Rassaako perhearki? Vanhemmat kertovat, mistä voi lipsua

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Enpä nyt tiedä. Miksi ihmisille ei saisi sanoa, että "hei, kaikilla se elämä on kompromissien tekoa, kannattaa välillä pysähtyä olemaan iloinen siitä, mitä on eikä aina elää sitku-elämää!"

Minusta se on niitä onnellisen elämän tärkeimpiä avaimia. Ja vaikka sen periaatteen tasolla tietää, siitä kannattaa aina välillä muistuttaa.

Ja ainakin minua helpotti siihen aikaan, kun lapset olivat pieniä ja stressi suurimmillaan, että joku kertoi arjestaan rehellisesti. Että kyllä, monellakin on koti kaaoksessa ja tiskit tosiaan puhtaana pesukoneessa parikin päivää...

Miten teistä sitten pitäisi lapsiperheiden arjesta kertoa, jos realistinen kuvauskin on paha? Oikeasti?

kysyy toimittaja, vaikkakaan ei Meidän perheen tai edes aikakauslehden toimittaja vähän ihmeissään

No kun toi ei ole mitään realismia!Ihmiset käy töissä ja silti pitää ola oikeasti aikaa tehdä ne hommat,itse en töissä ole ja vaikka neljä lasta niin kerkiän tasan kodin hoitamaan,koska olen äitiyslomalla.

Kontaavan lapsen kanssa ei voi jättää lattioita törkyyn,astioita tarvitaan seuraavalla aterialla,pyykkiä täytyy pestä..ei ole niin yksinkertaista.

Ja kyse on musta siitä että ollaan niin pirun alentuvia sen "kauheen sotkun" kanssa tai sitten vedetään ihan lekkeriksi koska ollaan niin pirun laiskoja!

Perheillä on nykyään todella paljon huolia vuorotyön,rahan,jaksamisen,ajan ja kaiken tän paskan keskellä mitä valtion taholta survotaan!!!

Viimeikseksi tässä kaipaa perheitä jotka saavat tukia 3300 euroa kuussa tai jotain boheemia mammaa kertomaan kuinka hän kestää kauheaa sotkua kun on hienot kiiltävät puulankku lattiat kuvassa ja joku sievä peltilelu lattialla!!!!PASKAA!!!!!

Tuleeko sinulle sitten yllätyksenä, että perheitä on moneksi? Että on perheitä, joissa ei puhtaita tiskejä riennetä heti ottamaan koneesta ulos? Ja sitten heitä, joille semmoinen ON ihanteista tinkimistä.

Sinusta peltilelu lattialla ei ole epäsiivoa (ei muuten minustakaan), mutta kas kun on niitäkin, joille se on epäsiivoa ja kompromissi sen suhteen, miltä kotona pitäisi näyttää.

Ja toisaalta on perheitä, siis aivan sivistyneitä ja varakkaitakin, joissa tosiaan lattia on törkyinen, koska äiti mieluummin panostaa äitiyslomallaan siihen, että tekee väitöskirjaansa sillä välin kun vauva nukkuu päiväunia.

Olen samaa mieltä, että lapsiperheiden arki käy aina vaan niukemmaksi. Siitäkin voi tehdä juttuja, mutta tiedätkös, heti on taas joku av-mamma kiukkuisesti julistamassa, että "ei ne mitään köyhiä siinä jutussa olleet, kun niillä oli lasten sängyssä Marimekon lakanat. Ja minä tulen toimeen pienemmillä tuilla, valittamatta!"

Summa summarum: niin tai näin, mikään ei kelpaa.

Olet todella aggressiivisesti siellä melttoamassa että toisaalta ei saa

No sinäkin otat niitä ihan ääritapauksia.Näin juuri.Kun meitä on suuri osa täällä niitä ihan tavallisia perheitä joita ei kopsketa väitöskirjat eikä tuilla eläminen!!!

