Lue keskustelun säännöt.
Mitä lastensuojelun kotikäynnillä tapahtuu?
15.03.2016 |
Onko kenelläkään kokemusta siitä, että on tehty lastensuojeluilmoitus, ja sosiaalityöntekijät tulevat sen johdosta tekemään kotikäynnin? Mitä tuolla kotikäynnillä on tarkoitus tehdä? Tutkia kodin siisteyttä, kuulustella lapsia? Meidän tapauksessamme ilmoitus todettiin jo aiheettomaksi, mutta haluavat tehdä vielä kotikäynnin jostain syystä. Mietin vain, mihin varautua ja mitä puhua lapsille asiasta. Minusta tuntuu ikävältä, että he puhuvat lasten kanssa, kun en yhtään tiedä mitä aikovat näiden kanssa puhua.
Kommentit (89)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kollega täällä kirjoittajalle 21.
Allekirjoitan joka sanan. Kodin siisteys on kategoriassa "ei mitään väliä", ellei koti vaikuta hygienasyistä ihan lapselle sopimattomaksi asuinpaikaksi.
Kerran astuin kissankakkaan heti ovella, heh.. heh. Mutta lapset olivat iloisia, avoimia ja kyseessä oli vain valtavirrasta poikkeava varsin boheemi perhe. Hyvässä hengessä selvitettiin aiheeton ilmoitus.
Aina se on meille vain parempi, jos ilmoitus osoittuu aiheettomaksi. Emme me mitään provikkaa saa käräytetyistä perheistä. Toki jokaisen ilmoituksen kanssa pitää olla äärimmäisen huolellinen ja pienikin epäilys kyllä saattaa johtaa jatkotoimenpiteisiin. Näin se valitettavasti sitten on niihdenkin kohdalla, jotka syyttömiä ovat.
Lapsen turvallisuus on se johtotähti tässä. Emme voi ajatella vanhemmille mahdollisesti koituvaa mielipahaa.
Voi ei! Tuo just on se mun pahin pelkoni, kun itsekin sanot että "pieninkin epäilys johtaa jatkotoimenpiteisiin" Mitä ihmettä se tarkoittaa? Mikä on tuo pieninkin epäilys? Millä perusteella teette näitä epäilyksiä? Mä juuri pelkään tuota sostyöntekijän mielivaltaisuutta. Jos ei osata hymyillä oikealla tavalla tai joku sanoo jotain heidän mielestä väärin, niin sekö se on se pieni epäilys? Sehän voi johtua vain jännityksestä! Voi itkujen itku nyt oikeasti.
Voi että.. nyt asetin sanani väärin tässä nopeasti kirjoittaessa.
Ei totisesti ole mikään epäilyksen aihe, jos tekee jotain väärin. Saa hermostuksissaan vaikka pudottaa kahvinkeittimen pöydältä tai posauttaa kaljan auki. (kunhan siis ei varsinaisessa humalassa ole)
Eli rauhoitu nyt, jos ilmoitus on aiheeton.
Siis puolethan lapsista olisi jotain huostaanotettuja, jos nämä "epäilykset" olisivat aivan tuulesta temmattuja. Tarkoitin, että vanhemmasta voi siltä tietysti tuntua. Velvollisuutemme on kuitenkin kääntää jokaikinen kivi.
Periaatteena on, että jos toisesta (tulemme aina kahden) asiaa pitää jatkaa ja toisesta ei, niin edellinen päättää.
Mutta millaisin perustein teidän mielestänne asian selvittämistä pitää jatkaa? Toki ymmärrän sen, jos syyt ovat ihan selvät, mutta silloin varmaan kumpikin kahdesta työntekijästä olisi samaa mieltä. Osaisitko antaa esimerkkejä asioista, jotka herättävät sitä epäilyä?
Paha sanoa mitään kauhean konkreettista. Viilaukseksi se tietysti joskus menee.
Jos lapset ovat selvästi ikätasoistaan jäljessä toiminnoissaan ja siihen ei ole mitään varsinaista diagnoosia. Eli voi olettaa olevan kysymys deprivoivista olosuhteista. Vaipat ja tutti käytössä nelivuotiaalla esim. Ei käyty neuvolassa, ei ole päivähoidon piirissä.
