Lue keskustelun säännöt.
Nettideittailun ja muutenkin netissä tutustumisen vaikeus... PITKÄ VUODATUS
13.03.2016 |
Tarkennuksena ensin, että minulla on siis "verkot vedessä" sekä parisuhdetta silmälläpitäen, kuin myös uusien ystävyyssuhteiden toivossa.
Ongelma nro 1: Yhteydenpidon lopettajat.
Tämä tapahtuu ihan kummassakin leirissä, sielä parisuhteen etsijöissä, kuin ystävienkin etsijöissä. Yhtäkkiä, naps vain, lakataan vastaamasta.
Helvetin ärsyttävää, varsinkin sellaisissa tapauksissa, joissa vastapuoli on itse ottanut yhteyttä. Tulee sellainen olo että mitä hemmettiä teen väärin. Olisi kohteliasta edes vaikka valehdella ettei ehdi enää kirjoittaa, tai jopa sanoa suoraan missä mättää.
Eri asia ovat tapaukset, joissa selkeästi huomaa että homma alkaa hiipumaan, ettei oikein ole yhteistä ja asia tahtoo loppua, silloin osaa odottaa että kohta jompi kumpi lopettaa... MUTTA, on todella outoa tulla yhtäkkiä "dumpatuksi" sellaisen ihmisen taholta, jonka edellinen viesti vielä oli pitkä ja täynnä intoa siitä kuinka meiltä löytyy kivasti yhteistä tms....
Varsinkin huonoina päivinä on todella masentavaa katsoa, että kappas, tuossahan tuo on taas kirjautuneena joka ei ole vastannut minulle enää kahteen viikkoon.
Joskus näitä on sattunut olemaan useampi lyhyen ajan sisällä, ja silloin kyllä mieli vetää niin matalaksi, että haluaisi lopettaa koko touhun.
Nro 2: Ihmiset joille olet toinen, kolmas, neljäs... vaihtoehto
Liittyy vähän edelliseen, joku laittaa viestiä, juttu lentää ja on kivaa.. Sitten viestien väli pitenee, ja pitenee, jaaa piiiiitenee. Huomaat monesti toisen kyllä olevan paikalla, mutta silti vastaa sinulle vasta viikon päästä. Monet eivät ilmeisesti edes tajua, että jos olemme yhtäaikaa kirjautuneena niin näen sen, ja saattavat vielä viestissään valehdella olleensa niiin kiireisiä.. Joopa joo, niin kiireinen että olet ehtinyt täällä olemaan tämän tästä, mutta juuri mulle et ole ehtinyt vastaamaan.
En todellakaan halua olla kenellekkään se ihminen, jolle vastaaminen jätetään aina viimeisten joukkoon, tai joka on jotenkin varalla.
Tai se johon otetaan yhteyttä sitten kun kaikki muut profiilit on koluttu läpi. Yleensä siis ne ihmiset jotka ovat käyneet kurkkimassa jo kymmenen kertaa, kunnes yhtäkkiä ottavat yhteyttä.
3. Haaremin kerääjät
Tämä siis tietenkin parisuhdejutuissa. Joo, jokainen tavallaan, mutta rehellinen olisi hyvä olla.
Jos minä sanon, että haluan tapailla yhtä ihmistä kerrallaan, ja itse tapailet useampia ihmisiä yhtäaikaa, on hyvä todeta se heti alkuunsa.
Tai jos itse etsin parisuhdetta, ja toinen etsiskelee vain seksisuhteita.
Se, että alkaa valehtelemaan toiselle tapailevansa myös vain yhtä, mutta lopulta jää nolosti kiinni, kun on jo niin monta kiikarissa että menee nimissä sekaisin, ei johda mihinkään muuhun kuin mielipahaan.
Olen oikeasti miettinyt, että olenko suht nuoresta iästäni huolimatta vain liian vanhanaikainen, naiivi tai jotain tällaiseen nettipelleilyyn. Tai että onko minussa jotain vikaa mitä en huomaa tai tiedosta.
Koen tämän olevan jotenkin äärimmäisen julmaa ja turhauttavaa.
Esim. juuri nuo yhtäkkiset yhteydenpidon katkaisut.
Itse vastaan jokaiselle joka minulle viestin laittaa, jollei vastapuoli nyt aivan kirvesmurhaajalta vaikuta. Ja vastailen toiselle kyllä, kunnes johonkin lopputulokseen tullaan, joko siihen ettei ole sitä yhteistä ja homma hiipuu, tavataan ja katsotaan mitä kasvotusten tulee, tai toinen katkaisee yhteydenpidon.
Vaikka ihmiset tuntuvat suhtautuvan nettijuttuihin kovin pinnallisesti, niin mielestäni olisi aina hyvä muistaa, että sielä vastapuolella on ihan oikea tunteva ihminen. Tuskin kukaan esim. kahvilassa treffeillä ollessaan yhtäkkiä vain nousee pöydästä ja häipyy... joten miksi sitten katkaista yhteydenpito toiseen täysin yllättäen.
Kommentit (85)
Hyviä pointteja ap:lta. Vaikka joku totesinkin, että nettideittimaailmassa asenne jutteluun tulisi olla vähän rennompi, niin en ymmärrä miksi käytöstavoista tulisi kuitenkaan luopua. Nykyajan itsekkyys on järkyttävää ja on todella ikävää, että vastaamattomuudesta on tullut jo yleinen tapa reagoida. Useimmat kuitenkin etsivät varmaan sitä yhtä ja oikeaa, mutta kyllä siinä matkalla kohdanneille voi olla myös kohtelias. Miettiä miten itse haluaisi itseään kohdeltavan. Ja jos kyse on jostain vain seksin perässä olevasta tyypistä, niin kannattaisi varmaan kuitenkin miettiä, jos sen henkilön tulee vielä jossain kohtaamaan. Itse mietin myös asioita niin, että haluan ylläpitää toiminnassani tiettyä tasoa ja laatua, joka on siis arvopohjainen päätös. Mietinkin, etteikö nykyajan ihmisillä ole enää mitään arvoja ja periaatteita :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
[
Teepä sinä mielenkiintoinen testi. Kokeile oikeaa elämää. Huomaat, että miehet ja naiset antavat ja saavat pakkeja ihan samalla tavalla. Tuo sausagefestisi muuten kuulostaa tosi homoeroottiselta.