Ihan tavallisia perheitä joissa käydään töissä ja äiti pitää äitiys ja vanhempainvapaansa ja jää hoitovapaalle jos on varaa.Ihan tavallista arkea jossa ei tarvitse tehdä mitään ihmeellisiä kompromissejä--koska asiat ja arki täytyy vain tehdä.Perheitä joissa ei mietitä niin saatanan syvällisesti kuinka tässäkin nyt päästään helpommalla tai tehdään kompromissi vaan asiat tehdään.

Nää asiat on ihan itsestään selvyyksiä,ja kun perhelehti rupeaa olemaan aivan täynnä näitä juttuja kuukaudesta toiseen rupeaa vähän ärsyttämään.

Ennen oli leivontaohjeita,kasvatusvinkkejä,erityisen koskettavia tarinoita elämästä ja erikoisia perheitä..Ei mitään älyttömiä tukiperheitä tai joku julkkis huutelemassa itsestäänselvyyksiä.

Joo ja ei ole puhtaat astiat koneessa paria päivää eikä loju mikään kun arki ei rullaa niin.

No kun en ota! Puhun täysin tavallisista perheistä. On siellä vielä haitarissa tilaa ihan oikeastikin lapsiaan ja kotiaan laiminlyöville ihmisille. Ja ihan vaan elämäntapa-sotkuilijoille.

Sinä olet aika tyypillinen av-mamma kun yleistät niin vimmalla oman elämäsi koskemaan kaikkia muita. Uutinen sinulle: et ole keskiverto, jo lapsilukusikin puolesta olet itse ääripää.

Se, että itse et unelmoi mistään - siististä kodista, etenemisestä uralla tms. ei tarkoita, etteivätkö useat unelmoisi ja kokisi, että lasten takia joutuu tekemään kompromissejä.

Joo, ne ovat useimmille ihan "itse aiheutettuja" ja mieluisia, mutta silti ne ovat kompromisseja.

Ja niiden keskellä on hyvä muistaa myös ne hyvät, jo saavutetut asiat.

Jos sinua eivät sellaiset jutut kiinnosta, aina ne voi jättää lukematta. Minusta ne ovat ok.

Meillä on ollut jopa viikon puhtaat tiskin koneessa. Sieltä niitä saa käyttöön astioita siinä missä astiakaapistakin. Olin joo silloin mahataudissa, enkä jaksanut kotihommia. Mutta tiedättekös, niin siitäkin selvittiin kunnialla.

Kaksi päivää on melkeinpä normia meillä. Lapset syö koulussa, me aikuiset töissä, illalla jotain leipää. Samasta lasista voi juoda monta kertaa.

Justiin tosta Meidän Perhe lehden kannattaisi luopua irtonumeroiden myynnin toivossa!Shokeeraavat otsikot kannessa "köyhyydestä" ja "perhearjen rankkuudesta" ja "helpoin silitys ikinä"---ei oo mitään ihmeellistä,turha koittaa tavoitella sellaista.Ei toimi,rupeaa vain vituttamaan suunnattomasti.

Ja unelmoin,meillä remontti kesken,talo myynnissä,uusi rakenteilla (haaveissa) ja kesästä ja rahasta ja ihan jo uusista kevät vatteista.Huonekaluista ja siististä pihasta,kevätkukista.

Ja ollaan ihan perinteinen lapsiperhe joilla ala ja ylämäkiä.Mutta vaikka meistä kuinka tekisi jutun lehteen otsikolla "köyhä suurperhe asuu remontin keskellä" niin luulisin sen aiheuttavan lukijoissa vain huvittunutta tirskahtelua,juuri siksi että vaikka meihin pätkäistäisiin minkälainen otsikko tahansa,ollaan ihan peruskamaa..ainakin täälläpäin suomea.

JOs siinä jutussa täällä meidän siistissä ja puhtaassa kodissa valittelisin elämän rankkuudesta ja silmät kirkkaana kertoisin ihmisille kuinka joskus joutuu tekemään kompromisseja nin luulisin että taas moni perheen äiti huokasisi että joo-o,näin se on.