Myös hyvin arat, pelästyneen oloiset lapset. Tässä toki tulisi erottaa normaali syrjäänvetäytyminen tilanteesta tai luonteesta johtuen. Hyvin tilannekohtaista toki, ei tämä ole mitään insinööritiedettä. Ei ole mitään yleispätevää kaavaa asioihin. Valitettavasti tunteen mukaan joutuu menemään usein.
Mutta vannon kaikille, ei tämä helppoa ole. Joskus tosiaan on ristiriitaa työpareilla ja silloin on mentävä se epäilijan mukaan.
Otan ehdotuksia paremmasta toiminnasta vastaan mielelläni.
Mutta jos lapset ovat jo päivähoidossa, niin eikö silloin ole aika todennäköistä että omituisuudet olisivat jo siellä tulleet esiin? Meillä lapset ovat ihan ikätasollaan, paljon harrastuksia ja kavereita, vilkas sosiaalinen elämä, käyttäytyvät hyvin, eivät lyö tai töni, riitelevät kyllä keskenään.
Tuo arkuus ja ujous sitten taas... Lapset ovat persooniltaan niin erilaisia, ja yksi lapsista on aika ujo. Tosin se ei edes välttämättä tule esille tuollaisella kotikäynnillä, vaan lähinnä isossa porukassa.
Mun mielestä kotikäyntiä parempi tapa olisi pyytää tiedot esim neuvolasta ja päiväkodista. En edes usko että yhdellä lyhyellä kotikäynnillä voi kovin paljon nähdä perheestä. Jos lapsi on esim pk:ssä 8 tuntia päivässä, 5 pv viikossa, niin eikö siellä nyt olla jo aika hyvin perillä lapsen asioista? Mitä lisätietoa tuo kotikäynti voi siihen verrattuna antaa?
Toki sitten se, että kysytään pk:ssä onko nico-petterillä ongelmia ja kerrotaan ls-ilmoituksesta, leimaa sitten nico-petterin siellä päiväkodissa, ja kyllähän jutut leviävät siellä. Riskinä on, että joku hoitajista sitten ylitulkitsee jotain rikkinäistä housun polvea ja kun kerran kysyttiin, niin alkaa miettiä ja keksiä syitä huolestua.
Paras ehkä olisi soittaa päiväkotiin, ja sanoa että yhdestä lapsesta on tullut ilmoitus, muttei kerrottaisi päiväkodille kuka on kyseessä. Pyydettäisiin päiväkodin henkilökunnan kertomaan, onko heillä epäilys jonkun lapsen suhteen, ja jos sotut täsmäsivät, sitten saisi puhua enemmän. Ei niin, että kerrottaisiin päiväkotiin että x.x. lapsesta on tehty ilmoitus. Olisiko tuo hyvä keino?
ja neuvolaan varmaan voisi soittaa ihan nimellä, ja kysyä miten tämän lapsen asiat ovat?
Ei!
Tietosuoja estää tämän.
Eli emme saa mitään tietoja. Soittamalla kuka tahansa saisi kenen tahansa lapsesta kaikki tiedot? Tietoja voi jakaa vain vanhemman luvalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkä ikäinen lapsi on teidän mielestä liian pieni olemaan lyhyitä aikoja yksin kotona? Naapurin lapsi on ollut muistaakseni 4-vuotiaana jo yksin kotona kun äiti kävi kaupassa. Tarjosin hänelle, että voi kyllä tuoda lapsen meille siksi aikaa,muttei halunnut tuoda. Ei tullut kyllä mieleenkään tehdä ls-ilmoitusta heistä sen takia...:0
Meillä on 6-v yksin kotona max 10 min, kun käyn viemässä roskat, käyn esim viemässä jotain naapurille/autoon, tekemässä pihahommia yms. Onko se nyt sitten virhe?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostaa esim ton päihdejutun osalta että jos sitä perheessä syyttä epäillään niin miten sen perhe voi todistaa ettei mitään ole vialla jos se pienikin epäilys on päässyt syntymään? Alkoholistikin voi puhaltaa nollat siinä tilanteessa, mutta miten tutkitaan ettei ole perseet olalla muuten?
Kotikäynnillä ei totisesti puhalletuta. Ei meillä sellaiseen ole edes valtuuksia. Ei ole edes välineitä mukana :D
Kotikäynnistä voi myös kieltäytyä, ei meillä ole mitään valtuuksia tunkeuta kenenkään kotiin.