Eli et osaa sanoa mitään kun todellisuus olikin erilainen kuin luulit. Voi voi....
Minulla oli jonkin aikaa nettideittipalvelussa profiili. Sain kolme kertaa viestejä suomalaisilta miehiltä: yksi keskellä yötä viikonloppuna sanottu "mo", yksi ihan hauskasti juttelun aloittanut 18-vuotias joka etsi seksiä puumanaisilta, ja yksi mies joka aloitti juttelun yhteisen harrastuksen takia eikä ikinä pyytänyt treffeille. Loput parikymmentä yhteydenottoa tulivat ulkomaalaisilta miehiltä, sekä Suomessa asuvilta että toiselta puolelta maapalloa.
Kukaan mies kelle minä laitoin viestejä ei vastannut minulle. Mutta se sitten olikin minun vikani kun yritin liian hyvätasoisia miehiä jotka varmasti valkkasivat ne parhaimman näköiset :)
-ohis
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuollainen viestittely on täyttä ajanhukkaa. Kannattaa sopia vain livetapaaminen mahdollisimman pian. Vasta kohtaaminen kasvotusten kertoo, onko jutulla mitään mahdollisuuksia toimia. Olen taitava kirjoittaja ja esiinnyn edukseni tekstiviestinnässä, mutta en suostu tuhlaamaan aikaani.
Kirjoitellessa, jos pitkään ja syvästi kirjoitellaan oppii ihmisestä paljon enemmän kuin "mitä kuuluu" deitillä. Jos oikeasti etsii ihmistä jonka kanssa haluaa elää minusta on paljon parempi tutustua ensin pään sisältöön, sitten vasta tavata ja katsoa kuinka kemiat toimii. Näilläkin palstoilla näkee paljon kertomuksia pareista joissa kyllä on kovasti ihastuttu, mutta yhteiselämässä törmätään ongelmiin jotka olisi voinut arvata tulevan jos hiemankin ennen ihastumista olisi miettinyt luonteiden, tapojen ja arvojen yhteensopivuutta. Mutta jos sitä hetkellistä innostusta ja innoittajaa etsii, niin ilman muuta äkkiä vaan kuvan perusteella tapaamaan.
Siksi ei kannatakaan puhua säästä treffeillä. Miksi pitäisi? Ei kirjoittamalla voi ikinä oppia tunteman yhtä hyvin ja nopeasti kuin livenä. Kokemuksesta puhun. Aika omituinen ajatus muutenkin, että alkaisi kovin syvällisiä itsestään kertoa ihmiselle, jota ei ole edes ikinä tavannut livenä.
Aika paljon ihmisestä oppii jo kun pyytää kertomaan päivän tekemisistään ja mitä on ajatellut, mitä haluaisi tehdä jne. Itse nettideittailin hyvin lyhyen ajan, ja kirjoittelun perusteella pystyi nopeastikin erottamaan sellaiset jotka tuntuivat itselle sopivilta. Sen sopivimman kanssa kirjoiteltiin kiivaasti, tekstit hupsahtivat nopeasti hyvinkin syvällisiksi. Tavallaan helpompaa kertoa kirjoittaen asioista kuin nokitusten oudolle ihmiselle. Ja syvällisiä voi helpostikin kirjoittaa oudolle ihmiselle, joskus helpomminkin kuin tutulle. Jos juttu ei etene, eihän ne omat jutut takaisin silmille tule, ei ne omat kipeät asiat, kuten erot jne on oudoille, ihmisiä tuntemattomalle ihmiselle mitään merkitse. Kun tapasimme olimme jo valmiiksi ihastuneita toisiimme ja siitä lähti nyt jo kolmevuotinen suhde. Kun mies kiinnostui minusta kirjoitukseni perusteella ei hän edes tiennyt miltä näytin.
Mut varmaan joku toinen haluaa heti tavata ihmisen ja tehdä päätöksen sitten, toimiiko tuo sinun tapauksessasi hyvin? Onko se oikea löytynyt nopeasti?
Ei löytynyt nopeasti, mutta en mitään ennätystä yrittänytkään. Hyvää kannatti odottaa. Kirjoittelin kyllä pitkäänkin joidenkin kanssa ennen tapaamista, mutta ei siinä mitään yhteyttä syntynyt. Joskus löytyi kun tavattiin, joskus ei. Jokainen tietysti tekee kuten itselle tuntuu sopivimmalta, ei kaikkien samalla tavalla tietenkään tarvitse toimia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
[
Teepä sinä mielenkiintoinen testi. Kokeile oikeaa elämää. Huomaat, että miehet ja naiset antavat ja saavat pakkeja ihan samalla tavalla. Tuo sausagefestisi muuten kuulostaa tosi homoeroottiselta.
Eli et osaa sanoa mitään kun todellisuus olikin erilainen kuin luulit. Voi voi....
Minulla oli jonkin aikaa nettideittipalvelussa profiili. Sain kolme kertaa viestejä suomalaisilta miehiltä: yksi keskellä yötä viikonloppuna sanottu "mo", yksi ihan hauskasti juttelun aloittanut 18-vuotias joka etsi seksiä puumanaisilta, ja yksi mies joka aloitti juttelun yhteisen harrastuksen takia eikä ikinä pyytänyt treffeille. Loput parikymmentä yhteydenottoa tulivat ulkomaalaisilta miehiltä, sekä Suomessa asuvilta että toiselta puolelta maapalloa.
