Asia, mitä et haluaisi kenenkään saavan selville sinusta

Vierailija kirjoitti:

Että rakastuin netissä mieheen jota en koskaan tavannut.

Oliko kenraali, joka halusi muuttaa Suomeen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Että rakastuin netissä mieheen jota en koskaan tavannut.

Oliko kenraali, joka halusi muuttaa Suomeen?

Nigerialainen prinssi, joka tarvitsi apua miljooniensa siirtoon eurooppalaiselle pankkitilille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jään todella helposti koukkuun alkoholiin. Varsinkin olueeseen. Sen takia en juurikaan juo alkoholipitoisia juomia. En vaan uskalla. Muille väitän etten pidä alkoholista tai ettei vaan tee mieli.

Oluthan ei edes ole alkoholia. Sivistysmaissa se lasketaan elintarvikkeeksi.

Hävettäisikö sinua, joka käytit sivistysmaat-sanaa ja luultavasti siis koet olevasi kansainvälinen ja sivistynyt itsekin, jos kukaan saisi tietää, että kirjoitit juuri av:lle?

Oon ollut naimisissa 10 vuotta, ja niistä vuosista 9 ollut rakastunut ihan eri ihmiseen.

Vierailija kirjoitti:

Sitä miten jaoin itseäni kamalille ukoille ollessani päihteiden väärinkäyttäjä.

Olivatko ne ukot kamalia vai sinä? Mieti hetki ennen vastaamista.

Vierailija kirjoitti:

Että luen ketjuja täällä ja joskus jopa kommentointkin. Hävettäisi niin perkeleesti mikäli joku saisi tietää.

Sama, enkä pysty olemaan kommentoimatta. Kirjoitan tänne huvikseni törkyä päivät pitkät.

Exäni meni uusiin naimisiin muutama vuosi sitten. Suunnittelin melkein vuoden, että teen itsemurhan heidän 1-vuotis hääpäivänään, jotta hän ei voi enää ikinä nauttia päivästä muistamatta kuolemaani ja kuinka pahasti on satuttanut minua.

Onneksi tulin järkiini.

Istun yöt ikkunassa katsomassa kun pihalla käydään "kauppaa". Olen myös hälytysajoneuvoaddikti. Heti kun kuuluu sireenit, menen ikkunaan katsomaan, meneekö poliisi, ambulanssi vai paloauto.

Up

Elän kulissiavioliitossa. Tämä siitä syystä, että mieheni vanhemmat eivät kestäisi sitä häpeää, jos eroaisimme. Ihan sama. Mieheni on erittäin ilkeä sanallisesti ja vuosien saatossa hän on alkanut muistuttamaan yhä enemmän omaa isäänsä. Omat vanhempani ovat kuolleet enkä pidä mitään yhteyttä omiin sisaruksiini. Elän täysin yksin ja nyt olen viime aikoina ymmärtänyt, että tämä ei tästä tule muuttumaan. Kaiken lisäksi asumme ruotsinkielisellä paikkakunnalla (oma äidinkielenä on suomi) eikä minulla ole ystäviä. Osittain myös siitä syystä, että mieheni mielestä kaikki ystäväni ovat olleet jotenkin vääränlaisia; liian puheluita, uteliaita tms. Tämä on nyt tällainen ihmiskoe, jossa voittaja taitaa olla mieheni suku. Ei tätä kukaan usko, koska kaikki on päälle päin hienosti.

Olen ollut koukussa pornoon yli puolet elämästäni. Ainoa joka tietää asiasta on samasta riippuvuudesta kärsivä avomieheni. Olen lintsannut niin koulusta kuin töistäkin jäädäkseni kotiin harrastukseni pariin, perunut tapaamisia kavereiden kanssa kuin katsonut pornoa välillä kylässä ollessanikin. Joinain päivinä mikään määrä ei vain riitä ja saatan olla vihainen pelkästään sen vuoksi, tiuskin läheisilleni enkä pysty keskittymään mihinkään.

Kuolisin oikeasti häpeästä jos joku saisi tietää. Olen tuttujen seurassa se nainen, joka punastuu rivoista vitseistä ja joka ei puhu mistään seksiin liittyvästä kenenkään kanssa. Kaikista eniten häpeän sitä miten iso vaikutus riippuvuudellani minuun on.

Vierailija kirjoitti:

Elän kulissiavioliitossa. Tämä siitä syystä, että mieheni vanhemmat eivät kestäisi sitä häpeää, jos eroaisimme. Ihan sama. Mieheni on erittäin ilkeä sanallisesti ja vuosien saatossa hän on alkanut muistuttamaan yhä enemmän omaa isäänsä. Omat vanhempani ovat kuolleet enkä pidä mitään yhteyttä omiin sisaruksiini. Elän täysin yksin ja nyt olen viime aikoina ymmärtänyt, että tämä ei tästä tule muuttumaan. Kaiken lisäksi asumme ruotsinkielisellä paikkakunnalla (oma äidinkielenä on suomi) eikä minulla ole ystäviä. Osittain myös siitä syystä, että mieheni mielestä kaikki ystäväni ovat olleet jotenkin vääränlaisia; liian puheluita, uteliaita tms. Tämä on nyt tällainen ihmiskoe, jossa voittaja taitaa olla mieheni suku. Ei tätä kukaan usko, koska kaikki on päälle päin hienosti.