Vierailija kirjoitti:

Meillä on ollut jopa viikon puhtaat tiskin koneessa. Sieltä niitä saa käyttöön astioita siinä missä astiakaapistakin. Olin joo silloin mahataudissa, enkä jaksanut kotihommia. Mutta tiedättekös, niin siitäkin selvittiin kunnialla.

Kaksi päivää on melkeinpä normia meillä. Lapset syö koulussa, me aikuiset töissä, illalla jotain leipää. Samasta lasista voi juoda monta kertaa.

Joo mutta ei mua kiinnnostaisi sun vatsataudistasi lukea lehdestä.Sulla lapsia ja mies joten jos ette olleet kaikki viikkoa paskataudissa niin eiköhän joku olisi sen hoitanut?

Kannattaa aina liioitella ja puhua paskaa niin se nuivettaa asian ytimen hienosti!

Joo on asioita tekemättä ja huonosti tehty joka perheessä..ainoa hyvä asia siinä on kun lukee sitä lehdestä,että joku saa kiksit että tolla menee vielä huonommin kuin meillä...muuta sisältöä tuollaisella aukomisella ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä on ollut jopa viikon puhtaat tiskin koneessa. Sieltä niitä saa käyttöön astioita siinä missä astiakaapistakin. Olin joo silloin mahataudissa, enkä jaksanut kotihommia. Mutta tiedättekös, niin siitäkin selvittiin kunnialla.

Kaksi päivää on melkeinpä normia meillä. Lapset syö koulussa, me aikuiset töissä, illalla jotain leipää. Samasta lasista voi juoda monta kertaa.

Joo mutta ei mua kiinnnostaisi sun vatsataudistasi lukea lehdestä.Sulla lapsia ja mies joten jos ette olleet kaikki viikkoa paskataudissa niin eiköhän joku olisi sen hoitanut?

Kannattaa aina liioitella ja puhua paskaa niin se nuivettaa asian ytimen hienosti!

Joo on asioita tekemättä ja huonosti tehty joka perheessä..ainoa hyvä asia siinä on kun lukee sitä lehdestä,että joku saa kiksit että tolla menee vielä huonommin kuin meillä...muuta sisältöä tuollaisella aukomisella ei ole.

Miksi pitäisi valehdella? Tekeekö se sun arjesta erityisen mukavaa lukea, että kaikilla on tahraton koti ja elämä yhtä luksusta? Eiks pikemminkin päinvastoin?

Mua taas ei pätkääkään kiinnosta lukea sun elämäsi arkisista mutta ah niin näppäristä pikku puuhailuista. Musta se sisältö on tavallisen arjen rehellinen ja elämänmakuinen kuvaus. Että kaikesta selvitään ja elämässä voi keskittyä muuhunkin kuin puunaamiseen. 

En kyllä kehtaisi valittaa perhearjen rankkuudesta. Oma äiti hoiti puolet navettatöistä, kävi kolmivuorotöissä, kuskasi lapset harrastuksiin, valvoi läksyjenteot ja kokeisiinluvut, silti koti oli aina siisti ja puhdas. En tiedä, nukkuiko äiti koskaan. Nyt on aina rientämässä avuksi, koska hänen mielestään lapsiperheessä on aina tarvetta apukäsille (joita ilman hän itse oli joutunut pärjäämään).

Ehkä olen poikkeustapaus noiden kaikkien keskivertomammojen joukossa, mutta meillä on oikeasti helvetin rankaa. Kuten joku tuolla ylempänä kirjoitti, ettei muita kiinnosta kuulla miksi muilla on rankaa, niin jätän ne yksityiskohdat. Sanon vaan, että toisten elämät ovat rankkoja, vaikka jonkun 5 lapsen äidin elämä ei sitä olekaan. Sitä voi tulla oikeasti iloiseksi siitä, kun sairaalasta kotona käydessään huomaa, että tiskikoneessa on puhtaita astiota, vaikka ne olisivat olleet siellä jo 5 päivää ja joku pitää minua laiskana siksi.

ihmiset jotka eivät ole joutuneet elämään pidempiä aikoja vaikeiden juttujen ympäröimänä, eivät selvästikkään ymmärrä miten se elämä muuttuu vähitellen rankemmaksi, koska asiat alkavat kumuloitua ja samalla omat voimat heikkenevät.

