Mitä lastensuojelun kotikäynnillä tapahtuu?

Kiinnostaa esim ton päihdejutun osalta että jos sitä perheessä syyttä epäillään niin miten sen perhe voi todistaa ettei mitään ole vialla jos se pienikin epäilys on päässyt syntymään? Alkoholistikin voi puhaltaa nollat siinä tilanteessa, mutta miten tutkitaan ettei ole perseet olalla muuten?

Vierailija kirjoitti:

Lastensuojelussa valitettavasti määrittää toimintatavan liikaa työntekijä eli on todella paljon työntekijästä kiinni miten asiat etenee. Onneksi näitä vanhakantaisia sossuja jää kokoajan eläkkeelle. Terv lastensuojelun kanssa yhteistyötä tekevä

No sellaisen kuvan minäkin olen saanut, ja meille on tulossa just tällainen eläkeikää lähestyvä erittäin hymytön ja vakava täti. Pelottaa oikeasti millaisia asioita hän keksii kodistamme. :(

Meidän 5v ei varmaankaan edes osaisi kaikkiin noihin lomakkeen kysymyksiin vastata, jos ne sana sanalta noin esitettäisiin. Miten ls työntekijät tulkitsee esim lasten välisen riitelyn? Jos lapsi vastaa että pikkusisko lyö? Tai kun lapsi liioittelee vaikka että häntä on isä tai äiti töninyt tms.

Vierailija kirjoitti:

Lastensuojelussa valitettavasti määrittää toimintatavan liikaa työntekijä eli on todella paljon työntekijästä kiinni miten asiat etenee. Onneksi näitä vanhakantaisia sossuja jää kokoajan eläkkeelle. Terv lastensuojelun kanssa yhteistyötä tekevä

Miten mielestäsi pitäisi toimia lastensuojeluilmoituksen kanssa?

Onko parempia ehdotuksia kuin kotikäynti?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lastensuojelussa valitettavasti määrittää toimintatavan liikaa työntekijä eli on todella paljon työntekijästä kiinni miten asiat etenee. Onneksi näitä vanhakantaisia sossuja jää kokoajan eläkkeelle. Terv lastensuojelun kanssa yhteistyötä tekevä

No sellaisen kuvan minäkin olen saanut, ja meille on tulossa just tällainen eläkeikää lähestyvä erittäin hymytön ja vakava täti. Pelottaa oikeasti millaisia asioita hän keksii kodistamme. :(

Mistä muuten johtuu, että esim neuvolan työntekijät, terveydenhoitajat, kätilöt ym, sekä päiväkodin työntekijät, lto:t lastenhoitajat ym sekä koulun työntekijät, avustajat, opettajat ym ovat kaikki lähtökohtaisesti yleensä herttaisia, iloisia, hymyileväisiä, empaattisia ym, mutta taas sosiaalityöntekijät ovat vihaisen, moittivan ja tuomitsevan oloisia, eivätkä juuri hymyile tai naura? Esittävätkö vain, vai mistä tämä johtuu? 

Minulle on tapahtunut eräs ikävä asia muutamia vuosia sitten, ja olen kertonut siitä esim neuvolassa ja päiväkodissa enkä ole saanut mitään muuta osakseni kuin empatiaa, ymmärrystä, tukea, myötätuntoa ja rakkautta. Kerroin saman asian sosiaalityöntekijälle, ja hänen ilmeensä muuttui todella vihaiseksi ja hän syyllisti minua tapahtuneesta ja sanoi että tämä on todella vakava asia. Ei puhettakaan empatiasta tai ymmärryksestä. Kyseessä oli eläkeikää lähestyvä, hymytön, kenties vanhan koulukunnan sostyöntekijä. 

Ei nyt parantanut mielikuvaa mikä minulla kyseisestä ammattikunnasta on. 

Kuinka lastensuojelutyöntekijät suhtautuvat haukkumiseen?

Vierailija kirjoitti:

AP:n huoli on aivan aiheellinen. Tuollainen lasten "kuuleminen" on ongelmallista monessa mielessä. Ensinnäkin kyse on lastensuojelusta, mutta lapsi voi kokea tuollaisen vieraan ihmisen haastattelun vaikeana ja painostavana. 

