tulivat, istuttiin keittiön pöydän ääressä juomassa kahvia ja juteltiin ilmoitukseen johtaneista syistä (huonot välit miehen tyttären äitiin, joka kiusallaan teki sitten ilmon) ja kuvioin liittyvistä vaikeuksista, huolista ja tulevaisuudesta. Lasutädit kovasti pahoittelivat ja voivottelivat, että tällaista tää välillä on (perättömiä lasuja kun yhteishuollossa ilmenee erimielisyyksiä).
Totesivat vaan, että kaikinpuolin hyvältä näyttää, ja että eiköhän tämä ollut tässä. Ja sehän oli.
Viipyivät ehkä n 30 min. Kyllä lapsetkin siinä pyörivät, mutta aikuisten kesken ihan juteltiin. Eivät tosiaan mitään tupatarkastusta tehneet.
Tämä oli rohkaiseva kertomus! Kunpa meilläkin menisi näin! Löytyykö sosiaalityöntekijöistäkin empaattisia ja jalat maassa olevia ihmisiä, jotka osaavat jopa osoittaa myötätuntoa, jos joku tekee kiusallaan ilmoituksen ja on huonot välit jonkun ihmisen kanssa? Toivoisin niin, että meillekin sattuisi järkevä sosiaalityötekijä tulemaan!
Laki vain määrä tarkistamaan tilanteen, se on lapsen parhaaksi ja jos tarvitset apua, sitä yritetään antaa. Monet sosiaalityöntekijät ovat myös vanhempia ja samojen ongelmien ääressä. Vanhemmuus ei aina ole helppoa. Ja todennäköisesti ilmoitus ei ole ollut kiireellinen, kun päivien päästä tulevat vasta tarkistamaan tilanteen, laki määrää 7 vrk sisällä tarkistamaan tilanteen.
Ole huoletta, aiheettomat ls-ilmoitukset ovat todellinen ongelma, sillä monet jopa tehtailevat ilmoituksia, taustalla on usein mielenterv.ongelmia, kateutta, pahansuopaisuutta tai halutaan vain saada keinolla millä hyvänsä huomiota. Tää on arkipäivää myös sosiaalityöntekijöille ja se aika on pois niiltä, jotka tarvitsevat apua. Keitä kahvit ja ole oma itsesi. Eivät tosiaan ala penkomaan kotiasi tai ristikuulestele lapsiasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kollega täällä kirjoittajalle 21.
Allekirjoitan joka sanan. Kodin siisteys on kategoriassa "ei mitään väliä", ellei koti vaikuta hygienasyistä ihan lapselle sopimattomaksi asuinpaikaksi.
Kerran astuin kissankakkaan heti ovella, heh.. heh. Mutta lapset olivat iloisia, avoimia ja kyseessä oli vain valtavirrasta poikkeava varsin boheemi perhe. Hyvässä hengessä selvitettiin aiheeton ilmoitus.
Aina se on meille vain parempi, jos ilmoitus osoittuu aiheettomaksi. Emme me mitään provikkaa saa käräytetyistä perheistä. Toki jokaisen ilmoituksen kanssa pitää olla äärimmäisen huolellinen ja pienikin epäilys kyllä saattaa johtaa jatkotoimenpiteisiin. Näin se valitettavasti sitten on niihdenkin kohdalla, jotka syyttömiä ovat.
Lapsen turvallisuus on se johtotähti tässä. Emme voi ajatella vanhemmille mahdollisesti koituvaa mielipahaa.
No minusta olen nyt joutunut kyseiseen tilanteeseen. Kiusaamismielessä tehty aiheeton ilmoitus johtaa siihen, että minun on päästettävä kotiini minulle tuntemattomat sosiaalityöntekijät ja lastensuojelun maine ei ole ihan paras mahdollinen. Olen lukenut tapauksista, jotka kuulostavat täysin mielivaltaisilta. Tiedän, että niissä on kerrottu vain toisen versio, mutta ei se nyt silti suorastaan luottamusta herätä.
Lisäksi tilanne on sellainen, että tuntuu, että olen nyt syytetyn penkillä, ja minun pitää erilaisin toimin todistella syyttömyyttäni. Ei niin, että olisin lähtökohtaisesti syytön, vaan kun tuo nimetön ilmo on saapunut, olen yhdessä hetkessä muuttunut tavallisesta kansalaisesta syytetyksi, jonka on avattava koko elämänsä sostyöntekijöille ja vastattava kaikkiin kysymyksiin ja todisteltava ettei ole paha ihminen.
