Asia, mitä et haluaisi kenenkään saavan selville sinusta
Voin aloittaa: Väitän eläväni terveellisesti, mutta syön salaa jopa useita suklaalevyjä päivittäin...
Kommentit (1614)
Vierailija kirjoitti:
Kuinka varakas olen.
sama, olen eläkkeellä pienipalkkaisesta työstä, omaisuutta on satoja tuhansia, kaiken mahdollisen ostan kirpputorilta, käyn vielä työssä ja kaikki luulee sen olevan pakon sanelemaa,
Olen 50-vuotias toimitusjohtaja nainen. Esitän töissä kuuntelevaa ja välittävää, olen jämäkkä ja tasapuolinen esimies, työtyytyväisyytemme on erittäin korkealla tasolla ja yrityksellä menee hyvin. Oikeasti inhoan joitain alaisia todella paljon, tekisi mieli huutaa niille päin naamaa. Syön salaa töissä välillä rauhoittavia, koska muuten en kestäisi kaikkea sitä kuraa, joka tulee alaisilta ja asiakkailta.
Sitä että ei välttämättä olekkaan exit only.
Olen jäänyt kiinni myymälävarkaudesta. Sakot sain.
Olin teinityttönä ihan tyylipuhdas kleptomaani, varastin aika surutta mitä vaan ja missä vaan. Saattoi johtua köyhästä kodista ja siitä, että en saanut taskurahaa ja oppinut rahasta tai sen arvosta mitään.
Aikuiselämässä kleptomania on jäänyt ja olen päinvastoin ollut eri tavoin salaa lahjoittaja, mistä saan suurta tyydytystä. Olen esimerkiksi usein aamuisin töihin kävellessä tiputtanut eräässä spurgujen kesäisin asuttamassa puistossa ihan kivoja rahasummia maahan, toivoen että nuo laitapuolen herrat ja rouvat löytävät rahat.
Minulla on totaalinen pakkomielle yhdestä ihmisestä. En ehkä ikinä ole onnellinen ilman häntä.
En halua edes puolisoni tietävän että olen velkasaneerauksessa, itse hoidan aiheuttamani ongelmat
Sain upottaa seipääni naisen lihaan ensimmäisen kerran 53 vuotiaana, tuntui paremmalta kun skiidoolla kiihyttely.
Vierailija kirjoitti:
Kehoani on aika railakkaasti muotoiltu kirurgian keinoin. Olen kärsinyt rumuudesta koko elämäni, ja tänä vuonna asiaa on hoidettu yksityisellä puolella isolla rahalla. Toivun parhaillaan viimeisestä operaatiosta. Toki muutama ystävä asiasta tietää, kenellekään muulle en aio asiaa koskaan paljastaa.
Eikä muut muka huomaa, että ulkonäkösi on muuttunut "railakkaasti"?
Lueskelen kaikenlaisia höpösivuja ja horoskooppeja silloin tällöin. Mielestäni on hauskaa asettua hetkeksi tilaan, jossa oikeastikin luottaisin tuollaiseen "tietoon". No, tiedän niiden olevan kevyttä viihdettä, enkä koe tuosta mitään häpeää. En vain julkisesti puhu koskaan asiasta, koska se on hyvin yksityinen ja minulla on lähelläni monia "asiaan todella allergisesti suhtautuvia" tiedefanaatikkoja, jotka ovat hyvin äänekkäitä (ja jopea ilkeitä) omissa näkökulmissaan aina tilaisuuden tullen.
Olen toteuttanut ns. keskiluokkaisen unelman ja vihaan elämääni. Avioliitto kunnollisen miehen kanssa, ihanat lapset ja upea rivitaloasunto hyvällä alueella. Tämä on niin kuvottavan pikkusieluista ja pinnallista elämää että tekisi mieli vaan pakata laukkuun välttämättömät tavarat ja häipyä. En vain kestä enää kuunnella mieheni ja naapureiden ensimmäisen maailman ongelmia.
Vierailija kirjoitti:
Olen 50-vuotias toimitusjohtaja nainen. Esitän töissä kuuntelevaa ja välittävää, olen jämäkkä ja tasapuolinen esimies, työtyytyväisyytemme on erittäin korkealla tasolla ja yrityksellä menee hyvin. Oikeasti inhoan joitain alaisia todella paljon, tekisi mieli huutaa niille päin naamaa. Syön salaa töissä välillä rauhoittavia, koska muuten en kestäisi kaikkea sitä kuraa, joka tulee alaisilta ja asiakkailta.
Jos työtyytyväisyytenne on korkealla tasolla, miksi tulee alaisilta rapaa niskaan?
Vierailija kirjoitti:
Minulla on totaalinen pakkomielle yhdestä ihmisestä. En ehkä ikinä ole onnellinen ilman häntä.
Kas kun tämä sattui just nyt eteen.
Täällä toinen ihan samanlainen (n), en vaan voi lakata kaipaamasta tuota henkilöä.
Vedän käteen joka aamu ja välillä useitakin kertoja päivässä.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on pissahätä.
Minulla on pissafetissi.
Että olen totaalisen yksinäinen. Hävettää.
Olen työssä joka ei kiinnosta minua pätkääkään.
Sain juuri kehuja ja kiitosta miten hyvin hoidan työni.
Olen lukenut toisten kirjeitä, vielä 80- luvulla kirjeitä kirjoitettiin. Tutkin myös ihmisten kaappeja, jos olen yksin jäänyt jonkun asuntoon.
Söin psyykelääkkettä raskauteni aikana, pitkään.
Lapsella oli kasvain syntyessään.
Jäi eloon. En kerro tätä asiaa lapselle ikinä.
Vanhempani olivat karmean inhottavia ihmisiä. Erosivat kun olin teini. Isä kuoli maksakirroosiin ja äidillekin kävi huonosti loppuviimeksi kun sokeutui ja oli muuta häikkää terveydessä.
En tuntenut enkä tunne mitään sympatiaa noita ihmisiä kohtaan, koska he kohtelivat minua niin kaltoin silloin kun olin heistä riippuvainen ja senkin jälkeen koska sitä mäkätystä riitti, ei mitään tukea koskaan todellakaan.
En ole valittanut ympäristölle siitä, että minua kohdeltiin niin kaltoin, joten en ole kertonut myöskään todellisista tunteistani. Jos ihmiset luulevat, että meillä oli hyvä perhe ja että suren vanhempiani, niin luulkoon. Eihän se asiaa miksikään muuta. En ole aikonut selvittää todellista asianlaitaa kelleen ja toivon jopa, ettei kukaan siitä saisi tietää jotain toista kauttakaan.
Se oli niin rumaa elämää. Nyt kun heistä on aika jättänyt ja olen päässyt siitäkin taakasta että täytyi edes joskus olla tekemisissä, niin tunnen vihdoinkin olevani vapaa.