Toiseksi aivan kaikki voidaan kääntää vanhempia tai vanhempaa vastaan jos niin halutaan. 

Siivous = peittelee jotain

ei siivonnut=laiska moniongelmainen vanhempi

Leluja= lahjoo lapsia

ei leluja= käyttää rahat omiin tarpeisiinsa

Lasten vastaukset , vanhemman ja vieraan auktoriteetin kysymyksiin, ovat poikkeuksetta oikea aarreaitta syyttää vanhempia mistä vain. Koska lapset nyt eivät niin kattavasti osaa ja kykene perustelemaan vastauksiaan. 

Nämä kotikäynnit ovat tietenkin tarpeellisia silloin kun ongelmia todella on, mutta lopuille perheistä ja lapsista se on enemmänkin varmaan traumaattinen kokemus. Lapsensa päiväkotiajalta kaverini kertoi pojasta joka tuli hyvin problemaattisesta kodista. Ei sossun käyntejä, ei mitään. Ilmiselvä tapaus joka olisi vaatinut puuttumista, ei puututtu, muihin hänen mukaansa kyllä. Päinvastoin tarhantäti oli uhannut ls-ilmolla ystävääni lapsen polven kohdalta rikkonaisesta sukkahoususta ja alta paistavasta mustelmasta. 

Jokin ei systeemissä toimi. Turhat ilmot pitäisi tehdä sanktioitaviksi välittömästi. Silloin olisi resursseja enemmän, sekä rahaa että ihmisiä käytettäväksi oikeasti tukea tarvitsevien avuksi. 

Lasten parastahan tässä virkamiehet yrittää. JOs ei käydä ja sattuu jotain pahaa tyyliin Erika niin yhteiskunta ei huolehti, jos käydään perätön ilmo tarkastamassa, ihmiset ahdistuu ja syytetään yhteiskuntaa. JOs ilmo on aiheeton miksi ei suuhtaudu rauhallisesti? Virkamiehet hoitavat työtään - ja nykyään noita ongelmaperheitä on satakunta per sossu, nehän huokaisevat helpotuksesta jos teidän tapaus on aiheeton ilmo, jatkavat matkaa.

Minuakin pelottaisi tuo ylitulkinta. Ja tosiaan se, ymmärtävätkö että lapset saattaa jossain iässä satuilla. Ja tosiaan tuo, että vieras ihminen kuulustelee lasta, meidän lapsia varmaan jännittäisi se ihan hirveästi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lastensuojelussa valitettavasti määrittää toimintatavan liikaa työntekijä eli on todella paljon työntekijästä kiinni miten asiat etenee. Onneksi näitä vanhakantaisia sossuja jää kokoajan eläkkeelle. Terv lastensuojelun kanssa yhteistyötä tekevä

Miten mielestäsi pitäisi toimia lastensuojeluilmoituksen kanssa?

Onko parempia ehdotuksia kuin kotikäynti?

Minusta nimettömiiin ilmoituksiin ei pitäisi suhtautua samalla tavalla kuin nimellä tehtyihin. Nimettömien ilmoitusten kanssa varmaankin riittäisi perheen aikuisten tapaaminen, eikä lapsia tarvitsisi sekoittaa asiaan. Tai jos kotikäynti on tehtävä, tulisi sen olla lyhyt, lähinnä tsekkaus että lapset ovat normaaleja. Ja pitäisi olla sen jälkeen ihan kunnon todisteet ennen kuin jatkotoimiin ryhdyttäisiin.

Ammattikunnan pitäisi myös tiedostaa, miten paljon kyseisen sosiaalityöntekjän oma persoona vaikuttaa mielipiteisiin. Mielestäni asetelma on nykyisellään se, että kun sinusta on tehty (perätön, nimetön) ilmo niin olet syyllinen kunnes pystyt todistamaan toisin. Asetelma on jo se, että sinun pitää todistaa olevasi normaali. Näin ei saisi mielestäni olla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kollega täällä kirjoittajalle 21. 

Allekirjoitan joka sanan. Kodin siisteys on kategoriassa "ei mitään väliä", ellei koti vaikuta hygienasyistä ihan lapselle sopimattomaksi asuinpaikaksi. 