Poliiskin kanssa sitten tullaan, jos on aihetta epäillä akuuttia lasten turvattomuutta. Esim. jätetty pienet lapset keskenään ym.
Yleisesti sanoisin, että mitään hermoilun aihetta ei ole. Jos itse tietää, että asiat ovat säällisessä kunnossa, niin varmasti on meidänkin mielestä. Paras ratkaisu on päästää meidät sisään. Kyllä se meidän papereihin jää, jos kieltäytyy ja jotain uutta negatiivista tulee esiin.
Haluaisiko joku kertoa että mikä on ollut teidän tapauksessa aiheettoman/aiheellisen ilmoituksen syy? Eli mikä on ollut perusteluna ilmoitukselle?
Niin joo, tietenkin. No, jos ls-työntekijä menisi henkilöpapereiden kanssa päiväkodille keskusteleman asiasta pk:n johtajan kanssa, olisiko se mahdollista?
Tai sitten ihan se vakuus siitä, että jos lapset ovat päiväkodissa, heidän ongelmiinsa olisi kyllä puututtu, ja ne eivät olisi jääneet huomaamatta. Vai onko yleisestikin tapauksia, joissa pk ei huomaa mitään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kollega täällä kirjoittajalle 21.
Allekirjoitan joka sanan. Kodin siisteys on kategoriassa "ei mitään väliä", ellei koti vaikuta hygienasyistä ihan lapselle sopimattomaksi asuinpaikaksi.
Kerran astuin kissankakkaan heti ovella, heh.. heh. Mutta lapset olivat iloisia, avoimia ja kyseessä oli vain valtavirrasta poikkeava varsin boheemi perhe. Hyvässä hengessä selvitettiin aiheeton ilmoitus.
Aina se on meille vain parempi, jos ilmoitus osoittuu aiheettomaksi. Emme me mitään provikkaa saa käräytetyistä perheistä. Toki jokaisen ilmoituksen kanssa pitää olla äärimmäisen huolellinen ja pienikin epäilys kyllä saattaa johtaa jatkotoimenpiteisiin. Näin se valitettavasti sitten on niihdenkin kohdalla, jotka syyttömiä ovat.
Lapsen turvallisuus on se johtotähti tässä. Emme voi ajatella vanhemmille mahdollisesti koituvaa mielipahaa.
Voi ei! Tuo just on se mun pahin pelkoni, kun itsekin sanot että "pieninkin epäilys johtaa jatkotoimenpiteisiin" Mitä ihmettä se tarkoittaa? Mikä on tuo pieninkin epäilys? Millä perusteella teette näitä epäilyksiä? Mä juuri pelkään tuota sostyöntekijän mielivaltaisuutta. Jos ei osata hymyillä oikealla tavalla tai joku sanoo jotain heidän mielestä väärin, niin sekö se on se pieni epäilys? Sehän voi johtua vain jännityksestä! Voi itkujen itku nyt oikeasti.
Voi että.. nyt asetin sanani väärin tässä nopeasti kirjoittaessa.
Ei totisesti ole mikään epäilyksen aihe, jos tekee jotain väärin. Saa hermostuksissaan vaikka pudottaa kahvinkeittimen pöydältä tai posauttaa kaljan auki. (kunhan siis ei varsinaisessa humalassa ole)
Eli rauhoitu nyt, jos ilmoitus on aiheeton.
Siis puolethan lapsista olisi jotain huostaanotettuja, jos nämä "epäilykset" olisivat aivan tuulesta temmattuja. Tarkoitin, että vanhemmasta voi siltä tietysti tuntua. Velvollisuutemme on kuitenkin kääntää jokaikinen kivi.
Periaatteena on, että jos toisesta (tulemme aina kahden) asiaa pitää jatkaa ja toisesta ei, niin edellinen päättää.
Mutta millaisin perustein teidän mielestänne asian selvittämistä pitää jatkaa? Toki ymmärrän sen, jos syyt ovat ihan selvät, mutta silloin varmaan kumpikin kahdesta työntekijästä olisi samaa mieltä. Osaisitko antaa esimerkkejä asioista, jotka herättävät sitä epäilyä?
Paha sanoa mitään kauhean konkreettista. Viilaukseksi se tietysti joskus menee.