Toivon sinulle voimia lähteä kulissiliitostasi. Miksi välität siitä, miten miehesi vanhemmat eroon suhtautuisivat. Sinun elämästäsi on kysymys.

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut koukussa pornoon yli puolet elämästäni. Ainoa joka tietää asiasta on samasta riippuvuudesta kärsivä avomieheni. Olen lintsannut niin koulusta kuin töistäkin jäädäkseni kotiin harrastukseni pariin, perunut tapaamisia kavereiden kanssa kuin katsonut pornoa välillä kylässä ollessanikin. Joinain päivinä mikään määrä ei vain riitä ja saatan olla vihainen pelkästään sen vuoksi, tiuskin läheisilleni enkä pysty keskittymään mihinkään.

Kuolisin oikeasti häpeästä jos joku saisi tietää. Olen tuttujen seurassa se nainen, joka punastuu rivoista vitseistä ja joka ei puhu mistään seksiin liittyvästä kenenkään kanssa. Kaikista eniten häpeän sitä miten iso vaikutus riippuvuudellani minuun on.

Teidän kannattaisi molempien hakeutua terapiaan. Varmaan joku terapeutti osaa tällaista riippuvuutta käsitellä.

Kokeilkaa yhdessä miehen kanssa aluksi vaikka vuorokauden pornotaukoja. Pornoton päivä, silloin teette jotain muuta.

Halveksin kavereita ja pidän heitä tyhminä, välillä häpeän heitä kun liikumme yhdessä. Mutta esitän hyvää kaveria. Ei Jaksa tutustua uusiin mutta silloin kun haluan Välillä valikoin kavereita ulkonäön perusteella ja tietoisesti hakeuduin seuraan yms tapahtumiin jossa voi tutustua ja lopulta kaverustua ja ehkä pahin että aina koitan hyötyä jotenkin. Harvoin tunnen empatiaa.

Kertokaapas näin pimenevien iltojen ratoksi lisää salaisuuksianne!

Hyökkäsin vauvan kimppuun kerran bussissa. Vauva löi minua ja hävisin. Kaikki nauroi. 

Yhtä asiaa.

Että kirjoittelen tänne ja jään välillä koukkuun tähän palstaan.

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei tule saamaan tietoonsa ikinä, että haluaisin vieläkin takaisin nuoruuden rakkauteni. Olen kaivannut häntä jo vähän reilut 32v. Olen sydämeltäni ns "yksiavioinen" ja koska nuorena elämä vei meidät erilleen dramaattisten käänteiden päätteeksi, en ole ketään muuta oikeasti rakastanut sen jälkeen.

Suhteessa olen kyllä ollut mutta sydämeni ja sieluni kuuluu aina hänelle (vaikka ihan palasina ovatkin jo).

Uskomatonta. Olen lukenut yllä olevan tekstin kerta toisensa jälkeen, sillä se voisi olla minun kirjoittamani. Tuosta ei puutu kuin tarkat päivämäärät. Ainoa vaan, etten olisi osannut kiteyttää asiaa noin lyhyesti.

Kun minulle ('yksiavioisena') nuorena tapahtui tuo elämäni rakkaudesta erilleen joutuminen dramaattisten ja minulle hyvin traumaattisten käänteiden päätteeksi, surin pitkään ja luulin, etten koskaan nousisi jaloilleni. 

Tuon jälkeenkin minuun on iskenyt noin 10 vuoden välein sellainen ihme suruaalto, jolloin ikävöin häntä ja käyn menetyksen läpi uudelleen. Tällainen 'kolmas suruaalto'  iski ilman mitään ennakkovaroitusta keskellä aurinkoista päivää viime vuonna, eikä ole vieläkään jättänyt minua rauhaan. En ollut ajatellut tuota miestä pitkiin, pitkiin aikoihin.

Ei tulisi mieleenikään kertoa tästä kenellekään, kukaan minut tunteva ("Sä olet aina niin rauhallinen ja vahva, eikä mikään kaada sua!") ei varmasti edes uskoisi, vaikka yrittäisin kuinka korusanoin puhua tuosta briljantista, harvinaislaatuisesta ja ihmeellisestä miehestä ja kertoa, että ikävöin häntä joskus niin että sattuu ihan fyysisesti.

Aion pitää tämän asian vain omassa tiedossani hamaan loppuun saakka.

Tämä ketju on ollut osittain hupaisaakin luettavaa, mutta myös pistävä muistutus siitä, että kukaan meistä ei todella tiedä mitä toisen ihmisen sielussa ja sydämessä liikkuu.

N

Se, että kärsin mieskohtaisesta seksuaalihäiriöstä eli siis olen mies, joka fantasioi parisuhteesta, seksistä ja rakkaudesta miehen toisen miehen kanssa.