Kerran astuin kissankakkaan heti ovella, heh.. heh. Mutta lapset olivat iloisia, avoimia ja kyseessä oli vain valtavirrasta poikkeava varsin boheemi perhe. Hyvässä hengessä selvitettiin aiheeton ilmoitus. 

Aina se on meille vain parempi, jos ilmoitus osoittuu aiheettomaksi. Emme me mitään provikkaa saa käräytetyistä perheistä. Toki jokaisen ilmoituksen kanssa pitää olla äärimmäisen huolellinen ja pienikin epäilys kyllä saattaa johtaa jatkotoimenpiteisiin. Näin se valitettavasti sitten on niihdenkin kohdalla, jotka syyttömiä ovat. 

Lapsen turvallisuus on se johtotähti tässä. Emme voi ajatella vanhemmille mahdollisesti koituvaa mielipahaa. 

Voi ei! Tuo just on se mun pahin pelkoni, kun itsekin sanot että "pieninkin epäilys johtaa jatkotoimenpiteisiin" Mitä ihmettä se tarkoittaa? Mikä on tuo pieninkin epäilys? Millä perusteella teette näitä epäilyksiä? Mä juuri pelkään tuota sostyöntekijän mielivaltaisuutta. Jos ei osata hymyillä oikealla tavalla tai joku sanoo jotain heidän mielestä väärin, niin sekö se on se pieni epäilys? Sehän voi johtua vain jännityksestä! Voi itkujen itku nyt oikeasti.

Voi että.. nyt asetin sanani väärin tässä nopeasti kirjoittaessa. 

Ei totisesti ole mikään epäilyksen aihe, jos tekee jotain väärin. Saa hermostuksissaan vaikka pudottaa kahvinkeittimen pöydältä tai posauttaa kaljan auki. (kunhan siis ei varsinaisessa humalassa ole)

Eli rauhoitu nyt, jos ilmoitus on aiheeton. 

Siis puolethan lapsista olisi jotain huostaanotettuja, jos nämä "epäilykset" olisivat aivan tuulesta temmattuja. Tarkoitin, että vanhemmasta voi siltä tietysti tuntua. Velvollisuutemme on kuitenkin kääntää jokaikinen kivi. 

Periaatteena on, että jos toisesta (tulemme aina kahden)  asiaa pitää jatkaa ja toisesta ei, niin edellinen päättää. 

Mutta millaisin perustein teidän mielestänne asian selvittämistä pitää jatkaa? Toki ymmärrän sen, jos syyt ovat ihan selvät, mutta silloin varmaan kumpikin kahdesta työntekijästä olisi samaa mieltä. Osaisitko antaa esimerkkejä asioista, jotka herättävät sitä epäilyä?

Paha sanoa mitään kauhean konkreettista. Viilaukseksi se tietysti joskus menee. 

Jos lapset ovat selvästi ikätasoistaan jäljessä toiminnoissaan ja siihen ei ole mitään varsinaista diagnoosia. Eli voi olettaa olevan kysymys deprivoivista olosuhteista. Vaipat ja tutti käytössä nelivuotiaalla esim. Ei käyty neuvolassa, ei ole päivähoidon piirissä. 

Myös hyvin arat, pelästyneen oloiset lapset. Tässä toki tulisi erottaa normaali syrjäänvetäytyminen tilanteesta tai luonteesta johtuen. Hyvin tilannekohtaista toki, ei tämä ole mitään insinööritiedettä. Ei ole mitään yleispätevää kaavaa asioihin. Valitettavasti tunteen mukaan joutuu menemään usein. 

Mutta vannon kaikille, ei tämä helppoa ole. Joskus tosiaan on ristiriitaa työpareilla ja silloin on mentävä se epäilijan mukaan. 

Otan ehdotuksia paremmasta toiminnasta vastaan mielelläni. 