Jos lapset ovat selvästi ikätasoistaan jäljessä toiminnoissaan ja siihen ei ole mitään varsinaista diagnoosia. Eli voi olettaa olevan kysymys deprivoivista olosuhteista. Vaipat ja tutti käytössä nelivuotiaalla esim. Ei käyty neuvolassa, ei ole päivähoidon piirissä.
Myös hyvin arat, pelästyneen oloiset lapset. Tässä toki tulisi erottaa normaali syrjäänvetäytyminen tilanteesta tai luonteesta johtuen. Hyvin tilannekohtaista toki, ei tämä ole mitään insinööritiedettä. Ei ole mitään yleispätevää kaavaa asioihin. Valitettavasti tunteen mukaan joutuu menemään usein.
Mutta vannon kaikille, ei tämä helppoa ole. Joskus tosiaan on ristiriitaa työpareilla ja silloin on mentävä se epäilijan mukaan.
Otan ehdotuksia paremmasta toiminnasta vastaan mielelläni.
Mutta jos lapset ovat jo päivähoidossa, niin eikö silloin ole aika todennäköistä että omituisuudet olisivat jo siellä tulleet esiin? Meillä lapset ovat ihan ikätasollaan, paljon harrastuksia ja kavereita, vilkas sosiaalinen elämä, käyttäytyvät hyvin, eivät lyö tai töni, riitelevät kyllä keskenään.
Tuo arkuus ja ujous sitten taas... Lapset ovat persooniltaan niin erilaisia, ja yksi lapsista on aika ujo. Tosin se ei edes välttämättä tule esille tuollaisella kotikäynnillä, vaan lähinnä isossa porukassa.
Mun mielestä kotikäyntiä parempi tapa olisi pyytää tiedot esim neuvolasta ja päiväkodista. En edes usko että yhdellä lyhyellä kotikäynnillä voi kovin paljon nähdä perheestä. Jos lapsi on esim pk:ssä 8 tuntia päivässä, 5 pv viikossa, niin eikö siellä nyt olla jo aika hyvin perillä lapsen asioista? Mitä lisätietoa tuo kotikäynti voi siihen verrattuna antaa?
Toki sitten se, että kysytään pk:ssä onko nico-petterillä ongelmia ja kerrotaan ls-ilmoituksesta, leimaa sitten nico-petterin siellä päiväkodissa, ja kyllähän jutut leviävät siellä. Riskinä on, että joku hoitajista sitten ylitulkitsee jotain rikkinäistä housun polvea ja kun kerran kysyttiin, niin alkaa miettiä ja keksiä syitä huolestua.
Paras ehkä olisi soittaa päiväkotiin, ja sanoa että yhdestä lapsesta on tullut ilmoitus, muttei kerrottaisi päiväkodille kuka on kyseessä. Pyydettäisiin päiväkodin henkilökunnan kertomaan, onko heillä epäilys jonkun lapsen suhteen, ja jos sotut täsmäsivät, sitten saisi puhua enemmän. Ei niin, että kerrottaisiin päiväkotiin että x.x. lapsesta on tehty ilmoitus. Olisiko tuo hyvä keino?
ja neuvolaan varmaan voisi soittaa ihan nimellä, ja kysyä miten tämän lapsen asiat ovat?
Ei!
Tietosuoja estää tämän.
Eli emme saa mitään tietoja. Soittamalla kuka tahansa saisi kenen tahansa lapsesta kaikki tiedot? Tietoja voi jakaa vain vanhemman luvalla.
Sanokaahan nyt, minkä ikäinen saa jo olla yksin kotona lyhyitä aikoja (max 15 min kerrallaan?)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Haluaisiko joku kertoa että mikä on ollut teidän tapauksessa aiheettoman/aiheellisen ilmoituksen syy? Eli mikä on ollut perusteluna ilmoitukselle?
Meillä se oli huoli lasten hyvinvoinnista ja vanhempien jaksamisesta.
Luulisin, että vain siksi, että meillä on suurperhe
Vierailija kirjoitti:
Haluaisiko joku kertoa että mikä on ollut teidän tapauksessa aiheettoman/aiheellisen ilmoituksen syy? Eli mikä on ollut perusteluna ilmoitukselle?
Meillä oli syynä, että vanhemmat ryyppäävät viikonloppuisin ja pahoinpitelevät lapsia, vaikka todellisuudessa vietämme kaikki viikonloput maalla ja juuri sinä viikonloppuna naapuri piti tupareita ja niistäkin oli ilmoitettu etukäteen krs-talon rappukäyvän ilmoitustaululla.
