Lue keskustelun säännöt.
Mistä ihmisillä oikein riittää rahat jatkuviin remontteihin ja muuhun kulutukseen?
14.03.2016 |
En ymmärrä miten ihmisillä on varaa remontoida jatkuvasti esim. alle 10 vuotta vanhoja keittiöitä tai uusia sohvakalustoja 5 vuoden välein. Tai muuten jatkuvasti uusia sisustusta/ parvekekalustoja yms. Ja samoilla ihmisillä on monesti merkkivaatteet ja uudehkot autot. Millaisilla tuloilla se onnistuu?
Kommentit (56)
Meillä talo 600 000e (rakennutettiin), auto 40 000e. Miehen palkka 60 000e/v, minun 35 000e/v. Mies on 32 v, minä 27 v. Lapsia on 2. Sekä talo että auto otettiin lainalla, omia säästöjä oli 100 000e.
Rahaa menee lainan lyhennysten lisäksi kalusteisiin ja sisustukseen, puutarhan laittoon jne, lasten vaatteisiin ja muihin tarvikkeisiin, matkoihin. Mistä sitten säästämme? Itse saan työsuhde-etuna vaatteita -60% alennuksella jo edullisista hinnoista, eli niihin ei paljoa mene. Lisäksi meillä käytetään paljon mm. First Price, Xtra, Pirkka jne. halpistuotteita. Käydään Lidlissä myös. Tarjoukset katsotaan joka viikon alussa. Itse tilaan tarvitsemani meikit, korut ja muut krääsät eBaysta. En käy kampaajalla, ja teen kaikki kauneushoidot ja muut itse kotona. Leikkaan miehen ja lasten hiukset itse. Kaikki työt, jotka vain voimme itse tehdä, niin myös teemme. Laitoimme keittiön välitilaan ja vessan seinään juuri itse laatat. Maalasin itse lasten huoneet. Emme juuri käy ulkona syömässä, tosin syynä on se, ettei lapsille ole hoitajaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi hyvänen aika, jokainen täällä voi sanoa nettotulojen olevan mitä tahansa. Itse hankin 7 500 e/kk. Toaisasiassa saan ansiosidonnaista vajaa 1 000 e/kk. Kumpi lause on oikein?
Vierailija kirjoitti:
Meillä talo 600 000e (rakennutettiin), auto 40 000e. Miehen palkka 60 000e/v, minun 35 000e/v. Mies on 32 v, minä 27 v. Lapsia on 2. Sekä talo että auto otettiin lainalla, omia säästöjä oli 100 000e.
Rahaa menee lainan lyhennysten lisäksi kalusteisiin ja sisustukseen, puutarhan laittoon jne, lasten vaatteisiin ja muihin tarvikkeisiin, matkoihin. Mistä sitten säästämme? Itse saan työsuhde-etuna vaatteita -60% alennuksella jo edullisista hinnoista, eli niihin ei paljoa mene. Lisäksi meillä käytetään paljon mm. First Price, Xtra, Pirkka jne. halpistuotteita. Käydään Lidlissä myös. Tarjoukset katsotaan joka viikon alussa. Itse tilaan tarvitsemani meikit, korut ja muut krääsät eBaysta. En käy kampaajalla, ja teen kaikki kauneushoidot ja muut itse kotona. Leikkaan miehen ja lasten hiukset itse. Kaikki työt, jotka vain voimme itse tehdä, niin myös teemme. Laitoimme keittiön välitilaan ja vessan seinään juuri itse laatat. Maalasin itse lasten huoneet. Emme juuri käy ulkona syömässä, tosin syynä on se, ettei lapsille ole hoitajaa.
Suomalainen idylli: rakennetaan ison rahan omakotitalo, joka tekee naapurit kateellisiksi, mutta stten ei olekaan varaa käydä missään eikä oikein elääkään siellä talossa. Mutta onpahan ihanan kalliit seinät, joita katsella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun ei ole lapsia, pärjää ihan keskimääräisilläkin tuloilla mukavasti. Muutin viime vuonna asuntoon, jonka keittiö oli alle kaksi vuotta vanha, mutta laitoin sen tietenkin uusiksi oman makuni ja omien tarpeideni mukaisesti. Autoa ei ole, kun asun keskustassa (mikä tietysti maksaa sekin).