Kukaan mies kelle minä laitoin viestejä ei vastannut minulle. Mutta se sitten olikin minun vikani kun yritin liian hyvätasoisia miehiä jotka varmasti valkkasivat ne parhaimman näköiset :)
-ohis
En osaa kommentoida veteraanisarjaa. Omat kokemukset ovat 20-35 sarjassa. Olen kyllä kuullut, että homma muuttuu enemmän miehiä suosivammakksi jossain vaiheessa.
Vierailija kirjoitti:
Hyviä pointteja ap:lta. Vaikka joku totesinkin, että nettideittimaailmassa asenne jutteluun tulisi olla vähän rennompi, niin en ymmärrä miksi käytöstavoista tulisi kuitenkaan luopua. Nykyajan itsekkyys on järkyttävää ja on todella ikävää, että vastaamattomuudesta on tullut jo yleinen tapa reagoida. Useimmat kuitenkin etsivät varmaan sitä yhtä ja oikeaa, mutta kyllä siinä matkalla kohdanneille voi olla myös kohtelias. Miettiä miten itse haluaisi itseään kohdeltavan. Ja jos kyse on jostain vain seksin perässä olevasta tyypistä, niin kannattaisi varmaan kuitenkin miettiä, jos sen henkilön tulee vielä jossain kohtaamaan. Itse mietin myös asioita niin, että haluan ylläpitää toiminnassani tiettyä tasoa ja laatua, joka on siis arvopohjainen päätös. Mietinkin, etteikö nykyajan ihmisillä ole enää mitään arvoja ja periaatteita :/
Sinullakin on sama asenne, että vaadit nettideittailijoita omaksumaan säännöt live-elämästä ja syyttelet epäkohteliaaksi niitä jotka eivät sitä tee. Vastaatko esim. mainoskirjeisiin kun ne tulevat tutusta firmasta ja niissä on nimesi? Et? Aika epäkohteliasta.
Ihmisillä on kyllä arvoja ja periaatteita nykyäänkin, mutta aina se harmittaa jos ne eivät ole samoja kuin itsellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nettideittailu on tosiaan ihan perseestä. Koko dynamiikka on ihan ahterista, koska miehille ei vastaa kukaan.
Voi siellä tinderissä ihan yhtä hyvin sutia jokaiseen "yes" tai lähettää sen copypasteviestin jokaiselle. Aivan uskomattomalla mäihällä yksi tuhannesta vastaa. Nainen sutasee kerran "yes" niin melko varmasti ukko on sutassut häneen yessit jo aikoja sitten.
No entäpä keskustelut sitten? Mistä hemmetistä sitä puhuu? Hyvä profiili on sellainen, jossa on kerrottu jo kaikenlaista. Mistäpä sitä sitten enää kyselee ja mistä sitä voi mielenkiintoiselta vaikuttaen keskustella tuntemattoman ihmisen kanssa?
Jotenkin tuossa asetelmassa on se ongelma, että nainen ei jaksa esittää kiinnostunutta kaikille ja homma menee siihen, että ukko kirjoittaa kuuden rivin sepustuksia joissa on kysymyksiä ja nainen vastaa niihin "joo" tai "ei" tai "emmä tiiä" tai "ehkä" ja kun mies ei saa mitään lisämateriaalia niin ei osaa tai viitsi enää sitten muuta enää kysellä kun nainen vaikuttaa niin mielenkiinnottomalta. Lopulta ehkä kyllästyy tämmöiseen ja alkaa lähetellä niitä "moi, pannaaks?" viestejä tai lähetellä kullinkuvia että saisi jotain huomiota osakseen. Tämä on ehkä ykkösharmitukseni ja osittain sama kuin tuo aloittajan kuvailema ongelma. Ei vaan pysty keskustelemaan, koska on kuin koittaisi puristaa vettä kivestä jos nyt yleensäkään se kivi edes tulee alunperinkään puristeltavaksi. Miehen pitää vakuuttaa olevansa kiinnostava naiselle ennen kuin nainen uskaltautuu vaikuttamaan itse kiinnostavalta. Eli mies joutuu olemaan kiinnostunut naisesta, joka ei ole kiinnostava ja näin nainen tapaa vain sellaisia miehiä, joille on ihan sama onko nainen kiinnostava vai ei, koska ne on ainoita jotka jaksaa puristaa sen veden sieltä kivestä. Itse katson sen kolme neljä yhden-kahden sanan tai hymiön vastausta ja totean että ei kiinnosta, ei kiinnostunut, en viitsi kirjoittaa enempää.
Olisi mukava, jos vastauksissa voisi kysyä itsekin ja kertoa asioita ilman kysymistä. Yksinkertainen temppu on esim. "joo, entäs ite?" tai "en, mutta..."
Laitat naisena ilmoituksen jossa lukee "testi" niin tulee päivässä 300 viestiä. Laitat miehenä kivan pitkän ilmoituksen ja IKINÄ ei tule yhtäkään viestiä tai jos tuleekin niin mainosboteilta. Ei mikään ihme, että naisen on vaikea kiinnostua niistä jokaisesta, varsinkin kun suurin osa on lähettänyt saman viestin sadalle muullekin naiselle tai teksti on "moi, pannaaks?". Mies ei saa vastauksia ja masentuu ja turhautuu.
