Kovin kipu, mitä olet tuntenut?

Si-nivel pois paikoiltaan ja issiashermo puristuksissa, johon välilevyn pullistuma painoi. Ai taivas ku meinasin kuolla. Jäsenkorjaaja laittoi nivelen ja nikamat paikoilleen ja kolme päivää vielä sen jälkeem makasin lattialla ennen ku pystyin olla sen aikaa pystyssä, että sain käytyä suihkussa.

Tuntuu, että on säästynyt aika paljolta, kun näitä lukee. Palovammat, pienemmätkin, ovat olleet aika kivuliaita. Kerran juuri paikattu hammas tulehtui ja syntyi paine sen paikan alle, se oli tuskallinen. Synnytykset tietenkin, mutta jotenkin niiden tuottama kipu haihtuu mielestä. Luin jostain, että luonto on näin järjestänyt, muuten naiset synnyttäisivät vain kerran.

-Häntäluun murtuminen liukastuessa. Näin tähtiä siitä kivusta, teki mieli huutaa ja itkeä kivusta, mutta en pystynyt, kun sattui niin paljon.

-Hermotulehdus.

Otetaan nuo kaikki sekoitettuna eri vuosien ajalle paitsi munuaiskivet ja alatiesynnytys pois. Pahimmat kivut liittyneet hammassärkyihin esm. kun paine ja mätää eikä lääkäri suostunut 3.kerrallakaan avaamaan hammasta vaikka itkien anelin 1,5vrk valvomisen jälkeen. Yksityisellä helpotti kun kuului vaan pif ja karmea haju kun pääsi pois paikan alta. Olisin voinut vasaroida naamani siitä kivusta niin helvettiä se viikko oli ilman minkään lääkkeen auttamista.

Endometrioosikivut on semmosia että sairaalassa yleensä kerran-kaksi vuodessa kun pettää kroppa kivun alta. Sitä viiltämisen, polton, sahaavan tunteen ja sisuksia repivän tunteen kun saisi pois..:( Sen kanssa elää päivittäin. Hermokivut myös omaa luokkaansa.

Supistuskivut 3-4h ilman lääkkeitä kun ei uskottu muhun sattuvan niin helvetisti. Lapsivedet meni kotona, lääkäri salissa ja kätilö vaan hokee et oon pissannut aamulla housuun. Poltot ja se taukoamaton kipusyke oli jotain niin traumaattista ettei tosikaan. Tokan kohdalla oli lähes sama alkamassa.

Sit onnettomuuksia joiden seurauksena selkä paskana 4-6kk, käsi 2,5 v. sitä tuskaa yrittää edes liikauttaa itseään. Ihanaa

kun leikata vaarausose paa pois nin leikata haava mina sorme

Kun särjin selkäni ratsastusonnettomuudessa. Sen jälkeen ei ole ollut kivutonta päivää, pahinta silloin kun hermo jää puristuksiin nikamien väliin.

synnytys!!!! ei epiduraalia, ei ilokaasua. Toivoin tajun menevän, ei menny ku ajantaju

Hermosärky hampaassa. Luulin että sekoan, kesti 12 tuntia kivun alusta ennenkuin pääsin hammaslääkärin päivystykseen. Mitkään kipulääkkeet eivät auttaneet. 

Koronarokotus.

Kolmoishermosärky.  Se kun ilmoittaa olemassaolostaan äkisti, ruoka putoaa suusta lautaselle ja ilmavirta, mikä hengittämisestä syntyy, on liikaa. 

Migreeni on joskus pelottavan kova, niinkuin joku puukottaisi silmän taakse.

Tiedän. Synnytys jäi toiseksi, kun ohuet maitotiehyet tukkeutuvat ja rinnat olivat kaksi kipeää paisetta.

Hoitoa ja helpotusta, onneksi, oli kumminkin!

Lypsäminen, kätilöiden käärimät tiukat, tukevat rintasiteet ja kylmiä kaalinlehtiä niiden sisälle. Ja kyllä, luit oikein. Synnärin jääkaapista hakivat aika-ajoin uudet kaalit.

Kolmoishermosärky kun oli aktiivisena, en ollut seasta havainnut hammassärkyä, jonka syvä reikä oli samaan aikaan aiheuttanut. Siinäpä oli puurot ja vellit!

Vierailija kirjoitti:

-Munasarjakystat. Molemmissa munasarjoissa useita, eritoten alkuaikoina kipu oli jotain aivan hirveää. Viime aikoina eivät ole onneksi enää juuri vaivanneet.

-Epätavallisen kivuliaat kuukautiset pari vuotta sitten. Otin annoksen särkylääkettä, joka osoittautui tehottomaksi, eikä tehnyt mitään yltyville kivuille. Otin sitten hädissäni "yliannoksen" Buranaa ja makasin varmaan puoli tuntia sängyssä aivan kaameissa tuskissa. Oksensin, näkökentän laidoilla näkyi vihreää härmää. Nukahdin lopulta ja kipu laantui. 

-Niskajumista johtuva aivan tajuton, ajoittain esiintyvä toispuoleinen päänsärky. Tuntuu siltä kuin toinen silmä pullistuisi päästä samalla kun päälaesta iskettäisiin rautakankea aivoihin.

-Henkisestä tuskasta voiton vienevät pakkoajatukset ja niiden viikkokausia kiduttama omatunto.

Viimeiseen: mulla sietämätön ahdistus on kestänyt sen verran monta vuotta, että olen herkempi fyysiselle kivulle. Mutta se psyykkinen tuska on pahinta, mitä olen kokenut. Se on vienyt tuottavuutta ja tuntuu etten olisi edes elänyt niinä vuosina, kuukausina tai päivinä. Jatkuva itku on uuvuttavaa, mutta tuska on vielä pahempaa kestää kuin jatkuva tukkoinen olo ja julkisella paikalla itkeminen. 

Somaattisista kivuista unettomuuden aiheuttamat tuskat. Pistävä päänsärky, pahoinvointi, horkkapalelu. Menkkakivutkin on helpompia, vaikken aina pystyisi (ilman lääkkeitä) kävelemään. Ne ovat liian ennustettavissa ja tuurilla saadulla lääkityksellä kurissa.

Unen puute taas ei ole ennustettavissa ja siihen ei saa takuuvarmasti apua ellei ole valvonut niin ettei osaa enää kävellä. 

Kaikkein pahin on kyllä ollut kohdun tähystys ja polyypin poisto ilman puudutuksia tai vahvempia kipulääkkeitä. Se putkihässäkkä vaan runnottiin väkisin läpi kohtuun kylmän veden kanssa. Huusin ja itkin koko toimenpiteen ajan ja hoitaja piti väkisin jaloista kiinni. En pystynyt edes mihinkään järjellisiin sanoihin. En suostu enää ikinä mihinkään toimenpiteeseen missä työnnetään mitään kohtuun hereillä, traumat jäi.

Ranteen luudutus luusiirteellä. Aluetta särki kuin kättä olisi revitty irti ja haava vielä tulehtui. Ei ole sanoja kuvailemaan sitä tunnetta. 

Ööh. Ehkä munuaiskivi.

1. Sappikohtaus

2. Juurihoitoa vaativa hammas

3. Migreeni

Korvakivussa en ole pystynyt muuta kuin itkemään. Synnytykset eivät ole jääneet mieleen kivuliaina, epämukavina kyllä. 

Haimatulehdus.