Oletko laskenut, paljonko lapsettomuudella säästää rahaa? Onko merkittävästä summasta kyse?
Merkittävä summahan se on. Iso osa kustannuksista syntyy kun pitää hankkia asioita joita ei edes miellä lapsesta aiheutuviksi. Näitä on esim isompi asunto, auto, työmatkakulut, ansionmenetys jne.. Siihen päälle vielä harrasteet, ruoka ja kulutustavarat. Vaikka eläisi hyvinkin vaatimattomasti, niin kustannuksia tulee 600-700 euroa per lapsi per kuukausi.
Meitä kaksi aikuista ja yksi lapsi. Nettotulot yhteensä (molemmat aikuiset töissä) 4800 €. Tonni kuukaudessa menee asuntolainaan, tonni säästöön ja loput muihin laskuihin ja elämiseen. Vuodessa säästöön kertyy 12 000 €, viidessä vuodessa 60 000 €.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä talo 600 000e (rakennutettiin), auto 40 000e. Miehen palkka 60 000e/v, minun 35 000e/v. Mies on 32 v, minä 27 v. Lapsia on 2. Sekä talo että auto otettiin lainalla, omia säästöjä oli 100 000e.
Rahaa menee lainan lyhennysten lisäksi kalusteisiin ja sisustukseen, puutarhan laittoon jne, lasten vaatteisiin ja muihin tarvikkeisiin, matkoihin. Mistä sitten säästämme? Itse saan työsuhde-etuna vaatteita -60% alennuksella jo edullisista hinnoista, eli niihin ei paljoa mene. Lisäksi meillä käytetään paljon mm. First Price, Xtra, Pirkka jne. halpistuotteita. Käydään Lidlissä myös. Tarjoukset katsotaan joka viikon alussa. Itse tilaan tarvitsemani meikit, korut ja muut krääsät eBaysta. En käy kampaajalla, ja teen kaikki kauneushoidot ja muut itse kotona. Leikkaan miehen ja lasten hiukset itse. Kaikki työt, jotka vain voimme itse tehdä, niin myös teemme. Laitoimme keittiön välitilaan ja vessan seinään juuri itse laatat. Maalasin itse lasten huoneet. Emme juuri käy ulkona syömässä, tosin syynä on se, ettei lapsille ole hoitajaa.
Suomalainen idylli: rakennetaan ison rahan omakotitalo, joka tekee naapurit kateellisiksi, mutta stten ei olekaan varaa käydä missään eikä oikein elääkään siellä talossa. Mutta onpahan ihanan kalliit seinät, joita katsella.
Jos arvostaa enemmän sitä taloa kuin vaikka kampaajalla käyntiä?
Itsellä aika lailla sama tilanne, katsotaan tarkkaan kaupassa kilohintoja, leikataan toistemme hiukset, en ole käynyt elämäni aikana kuin pari kertaa kosmetologilla jne jne. Mutta en minä haluaisikaan käydä, koska en ole saanut siitä ikinä mitään iloa, vain saman fiiliksen kuin heittäisi seteleitä takkaan. Enkä todellakaan haluaisi mitään tekohius/ripsi/kynsihärpäkkeitä. Hiuksissa itse leikattuna ja värjättynä lopputulos on parempi kuin kampaajalla ikinä. Vaatteet ei huonone siitä, että odottaa niiden ostossa isoja alennuksia (en osta oikeastaan ikinä mitään normaalihintaista), eikä kosmetiikka ole erilaista jos tilaan sen briteistä 70% halvemmalla kuin mitä se maksaisi suomessa. En huomaa mitään eroa siinä maksanko kaurahiutaleista 60c/kg vai 2e/kg.
Miksi ihmeessä siis asuisin huonommin, ja kävisin kampaajalla kärsimässä huonosta lopputuloksesta ja kosmetologilla kyllästymässä ja valitsisin kalliimpia ruokia kaupassa? En minä noista mitään lisäarvoa saisi, toisin kuin kivasta uudesta talosta. Ei niihin _minun näkökulmastani_ turhakkeisiin tuhlaaminen siis mitenkään nostaisi elintasoani, päinvastoin heikentäisi elämänlaatuani.
