Lue keskustelun säännöt.
Oletko lapsena kadonnut kotipihasta/muualta? Millä vuosikymmenellä tämä tapahtui?
13.03.2016 |
Niin, spinoffina tuosta toisesta ketjusta. Oletko sinä lapsena joskus (ollut valvomatta) kotipihalla/muualla ja kadonnut? Millä vuosikymmenellä tämä tapahtui?
Minä olen kuulemma kadonnut kerran, olin silloin noin 3-vuotias. Tämä tapahtui 1980-luvun alussa. Asuimme isohokon kaupungin keskustassa ja minä, pari vuotta vanhempi veljeni ja muita naapurin lapsia olimme sisäpihalla leikkimässä. Äitimme piti silmällä meitä ikkunassa, kävi siis tasaisin väliajoin katsomassa, mitä ulkona teemme. Jossain kohtaa emme enää olleetkaan pihalla kun hän tuli katsomaan ikkunasta. Hän lähti heti ulos etsimään meitä eikä meitä näkynyt lähikaduillakaan. Vastaan oli sattumalta kävellyt pari poliisia jolle hän oli kertonut asiasta ja poliisit alkoivat myös etsiä meitä. Aikansa etsittyään meidät löydettiin erään talon sisäpihalta leikkimästä. Olimme kuulemma lähteneet omalta sisäpihaltamme kadulle koska kadulla oli mennyt koira jota olimme menneet silittämään ja siitä sitten lähteneet kävelemään omille teillemme.
Tapauksen jälkeen minä ja veljeni emme enää olleet ilman aikuista pihalla keskustassa asuessamme. Aika pian tuon jälkeen muutimme ok-taloon nukkumalähiöön ja siellä saimme olla omalla pihalla ilman aikuisia. Jossain vaiheessa saimme olla ilman aikuisia myös kotikadullamme, ja silloin päähämme taottiin kotikadun rajat joita ei ylitetä. Eikä ylitetty.
Kommentit (38)
Varmaan montakin kertaa.80-luvulla olin alle 5 vuotias ja katosin omakotitaloalueella leikkimään toisiin pihoihin usein.Kerran lähdin polkupyörällä veljeni tykö,asui lähellä mutta unohtui ilmoittaa.Ei silloin vahdittu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
90 luvun alussa ollessani n.5 vuotias. Olin yöllä lähtenyt leikkimään haamujengiä ja karannut ulos.
Olin 5-vuotiaana äitini ja täysi-ikäisen about parikymppisen, lapsettoman serkkuni kanssa kaupungilla (keskikokoinen maakuntakaupunki). Äitini sanoi käyvänsä nopeasti Anttilassa (muistan kaupan) ja jäimme serkkuni kanssa autoon odottamaan. En muista, miksi se serkkunikin sit lähti sinne Anttilaan sisälle mut vannotti mua jäämään autoon. Muistan hyvin että musta tuntui, että ne aikuiset on olleet ikuisuuden siel kaupassa ja lähdin heidän peräänsä etsimään. Siitä tulikin hirveä härdelli mut aika nopeesti joku nuori mies bongasi mut ja lähti viemään sinne asiakaspalveluun tms. jossa sit kuulutettiin ja äitini & serkkuni tulivat hakemaan.
Mulle ei niinkään oltu vihaisia vaan muistan miten mun äitini kilahti tälle serkulle, että miten tollo tää on kun jättää pienen lapsen autoon ja lähtee ostoksille.
joo-o 1970-luvulla lähdettiin kaverin kanssa tarhatätiä moikkaamaan aika kauas kotipihasta.. aateltiin karata kotoa :) ikää oli 4-5 v ja tarhatäti tarjosi namit ja käski kävellä kotiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyään pitää vahtia tarkasti kun aina on joku lapseton joka ilmoittaa lastensuojeluun.
Minä olen lähtenyt omille teilleni omasta päätöksestä ainakin 3-vuotiaana ja 6-vuotiaana 70-luvulla. 3-vuotiaana löydyin viereisen talon yläkerrasta ja 6-vuotiaana ilmoittauduin 25 kilometrin päästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen. Muistan kun ohi meni yksi isompi tyttö ja kysyin voisko hän leikkiä. Lähdin tytön mukaan omalta pihalta heille kotiin. Ja tää 80-luvulla. Olin neljä. Perheeni ja koko naapurusto etsi tunteja.
Pikkuveli (silloin n. 5v.) karkasi naapuriin syömään leivoksia ja leikkimään naapurin pojan kansa. Tapahtui joskus vuonna 1999.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lähdin noin 5-vuotiaana koti pihalta kesken leikkien kauppaan, muumilimua oli saatava.
Muistan hyvin sen pettymyksen kassalla, kun olisin tarvinutkin rahaa ja jäi limut saamatta.