Olen myös lastensuojelun sosiaalityöntekijä pääkaupunkiseudulla. Kuten jo joku aiemmin kertoi, tullaan aina pareittain kotikäynneille, joskus parina saattaa olla myös esim aikuistyön sosiaalityöntekijä tai -ohjaaja jos siihen on tarvetta. Ensimmäisellä ns arviointikäynnillä ei suinkaan syynätä paikkoja tai yritetä keksiä syitä huostaanottaa lapset. Jutellaan ja katsotaan yleisesti miltä kotona näyttää. Kodin ei todellakaan tarvitse olla kiiltävän puhdas, ei minulla itselläkään ole :) kysehän on lasten turvallisuudesta ja oikeudesta hyvään kotiin ja lapsuuteen. Mikäli herää epäilys että lapsi ei ole turvassa kotonaan, silloin ryhdytään toimenpiteisiin. Jos epäillään päihdeongelmaa, väkivaltaa tai että pienet lapset jätetään yksin kotiin tms, aletaan tutkimaan asiaa. Jos lattioilla on leluja ja roskat on viemättä, se ei todellakaan ole peruste millekään toimenpiteille. Jos tiedät, että perheessänne kaikki on kunnossa, älä huoli. Jos ei ole, ongelmat voidaan selvittää yhdessä lastensuojelun kanssa ja saatte tarvittavaa tukea.

Mä olisin ainakin toivonutkin kotikäyntiä mieluummin kuin ristikuulustelua sosiaaliasemalla. Jännitti niin paljon, että luulivat minun varmaan olevan krapulassa unettoman yön ja paleluni takia. Olin aiheettoman ilmoituksen tehneelle henkilölle niin vihainen, sillä hän oli kiusannut jo vuosia kaikin tavoin.

Vihaisuuteni, väsymykseni ja hermojeni kireys sai sossut varmaan vaan innostumaan. En vaan osaa esittää mitään tasapainoista, jos syytetään ihan järkyttävistä asioista, jotka eivät pidä paikkaansa.

Kerropa ap. kokemuksesi, kun ovat käyneet. Milloin he muuten tulevat?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lastensuojelussa valitettavasti määrittää toimintatavan liikaa työntekijä eli on todella paljon työntekijästä kiinni miten asiat etenee. Onneksi näitä vanhakantaisia sossuja jää kokoajan eläkkeelle. Terv lastensuojelun kanssa yhteistyötä tekevä

Miten mielestäsi pitäisi toimia lastensuojeluilmoituksen kanssa?

Onko parempia ehdotuksia kuin kotikäynti?

Minusta nimettömiiin ilmoituksiin ei pitäisi suhtautua samalla tavalla kuin nimellä tehtyihin. Nimettömien ilmoitusten kanssa varmaankin riittäisi perheen aikuisten tapaaminen, eikä lapsia tarvitsisi sekoittaa asiaan. Tai jos kotikäynti on tehtävä, tulisi sen olla lyhyt, lähinnä tsekkaus että lapset ovat normaaleja. Ja pitäisi olla sen jälkeen ihan kunnon todisteet ennen kuin jatkotoimiin ryhdyttäisiin.

Ammattikunnan pitäisi myös tiedostaa, miten paljon kyseisen sosiaalityöntekjän oma persoona vaikuttaa mielipiteisiin. Mielestäni asetelma on nykyisellään se, että kun sinusta on tehty (perätön, nimetön) ilmo niin olet syyllinen kunnes pystyt todistamaan toisin. Asetelma on jo se, että sinun pitää todistaa olevasi normaali. Näin ei saisi mielestäni olla. 

Valitettavasti juuri nämä nimettömät ilmoitukset ulkopuolisilta johtavat paremmin jäljille kuin nimelliset. Ilmoittajana on usein joku hyvin läheinen, joka oikeasti tietää asioista. Ei kuitenkaan halua esiintyä omalla nimellään suvun/naapuruston yhteissovun menettämisen pelossa. 

Virkansa puolesta ilmoituksen tehneet ovat oma lukunsa eli poliisi, koulut, päiväkodit ja terveydenhuolto on myös velvollinen ilmoittamaan havaitsemistaan epäilyistä. Poliisi tekee aina lastensuojeluilmoituksen kotikäynnistä, jossa on arvioinut lasten olevan huonoissa olosuhtessa. 