Vanhemmat usein kauhistelevat, mitä uudet hyökkäysvaunut maksavat, mutta eihän tuo hinta ole mitään verrattuna siihen, paljonko vaunujen säilyttäminen asunnossa maksaa. Asuinneliöt ovat kalliita, ja tavaroiden säilyttäminen maksaa usein paljon enemmän kuin ne kalliiksikin mielletyt esineet, jotka sitä tilaa käyttävät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä talo 600 000e (rakennutettiin), auto 40 000e. Miehen palkka 60 000e/v, minun 35 000e/v. Mies on 32 v, minä 27 v. Lapsia on 2. Sekä talo että auto otettiin lainalla, omia säästöjä oli 100 000e.
Rahaa menee lainan lyhennysten lisäksi kalusteisiin ja sisustukseen, puutarhan laittoon jne, lasten vaatteisiin ja muihin tarvikkeisiin, matkoihin. Mistä sitten säästämme? Itse saan työsuhde-etuna vaatteita -60% alennuksella jo edullisista hinnoista, eli niihin ei paljoa mene. Lisäksi meillä käytetään paljon mm. First Price, Xtra, Pirkka jne. halpistuotteita. Käydään Lidlissä myös. Tarjoukset katsotaan joka viikon alussa. Itse tilaan tarvitsemani meikit, korut ja muut krääsät eBaysta. En käy kampaajalla, ja teen kaikki kauneushoidot ja muut itse kotona. Leikkaan miehen ja lasten hiukset itse. Kaikki työt, jotka vain voimme itse tehdä, niin myös teemme. Laitoimme keittiön välitilaan ja vessan seinään juuri itse laatat. Maalasin itse lasten huoneet. Emme juuri käy ulkona syömässä, tosin syynä on se, ettei lapsille ole hoitajaa.
Suomalainen idylli: rakennetaan ison rahan omakotitalo, joka tekee naapurit kateellisiksi, mutta stten ei olekaan varaa käydä missään eikä oikein elääkään siellä talossa. Mutta onpahan ihanan kalliit seinät, joita katsella.
Tuo on niin totta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä talo 600 000e (rakennutettiin), auto 40 000e. Miehen palkka 60 000e/v, minun 35 000e/v. Mies on 32 v, minä 27 v. Lapsia on 2. Sekä talo että auto otettiin lainalla, omia säästöjä oli 100 000e.
Rahaa menee lainan lyhennysten lisäksi kalusteisiin ja sisustukseen, puutarhan laittoon jne, lasten vaatteisiin ja muihin tarvikkeisiin, matkoihin. Mistä sitten säästämme? Itse saan työsuhde-etuna vaatteita -60% alennuksella jo edullisista hinnoista, eli niihin ei paljoa mene. Lisäksi meillä käytetään paljon mm. First Price, Xtra, Pirkka jne. halpistuotteita. Käydään Lidlissä myös. Tarjoukset katsotaan joka viikon alussa. Itse tilaan tarvitsemani meikit, korut ja muut krääsät eBaysta. En käy kampaajalla, ja teen kaikki kauneushoidot ja muut itse kotona. Leikkaan miehen ja lasten hiukset itse. Kaikki työt, jotka vain voimme itse tehdä, niin myös teemme. Laitoimme keittiön välitilaan ja vessan seinään juuri itse laatat. Maalasin itse lasten huoneet. Emme juuri käy ulkona syömässä, tosin syynä on se, ettei lapsille ole hoitajaa.
Suomalainen idylli: rakennetaan ison rahan omakotitalo, joka tekee naapurit kateellisiksi, mutta stten ei olekaan varaa käydä missään eikä oikein elääkään siellä talossa. Mutta onpahan ihanan kalliit seinät, joita katsella.
Jos arvostaa enemmän sitä taloa kuin vaikka kampaajalla käyntiä?