Kerran taas naapurille on hälytetty poliisit, kun oli katsonut jotakin elokuvaa ja ammuttu.
Ilmoittajan takana oli vanhempi mieshenkilö ja näin sai huomiota itselleen.
Kerran jopa krs-talomme on piiritetty paloautoin ja ambulanssein ja koko talon asukkaat nukuivat ruususen unta, kunnes jotkut heräsivät makuunhuoneen katon "diskovaloihin". Ja siihen loppui ilmoitukset, kun soittaja joutui käräjille ja vahingonkorvauksiin pelastuslaitokselle ja emme tiedä mihin mies hävisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuinka lastensuojelutyöntekijät suhtautuvat haukkumiseen?
Varmaan ihan samalla tavalla kuin sinä, jos sinua haukuttaisiin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP:n huoli on aivan aiheellinen. Tuollainen lasten "kuuleminen" on ongelmallista monessa mielessä. Ensinnäkin kyse on lastensuojelusta, mutta lapsi voi kokea tuollaisen vieraan ihmisen haastattelun vaikeana ja painostavana.
Toiseksi aivan kaikki voidaan kääntää vanhempia tai vanhempaa vastaan jos niin halutaan.
Siivous = peittelee jotain
ei siivonnut=laiska moniongelmainen vanhempi
Leluja= lahjoo lapsia
ei leluja= käyttää rahat omiin tarpeisiinsa
Lasten vastaukset , vanhemman ja vieraan auktoriteetin kysymyksiin, ovat poikkeuksetta oikea aarreaitta syyttää vanhempia mistä vain. Koska lapset nyt eivät niin kattavasti osaa ja kykene perustelemaan vastauksiaan.
Nämä kotikäynnit ovat tietenkin tarpeellisia silloin kun ongelmia todella on, mutta lopuille perheistä ja lapsista se on enemmänkin varmaan traumaattinen kokemus. Lapsensa päiväkotiajalta kaverini kertoi pojasta joka tuli hyvin problemaattisesta kodista. Ei sossun käyntejä, ei mitään. Ilmiselvä tapaus joka olisi vaatinut puuttumista, ei puututtu, muihin hänen mukaansa kyllä. Päinvastoin tarhantäti oli uhannut ls-ilmolla ystävääni lapsen polven kohdalta rikkonaisesta sukkahoususta ja alta paistavasta mustelmasta.
Jokin ei systeemissä toimi. Turhat ilmot pitäisi tehdä sanktioitaviksi välittömästi. Silloin olisi resursseja enemmän, sekä rahaa että ihmisiä käytettäväksi oikeasti tukea tarvitsevien avuksi.
Lasten parastahan tässä virkamiehet yrittää. JOs ei käydä ja sattuu jotain pahaa tyyliin Erika niin yhteiskunta ei huolehti, jos käydään perätön ilmo tarkastamassa, ihmiset ahdistuu ja syytetään yhteiskuntaa. JOs ilmo on aiheeton miksi ei suuhtaudu rauhallisesti? Virkamiehet hoitavat työtään - ja nykyään noita ongelmaperheitä on satakunta per sossu, nehän huokaisevat helpotuksesta jos teidän tapaus on aiheeton ilmo, jatkavat matkaa.
Ilmoitus
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sosiaalityöntekijää ei tarvitse pelätä. Oman kokemukseni mukaan todellakin autetaan siihen viimeiseen pisaraan, ennenkuin mistään huostaanotosta edes puhutaan. Meillä käy sosiaalityöntekijä säännöllisesti ja on sanonut, että häntä varten ei tarvitse siivota. Eikä olla mitään suursiivouksia tehtykkään. Iloinen, herttainen ihminen hän on.
Oletko saanut kirjallisen vahvistuksen, että ilmoitus on todettu aiheettomaksi ja että selvitys perheessänne on päätetty. Jos et, älä päästä heitä kotiisi, koska koko rumba voi alkaa alusta. Lakimies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mielivalta kirjoitti:
Oletko saanut kirjallisen vahvistuksen, että ilmoitus on todettu aiheettomaksi ja että selvitys perheessänne on päätetty. Jos et, älä päästä heitä kotiisi, koska koko rumba voi alkaa alusta. Lakimies.