Miesten palstoja aiheeseen liittyen lukeneena tuntuisi yleinen konsesus olevan, että paras profiili tinderissä on sellainen, jossa profiilitekstinä on pelkkä "185cm" ja yleensäkin pituutensa valehteleminen yläkanttiin jos sitä kysytään. Itse olen siihen liian rehti ja näin "pätkänä" (170cm) sitä nyt vaan ei kelpaa 95%:lle naisista eikä edes näy heidän hakutuloksissaan jos kyseisellä deittisivustolla voi sen laittaa hakukriteeriksi. Samaisilla palstoilla on aika paljon muitakin vinkkejä ja aloitusrepliikkejä, yleisesti sousittu vaikuttaisi nykyään olevan sanoa vaan toisen etunimi ja huutomerkki, jos törmäätte sellaiseen niin on taidettu käydä forumeita lueskelemassa. Voisi olla ihan avartavaa naistenkin niissä käydä kattelemassa mitä ne ukot siellä juonii.
Pitäisiköhän teidän naisten kokeilla semmoista deittailusovellusta kuin "bumble"? Se toimii niin, että miehet ei voi lähettää naisille yhtään mitään. Miehet vaan voi laittaa oman kuvansa ja pikkuprofiilinsa niinkuin tinderissä, mutta vain naiset voi tehdä aloitteita. Jos nainen klikkaa mieheen "yes" eikä mitään tapahdu oliko se nyt 48 tunnin sisällä, niin kyseinen kytkös poistuu eikä kumpikaan voi enää viestitellä toisilleen.
Tuosta keskustelun tyrehtymisesti pääsee kai ainakin kahdella tavalla:
1) osallistumalla paremmin keskusteluun ja tuomalla siihen lisää keskusteltavaa eikä vain vastailla kysymyksiin
2) tiedostamalla, että netissä länkyttäminen vieraiden ihmisten kanssa on vaan helvetin vaikeata kun ei ole mitään kontekstia tai järkevää puhuttavaa. tarvitseeko sitä niin paljon puhua? menkää vaan niille treffeille, sopikaa ne vaikka sinne julkiselle paikalle niin tuskin teille mitään kauhean pahaa voi tapahtua vaikka ukko osoittautuisikin ihan pöntöksi. tässä tulee tietysti sitten se ongelma, että tulee ohareita molemmin päin. mutta minkäs teet? jos ukko kävi jostain nurkan takaa kurkkimasta ja totesi että hyi, niin sama kai se sitten, parempi ettei tarvinnut istua treffeillä turhaan. sano ja päätä vaikka etukäteen että odotat tasan 10min ja jos ei ketään näy niin keksit muuta tekemistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka ihmiset tuntuvat suhtautuvan nettijuttuihin kovin pinnallisesti, niin mielestäni olisi aina hyvä muistaa, että sielä vastapuolella on ihan oikea tunteva ihminen.
Tästä tulee mieleen yksi Seppo Jokisen komisario Koskinen -dekkari, jonka nimeä en nyt millään muista. Kirjassa oli nettideittailua harrastava nainen, joka vain huumorimielellä vedätti ihmisiä. Ja kuinkas sitten kävikään. Joskus leikillä voi olla vakavat seuraukset.
Alapeukuttajien mielestä on siis hienoa, kun toinen osapuoli vedättää ja toinen on vakavissaan, ja lopputuloksena on toisen tuho.
Minusta se kirja oli aika karmea kuvaus siitä, mihin nettideittailu voi pahimmillaan johtaa. Jotkut kun ovat netissä omana itsenään ja ilman mitään pelleilytarkoituksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen löytänyt oman rakkaani nettideitistä, eikä mulla ole sieltä erityisen huonoja kokemuksia. Luulen sen olevan erityisen sopiva väylä kumppanin etsimiseen, jos:
1) malttaa kurkistaa pinnan taakse
Kävin vilkaisemassa nettideitissä nykyisen mieheni profiilia useamman kerran, muiden profiilien ohella, ennen kuin laitoin viestin. Hänen oma kuvauksensa tuntui alkuun vieraalta, ehkä liian viralliselta makuuni, joten epäröin ottaa kontaktia. Kiinnostuksen kohteet ja muut "ominaisuudet" tuntuivat kuitenkin ihan ok sopivilta puolin ja toisin, joten päädyimme tapaamaan. Ihastuimme valtavasti jo ensi kohtaamisella, mikä johti seurusteluun. Nykyään olemme naimisissa.
2) etsii mahdollisimman kypsää ihmistä, ja pitää sitä tärkeämpänä kriteerinä kuin esimerkiksi mahdollisimman korkeaa sosiaalista statusta
Profiileista on melko helppo karsia pois sellaiset, joissa kehutaan itseä mahdollisimman paljon. Kannattaa etsiä sellaista, jossa on lempeä mutta realistinen kuvaus itsestä.
Hassua, että kukaan ei kehu eikä peukuta positiivisia kokemuksia, mutta kun valittaa nettideittailun raakuutta ja nykyihmisen hirveää pinnallisuutta, heti napsahtaa kymmenen yläpeukkua.
Itselle on toiminut hyvin ja ihan mukavia ihmisiä tullut vastaan. Ikäviäkin toki, mutta en jäänyt sitä murehtimaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka ihmiset tuntuvat suhtautuvan nettijuttuihin kovin pinnallisesti, niin mielestäni olisi aina hyvä muistaa, että sielä vastapuolella on ihan oikea tunteva ihminen.
Tästä tulee mieleen yksi Seppo Jokisen komisario Koskinen -dekkari, jonka nimeä en nyt millään muista. Kirjassa oli nettideittailua harrastava nainen, joka vain huumorimielellä vedätti ihmisiä. Ja kuinkas sitten kävikään. Joskus leikillä voi olla vakavat seuraukset.
Alapeukuttajien mielestä on siis hienoa, kun toinen osapuoli vedättää ja toinen on vakavissaan, ja lopputuloksena on toisen tuho.