Itsellä aika lailla sama tilanne, katsotaan tarkkaan kaupassa kilohintoja, leikataan toistemme hiukset, en ole käynyt elämäni aikana kuin pari kertaa kosmetologilla jne jne. Mutta en minä haluaisikaan käydä, koska en ole saanut siitä ikinä mitään iloa, vain saman fiiliksen kuin heittäisi seteleitä takkaan. Enkä todellakaan haluaisi mitään tekohius/ripsi/kynsihärpäkkeitä. Hiuksissa itse leikattuna ja värjättynä lopputulos on parempi kuin kampaajalla ikinä. Vaatteet ei huonone siitä, että odottaa niiden ostossa isoja alennuksia (en osta oikeastaan ikinä mitään normaalihintaista), eikä kosmetiikka ole erilaista jos tilaan sen briteistä 70% halvemmalla kuin mitä se maksaisi suomessa. En huomaa mitään eroa siinä maksanko kaurahiutaleista 60c/kg vai 2e/kg.
Miksi ihmeessä siis asuisin huonommin, ja kävisin kampaajalla kärsimässä huonosta lopputuloksesta ja kosmetologilla kyllästymässä ja valitsisin kalliimpia ruokia kaupassa? En minä noista mitään lisäarvoa saisi, toisin kuin kivasta uudesta talosta. Ei niihin _minun näkökulmastani_ turhakkeisiin tuhlaaminen siis mitenkään nostaisi elintasoani, päinvastoin heikentäisi elämänlaatuani.
Mistä ihmeestä vedit nuo irtoripset mukaan keskusteluun? :D Taisi mennä vähän ohi tuo pointti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä talo 600 000e (rakennutettiin), auto 40 000e. Miehen palkka 60 000e/v, minun 35 000e/v. Mies on 32 v, minä 27 v. Lapsia on 2. Sekä talo että auto otettiin lainalla, omia säästöjä oli 100 000e.
Rahaa menee lainan lyhennysten lisäksi kalusteisiin ja sisustukseen, puutarhan laittoon jne, lasten vaatteisiin ja muihin tarvikkeisiin, matkoihin. Mistä sitten säästämme? Itse saan työsuhde-etuna vaatteita -60% alennuksella jo edullisista hinnoista, eli niihin ei paljoa mene. Lisäksi meillä käytetään paljon mm. First Price, Xtra, Pirkka jne. halpistuotteita. Käydään Lidlissä myös. Tarjoukset katsotaan joka viikon alussa. Itse tilaan tarvitsemani meikit, korut ja muut krääsät eBaysta. En käy kampaajalla, ja teen kaikki kauneushoidot ja muut itse kotona. Leikkaan miehen ja lasten hiukset itse. Kaikki työt, jotka vain voimme itse tehdä, niin myös teemme. Laitoimme keittiön välitilaan ja vessan seinään juuri itse laatat. Maalasin itse lasten huoneet. Emme juuri käy ulkona syömässä, tosin syynä on se, ettei lapsille ole hoitajaa.
Suomalainen idylli: rakennetaan ison rahan omakotitalo, joka tekee naapurit kateellisiksi, mutta stten ei olekaan varaa käydä missään eikä oikein elääkään siellä talossa. Mutta onpahan ihanan kalliit seinät, joita katsella.
Me käymme parilla ulkomaanlomalla vuosittain. Kuten sanoin, niin ravintoloissa ei käydä siksi, että ei ole lastenhoitajaa.
Jos se, että jätän käymättä kampaajalla ja muissa kauneushoidoissa, eli en törsää rahaa omaan perseeseeni antaa lapsilleni paremman elintason, niin teen sen oikein mielelläni. Minä itse asiassa nautin rahan säästämisestä, ja minusta on hulluutta laittaa joku 200e kampaajaan, kun voin käyttää sen rahan lapsiini. Kukin toki tyylillään, ja tekee ansaitsemillaan rahoillansa mitä huvittaa.