Täysin aiheettomia kiusallaan tehtyjä ilmoituksiakin on, mutta paljon vähemmän, mikä täälläkin tuntuu olevan oletusarvo. Ihan muutama prosentti ilmoituksista on ihan kiusantekoa. Tämä tietysti vain meidän arvioimana. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kollega täällä kirjoittajalle 21. 

Allekirjoitan joka sanan. Kodin siisteys on kategoriassa "ei mitään väliä", ellei koti vaikuta hygienasyistä ihan lapselle sopimattomaksi asuinpaikaksi. 

Kerran astuin kissankakkaan heti ovella, heh.. heh. Mutta lapset olivat iloisia, avoimia ja kyseessä oli vain valtavirrasta poikkeava varsin boheemi perhe. Hyvässä hengessä selvitettiin aiheeton ilmoitus. 

Aina se on meille vain parempi, jos ilmoitus osoittuu aiheettomaksi. Emme me mitään provikkaa saa käräytetyistä perheistä. Toki jokaisen ilmoituksen kanssa pitää olla äärimmäisen huolellinen ja pienikin epäilys kyllä saattaa johtaa jatkotoimenpiteisiin. Näin se valitettavasti sitten on niihdenkin kohdalla, jotka syyttömiä ovat. 

Lapsen turvallisuus on se johtotähti tässä. Emme voi ajatella vanhemmille mahdollisesti koituvaa mielipahaa. 

Voi ei! Tuo just on se mun pahin pelkoni, kun itsekin sanot että "pieninkin epäilys johtaa jatkotoimenpiteisiin" Mitä ihmettä se tarkoittaa? Mikä on tuo pieninkin epäilys? Millä perusteella teette näitä epäilyksiä? Mä juuri pelkään tuota sostyöntekijän mielivaltaisuutta. Jos ei osata hymyillä oikealla tavalla tai joku sanoo jotain heidän mielestä väärin, niin sekö se on se pieni epäilys? Sehän voi johtua vain jännityksestä! Voi itkujen itku nyt oikeasti.

Voi että.. nyt asetin sanani väärin tässä nopeasti kirjoittaessa. 

Ei totisesti ole mikään epäilyksen aihe, jos tekee jotain väärin. Saa hermostuksissaan vaikka pudottaa kahvinkeittimen pöydältä tai posauttaa kaljan auki. (kunhan siis ei varsinaisessa humalassa ole)

Eli rauhoitu nyt, jos ilmoitus on aiheeton. 

Siis puolethan lapsista olisi jotain huostaanotettuja, jos nämä "epäilykset" olisivat aivan tuulesta temmattuja. Tarkoitin, että vanhemmasta voi siltä tietysti tuntua. Velvollisuutemme on kuitenkin kääntää jokaikinen kivi. 

Periaatteena on, että jos toisesta (tulemme aina kahden)  asiaa pitää jatkaa ja toisesta ei, niin edellinen päättää. 

Mutta millaisin perustein teidän mielestänne asian selvittämistä pitää jatkaa? Toki ymmärrän sen, jos syyt ovat ihan selvät, mutta silloin varmaan kumpikin kahdesta työntekijästä olisi samaa mieltä. Osaisitko antaa esimerkkejä asioista, jotka herättävät sitä epäilyä?

Paha sanoa mitään kauhean konkreettista. Viilaukseksi se tietysti joskus menee. 

Jos lapset ovat selvästi ikätasoistaan jäljessä toiminnoissaan ja siihen ei ole mitään varsinaista diagnoosia. Eli voi olettaa olevan kysymys deprivoivista olosuhteista. Vaipat ja tutti käytössä nelivuotiaalla esim. Ei käyty neuvolassa, ei ole päivähoidon piirissä. 

Myös hyvin arat, pelästyneen oloiset lapset. Tässä toki tulisi erottaa normaali syrjäänvetäytyminen tilanteesta tai luonteesta johtuen. Hyvin tilannekohtaista toki, ei tämä ole mitään insinööritiedettä. Ei ole mitään yleispätevää kaavaa asioihin. Valitettavasti tunteen mukaan joutuu menemään usein. 

Mutta vannon kaikille, ei tämä helppoa ole. Joskus tosiaan on ristiriitaa työpareilla ja silloin on mentävä se epäilijan mukaan. 

Otan ehdotuksia paremmasta toiminnasta vastaan mielelläni. 