Sen lisäksi elämä ei todellakaan ole valintoja. Onnekkat kuvittelevat valinneensa oikein aina, muut tietävät ettei yleensä anneta mahdollisuutta edes valita. Ei hyvän tai huonon välillä. Sinulle vaan nyt annettiin jotain ja elä sen kanssa.

Lisään vielä että tyypillisen sterotyyppisen ajattelun mukaan olen tupakkaapolttava, känninen yh sossuelätti. Totuus on, että en ole koskaan ollut kännissä tai polttanut, eikä sossu ole laittanut tililleni koskaan penniäkään.

Lopettakaa tuo meidän syyllistäminen joiden elämä on oikeasti rankkaa ja olkaa kiitollisia siitä jos omanne ei ole sitä.

Anteeksi, kirjoitin väsyneenä rankaa vaikka siis piti olla rankkaa.

Vierailija kirjoitti:

Voi, voi, itsensä ylennys ensin ja poikkeuksia kuitenkin. :D Ei ruutua, ja kuitenkin ruutua.. Ja ei meidän lapset kinua, kun ne vaan pyytää.. Siivotaan joka päivä ja silti on sekaistas, no ei siivota kyllä kunnolla.. Huono koti, jossa lapsen pitää sairastamisella ansaita se, että joskus saisi vanhempien vieressä nukkua.

Ei meillä vain...

Vierailija kirjoitti:

Ei tulis kyllä mieleenkään antaa lasten syödä kännykkää räpläten, miten ne silloin muka siihen_syömiseen_ keskittyy? Samoin ruutuaika, ei meillä kakarat päätä milloinntelkkaria katsotaan vaan me aikuiset. Toki joskus laitan katsomaan, että ovat hiljempaa vaikka vauvan päikkäreiden ajan. Meillä siivoillaan pikkujuttuja päivittäin, tiskikone yms, roskia lakaistaan joka päivä ja leluja keräillään, vaikkakin mökki on silti kuin kaatopaikka pian. Kunnolla siivotaan 1-2 viikon välein. Karkkialapset syö silloin kun aikuiset sitä antavat, joskus useammin, joskus harvemmin. Koskaan ei ole lapset sitä kaupassa kinunneet, osaavat pyytää ja uskovat, jos sanotaan että ei osteta tänään. Eikä ne tule viereen nukkumaan, kun ei päästetä muulloin kuin joskus kipeänä.

Mikä sinun ongelma tuon kirjoituksen kanssa oli? Koti on huono, jos lapset nukkuu omassa sängyssään?:DD Kuulosti lähinnä siltä että ko. vastauksen lapsilla on rajoja ja rutiineja. Ei niitä telkun katsomisia tarvitse kokonaan kieltää. Alkuperäisessä linkissä lapsi sai katsoa telkkaria, koska lapsi halusi. Tuossa vastauksessa painotettiin sitä, että vanhemmat sen päättävät milloin katsotaan. Sinulla ei varmaan ole omia lapsia TAI sitten he saavat elää kuin pellossa.

Vierailija kirjoitti:

Voi, voi, itsensä ylennys ensin ja poikkeuksia kuitenkin. :D Ei ruutua, ja kuitenkin ruutua.. Ja ei meidän lapset kinua, kun ne vaan pyytää.. Siivotaan joka päivä ja silti on sekaistas, no ei siivota kyllä kunnolla.. Huono koti, jossa lapsen pitää sairastamisella ansaita se, että joskus saisi vanhempien vieressä nukkua.

Ei meillä vain...

