Kovin kipu, mitä olet tuntenut?

Sappikipu ehdottomasti, luulin kuolevani siihen paikkaan.

Esikoisen syöksysynnytys luomuna, koska kivunlievitystä ei ehditty antamaan. Sappikivet, käden murtuminen, migreenit, viisaudenhampaat tai leikkausten haavakivut eivät olleet mitään tuohon verrattuna. En ollut edes ajatellut vaihtoehtoa, etten saisi epiduraalia, joten olin täysin valmistautumaton luomusynnytykseen.

Jalkapohjan hiertymän tulehtuminen. Tuli iso märkäpaise ja jopa isovarpaan pieni liike aiheutti valtavaa tuskaa.

Hätäsektion jälkeen sain komplikaationa ilmavatsan (en muista mikä tilan virallinen nimi on). Se yhdistyneenä sektiohaavan kipuun oli kauheinta. Lisäksi kipu aiheutti kouristelua.

Yksinäisyys, hylätyksi tuleminen. Nälkä.

Mikään fyysinen kipu ei ole tuntunut niin pahalta kuin sydämen särkyminen. Aviomies ilmoitti haluavansa eron ja lähti toisen matkaan. Se tuska ja konkreettinen kipu sydämessä oli raskainta ikinä. Tuntui, että kuolen siihen paikkaan.

Up

Mulla oli poskiontelon tulehdus päässyt kroonistumaan, mutten tiennyt kuinka paha tilanne oli. Lennettiin Espanjaan ja kun laskeutuminen alkoi, ei paineet tasaantuneetkaan. Luulin aivan rehellisesti, että mulla tulee silmä ulos päästä. Se paine oli aivan uskomaton. En saanut hengitettyä, aloin oksentaa syliini. Aivan saatanallisen hirveä kokemus, luulen, että kipu oli juuri horton-tyyppinen, sillä hermokipu veti kasvot halvaukseen ja silmä ei pysynyt auki, kasvot turposivat muodottomiksi. Lopulta selvisi, että poskiontelo oli muurautunut umpeen ja kasvoi sientä. Oli vain määrätty lisää antibioottia ja tilanne pahentunut. Leikkauksella avattiin ja putsattiin ontelot, oli helvetilliset pari kuukautta.

Synnytys

Molemmissa korvissa oli korvatulehdus ja korväkäytävän tulehdus samanaikaisesti. 5 päivää aivan helvetillinen jomotus, särky ja paine koko päässä. Särkylääkkeet auttoivat n. Tunniksi. Ne muutamat tunnit mitä sain nukuttua, nukuin otsallani tai istualtani....saatikka kuinka paljon sattui kun korvia tutkittiin, kun käytävä oli melkein muurautunut umpeen. Toivottavasti ei moista vaivaa tule ikinä enää!

Juurihoidettavan hampaan kipu. Pahin hetki oli kun hoidon jälkeen puudutus lähti pois ja särky jatkui vielä pari päivää. Pienet tapaturmaiset luunmurtumat ja nyrjähdykset ovat hetkellisesti olleet niin paha kipu että aivoissa on pahimman hetken jälkeen käynnistynyt joku 'poista muisti' toiminto. Muistissa siis on mielikuva kun kävelen ja seuraavalla hetkellä makaan maassa nilkka pskana.

Kuukautiskivut

Fyysisenä kipuna ensimmäinen synnytys oli melko sietämätön, koska olin niin nuori (23 v.) ja täysin valmistautumaton ja kokematon mitä tulee fyysiseen kipuun. Myös siksi, koska  oksitosiini aiheutti minulle pitkiä, laukeamattomia supistuksia, eli supistus ei ollenkaan loppunut. Epiduraalia ei annettu vain kivun vuoksi vaan siksikin, että saatiin niihin supistuksiin joku järki, tauotkin.

Kovimmat fyysiset kivut ovat kuitenkin liittyneet hammasjuuren tulehdukseen. Kipu oli niin päätä räjäyttävä, että en pystynyt ajattelemaan yhtään mitään. Myös munuaisaltaan tulehdus oli samantapainen kipu.