Mutta jos lapset ovat jo päivähoidossa, niin eikö silloin ole aika todennäköistä että omituisuudet olisivat jo siellä tulleet esiin? Meillä lapset ovat ihan ikätasollaan, paljon harrastuksia ja kavereita, vilkas sosiaalinen elämä, käyttäytyvät hyvin, eivät lyö tai töni, riitelevät kyllä keskenään.

Tuo arkuus ja ujous sitten taas... Lapset ovat persooniltaan niin erilaisia, ja yksi lapsista on aika ujo. Tosin se ei edes välttämättä tule esille tuollaisella kotikäynnillä, vaan lähinnä isossa porukassa.

Mun mielestä kotikäyntiä parempi tapa olisi pyytää tiedot esim neuvolasta ja päiväkodista. En edes usko että yhdellä lyhyellä kotikäynnillä voi kovin paljon nähdä perheestä. Jos lapsi on esim pk:ssä 8 tuntia päivässä, 5 pv viikossa, niin eikö siellä nyt olla jo aika hyvin perillä lapsen asioista? Mitä lisätietoa tuo kotikäynti voi siihen verrattuna antaa?

Toki sitten se, että kysytään pk:ssä onko nico-petterillä ongelmia ja kerrotaan ls-ilmoituksesta, leimaa sitten nico-petterin siellä päiväkodissa, ja kyllähän jutut leviävät siellä. Riskinä on, että joku hoitajista sitten ylitulkitsee jotain rikkinäistä housun polvea ja kun kerran kysyttiin, niin alkaa miettiä ja keksiä syitä huolestua.

Paras ehkä olisi soittaa päiväkotiin, ja sanoa että yhdestä lapsesta on tullut ilmoitus, muttei kerrottaisi päiväkodille kuka on kyseessä. Pyydettäisiin päiväkodin henkilökunnan kertomaan, onko heillä epäilys jonkun lapsen suhteen, ja jos sotut täsmäsivät, sitten saisi puhua enemmän. Ei niin, että kerrottaisiin päiväkotiin että x.x. lapsesta on tehty ilmoitus. Olisiko tuo hyvä keino?

ja neuvolaan varmaan voisi soittaa ihan nimellä, ja kysyä miten tämän lapsen asiat ovat?

Vierailija kirjoitti:

Kerropa ap. kokemuksesi, kun ovat käyneet. Milloin he muuten tulevat?

Tulen kertomaan, toivotaan nyt että se menisi parhain päin!

Vierailija kirjoitti:

Mä olisin ainakin toivonutkin kotikäyntiä mieluummin kuin ristikuulustelua sosiaaliasemalla. Jännitti niin paljon, että luulivat minun varmaan olevan krapulassa unettoman yön ja paleluni takia. Olin aiheettoman ilmoituksen tehneelle henkilölle niin vihainen, sillä hän oli kiusannut jo vuosia kaikin tavoin.

Vihaisuuteni, väsymykseni ja hermojeni kireys sai sossut varmaan vaan innostumaan. En vaan osaa esittää mitään tasapainoista, jos syytetään ihan järkyttävistä asioista, jotka eivät pidä paikkaansa.

Minut laitettiin epäilyksenalaiseksi, koska tivasin tietoja, kuka on ls-ilmon tehnyt. Semmoinen kun on sivuseikka virkalijoiden mielestä ja osoittaa vaan, ettei ole kiinnostunut lapsista. Halusin vain varmistaa, että oliko ex-mies (tuore ero) ja valmistautua huoltoriitaan. ja näinhän se oli ja tuli muuten pitkä ja kallis prosessi, ennen kaikkea yhteiskunnalle. Syykin ilmoitukseen oli niin järjetön, että jo siinä vaiheessa olisi pitänyt "suojelijoilla" päässä raksuttaa vaan kun ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerropa ap. kokemuksesi, kun ovat käyneet. Milloin he muuten tulevat?

Tulen kertomaan, toivotaan nyt että se menisi parhain päin!