Vierailija kirjoitti:

Ei tulis kyllä mieleenkään antaa lasten syödä kännykkää räpläten, miten ne silloin muka siihen_syömiseen_ keskittyy? Samoin ruutuaika, ei meillä kakarat päätä milloinntelkkaria katsotaan vaan me aikuiset. Toki joskus laitan katsomaan, että ovat hiljempaa vaikka vauvan päikkäreiden ajan. Meillä siivoillaan pikkujuttuja päivittäin, tiskikone yms, roskia lakaistaan joka päivä ja leluja keräillään, vaikkakin mökki on silti kuin kaatopaikka pian. Kunnolla siivotaan 1-2 viikon välein. Karkkialapset syö silloin kun aikuiset sitä antavat, joskus useammin, joskus harvemmin. Koskaan ei ole lapset sitä kaupassa kinunneet, osaavat pyytää ja uskovat, jos sanotaan että ei osteta tänään. Eikä ne tule viereen nukkumaan, kun ei päästetä muulloin kuin joskus kipeänä.

Luetunymmärtämisen kanssa ongelmia?

Vierailija kirjoitti:

Ehkä olen poikkeustapaus noiden kaikkien keskivertomammojen joukossa, mutta meillä on oikeasti helvetin rankaa. Kuten joku tuolla ylempänä kirjoitti, ettei muita kiinnosta kuulla miksi muilla on rankaa, niin jätän ne yksityiskohdat. Sanon vaan, että toisten elämät ovat rankkoja, vaikka jonkun 5 lapsen äidin elämä ei sitä olekaan. Sitä voi tulla oikeasti iloiseksi siitä, kun sairaalasta kotona käydessään huomaa, että tiskikoneessa on puhtaita astiota, vaikka ne olisivat olleet siellä jo 5 päivää ja joku pitää minua laiskana siksi.

ihmiset jotka eivät ole joutuneet elämään pidempiä aikoja vaikeiden juttujen ympäröimänä, eivät selvästikkään ymmärrä miten se elämä muuttuu vähitellen rankemmaksi, koska asiat alkavat kumuloitua ja samalla omat voimat heikkenevät.

Sen lisäksi elämä ei todellakaan ole valintoja. Onnekkat kuvittelevat valinneensa oikein aina, muut tietävät ettei yleensä anneta mahdollisuutta edes valita. Ei hyvän tai huonon välillä. Sinulle vaan nyt annettiin jotain ja elä sen kanssa.

Lisään vielä että tyypillisen sterotyyppisen ajattelun mukaan olen tupakkaapolttava, känninen yh sossuelätti. Totuus on, että en ole koskaan ollut kännissä tai polttanut, eikä sossu ole laittanut tililleni koskaan penniäkään.

Lopettakaa tuo meidän syyllistäminen joiden elämä on oikeasti rankkaa ja olkaa kiitollisia siitä jos omanne ei ole sitä.

Teidän kohdalla on toki erityistilanne jos joku (ilmeisesti lapsista) on sairaalassa mutta käyttekö siellä yhtä aikaa miehen kanssa jolloin hän ei voi tehdä kotitöitä jos sinä olet sairaalassa? Kotona olevat lapset on niin pieniä etteivät voi tehdä kotitöitä? Siivoajaan tms ei ole varaa edes kerran kuukaudessa tai pari kertaa vuodessa? Isovanhemmat/tädit/sedät/serkut/sisarukset/kummit/ystävät eivät voi auttaa kertaakaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä olen poikkeustapaus noiden kaikkien keskivertomammojen joukossa, mutta meillä on oikeasti helvetin rankaa. Kuten joku tuolla ylempänä kirjoitti, ettei muita kiinnosta kuulla miksi muilla on rankaa, niin jätän ne yksityiskohdat. Sanon vaan, että toisten elämät ovat rankkoja, vaikka jonkun 5 lapsen äidin elämä ei sitä olekaan. Sitä voi tulla oikeasti iloiseksi siitä, kun sairaalasta kotona käydessään huomaa, että tiskikoneessa on puhtaita astiota, vaikka ne olisivat olleet siellä jo 5 päivää ja joku pitää minua laiskana siksi.

ihmiset jotka eivät ole joutuneet elämään pidempiä aikoja vaikeiden juttujen ympäröimänä, eivät selvästikkään ymmärrä miten se elämä muuttuu vähitellen rankemmaksi, koska asiat alkavat kumuloitua ja samalla omat voimat heikkenevät.