Olin poissa monta tuntia ja palatessani koko naapurusto oli mukana etsinnässä, taisi vanhemmilta muutama kirosana päästä kun kerroin matkani tarkoituksen :D
90-luvun puolivälissä siis tämä.
Olen kadonnut ulkomailla asuessamme kauppakeskuksessa. Tuosta tilanteesta voi saada vaikka mitä kauhuskenaarioita, kun en osannut kieltäkään ja onhan noita muutenkin ties mitä kidnappauksia sattunut ja oli silloinkin 80-luvulla. Löydyin kauimmaisesta mahdollisesta paikasta, en tiedä enkä muista miten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kesällä 1998 ollessani melkein 3v, olin lähtenyt pihasta läheiseen taloon, kun olin ilmeisesti letut siellä haistanut ja päättänyt lähteä maistamaan :--D vanhemmille en tajunnut sanoa mitään, eivätkä juuri sillä hetkellä olleet mua vahtimassa.
60-luvulla, olin kävellyt noin 300 metrin päässä pikitiellä kun naapurin rouva oli äidille sanonu, että teidän xxx taitaa mennä tuolla. Olin noin 2,5v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka miten monta kertaa 80-luvulla (ikähaarukalla 3-5 suunnilleen). Toisinaan vaan lähdin muualle leikkimään, karkasin kaverin luo tai hortoilin tylsistyneenä ympäriinsä. Kerran lähdin koiraa ulkoiluttavan naisen mukaan. Sattui myös tapaus, että minä 3v ja veljeni 5v läksimme ilman lupaa kioskille ostamaan karkkia.
-93 serkun kanssa nukenvaunuilemassa. 5 ja 3 vuotiaat 😁
Pihassa sillon ainakin 4 aikuista, mutta kunvähin äänin lähdettiin tajuamatta että ehkä niin ei kannata tehä.
Naapurin täti tuli vastaan ja kertoi sitten meidät nähneen..
Mun isoveljeni oli tuossa 3 vuoden iästä ylöspäin vähän väliä omilla teillään. Äiti laittoi vaatteisiin puhelinnumeron, että löytäjä sai ilmoitettua, missä karkulainen milloinkin liikkui. Pisimmillään ennätti reilun kolmen kilometrin päähän kaupungin keskustan kirkolle. Oli vaihtanut jonkun toisen samanikäisen kanssa jääkiekkomailansa kolmipyöräiseen.
Vierailija kirjoitti:
Lähdin noin 5-vuotiaana koti pihalta kesken leikkien kauppaan, muumilimua oli saatava.
Muistan hyvin sen pettymyksen kassalla, kun olisin tarvinutkin rahaa ja jäi limut saamatta.
Olin poissa monta tuntia ja palatessani koko naapurusto oli mukana etsinnässä, taisi vanhemmilta muutama kirosana päästä kun kerroin matkani tarkoituksen :D
90-luvun puolivälissä siis tämä.
Ihana :'D
Vierailija kirjoitti:
Mun isoveljeni oli tuossa 3 vuoden iästä ylöspäin vähän väliä omilla teillään. Äiti laittoi vaatteisiin puhelinnumeron, että löytäjä sai ilmoitettua, missä karkulainen milloinkin liikkui. Pisimmillään ennätti reilun kolmen kilometrin päähän kaupungin keskustan kirkolle. Oli vaihtanut jonkun toisen samanikäisen kanssa jääkiekkomailansa kolmipyöräiseen.
Tämä siis 70-luvun alussa.
70-luvun puolivälissä olin lähtenyt 2-vuotiaana kävelemään mummolastani, maalaistalon tuvasta ja ehtinyt kävellä pihan poikki viereisen talon taakse ja siitä alkavalle hiekkatielle ja metikköön. Melkein heti mun lähtö huomattu ja äiti ja mummo oli juosseet ympäri taloa, talon vintille, ulkorakennukset läpi jne. lopulta ehkä 15-20 min päästä mut oli havaittu sieltä metsän reunasta, olin kuulemma puhunut jotain marjojen keräämisestä. En muista itse mitään mut äitini sitä aina muistelee, miten paniikkiin hän oli mennyt kun olin ollut lapioimassa hiekkaa sankoon ja hän oli ripustanut pyykkiä ja yhtäkkiä mua ei näkynytkään missään.
8-vuotiaana minä ja pari vuotta nuorempi serkkuni päätettiin lähteä "seikkailuun" ja käveltiin tosi kauas läheiselle teollisuusalueelle, koska oltiin kuultu että siellä liikkuu villikissoja (öööö...) oltiin vaik kuinka kauan tällä reissulla ja tultiin takas, niin kukaan ei ollut edes huolissaan, olivat luulleet että oltiin oltu se koko 2-3 tuntia läheisessä leikkipuistossa.
.