Minusta se kirja oli aika karmea kuvaus siitä, mihin nettideittailu voi pahimmillaan johtaa. Jotkut kun ovat netissä omana itsenään ja ilman mitään pelleilytarkoituksia.
Eiköhän alapukut tulleet siitä, että keksityn dekkarin kauhukertomukset nyt eivät tähän kuulu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässäpä teille yksi miehen profiiliteksti: "
Wanted!
Etsintä kuulutus naisesta joka on kiinnostunut puutavara-autoista,metsästä,luonnosta/luonnon olosuhteiden armoilla,liasta,epä säännöllisestä työajoista ja tietysti minusta!
Olen vakavissani vaihtamassa ammattia puutavara-auton kuljettajaksi/yrittäjäksi.
Täällä on ihan järjissään oleva kaveri joka haluaa tehdä sitä omaa juttua.
Mitään titteleitä ei tarvi asenne ratkaisee!"Oikeesti, mä en kestä... Mä laitan profiilin kiinni, mun pää hajos just.
Luulin viimeiseen lauseeseesi asti että pistit esimerkin hyvästä profiilista.
Täysipäinen kaveri joka tykkää luonnosta, haluaa tehdä omaa juttuaan ja on päämäärätietoinen eikä pelkkä tavis.
Se nyt tietysti on vähän kummallista että sen naisen pitäisi olla kiinnostunut puutavara-autoista, mutta oiskohan se osa ollut kuitenkin vaan läppä. En tiedä.
Näköjään en tiedä naisista mitään.
Vierailija kirjoitti:
Nettideittailu on tosiaan ihan perseestä. Koko dynamiikka on ihan ahterista, koska miehille ei vastaa kukaan.
Voi siellä tinderissä ihan yhtä hyvin sutia jokaiseen "yes" tai lähettää sen copypasteviestin jokaiselle. Aivan uskomattomalla mäihällä yksi tuhannesta vastaa. Nainen sutasee kerran "yes" niin melko varmasti ukko on sutassut häneen yessit jo aikoja sitten.
No entäpä keskustelut sitten? Mistä hemmetistä sitä puhuu? Hyvä profiili on sellainen, jossa on kerrottu jo kaikenlaista. Mistäpä sitä sitten enää kyselee ja mistä sitä voi mielenkiintoiselta vaikuttaen keskustella tuntemattoman ihmisen kanssa?
Jotenkin tuossa asetelmassa on se ongelma, että nainen ei jaksa esittää kiinnostunutta kaikille ja homma menee siihen, että ukko kirjoittaa kuuden rivin sepustuksia joissa on kysymyksiä ja nainen vastaa niihin "joo" tai "ei" tai "emmä tiiä" tai "ehkä" ja kun mies ei saa mitään lisämateriaalia niin ei osaa tai viitsi enää sitten muuta enää kysellä kun nainen vaikuttaa niin mielenkiinnottomalta. Lopulta ehkä kyllästyy tämmöiseen ja alkaa lähetellä niitä "moi, pannaaks?" viestejä tai lähetellä kullinkuvia että saisi jotain huomiota osakseen. Tämä on ehkä ykkösharmitukseni ja osittain sama kuin tuo aloittajan kuvailema ongelma. Ei vaan pysty keskustelemaan, koska on kuin koittaisi puristaa vettä kivestä jos nyt yleensäkään se kivi edes tulee alunperinkään puristeltavaksi. Miehen pitää vakuuttaa olevansa kiinnostava naiselle ennen kuin nainen uskaltautuu vaikuttamaan itse kiinnostavalta. Eli mies joutuu olemaan kiinnostunut naisesta, joka ei ole kiinnostava ja näin nainen tapaa vain sellaisia miehiä, joille on ihan sama onko nainen kiinnostava vai ei, koska ne on ainoita jotka jaksaa puristaa sen veden sieltä kivestä. Itse katson sen kolme neljä yhden-kahden sanan tai hymiön vastausta ja totean että ei kiinnosta, ei kiinnostunut, en viitsi kirjoittaa enempää.
Olisi mukava, jos vastauksissa voisi kysyä itsekin ja kertoa asioita ilman kysymistä. Yksinkertainen temppu on esim. "joo, entäs ite?" tai "en, mutta..."
Laitat naisena ilmoituksen jossa lukee "testi" niin tulee päivässä 300 viestiä. Laitat miehenä kivan pitkän ilmoituksen ja IKINÄ ei tule yhtäkään viestiä tai jos tuleekin niin mainosboteilta. Ei mikään ihme, että naisen on vaikea kiinnostua niistä jokaisesta, varsinkin kun suurin osa on lähettänyt saman viestin sadalle muullekin naiselle tai teksti on "moi, pannaaks?". Mies ei saa vastauksia ja masentuu ja turhautuu.
Miesten palstoja aiheeseen liittyen lukeneena tuntuisi yleinen konsesus olevan, että paras profiili tinderissä on sellainen, jossa profiilitekstinä on pelkkä "185cm" ja yleensäkin pituutensa valehteleminen yläkanttiin jos sitä kysytään. Itse olen siihen liian rehti ja näin "pätkänä" (170cm) sitä nyt vaan ei kelpaa 95%:lle naisista eikä edes näy heidän hakutuloksissaan jos kyseisellä deittisivustolla voi sen laittaa hakukriteeriksi. Samaisilla palstoilla on aika paljon muitakin vinkkejä ja aloitusrepliikkejä, yleisesti sousittu vaikuttaisi nykyään olevan sanoa vaan toisen etunimi ja huutomerkki, jos törmäätte sellaiseen niin on taidettu käydä forumeita lueskelemassa. Voisi olla ihan avartavaa naistenkin niissä käydä kattelemassa mitä ne ukot siellä juonii.