Onko sinusta fiksua sitten kuluttamalla kuluttaa, mutta ajaa jotain vanhaa juuri ja juuri aamuisin liikkeelle lähtevää kärryä (joka muuten on vaarallisempi liikenteessä) ja asua vanhassa läävässä? Minusta ei. Mieluummin laitan rahani laadukkaaseen asumiseen koko perheeni hyväksi, kuin hiuksiini ja ravintoloihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies tienaa käteen n. 6000e/kk ja itse sen 2500e/kk. Yksi lapsi. Ihan kivasti riittää raha ilman mitään lainoja kun on säästöjä :)
Toivottavasti tiedät että tuohon nettotulotasoon pääsee Suomessa hyvin harva pariskunta? Mutta joo, noilla tuloilla kuluttaminen onnistuu hyvin. Oletteko jo ikäämpiä vai miten olette onnistuneet hankkimaan velattoman asunnon. Yleensä tuo palkkataso on vain pk-seudulla ja siellä taas asuntojenhinnat alkaa puolesta miljoonasta
En ole tuo pariskunta, mutta meillä on kuuden huoneen omakotitalo Kehä III:n sisäpuolella, eikä maksanut puolta miljoonaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä talo 600 000e (rakennutettiin), auto 40 000e. Miehen palkka 60 000e/v, minun 35 000e/v. Mies on 32 v, minä 27 v. Lapsia on 2. Sekä talo että auto otettiin lainalla, omia säästöjä oli 100 000e.
Rahaa menee lainan lyhennysten lisäksi kalusteisiin ja sisustukseen, puutarhan laittoon jne, lasten vaatteisiin ja muihin tarvikkeisiin, matkoihin. Mistä sitten säästämme? Itse saan työsuhde-etuna vaatteita -60% alennuksella jo edullisista hinnoista, eli niihin ei paljoa mene. Lisäksi meillä käytetään paljon mm. First Price, Xtra, Pirkka jne. halpistuotteita. Käydään Lidlissä myös. Tarjoukset katsotaan joka viikon alussa. Itse tilaan tarvitsemani meikit, korut ja muut krääsät eBaysta. En käy kampaajalla, ja teen kaikki kauneushoidot ja muut itse kotona. Leikkaan miehen ja lasten hiukset itse. Kaikki työt, jotka vain voimme itse tehdä, niin myös teemme. Laitoimme keittiön välitilaan ja vessan seinään juuri itse laatat. Maalasin itse lasten huoneet. Emme juuri käy ulkona syömässä, tosin syynä on se, ettei lapsille ole hoitajaa.
Suomalainen idylli: rakennetaan ison rahan omakotitalo, joka tekee naapurit kateellisiksi, mutta stten ei olekaan varaa käydä missään eikä oikein elääkään siellä talossa. Mutta onpahan ihanan kalliit seinät, joita katsella.
Jos arvostaa enemmän sitä taloa kuin vaikka kampaajalla käyntiä?
Itsellä aika lailla sama tilanne, katsotaan tarkkaan kaupassa kilohintoja, leikataan toistemme hiukset, en ole käynyt elämäni aikana kuin pari kertaa kosmetologilla jne jne. Mutta en minä haluaisikaan käydä, koska en ole saanut siitä ikinä mitään iloa, vain saman fiiliksen kuin heittäisi seteleitä takkaan. Enkä todellakaan haluaisi mitään tekohius/ripsi/kynsihärpäkkeitä. Hiuksissa itse leikattuna ja värjättynä lopputulos on parempi kuin kampaajalla ikinä. Vaatteet ei huonone siitä, että odottaa niiden ostossa isoja alennuksia (en osta oikeastaan ikinä mitään normaalihintaista), eikä kosmetiikka ole erilaista jos tilaan sen briteistä 70% halvemmalla kuin mitä se maksaisi suomessa. En huomaa mitään eroa siinä maksanko kaurahiutaleista 60c/kg vai 2e/kg.
Miksi ihmeessä siis asuisin huonommin, ja kävisin kampaajalla kärsimässä huonosta lopputuloksesta ja kosmetologilla kyllästymässä ja valitsisin kalliimpia ruokia kaupassa? En minä noista mitään lisäarvoa saisi, toisin kuin kivasta uudesta talosta. Ei niihin _minun näkökulmastani_ turhakkeisiin tuhlaaminen siis mitenkään nostaisi elintasoani, päinvastoin heikentäisi elämänlaatuani.