En ole saanut,,eivätkä varmaan ole sitä päätyänytkään, vaan sitten kotikäynnin jälkeen.
Kannattaako muuten palkata lakimies jos prosessi jatkuu kotikäynnin jälkeen?
Miksi sitten sanoit että se oli todettu aiheettomakdi? Ne epäilee jotain, siksi se käynti. Ne tulee nyt käymään ja päättää sitten. Voitte joutua esim vuoden selvitykseen tai pakkotukitoimiin. Lakimies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lähinnä katsovat yleisilmeen, ei niillä ole mitenään aikaa ja resursseja tehdä mitään kotietsintää kaapeista lähtien. Kodeista näkee hyvin äkkiä onko kyseessä ongelmaperhe yleensä.
Lasten haastattelulomake löytyy netistä kun joskus googlasin, lähinnä kysellään miltä lapsesta tuntuu mikäkin ja miten perheessä käyttäydytään.
Mitä, jos koti ei olekaan se normikoti, mikä pitäisi olla, että voi päätellä ongelmattomaksi? Mitä, jos jokin käyttäytymisessä tai ulkokuoressa ei olekaan oppikirjasta? Tuleeko siitä ongelmaperheeksi?
Vierailija kirjoitti:
Sanokaahan nyt, minkä ikäinen saa jo olla yksin kotona lyhyitä aikoja (max 15 min kerrallaan?)
Ei tuollaiseen ole mitään kirjattuja sääntöjä. Ei ole Suomen laissa ja näin ollen ei meilläkään. Kokonaistilanne ratkaisee.
Mutta näin nyrkkisääntönä sanoisin, että alle kaksivuotiasta nyt ei voi jättää valvomatta vaikka käväisi vain ihan lähellä. Toki jos nukkuu.
Järki käteen kirjoitti:
Miksi sitten sanoit että se oli todettu aiheettomakdi? Ne epäilee jotain, siksi se käynti. Ne tulee nyt käymään ja päättää sitten. Voitte joutua esim vuoden selvitykseen tai pakkotukitoimiin. Lakimies.
siis ilmoitus oli kiusaamismielessä tehty, tietävät sen jo. sanoivat, että kotikäynti kuuluu silti tehdä.
Miksi jouduttaisiin johonkin vuoden selvitykseen tai pakkotukitoimiin? Mitä ne tarkoittavat?
Itse ottaisin yhteyttä Venäjän lapsiasiainvaltuutettuun.
Vierailija kirjoitti:
Järki käteen kirjoitti:
Miksi sitten sanoit että se oli todettu aiheettomakdi? Ne epäilee jotain, siksi se käynti. Ne tulee nyt käymään ja päättää sitten. Voitte joutua esim vuoden selvitykseen tai pakkotukitoimiin. Lakimies.
siis ilmoitus oli kiusaamismielessä tehty, tietävät sen jo. sanoivat, että kotikäynti kuuluu silti tehdä.
Miksi jouduttaisiin johonkin vuoden selvitykseen tai pakkotukitoimiin? Mitä ne tarkoittavat?
Koittaisit nyt rauhoittua, vaikka se varmasti vaikeaa onkin. Nettirandomien juttuihin ei kannata liikaa painoa panna, kuka tahansa voi väittää olevansa lakimies.
Ei niiden ole "pakko" käydä. Kyllä sen voi todets aiheettomaksi ilman käyntiä jos haluavat. Pakkotuki on sitä että saatte tukitoimis vaikkette hsluaisi. Eli esim perhetyöntekijän kahdesti viikossa, tarkkailemaan. Selvitys on sitä että teille lyödään asiakkuus jonki aikana selvitetään oliko ilmoitus aiheellinen. Se voi kestää vuoden ja sitten otetaan edim yhteyttä päivähoitoon jne. Tai sitten saatte molemmat, ensi vuoden selvittämidtä ja sitten tarkkailua määrättömän ajan.
En ole tuo edellinen, mutta tietenkin kaikissa perheissa on jotain epätäydellisyyksiä. Mutta jos perheestä on tehty ls-ilmoitus, niin niitä mahdollisesti huolestuttavia asioita on pakko katsoa tarkemmin, lasten turvallisuuden takia. Ja eihän se ensimmäinen "jatkotoimenpide" ole huostaanotto herran jestas.