Näiden kipukokemusten lisäksi mulla on ollut mm. polven ristisiteen katkeaminen (kova mutta melko siedettävissä oleva kipu), aivoverenvuoto (räjähtävä mutta tajuttomuus armahti; sittemmin toipumisvaiheessa enkefaliitti toi ikävät päänsäryt ja jälkitaudiksi jäi migreeni joka aamu), hermokipu niskan pikkuisen tyrän aiheuttamana, joka valvotti vasemman yläraajan kipuina erinäiset ajat, umpilisäke, mahahaava, varpaita leikattu, poskionteloita puhkottu tulehdusten yhteydessä noin sata kertaa. Mutta nuo aiemmin mainitut siis olivat ne voimakkaimmat kivut. Hammasjuuren tulehdukseen verrattuna voisin umpilisäkkeitä sairastaa vaikka kerran kuukaudessa.

Puudutuspiikin pistäminen tulehtuneeseen varpaaseen. Meinasi taju lähteä. Henkistä kipua on tullut sitten mm. avioerosta

Huvittaa nämä alapeukuttajat: Jos _oman_ elämän suurimpaan kipuun ei ole ollut syynä synnytys, menkat tai imetys, niin alapeukkua vaan.

Kuka näitä alapeukuttaa? Kiputuntemukset ovat yksilöllisiä eikä niitä voi vertailla.

Kuparikierukan laitto, tai ei se itse laittaminen, mutta tosiaan... Yleensähän laitetaan lähinnä synnyttäneille ja silloin kun on menkat päällä. No, mä olin synnyttämätön 18-vuotias ja menkat oli kierroltaan vähän epäsäännölliset. Eipä ollu kuukautiset vielä alkaneet, kysyivät haluanko että silti laitetaan. Ajattelin, että kyllä kestän sen. Laitto tuntui inhottavalta, mutta pahin kipu tuli vasta sen jälkeen. Jouduin laiton jälkeen lyyhähtämään neuvolan sohvalle ja kohta tulikin terkka kysymään, että miten voin. Olin todella pahoissa kivuissa ja todella lähellä pyörtyä. Taluttivat mut henkilökunnan tiloihin makaamaan, sain jotain särkylääkkeitä ja lopulta lääkäri ajoi minut autolla kotiin. Olin mennyt sinne pyörällä...Kehotti soittamaan lanssin jos olo taas pahenee.

Jalan nivelsiteet meni kännissä, oli todella liukasta ja onnistuin kaatuilemaan pariin kertaan. Ei kipeytynyt heti ja saatiin kyyti kaverille. Aamulla heräsin järkyttävään kipuun enkä pystynyt oikein kävelemään juuri ollenkaan. Siitä sitten päivystykseen.

Sylkirauhastulehdus oli myös kivulias. En edes silloin nuorena tajunnut heti käydä sitä hoidattamassa. En saanut pariin yöhön unta, kun toinen puoli naamasta oli ihan helvetin kipeä. Sitten turposi naama tosiaan niin, että toinen puoli oli puolet leveempi :D Huhhuh.

Jotain muita sitten käden murtuminen, pari migreeniä,  ja se kun käteni meni siihen kuntoon että tikkejä tuli paljon.

Synnytyksessä oli supistukset tehottomia, joten puhkaistiin kalvot ja laitettiin tippa. Pari tuntia myöhemmin kipu oli niin kova etten pystynyt puhumaan, saati valittamaan kivusta. Menin ihan johonkin muuhun maailmaan, muistikuviin jäi vain se hetki kun anestesiologi tuli vihdoin paikalle ja totesi, että tämä äiti olisi tarvinnut puudutusta jo tunteja sitten.

Toinen todella paha oli puhjennut munasarjakysta. Sykkivä kipu paljastui vasta leikkauksessa sisäiseksi verenvuodoksi, sitä oli jo lähes litra mennyt. Ehdottomasti kamalin oli ennen leikkausta kun varmaan kolmas lääkäri tuli vatsaa painamaan, koko keskivartalo meni kramppiin ja reaktioni taisi olla niin pelottava, että lääkäri pyysi anteeksi kun tulin tajuihini.

Aivotulehdus ja siitä seuraava päänsärky.

Abortti. :(