Monet kokevat ls-ilmoituksen pelottavana ja epäonnistuneena vanhempana, vaikka juuri sen avulla perhe saa apua, jos tarvitsee. Eihän tämä pitäisi olla uusi ilmiö, kun ennen perheet saivat kodinhoitajia arjen pyörittämiseen, varallisuudesta ja ongelmista huolimatta. Eikä siitä kukaan hermoillut tai pahoittanut mieltään, vaikka kaupungin kodinhoitajat näkivät kaikenlaista ja tarjosivat apuaan perheille.

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostaa esim ton päihdejutun osalta että jos sitä perheessä syyttä epäillään niin miten sen perhe voi todistaa ettei mitään ole vialla jos se pienikin epäilys on päässyt syntymään? Alkoholistikin voi puhaltaa nollat siinä tilanteessa, mutta miten tutkitaan ettei ole perseet olalla muuten?

Kotikäynnillä ei totisesti puhalletuta. Ei meillä sellaiseen ole edes valtuuksia. Ei ole edes välineitä mukana :D

Kotikäynnistä voi myös kieltäytyä, ei meillä ole mitään valtuuksia tunkeuta kenenkään kotiin. 

Poliiskin kanssa sitten tullaan, jos on aihetta epäillä akuuttia lasten turvattomuutta. Esim. jätetty pienet lapset keskenään ym. 

Yleisesti sanoisin, että mitään hermoilun aihetta ei ole. Jos itse tietää, että asiat ovat säällisessä kunnossa, niin varmasti on meidänkin mielestä. Paras ratkaisu on päästää meidät sisään. Kyllä se meidän papereihin jää, jos kieltäytyy ja jotain uutta negatiivista tulee esiin. 

Asiaan kannattaa jo lähtökohtaisesti suhtautua niin, että kyse on omien lasten turvallisuudesta ja hyvinvoinnista. Meidän lapsista tehtiin viime kesänä nimetön ilmoitus. Ensin tuli epäusko, sit paniikki. Sitten totesin, että joku on ollut huolissaan, toki mietin läpi kaikki naapurit jne. ja totesimme, että meillä huolehditaan lapsista, meillä on aikaa lapsille, on ruokaa, puhtaat vaatteet, normaalisti kehittyneitä lapsia, suht puhdas ja siisti koti, eli ei voi olla kamalan vakavaa.

Kerroin lapsille, että joku on ollut huolissaan ja epäillyt, ettei niistä huolehdita, ettei lapsilla ole kaikki hyvin kotona. Sitten kerroin, että sosiaalitoimistosta tulee kaksi ihmistä tarkistamaan, miltä meillä näyttää ja huolehditaanko lapsista. Sanoin, että valehdella ei tarvitse, saa kertoa, miltä tuntuu ja olla ihan normaalisti. Jutellaan ja kun ne on nähneet sen, mitä katsovat tarpeelliseksi, lähtevät pois.

Kotikäynti tuli ja meni. Sosiaalityöntekijät totes, että lapsista huolehditaan jne, juteltiin jaksamisesta ja kerroin, että meillä silloin 2,5v etsi itselleen vaatteet ja puki itsensä, enkä minä raaskinu vaihdattaa vaatteita, vaikka välillä tuli pikku huteja, sanoin, että saattaahan se näyttää välinpitämättömyydeltä, mutta en halua mitätöidä toisen oma-aloitteisuutta ja yrittämistä.. on muuten nyt reilu 3v:na tosi tarkka vaatteista :)

Meillä vaihtu nyt sit neuvolassa th ja hänelle kerroin lastensuojeluilmoituksesta ja hän ihmetteli sitä ja sanoi, että kyllä lapsista näkee, onko lastensuojelun tarvetta vai ei. Meillä kuulemma ei...

Mutta mä ajattelen edelleen, että vaikka ilmoitus ja kotikäynti tuntuu kurjalta ja aiheuttaa stressiä, ni kuitenkin siinä on aina loppujen lopuksi kyse lasten hyvinvoinnista. Toki se on aina tasapainoilua, varsinkin jos joudutaan harkita kiireellisiä toimenpiteitä. Ja väistämättä tehdään virhearviointeja, mutta jos toimenpiteiden taustalla on kuitenkin halu aidosti suojella lasta, niin mielummin kuitenkin vähän liikaa kuin paljon liian vähän.