Sen lisäksi elämä ei todellakaan ole valintoja. Onnekkat kuvittelevat valinneensa oikein aina, muut tietävät ettei yleensä anneta mahdollisuutta edes valita. Ei hyvän tai huonon välillä. Sinulle vaan nyt annettiin jotain ja elä sen kanssa.

Lisään vielä että tyypillisen sterotyyppisen ajattelun mukaan olen tupakkaapolttava, känninen yh sossuelätti. Totuus on, että en ole koskaan ollut kännissä tai polttanut, eikä sossu ole laittanut tililleni koskaan penniäkään.

Lopettakaa tuo meidän syyllistäminen joiden elämä on oikeasti rankkaa ja olkaa kiitollisia siitä jos omanne ei ole sitä.

Teidän kohdalla on toki erityistilanne jos joku (ilmeisesti lapsista) on sairaalassa mutta käyttekö siellä yhtä aikaa miehen kanssa jolloin hän ei voi tehdä kotitöitä jos sinä olet sairaalassa? Kotona olevat lapset on niin pieniä etteivät voi tehdä kotitöitä? Siivoajaan tms ei ole varaa edes kerran kuukaudessa tai pari kertaa vuodessa? Isovanhemmat/tädit/sedät/serkut/sisarukset/kummit/ystävät eivät voi auttaa kertaakaan?

Hieno esimerkki näistä neuvoista, joita ihmiset joilla on suuret turvaverkot, asuvat kaupungeissa, rajattomat rahavarat käytettävissä, kaksi autoa ja joilla on mies kotona, jolla on aikaa siellä yhdessä iltapäivisin siivota superkiltin teinin kanssa, joka toimii vähän kuin vara äitinä ja jonka koulukin pyyhkii hyvin ja kavereita löytyy. Ehkäpä siksi juuri niillä joilla on nuo jutut, niin heillä ei juuri siksi olekaan rankkaa? Varmaan tuollaisessa tilanteessa elämä onkin helppoa ja siihen kannattaakin pyrkiä.

Jos se siivoaja ratkaisisi ongelmat, niin pyytäisin hänet meille asumaan, niinkuin moni muukin. Voit olla varma.

Vierailija kirjoitti:

Voi, voi, itsensä ylennys ensin ja poikkeuksia kuitenkin. :D Ei ruutua, ja kuitenkin ruutua.. Ja ei meidän lapset kinua, kun ne vaan pyytää.. Siivotaan joka päivä ja silti on sekaistas, no ei siivota kyllä kunnolla.. Huono koti, jossa lapsen pitää sairastamisella ansaita se, että joskus saisi vanhempien vieressä nukkua.

Ei meillä vain...

Vierailija kirjoitti:

Ei tulis kyllä mieleenkään antaa lasten syödä kännykkää räpläten, miten ne silloin muka siihen_syömiseen_ keskittyy? Samoin ruutuaika, ei meillä kakarat päätä milloinntelkkaria katsotaan vaan me aikuiset. Toki joskus laitan katsomaan, että ovat hiljempaa vaikka vauvan päikkäreiden ajan. Meillä siivoillaan pikkujuttuja päivittäin, tiskikone yms, roskia lakaistaan joka päivä ja leluja keräillään, vaikkakin mökki on silti kuin kaatopaikka pian. Kunnolla siivotaan 1-2 viikon välein. Karkkialapset syö silloin kun aikuiset sitä antavat, joskus useammin, joskus harvemmin. Koskaan ei ole lapset sitä kaupassa kinunneet, osaavat pyytää ja uskovat, jos sanotaan että ei osteta tänään. Eikä ne tule viereen nukkumaan, kun ei päästetä muulloin kuin joskus kipeänä.