Pitäisiköhän teidän naisten kokeilla semmoista deittailusovellusta kuin "bumble"? Se toimii niin, että miehet ei voi lähettää naisille yhtään mitään. Miehet vaan voi laittaa oman kuvansa ja pikkuprofiilinsa niinkuin tinderissä, mutta vain naiset voi tehdä aloitteita. Jos nainen klikkaa mieheen "yes" eikä mitään tapahdu oliko se nyt 48 tunnin sisällä, niin kyseinen kytkös poistuu eikä kumpikaan voi enää viestitellä toisilleen.
Tuosta keskustelun tyrehtymisesti pääsee kai ainakin kahdella tavalla:
1) osallistumalla paremmin keskusteluun ja tuomalla siihen lisää keskusteltavaa eikä vain vastailla kysymyksiin
2) tiedostamalla, että netissä länkyttäminen vieraiden ihmisten kanssa on vaan helvetin vaikeata kun ei ole mitään kontekstia tai järkevää puhuttavaa. tarvitseeko sitä niin paljon puhua? menkää vaan niille treffeille, sopikaa ne vaikka sinne julkiselle paikalle niin tuskin teille mitään kauhean pahaa voi tapahtua vaikka ukko osoittautuisikin ihan pöntöksi. tässä tulee tietysti sitten se ongelma, että tulee ohareita molemmin päin. mutta minkäs teet? jos ukko kävi jostain nurkan takaa kurkkimasta ja totesi että hyi, niin sama kai se sitten, parempi ettei tarvinnut istua treffeillä turhaan. sano ja päätä vaikka etukäteen että odotat tasan 10min ja jos ei ketään näy niin keksit muuta tekemistä.
En usko sanaakaan. Olet vain katkera kilttimies joka turhautuu kun mallitytöt eivät vastaa viesteihisi! Senkin sika.
- nettideittinainen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En usko sanaakaan. Olet vain katkera kilttimies joka turhautuu kun mallitytöt eivät vastaa viesteihisi! Senkin sika.
- nettideittinainen
Just semmonen! :) Nykyään lähettelen niitä "moi pannaaks" ja kullikuvia.
Vierailija kirjoitti:
Nettideittailu on tosiaan ihan perseestä. Koko dynamiikka on ihan ahterista, koska miehille ei vastaa kukaan.
Voi siellä tinderissä ihan yhtä hyvin sutia jokaiseen "yes" tai lähettää sen copypasteviestin jokaiselle. Aivan uskomattomalla mäihällä yksi tuhannesta vastaa. Nainen sutasee kerran "yes" niin melko varmasti ukko on sutassut häneen yessit jo aikoja sitten.
No entäpä keskustelut sitten? Mistä hemmetistä sitä puhuu? Hyvä profiili on sellainen, jossa on kerrottu jo kaikenlaista. Mistäpä sitä sitten enää kyselee ja mistä sitä voi mielenkiintoiselta vaikuttaen keskustella tuntemattoman ihmisen kanssa?
Jotenkin tuossa asetelmassa on se ongelma, että nainen ei jaksa esittää kiinnostunutta kaikille ja homma menee siihen, että ukko kirjoittaa kuuden rivin sepustuksia joissa on kysymyksiä ja nainen vastaa niihin "joo" tai "ei" tai "emmä tiiä" tai "ehkä" ja kun mies ei saa mitään lisämateriaalia niin ei osaa tai viitsi enää sitten muuta enää kysellä kun nainen vaikuttaa niin mielenkiinnottomalta. Lopulta ehkä kyllästyy tämmöiseen ja alkaa lähetellä niitä "moi, pannaaks?" viestejä tai lähetellä kullinkuvia että saisi jotain huomiota osakseen. Tämä on ehkä ykkösharmitukseni ja osittain sama kuin tuo aloittajan kuvailema ongelma. Ei vaan pysty keskustelemaan, koska on kuin koittaisi puristaa vettä kivestä jos nyt yleensäkään se kivi edes tulee alunperinkään puristeltavaksi. Miehen pitää vakuuttaa olevansa kiinnostava naiselle ennen kuin nainen uskaltautuu vaikuttamaan itse kiinnostavalta. Eli mies joutuu olemaan kiinnostunut naisesta, joka ei ole kiinnostava ja näin nainen tapaa vain sellaisia miehiä, joille on ihan sama onko nainen kiinnostava vai ei, koska ne on ainoita jotka jaksaa puristaa sen veden sieltä kivestä. Itse katson sen kolme neljä yhden-kahden sanan tai hymiön vastausta ja totean että ei kiinnosta, ei kiinnostunut, en viitsi kirjoittaa enempää.
Olisi mukava, jos vastauksissa voisi kysyä itsekin ja kertoa asioita ilman kysymistä. Yksinkertainen temppu on esim. "joo, entäs ite?" tai "en, mutta..."
Laitat naisena ilmoituksen jossa lukee "testi" niin tulee päivässä 300 viestiä. Laitat miehenä kivan pitkän ilmoituksen ja IKINÄ ei tule yhtäkään viestiä tai jos tuleekin niin mainosboteilta. Ei mikään ihme, että naisen on vaikea kiinnostua niistä jokaisesta, varsinkin kun suurin osa on lähettänyt saman viestin sadalle muullekin naiselle tai teksti on "moi, pannaaks?". Mies ei saa vastauksia ja masentuu ja turhautuu.