Jes, täydellisen samalla tavalla ajatteleva henkilö! Olen samaa mieltä joka ikisestä lauseesta.
T. Tuo naapurit kateelliseksi tekevä hienon talon rakennuttanut
Vierailija kirjoitti:
Ja tuosta lapsettomuudesta vielä.
- Lapsettomalle riittää pienempi asunto kuin lapsiperheelle (tai samalla rahalla saa enemmän).
- Lapsettoman ei tarvitse ruokkia ja vaatettaa lasta 18+ vuoden ajan.
- Lapsettoman ei tarvitse jäädä vanhempainvapaalle ja alentaa näin tilapäisesti tulojaan.
- Lapseton tarvitsee vähemmän todennäköisesti omaa autoa.
- Lapseton ei tarvitse lastentarvikkeita ja muuta lapsiperhekrääsää eikä säilytysneliöitä niitä varten.
- Lapsettoman ei tarvitse valita elintasoa, johon myös lapsilla on varaa: riittää, kun ne iPadit ja laskettelulomat voi kustantaa itselleen.
- Lapseton on vapaampi muuttamaan työn perässä, ryhtymään yrittäjäksi, sijoittamaan tai ottamaan muuten taloudellisia riskejä, jotka voivat lisätä tulotasoa.
Taloudelllisestakin mielestä lapsettomuus on ollut varmaan paras päätös, jonka olen tehnyt. Tietenkin se vaatii myös fiksua rahankäyttöä, mutta tavallaan tässä saa ison tukon ylimääräistä rahaa joka kuukausi.
Loistava lista!!!Toivottavasti tämä avaisi jonkun silmät
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä talo 600 000e (rakennutettiin), auto 40 000e. Miehen palkka 60 000e/v, minun 35 000e/v. Mies on 32 v, minä 27 v. Lapsia on 2. Sekä talo että auto otettiin lainalla, omia säästöjä oli 100 000e.
Rahaa menee lainan lyhennysten lisäksi kalusteisiin ja sisustukseen, puutarhan laittoon jne, lasten vaatteisiin ja muihin tarvikkeisiin, matkoihin. Mistä sitten säästämme? Itse saan työsuhde-etuna vaatteita -60% alennuksella jo edullisista hinnoista, eli niihin ei paljoa mene. Lisäksi meillä käytetään paljon mm. First Price, Xtra, Pirkka jne. halpistuotteita. Käydään Lidlissä myös. Tarjoukset katsotaan joka viikon alussa. Itse tilaan tarvitsemani meikit, korut ja muut krääsät eBaysta. En käy kampaajalla, ja teen kaikki kauneushoidot ja muut itse kotona. Leikkaan miehen ja lasten hiukset itse. Kaikki työt, jotka vain voimme itse tehdä, niin myös teemme. Laitoimme keittiön välitilaan ja vessan seinään juuri itse laatat. Maalasin itse lasten huoneet. Emme juuri käy ulkona syömässä, tosin syynä on se, ettei lapsille ole hoitajaa.
Suomalainen idylli: rakennetaan ison rahan omakotitalo, joka tekee naapurit kateellisiksi, mutta stten ei olekaan varaa käydä missään eikä oikein elääkään siellä talossa. Mutta onpahan ihanan kalliit seinät, joita katsella.
Jos arvostaa enemmän sitä taloa kuin vaikka kampaajalla käyntiä?
Itsellä aika lailla sama tilanne, katsotaan tarkkaan kaupassa kilohintoja, leikataan toistemme hiukset, en ole käynyt elämäni aikana kuin pari kertaa kosmetologilla jne jne. Mutta en minä haluaisikaan käydä, koska en ole saanut siitä ikinä mitään iloa, vain saman fiiliksen kuin heittäisi seteleitä takkaan. Enkä todellakaan haluaisi mitään tekohius/ripsi/kynsihärpäkkeitä. Hiuksissa itse leikattuna ja värjättynä lopputulos on parempi kuin kampaajalla ikinä. Vaatteet ei huonone siitä, että odottaa niiden ostossa isoja alennuksia (en osta oikeastaan ikinä mitään normaalihintaista), eikä kosmetiikka ole erilaista jos tilaan sen briteistä 70% halvemmalla kuin mitä se maksaisi suomessa. En huomaa mitään eroa siinä maksanko kaurahiutaleista 60c/kg vai 2e/kg.