Pelkään siis sitä, että kotiini tulee sosiaalityöntekijä, joka "haluaa" nähdä meissä jotain huonoa, ja jännitän niin, että sanon jotain tyhmää, ja hän päättelee siitä, että meissä on jotain vikaa. Pystytkö yhtään samaistumaan siihen miltä minusta tuntuu? Tämä on myös traumaattista lapsille. Toivon todella ettei tule mitään kuulustelua.
j
Voi hyvä ihme, onko tämä provo vai oletko oikeasti sosiaalityöntekijä? Ensinnäkin, kaikista tuntemistani perheistä voisi keksiä jonkun asian joka ei ole täydellisesti. Ihan jokaisesta. Tunnen paljon erilaisia perheitä ja minulla on laaja sosiaalinen verkosto. Yksikään perhe ei ole täydellinen, joten jos haluaa etsiä jotain huolestuttavaa, sitä voi löytää joka ainoasta perheestä. Ymmärrätkö tämän?
Eli jos joku tekee ihan kenestä vain nimettömän ilmon kiusaamistarkoituksessa, ja kotikäynnille sattuu tulemaan sinun tyyppisesi sosiaalityöntekijä niin se on sitten siinä, vai? Ihan randomillahan noita ilmoituksia voisi joku pahansuopa ihminen tehdä ihan tavallisista perheistä, ja jos kotikäynnille sitten sattuukin joku, jonka mielestä pienikin "ihmeellisyys" johtaa jatkotoimenpiteisiin?
Voi hyvä ihme. Miten tämä voi olla edes totta?
Sanoin, että pienikin epäilys saattaa johtaa jatkotoimenpiteisiin.
Miten tämä pieni epäilys syntyy, on sitten ihan toinen juttu. Luuletko, ettei jokaiselle aikuiselle ihmiselle (ilman koulutustakin) ole selvää, että perheissä on erilaisuutta.
Reagoit niin voimakkaasti, että olet ehkä joutunut tilanteeseen, jossa sinua ei ole mielestäsi kohdeltu oikeudenmukaisesti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kollega täällä kirjoittajalle 21.
Allekirjoitan joka sanan. Kodin siisteys on kategoriassa "ei mitään väliä", ellei koti vaikuta hygienasyistä ihan lapselle sopimattomaksi asuinpaikaksi.
Kerran astuin kissankakkaan heti ovella, heh.. heh. Mutta lapset olivat iloisia, avoimia ja kyseessä oli vain valtavirrasta poikkeava varsin boheemi perhe. Hyvässä hengessä selvitettiin aiheeton ilmoitus.
Aina se on meille vain parempi, jos ilmoitus osoittuu aiheettomaksi. Emme me mitään provikkaa saa käräytetyistä perheistä. Toki jokaisen ilmoituksen kanssa pitää olla äärimmäisen huolellinen ja pienikin epäilys kyllä saattaa johtaa jatkotoimenpiteisiin. Näin se valitettavasti sitten on niihdenkin kohdalla, jotka syyttömiä ovat.
Lapsen turvallisuus on se johtotähti tässä. Emme voi ajatella vanhemmille mahdollisesti koituvaa mielipahaa.
Voi ei! Tuo just on se mun pahin pelkoni, kun itsekin sanot että "pieninkin epäilys johtaa jatkotoimenpiteisiin" Mitä ihmettä se tarkoittaa? Mikä on tuo pieninkin epäilys? Millä perusteella teette näitä epäilyksiä? Mä juuri pelkään tuota sostyöntekijän mielivaltaisuutta. Jos ei osata hymyillä oikealla tavalla tai joku sanoo jotain heidän mielestä väärin, niin sekö se on se pieni epäilys? Sehän voi johtua vain jännityksestä! Voi itkujen itku nyt oikeasti.
Voi että.. nyt asetin sanani väärin tässä nopeasti kirjoittaessa.
Ei totisesti ole mikään epäilyksen aihe, jos tekee jotain väärin. Saa hermostuksissaan vaikka pudottaa kahvinkeittimen pöydältä tai posauttaa kaljan auki. (kunhan siis ei varsinaisessa humalassa ole)
Eli rauhoitu nyt, jos ilmoitus on aiheeton.