Miesten palstoja aiheeseen liittyen lukeneena tuntuisi yleinen konsesus olevan, että paras profiili tinderissä on sellainen, jossa profiilitekstinä on pelkkä "185cm" ja yleensäkin pituutensa valehteleminen yläkanttiin jos sitä kysytään. Itse olen siihen liian rehti ja näin "pätkänä" (170cm) sitä nyt vaan ei kelpaa 95%:lle naisista eikä edes näy heidän hakutuloksissaan jos kyseisellä deittisivustolla voi sen laittaa hakukriteeriksi. Samaisilla palstoilla on aika paljon muitakin vinkkejä ja aloitusrepliikkejä, yleisesti sousittu vaikuttaisi nykyään olevan sanoa vaan toisen etunimi ja huutomerkki, jos törmäätte sellaiseen niin on taidettu käydä forumeita lueskelemassa. Voisi olla ihan avartavaa naistenkin niissä käydä kattelemassa mitä ne ukot siellä juonii.
Pitäisiköhän teidän naisten kokeilla semmoista deittailusovellusta kuin "bumble"? Se toimii niin, että miehet ei voi lähettää naisille yhtään mitään. Miehet vaan voi laittaa oman kuvansa ja pikkuprofiilinsa niinkuin tinderissä, mutta vain naiset voi tehdä aloitteita. Jos nainen klikkaa mieheen "yes" eikä mitään tapahdu oliko se nyt 48 tunnin sisällä, niin kyseinen kytkös poistuu eikä kumpikaan voi enää viestitellä toisilleen.
Tuosta keskustelun tyrehtymisesti pääsee kai ainakin kahdella tavalla:
1) osallistumalla paremmin keskusteluun ja tuomalla siihen lisää keskusteltavaa eikä vain vastailla kysymyksiin
2) tiedostamalla, että netissä länkyttäminen vieraiden ihmisten kanssa on vaan helvetin vaikeata kun ei ole mitään kontekstia tai järkevää puhuttavaa. tarvitseeko sitä niin paljon puhua? menkää vaan niille treffeille, sopikaa ne vaikka sinne julkiselle paikalle niin tuskin teille mitään kauhean pahaa voi tapahtua vaikka ukko osoittautuisikin ihan pöntöksi. tässä tulee tietysti sitten se ongelma, että tulee ohareita molemmin päin. mutta minkäs teet? jos ukko kävi jostain nurkan takaa kurkkimasta ja totesi että hyi, niin sama kai se sitten, parempi ettei tarvinnut istua treffeillä turhaan. sano ja päätä vaikka etukäteen että odotat tasan 10min ja jos ei ketään näy niin keksit muuta tekemistä.
Miksi naisen pitäisi esittää kiinnostunutta kaikille? Jos vastaus viestiin on vain "joo" eikö ole selvää että tämä oli tässä, toinen vastaa pelkästään kohteliaisuudesta. Mitään kiinnostusta ei ole.
Typerää miehiltä lähetellä törkyviestejä että saisi aikaan reaktion. Eivät naiset ala teeskennellä kiinnostusta, että välttyisivät törkyviesteiltä. Mies vain nolaa itsensä ja saa monta deittailuhaluista naista poistumaan linjoilta pysyvästi.
Jos nainen on valinnut tutustumiskanavaksi kirjoittelua vaativan tavan, miksi nainen toteaisi kirjoittelun olevan turhaa länkytystä ja lähtisi noin vain treffeille? Jos sitä keskustelua ei kaipaa, voi yhtä hyvin ehdottaa treffejä kadulla satunnaisille vastaantulijoille. Kun se nainen ymmärtää ihan yhtä hyvin nettideittailun ja Tinderin asettamat rajoitteet kuin mieskin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos on tylsää niin lukekaa tuo. (teksti on kuvana siksi, että kyseinen saitti poisti sen blogistaan kun omistaja vaihtui. siellä on kuitenkin erittäin hyvää matskua ja deittailutilastojen analysointia muuten vielä tarjolla aiheesta: http://blog.okcupid.com)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka ihmiset tuntuvat suhtautuvan nettijuttuihin kovin pinnallisesti, niin mielestäni olisi aina hyvä muistaa, että sielä vastapuolella on ihan oikea tunteva ihminen.
Tästä tulee mieleen yksi Seppo Jokisen komisario Koskinen -dekkari, jonka nimeä en nyt millään muista. Kirjassa oli nettideittailua harrastava nainen, joka vain huumorimielellä vedätti ihmisiä. Ja kuinkas sitten kävikään. Joskus leikillä voi olla vakavat seuraukset.
Alapeukuttajien mielestä on siis hienoa, kun toinen osapuoli vedättää ja toinen on vakavissaan, ja lopputuloksena on toisen tuho.
Minusta se kirja oli aika karmea kuvaus siitä, mihin nettideittailu voi pahimmillaan johtaa. Jotkut kun ovat netissä omana itsenään ja ilman mitään pelleilytarkoituksia.
Eiköhän alapukut tulleet siitä, että keksityn dekkarin kauhukertomukset nyt eivät tähän kuulu.
No joo, vaikka Seppo Jokisen monet tarinat ovat jokseenkin realistisia. Tuo kirjassa kuvattu deittailu voi olla monille arkipäiväistä. Tosin ei ehkä nykyään siinä määrin kuin aikana, jolloin tällaiset ilmiöt olivat vielä melko tuoreita. Huono maku tarinasta jäi ja tuli mieleen, että onkohan jollekulle käynyt näin elävässä elämässä. Se voisi olla aivan mahdollista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässäpä teille yksi miehen profiiliteksti: "
Wanted!
Etsintä kuulutus naisesta joka on kiinnostunut puutavara-autoista,metsästä,luonnosta/luonnon olosuhteiden armoilla,liasta,epä säännöllisestä työajoista ja tietysti minusta!
Olen vakavissani vaihtamassa ammattia puutavara-auton kuljettajaksi/yrittäjäksi.
Täällä on ihan järjissään oleva kaveri joka haluaa tehdä sitä omaa juttua.