Miksi ihmeessä siis asuisin huonommin, ja kävisin kampaajalla kärsimässä huonosta lopputuloksesta ja kosmetologilla kyllästymässä ja valitsisin kalliimpia ruokia kaupassa? En minä noista mitään lisäarvoa saisi, toisin kuin kivasta uudesta talosta. Ei niihin _minun näkökulmastani_ turhakkeisiin tuhlaaminen siis mitenkään nostaisi elintasoani, päinvastoin heikentäisi elämänlaatuani.
Mistä ihmeestä vedit nuo irtoripset mukaan keskusteluun? :D Taisi mennä vähän ohi tuo pointti.
No mikä se pointti oli? Jos joku arvostaa enemmän asumista kuin vaikka sitä kampaajalla käyntiä, niin miten ihmeessä on väärin panostaa asumiseen ja jättää kampaajakäynnit välistä? Eikä kirjoittaja sitäpaitsi edes sanonut että ei olisi VARAA tehdä noita asioita, hän vaan kertoi, että ei TEE. Kuten en minäkään, koska en niistä yhtään nauti. Joku toinen käyttää esim. (ESIM) niihin irtoripsiin silmää räpäyttämättä (sic) 100e/kk, ja sitten kauhistelee miten jollakin on varaa käyttää kymppitonni remonttiin kymmenen vuoden välein...
Jokainen laittaa rahansa siihen, minkä kokee itselleen tärkeäksi. Asuntoon, lapsiin, harrastuksiin, matkoihin tai vaikka juhlimiseen. Suurimmalla osalla vaan ei ole varaa mihinkään ylimääräiseen, vaan kaikki raha menee ns. pakollisiin kuluihin. Ei ns. normaali-/pienituloisella ihmisellä todellakaan ole varaa kaikkeen.
Vierailija kirjoitti:
Tuttavaperheellä lainaa useita SATOJATUHANSIA. Niillä ostettu uudet autot, talot, remontit, kalusteet, merkkivaatteet ja lomamatkat. Eivät todellakaan ole hyvätuloisia, ihan keskituloisia molemmat vanhemmat. Lainaa ovat saaneet omien vanhempien takauksilla ja kiinnityksillä. Tiedän kun avoimesti ovat siitä kertoneet. Itseäni hirvittää tuollainen elämäntyyli, se talous voi hetkessä romahtaa eikä lainoista selvitäkään enää. Siinä menee perheen ja isovanhempien elämä. Sen takia olen valinnut "köyhemmän" tavan elää; lainoja en ota. Ainoana asuntolaina joka on kohta jo maksettu kun oli säästöjä ja ei vaadittu uutta ökytaloa.
Olen ihmetellyt samaa kuin ap, mistä ihmisillä riittää rahat kulutukseen? Toisaalta tulee mieleen, että ihmiset ei ehkä tajua, miten herkästi kuppi voi mennä nurin ja homma kusee. Kaikkea ei ole pakko repiä ja hävittää muotihullutusten mukaan, eikä ole pakko olla trendikäs. Ajatellaanko liikaa sitä, miltä oma status näyttää toisten silmissä ja yritetään olla sosiaalisesti jotenkin hohdokkaampia kuin oikeasti olisi rahkeet? Onko itsetunnossa jotain vikaa?
Entäs kun kulutetaan kuin viimeistä päivää, eikö pelota, miten luonnolle käy? Ei me voida loputtomiin kaivaa maapallolta öljyä ja metalleja nykyiseen menoon tai lennättää soijaa ja brasilianpihvejä ulkomailta.
Meilläkään ei oteta enää lainaa, kun asuntolaina on maksettu. Työttömyys ei ole niin tuntematon asia tässäkään perheessä.