Siis puolethan lapsista olisi jotain huostaanotettuja, jos nämä "epäilykset" olisivat aivan tuulesta temmattuja. Tarkoitin, että vanhemmasta voi siltä tietysti tuntua. Velvollisuutemme on kuitenkin kääntää jokaikinen kivi.
Periaatteena on, että jos toisesta (tulemme aina kahden) asiaa pitää jatkaa ja toisesta ei, niin edellinen päättää.
Lastensuojelussa valitettavasti määrittää toimintatavan liikaa työntekijä eli on todella paljon työntekijästä kiinni miten asiat etenee. Onneksi näitä vanhakantaisia sossuja jää kokoajan eläkkeelle. Terv lastensuojelun kanssa yhteistyötä tekevä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, älä stressaa turhaan. Jos edellisessä tapaamisessa on jo tultu siihen tulokseen että ilmoitus on todennäköisesti aiheeton, ei luvassa ole mitään ristikuulustelua.
Kerroin aikaisemmin ketjussa joutuneeni aiheettoman lastensuojeluilmoituksen uhriksi ja muistan miten pelkäsin vierailua hysteerisesti. Vaikka tapaaminen oli sovittu tietylle päivälle, siivosin kotia neuroottisesti, peläten että sosiaalityöntekijät tulisivat yllätystarkastukselle hetkenä minä hyvänsä.
Juomme alkoholia harvoin, eli joskus ja jouluna, mutta lavuaarin alla olevassa kaapissa oli silloin kaksi viinipulloa. Pelkäsin että sosiaalityöntekijät löytäisivät ne, joten vein pullot heti keräykseen ja hinkkasin itku kurkussa kaapin pohjasta niiden jättämät jäljet.
Kun kotikäynnin aika sitten tuli, sosiaalityöntekijät suhtautuivat minuun ja lapsiini erittäin hienotunteisesti. Lasten kanssa juteltiin kyllä, mutta ei kuulustelytyyliin vaan samoin kuin tutustuessa. Käynnistä jäi kokonaisuudessaan hyvä maku suuhun, ja jos ilmoituksia tulee jostain syystä lisää, tiedän ettei meillä ole mitään pelättävää.
Voi miten hyvä! Kunpa meillekin kävisi noin! Alkoi vaan nyt pelottaa, kun tässäkin ketjussa joku kirjoitti sanoen olevansa alalla, ja että jos herää pienikin epäilys, niin jatkotoimiin ryhdytään. Tuollaisen epäilyksenhän voi keksiä ihan mistä vaan! Ja etenkin kun olen varmasti ihan hermona ja jännitys näkyy minusta. Sehän voidaan jo tulkita epäilyttäväksi.
Voi kuule, kukaan vanhempi ei voi olla täydellinen ja yhteiskunta olisi kaaoksessa ja rahat käytetty jos herää "pienikin epäilys, niin jatkotoimiin ryhdytään". Voi hyvää päivää, tämänkin kirjoittajan kommentista. Jokaisesta perheestä löytyy aina jotakin heikkoutta, koska vanhemmat joutuvat elämään siinä ympäristössä ja voimavaroilla, mitä sillä hetkellä on käytettävissä. Eikä sua epäillä, vaan annetaan apua, jos sitä tarvitset. Ja todennäköisesti juttelette vain siitä, mistä ilmoitus on tehty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kollega täällä kirjoittajalle 21.
Allekirjoitan joka sanan. Kodin siisteys on kategoriassa "ei mitään väliä", ellei koti vaikuta hygienasyistä ihan lapselle sopimattomaksi asuinpaikaksi.
Kerran astuin kissankakkaan heti ovella, heh.. heh. Mutta lapset olivat iloisia, avoimia ja kyseessä oli vain valtavirrasta poikkeava varsin boheemi perhe. Hyvässä hengessä selvitettiin aiheeton ilmoitus.
Aina se on meille vain parempi, jos ilmoitus osoittuu aiheettomaksi. Emme me mitään provikkaa saa käräytetyistä perheistä. Toki jokaisen ilmoituksen kanssa pitää olla äärimmäisen huolellinen ja pienikin epäilys kyllä saattaa johtaa jatkotoimenpiteisiin. Näin se valitettavasti sitten on niihdenkin kohdalla, jotka syyttömiä ovat.
Lapsen turvallisuus on se johtotähti tässä. Emme voi ajatella vanhemmille mahdollisesti koituvaa mielipahaa.