Mitään titteleitä ei tarvi asenne ratkaisee!"Oikeesti, mä en kestä... Mä laitan profiilin kiinni, mun pää hajos just.
Luulin viimeiseen lauseeseesi asti että pistit esimerkin hyvästä profiilista.
Täysipäinen kaveri joka tykkää luonnosta, haluaa tehdä omaa juttuaan ja on päämäärätietoinen eikä pelkkä tavis.
Se nyt tietysti on vähän kummallista että sen naisen pitäisi olla kiinnostunut puutavara-autoista, mutta oiskohan se osa ollut kuitenkin vaan läppä. En tiedä.
Näköjään en tiedä naisista mitään.
Ei tuo minusta ole huono miehen profiiliteksti. No, kirjoitusvirheet ovat niin pahoja että sammuttaisivat minun kiinnostukseni. Mutta erilainen ja hiukan huumoriakin. Varmaan joku maalla viihtyvä nainen voisi tykätäkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaikka ihmiset tuntuvat suhtautuvan nettijuttuihin kovin pinnallisesti, niin mielestäni olisi aina hyvä muistaa, että sielä vastapuolella on ihan oikea tunteva ihminen.
Tästä tulee mieleen yksi Seppo Jokisen komisario Koskinen -dekkari, jonka nimeä en nyt millään muista. Kirjassa oli nettideittailua harrastava nainen, joka vain huumorimielellä vedätti ihmisiä. Ja kuinkas sitten kävikään. Joskus leikillä voi olla vakavat seuraukset.
Alapeukuttajien mielestä on siis hienoa, kun toinen osapuoli vedättää ja toinen on vakavissaan, ja lopputuloksena on toisen tuho.
Minusta se kirja oli aika karmea kuvaus siitä, mihin nettideittailu voi pahimmillaan johtaa. Jotkut kun ovat netissä omana itsenään ja ilman mitään pelleilytarkoituksia.
Eiköhän alapukut tulleet siitä, että keksityn dekkarin kauhukertomukset nyt eivät tähän kuulu.
No joo, vaikka Seppo Jokisen monet tarinat ovat jokseenkin realistisia. Tuo kirjassa kuvattu deittailu voi olla monille arkipäiväistä. Tosin ei ehkä nykyään siinä määrin kuin aikana, jolloin tällaiset ilmiöt olivat vielä melko tuoreita. Huono maku tarinasta jäi ja tuli mieleen, että onkohan jollekulle käynyt näin elävässä elämässä. Se voisi olla aivan mahdollista.
Oletan, että tapahtui murha kun dekkari on kyseessä? Eipä ole arkipäiväistä että henki lähtee nettideittailun seurauksena. Keksustelun kannalta ihan turhaa dramatisointia. Fiktio on fiktiota.
Nettideittailu on aika laaja käsite. TInderit ja vastaavat, noista tuskin sitä elämänkumppania etsitään? Sen sijaan jotkut toiset, maksulliset saitit voi olla paljon parempia. Ja kyllä minusta tuo kirjoittelu on ihan tärkeää. Jos sitä sanomista ei tunnu löytyvän meileissä niin kuinka sitä yhteistä löytyisi enemmän nokatusten? Nettideittailun paras puoli on juuri pieni etäisyys ja anonyymius. Voi katsella millaisia ihmisiä on netissä, selvitellä ketkä olisivat itselle sopivia ja vasta sitten järjestää niitä nokikkain-deittejä. Tavallaan huomattavasti vähemmän ahdistavaa kuin jatkuvasti tavata ihan livenä outoja ihmisiä, juttelet omalla sovalla meilaten vähän aikaa, jos ei mätsää voit jatkaa eteenpäin omaa iltaasi ilman suurempia suruja. Ei kannata olla liian epätoivoinen eikä liian tosissaan vaikka vakavasti kumppania etsisikin.
Vierailija kirjoitti:
Jos on tylsää niin lukekaa tuo. (teksti on kuvana siksi, että kyseinen saitti poisti sen blogistaan kun omistaja vaihtui. siellä on kuitenkin erittäin hyvää matskua ja deittailutilastojen analysointia muuten vielä tarjolla aiheesta: http://blog.okcupid.com)
Nuo ovat epämiellyttävää luettavaa, koska kaikki data käytännössä osoittaa, että naiset ovat oikeasti pilanneet nettideitin, oli se perimmäinen syy sitten mikä tahansa. Tyyliin 80% miehistä on rumia(=ei kiinnosta) naisten mielestä jne kun taas miesten mielestä naiset asettuvat kellokäyrälle ihan normaalisti.
Olen löytänyt oman rakkaani nettideitistä, eikä mulla ole sieltä erityisen huonoja kokemuksia. Luulen sen olevan erityisen sopiva väylä kumppanin etsimiseen, jos:
1) malttaa kurkistaa pinnan taakse
Kävin vilkaisemassa nettideitissä nykyisen mieheni profiilia useamman kerran, muiden profiilien ohella, ennen kuin laitoin viestin. Hänen oma kuvauksensa tuntui alkuun vieraalta, ehkä liian viralliselta makuuni, joten epäröin ottaa kontaktia. Kiinnostuksen kohteet ja muut "ominaisuudet" tuntuivat kuitenkin ihan ok sopivilta puolin ja toisin, joten päädyimme tapaamaan. Ihastuimme valtavasti jo ensi kohtaamisella, mikä johti seurusteluun. Nykyään olemme naimisissa.
2) etsii mahdollisimman kypsää ihmistä, ja pitää sitä tärkeämpänä kriteerinä kuin esimerkiksi mahdollisimman korkeaa sosiaalista statusta
Profiileista on melko helppo karsia pois sellaiset, joissa kehutaan itseä mahdollisimman paljon. Kannattaa etsiä sellaista, jossa on lempeä mutta realistinen kuvaus itsestä.