Vierailija kirjoitti:
Varmaan hyvät rahat tienaavat - ja/ tai sitten ovat korviaan myöten velassa. Monestihan syytetään valtioita ja keskuspankkeja nykyisestä velkataakasta ja kestämättömästä tilanteesta. Mutta kyllä kuluttajillakin on osansa tässä velkakuplassa. Itse en ole lähtenyt mukaan. Ilmeisesti kuulun sitten vähemmistöön.
T. Lidl-mies.
Julkinen velka ja yksityinen velka ovat kaksi eri asiaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun ei ole lapsia, pärjää ihan keskimääräisilläkin tuloilla mukavasti. Muutin viime vuonna asuntoon, jonka keittiö oli alle kaksi vuotta vanha, mutta laitoin sen tietenkin uusiksi oman makuni ja omien tarpeideni mukaisesti. Autoa ei ole, kun asun keskustassa (mikä tietysti maksaa sekin).
Oletko laskenut, paljonko lapsettomuudella säästää rahaa? Onko merkittävästä summasta kyse?
Tuollaisen 400 euroa/lapsi/kuukausi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun ei ole lapsia, pärjää ihan keskimääräisilläkin tuloilla mukavasti. Muutin viime vuonna asuntoon, jonka keittiö oli alle kaksi vuotta vanha, mutta laitoin sen tietenkin uusiksi oman makuni ja omien tarpeideni mukaisesti. Autoa ei ole, kun asun keskustassa (mikä tietysti maksaa sekin).
Oletko laskenut, paljonko lapsettomuudella säästää rahaa? Onko merkittävästä summasta kyse?
Sivusta: minä olen laskenut. Jo pelkät äitiysloman + yhden vuoden hoitovapaan tulonmenetykset nousi mulla noni 50 tonniin. Siihen päälle kaikki lapsen hankinnat (ei ole tukiverkkoja eli kaikki pitäisi hommata itse) ja 2v eteenpäin päivähoito sekä auton hommaaminen (lähes pakollinen jos lapsia), niin tuo keskiarvoksi laskettu 130 000e oli kulutettu jo suunnilleen silloin kun lapsi täytti 10v... Ja käsittääkseni sen jälkeen ne kulut vasta alkaa, kun harrastukset maksaa ja pitää hankkia lukiokirjat, ajokortti sun muu.
Todellakin, kyllä sillä muutaman kerran remontoi keittiön :D.
Pitänee siis äkkiä mennä ostamaan auto ja mun autokouluun. En tiennyt tästä lähes pakollisuudesta. Ollaan aina kuljettu bussilla, kävellen + rattailla tai pyörällä. Eikä asuta edes lähellä keskustaa, mutta lapset ainakin pienestä asti ovat oppineet liikkumaan pitkiäkin matkoja. Eikä omallakaan äidilläni ollut autoa kun asuttiin kotona. Myöskään veljeni ei ole ikinä hankkinut autoa.
Lukiokirjat ei maksa paljoa, jos osaa ostaa ne viisaasti/lainata kirjastosta. Ajokortti ei ole pakollinen, mutta siihenkin voi säästää jo lasten ollessa pieniä. Me laitettiin kaikki rahat mitä lapset saivat lahjaksi säästöön.
Mutta joo, oli ihan hyviäkin pointteja, päivähoidot ja tulojen menetykset hoitovapaalla ovat suhteellisen suuria.
Myös monilla tuntuu olevan tarve ajatella, että jokaisella lapsella tulisi olla oma huone, miksi? Tuttavani perheessä oli tyttö ja hänellä kaksi pikkuveljeä. Kaikki olivat samassa huoneessa niin kauan kun muuttivat omilleen (omakotitalo). Ovat ihanan läheisiä keskenään (enkä sano että läheisyyttä pois sulkee oma huone).
Joo, tuossa 130 000 eurossa on mukana vain kulutusmenot eikä esimerkiksi noita tulonmenetyksiä. Kalliiksi tulee etenkin, jos haluaisi kuitenkin itse pitää yllä semmoista keskimääräisen mukavaa elintasoa. Ainakin minusta on vähän väärin, että vanhemmat käyttävät rahaa merkkivaatteisiin ja elektroniikkaan, mutta lapset kulkevat rääsyissä ja pelaavat matopeliä isän rippilahjapuhelimella.