Asia, mitä et haluaisi kenenkään saavan selville sinusta
Voin aloittaa: Väitän eläväni terveellisesti, mutta syön salaa jopa useita suklaalevyjä päivittäin...
Kommentit (1613)
Ihastuin opiskeluaikana tyttöön, jolle en koskaan kertonut asiasta, koska hänellä oli poikaystävä. En edes silloin, kun hän erosi, sillä heti eron jälkeen ei ollut sopivaa tehdä aloitetta. Joku toinen ehti edelle. He päätyivät perustamaan perheen. Myöhemmin löysin itsekin puolison. Tyttö on yhä yksi parhaista ystävistäni ja silti 20 vuotta myöhemmin haaveilen yhä siitä, että asiat olisivat menneet toisin.
Roikun vauvapalstalla lukemassa salaa *kaa Sofia Belöfistä yms. mieltä ylentävää. Väsyn välillä fiksusti käyttäytymiseen, rentoudun täällä. Jos joku tulee viereen, vaihdan äkkiä katsomaan uutisia tai e-kirjaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on totaalinen pakkomielle yhdestä ihmisestä. En ehkä ikinä ole onnellinen ilman häntä.
Kas kun tämä sattui just nyt eteen.
Täällä toinen ihan samanlainen (n), en vaan voi lakata kaipaamasta tuota henkilöä.
Joo, aika syvältä. Toivottavasti menee ohi. Elämähän tässä menee hukkaan.
Viestittelen aika paljon naimisissa olevan kahden lapsen isän kanssa, joka on kyllä tuttu pitkältä ajalta. Mutta vain melko pintapuolisesti.
Nyt olen alkanut tykätä hänestä ja hänkin on alkanut uskoa huoliaan minulle.
Fantasioin että ällöttävät lihavat pervot vanhemmat miehet nussisi minua kimpassa.
Reaalielämässä en voisi ikinä tehdä tällaista.
Sehän kannattaa kertoa oalstalla
Toivon useiden ihmisten kuolemaa ja esitän siitä toiveita korkeammalle taholle ajatuksissani. Elämässäni on useita kuollut nuorena yhtäkkiä ja heitä kohtaan olen ajatellut juuri näitä ajatuksia. P..kat ihmiset joutaakin k..lla pois.
Olen tehnyt seksityötä useamman vuoden ajan pimeänä. Viduttaa kärvistellä köyhyydessä niin tein tällaisen valinnan. Olen todella yksinäinen ihminen, en oo koskaan seurustellut. Enkä varmaan olisi näitä töitä aloittanut jos olisin ollut parisuhteessa. Nykyään tuntuu oikeastaan yhdentekevältä panee asiakkaita, nuoria ja vanhempia.
Kukaan perheestäni ja läheisistäni ei tiedä, enkä tiedä miten suhtautuisivat minuun jos tietäisivät.
Tapoin 90-luvun alussa kotimme takapihalla vipeltäneen siilin ihan pelkästä päähänpistosta heittämällä sitä tiilellä monta kertaa. Olin häthätää kouluikäinen tuolloin. Tajusin tekoni mielettömyyden vasta siilin kuoltua (vedettyään viimeisen henkäyksen nurmikolla). Vannoin etten tuon jälkeen koskaan enää tappaisi syytöntä elukkaa(pl. itikat, kärpäset ja kimalaiset sisätiloissa).
Ei suurimpia mahdollisia syntejä mutta silti tunnen yhä katumusta asiasta...
Joo kertokaa toki lisää, eihän niihin viesteihin teidän ip osoite ja sitä kautta nimi jää muistoksi.
Katson joskus niin outoa pornoa että jos tästä joku tietäisi..
Raskast kirjoitti:
Söin psyykelääkkettä raskauteni aikana, pitkään.
Lapsella oli kasvain syntyessään.
Jäi eloon. En kerro tätä asiaa lapselle ikinä.
Tämä kaikella rakkaudella: salaisuudet ihmissuhteissa ovat paljon vahingollisempia kuin kumpikaan noista mainitsemistasi.
Eikö lapsella ole oikeus tietää, mitä hänelle on tehty vauvana. Oletan että kasvain leikattiin...
Vierailija kirjoitti:
Raskast kirjoitti:
Söin psyykelääkkettä raskauteni aikana, pitkään.
Lapsella oli kasvain syntyessään.
Jäi eloon. En kerro tätä asiaa lapselle ikinä.Tämä kaikella rakkaudella: salaisuudet ihmissuhteissa ovat paljon vahingollisempia kuin kumpikaan noista mainitsemistasi.
Eikö lapsella ole oikeus tietää, mitä hänelle on tehty vauvana. Oletan että kasvain leikattiin...
Kyseessä on lapsen oma terveystieto, joten hän saa sen selville joka tapauksessa.
Pystyisin koviin talousrikoksiin halutessani. Osaan oikeasti vaikka mitä. Minua pidetään rahattomana. En korjaa luuloja. Elämä näin on turvallisempaa.
Että minulla on hyvin paljon kamalia peräpukamia aiheuttamassa vaivoja :( noloa. Ei haittaa jos sukulaiset tietää mutta muut niin eeeiii...
Vierailija kirjoitti:
En ole missään vaiheessa lopettanut päihteidenkäyttöä muutamaa viikkoa pidemmäksi aikaa. Maailma ja ihmiset on niin sekaisin ettei pysty eikä oikeastaan enää edes huvita yrittää.
Jos olet muiden ihmisten kanssa tekemisissä niin kyllä ainakin joku tietää. Siis sellainen jonka et tahtoisi tietävän.
Vierailija kirjoitti:
Olin teinityttönä ihan tyylipuhdas kleptomaani, varastin aika surutta mitä vaan ja missä vaan. Saattoi johtua köyhästä kodista ja siitä, että en saanut taskurahaa ja oppinut rahasta tai sen arvosta mitään.
Aikuiselämässä kleptomania on jäänyt ja olen päinvastoin ollut eri tavoin salaa lahjoittaja, mistä saan suurta tyydytystä. Olen esimerkiksi usein aamuisin töihin kävellessä tiputtanut eräässä spurgujen kesäisin asuttamassa puistossa ihan kivoja rahasummia maahan, toivoen että nuo laitapuolen herrat ja rouvat löytävät rahat.
Hieno kasvutarina!
Tämä palsta. Olen monta kertaa jonkun aivan älyttömän vihaa, tietämättömyyttä, empatiakyvyttömyyttä ja ilkeyttä pursuavan ketjun jälkeen päättänyt, etten koskaan enää palaa tänne, ja silti parin viikon jälkeen täällä ollaan. En ymmärrä miksi enkä koskaan kehtaisi kenellekään myöntää.
Vajaa viisi vuotta sitten olin kesän kodittomana ja työtön. Kavereita tapasin rannalla, missä myös peseydyin. Lähes kaiken omaisuuden myin naurettavan halvalla, kun kämppä meni alta (maksamattomia vuokria).
Pari laatikkoa vein vanhemmille sillä selityksellä, että muutan ehkä toiseen kaupunkiin ja elelen hetken pienessä alivuokrahuoneessa.
Todellisuudessa minulla oli teltta kaupungin laitamilla ja kolme vaatekertaa ja pieni pahvilaatikollinen käyttötavaraa.
Syksyllä sain työn ja onnenkantamoisena eräs ystävä muutti kaupunkiin ja pääsin alivuokralaiseksi. Kukaan ei tiedä kodittomista kuukausistani
Katson Qatarin mm-kisoja ja syön lakuja