Kuule vaikka sinä olisi siivoamassa ja kunnolla, on lapsilla tapana saada sotkua aikaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä olen poikkeustapaus noiden kaikkien keskivertomammojen joukossa, mutta meillä on oikeasti helvetin rankaa. Kuten joku tuolla ylempänä kirjoitti, ettei muita kiinnosta kuulla miksi muilla on rankaa, niin jätän ne yksityiskohdat. Sanon vaan, että toisten elämät ovat rankkoja, vaikka jonkun 5 lapsen äidin elämä ei sitä olekaan. Sitä voi tulla oikeasti iloiseksi siitä, kun sairaalasta kotona käydessään huomaa, että tiskikoneessa on puhtaita astiota, vaikka ne olisivat olleet siellä jo 5 päivää ja joku pitää minua laiskana siksi.

ihmiset jotka eivät ole joutuneet elämään pidempiä aikoja vaikeiden juttujen ympäröimänä, eivät selvästikkään ymmärrä miten se elämä muuttuu vähitellen rankemmaksi, koska asiat alkavat kumuloitua ja samalla omat voimat heikkenevät.

Sen lisäksi elämä ei todellakaan ole valintoja. Onnekkat kuvittelevat valinneensa oikein aina, muut tietävät ettei yleensä anneta mahdollisuutta edes valita. Ei hyvän tai huonon välillä. Sinulle vaan nyt annettiin jotain ja elä sen kanssa.

Lisään vielä että tyypillisen sterotyyppisen ajattelun mukaan olen tupakkaapolttava, känninen yh sossuelätti. Totuus on, että en ole koskaan ollut kännissä tai polttanut, eikä sossu ole laittanut tililleni koskaan penniäkään.

Lopettakaa tuo meidän syyllistäminen joiden elämä on oikeasti rankkaa ja olkaa kiitollisia siitä jos omanne ei ole sitä.

Teidän kohdalla on toki erityistilanne jos joku (ilmeisesti lapsista) on sairaalassa mutta käyttekö siellä yhtä aikaa miehen kanssa jolloin hän ei voi tehdä kotitöitä jos sinä olet sairaalassa? Kotona olevat lapset on niin pieniä etteivät voi tehdä kotitöitä? Siivoajaan tms ei ole varaa edes kerran kuukaudessa tai pari kertaa vuodessa? Isovanhemmat/tädit/sedät/serkut/sisarukset/kummit/ystävät eivät voi auttaa kertaakaan?

Hieno esimerkki näistä neuvoista, joita ihmiset joilla on suuret turvaverkot, asuvat kaupungeissa, rajattomat rahavarat käytettävissä, kaksi autoa ja joilla on mies kotona, jolla on aikaa siellä yhdessä iltapäivisin siivota superkiltin teinin kanssa, joka toimii vähän kuin vara äitinä ja jonka koulukin pyyhkii hyvin ja kavereita löytyy. Ehkäpä siksi juuri niillä joilla on nuo jutut, niin heillä ei juuri siksi olekaan rankkaa? Varmaan tuollaisessa tilanteessa elämä onkin helppoa ja siihen kannattaakin pyrkiä.

Jos se siivoaja ratkaisisi ongelmat, niin pyytäisin hänet meille asumaan, niinkuin moni muukin. Voit olla varma.

Ja siivoajan käyttäminen kerran kuussa lapsiperheessä ei todellakaan takaa sitä siisteyttä :D

miten niin karkkipäivä on ajatuksena kiva? Eihän se vaadi kuin toteuttamisen, että toimisi.