Voi ei! Tuo just on se mun pahin pelkoni, kun itsekin sanot että "pieninkin epäilys johtaa jatkotoimenpiteisiin" Mitä ihmettä se tarkoittaa? Mikä on tuo pieninkin epäilys? Millä perusteella teette näitä epäilyksiä? Mä juuri pelkään tuota sostyöntekijän mielivaltaisuutta. Jos ei osata hymyillä oikealla tavalla tai joku sanoo jotain heidän mielestä väärin, niin sekö se on se pieni epäilys? Sehän voi johtua vain jännityksestä! Voi itkujen itku nyt oikeasti.
Voi että.. nyt asetin sanani väärin tässä nopeasti kirjoittaessa.
Ei totisesti ole mikään epäilyksen aihe, jos tekee jotain väärin. Saa hermostuksissaan vaikka pudottaa kahvinkeittimen pöydältä tai posauttaa kaljan auki. (kunhan siis ei varsinaisessa humalassa ole)
Eli rauhoitu nyt, jos ilmoitus on aiheeton.
Siis puolethan lapsista olisi jotain huostaanotettuja, jos nämä "epäilykset" olisivat aivan tuulesta temmattuja. Tarkoitin, että vanhemmasta voi siltä tietysti tuntua. Velvollisuutemme on kuitenkin kääntää jokaikinen kivi.
Periaatteena on, että jos toisesta (tulemme aina kahden) asiaa pitää jatkaa ja toisesta ei, niin edellinen päättää.
Mutta millaisin perustein teidän mielestänne asian selvittämistä pitää jatkaa? Toki ymmärrän sen, jos syyt ovat ihan selvät, mutta silloin varmaan kumpikin kahdesta työntekijästä olisi samaa mieltä. Osaisitko antaa esimerkkejä asioista, jotka herättävät sitä epäilyä?
Itse näitä ls-kotikäyntejä tehneenä voin kertoa, mihin itse kiinnitän huomiota. Kodin siisteys tulee ehkä ensimmäisenä mieleen, mutta se näyttelee kaikista pienintä roolia koko käynnissä. Ellei koti ole aivan mahdoton sekamelska (näitäkin olen nähnyt!!) ei ole mitään syytä puuttua siisteyteen. Elämisen jäljet saavat todellakin näkyä!!
Työntekijä ymmärtää myöskin sen, että perheen aikuisia jännittää. Ketä ei tuollainen tilanne jännittäisi? Ilmoitus on tehty (aiheellinen tai aiheeton) ja se pitää selvittää. Itse pyrin ihan normaaliin, kivaan juttutuokioon. Tarkoitus on saada sen verran luottamusta syntymään, että aikuisten jännitys vähän helpottaisi. Jutellaan tietysti myös siitä, miten ilmoitus on tapahtunut ja mitkä asiat voisivat siihen olla syynä.
Itse eniten kiinnitän huomiota lasten touhuamiseen. Se, että he tuntuvat reagoivan tilanteeseen asianmukaisesti, kun vieraita ihmisiä tulee heidän kotiin ja vanhemmat ovat jännittyneitä. Alkuun lapsetkin yleensä vähän jännäävät, mutta yleensä alkavat sitten touhuilla omiaan. Työntekijänä saatan lähteä vähän leikkiin mukaan ja kuulostella lapsen juttuja. Ei tarvitse mitään erityistä kysyä, jos mitään erityistä ei ole tapahtunut, josta olisi hyvä puhua. Lapsen olemus ja touhut kertovat ihan itsessään riittävästi, eteenkin sen, kun mitään hätää ja huolta ei ole.
Lastensuojeluviranomaisten pääasiallinen tehtävä ei ole tuottaa perheille vaikeuksia. He eivät saa bonusta huostaanottaessaan lapsia. Päinvastoin. Jokainen huostaanotto ja kiireellinen sijoitus teettää heille niin paljon työtä, että siinä menee helposti viikon työkalenteri ihan uusiksi. Puhumattakaan sen kustannuksista kunnalle. Näin ollen huostaanottoja pyritään välttämään viimeiseen asti. Jokaikinen avohuollon tukitoimenpide ja niiden mahdollisuudet mietitään ensin, ennenkuin huostaanottoon lähdetään. Ja kun huostaanotot nykyään vahvistetaan hallinto-oikeudessa, ei niitä kyllä turhaan tehdä. On käynyt niinkin, että itse olen ollut suosittelemassa huostaanottoa, mutta hallinto-oikeus ei ole nähnyt siihen riittäviä perusteita. APlla ei ole mitään hätää!!