Hei! Miksi ainut mihin jutun kommentoinissa tunnutaan keskittyvän on siivous tai tiskikerrat? Kukaan ei huomaa mitä onnellisuusprofessori peräänkuuluttaa: kiireetöntä yhteistä aikaa perheelle: rauhallinen tuokailu, yhteinen leffahetki? Ainakin kun omia lapsia on seurannut noista tuntuvat pitävän: kun on aikaa kuunnella ja jutella yhdessä. Ei vaadi paljon. Ja noissa standardeissa muistuttaa niiden kulttuurisidonnaisuudesta. Jos miettii kuinka monella tavalla kasvatetut ja monenlaisissa olosuhteissa kasvaneet ihmiset ovat ihan täyspäisiksi ja terveiksi tulleet, ehkä ei haittaa vaikka potkuhousun polvet mustuvat kotona kontatessa.

Ruokailua tuskin rauhoittaa se, että lapsille jaetaan tabletit ruokailun ajaksi näplättäväksi. Nämä jeesustelevat sillä, kuka saa tehtyä eniten lastenhoidon yhteydessä tai sen kustannuksella.

Vierailija kirjoitti:

Enpä nyt tiedä. Miksi ihmisille ei saisi sanoa, että "hei, kaikilla se elämä on kompromissien tekoa, kannattaa välillä pysähtyä olemaan iloinen siitä, mitä on eikä aina elää sitku-elämää!"

Minusta se on niitä onnellisen elämän tärkeimpiä avaimia. Ja vaikka sen periaatteen tasolla tietää, siitä kannattaa aina välillä muistuttaa.

Ja ainakin minua helpotti siihen aikaan, kun lapset olivat pieniä ja stressi suurimmillaan, että joku kertoi arjestaan rehellisesti. Että kyllä, monellakin on koti kaaoksessa ja tiskit tosiaan puhtaana pesukoneessa parikin päivää...

Miten teistä sitten pitäisi lapsiperheiden arjesta kertoa, jos realistinen kuvauskin on paha? Oikeasti?

kysyy toimittaja, vaikkakaan ei Meidän perheen tai edes aikakauslehden toimittaja vähän ihmeissään

Pitäisi ehkä tehdä juttujaa jotka näyttäisivät kuinka repiväksi perhe-elämä on tullut. Täällä oli hurjia ketjuja siitä kuinka vähän miehet kotitöihin osallistuvat, kuinka äidit yksin joutuvat askartelemaan joulukortit ja pukemaan juhlamekot lapsille, ja kuinka miehet eivät edes imuroida osaa oikein, pyöräyttävät vain keskeltä lattiaa ja pyykitkin ripustavat väärin vaikka sata kertaa on näytetty.

Tai syvempi juttu siitä kuinka hukassa monet parit ovat arjessaan. Ulkoiseen keskitytään viimeisillä voimilla, talot, autot, lasten harrastukset ja kodin sisustus ja siivous on tip top, parin keskinäiset välit jäässä. Molemmilla tunne ettei toinen arvosta, ei kiinnitä huomiota, ei kuuntele. Seksiä ei ole kuin harvoin, siitäkin on tullut taisteluase energian sijaan.

Kun itse hoiti lapsensa sai vähemmän etuisuuksia mutta ehkä kuitenkin pääsi vähemmällä. Eli äitiyttä aikana jolloin se oli osa elämää muttei se määrittänyt ihmistä. Ei tarvinnut miettiä olenko luomusynnyttäjä-äiti, ei ollut blogeja joista seurata äitiysvaatemuoteja tai katsoa kuinka pienokaiset nyt puetaan, ei kuvia miltä pikkulapsiperhekodin tulisi näyttää. Normit hyvälle äitiydelle ja pikkulapsiperhe-elämälle ovat nousseet paljon ja ihmeellisesti individualismin aikana yhä suurempi osa kokee tuntee paineita noista normeista, vaikka niitä erilaisia eri tyylisille äideille onkin. MInusta tuon onnellisuusprofessorin viestin voisi pukea sanoihin: kuuntele itseäsi ja perhettäsi. Mikä meille on tärkeää, mikä on meidän perheen tapa elää ja olla onnellinen. Jos se onni tulee siisteistä valkoisista lattioista, so be it, kun taas jollakin toisella perheellä se tulee rauhallisista yhteisistä hetkistä sotkuisilla lattioilla.