Kovin kipu, mitä olet tuntenut?

Luuhun tehdyn operaation jälkeinen yö, kun hoitajat pumppasi epiduraaliin puudutetta ja kipu vain jatkui. Ei kuulemma voinut antaa enempää kipulääkettä. Seuraavana aamuna lääkäri kertoi, että epiduraali ei toimi, menee väärään hermoon ja määräsi morfiinin heti. Jotenkin se toimimattomuus siinä melkein kahdentoista tunnin aikana oli käynyt mielessä. Morfiinin seurauksena kipu hävisi.

Toiseksi pahin oli viikko umpparin leikkauksen jälkeen. Leikkaushaava oli tulehtunut, joten uudessa operaatiossa se avattiin ja survottiin täyteen jotain sidettä. Kun tuli haavan puhdistuksen aika, siteitä yritettiin poistaa vatsan reiän läpi ja huomattiin, että ne oli sekä todella tiukalla että veri hyytynyt haavan reunoihin. Siinä minusta revittiin sidettä kolmen hoitajan voimin varmaan puoli tuntia. Kirjaimellisesti ihan kuin veistä olisi vain käännetty ja käännetty vatsassa. Kipua täydensi tuon operaation ajan aivan krampissa olleet leikatut vatsalihakset.

Polvilumpion sijoiltaan meno tai oikeastaan vasta se, kun sitä alettiin vääntää paikallaan. Ensin yritti työkaveri,  sitten ambulanssissa ollut ensihoitajaharjoittelija, sitten molemmat sairaankuljettajat voimalla, sitten lähti taju. 

Synnytyksen jälkeen verenpurkauma kohdussa. Synnytys (ensimmäiseni) meni ilman kipulääkettä, jos nyt kotona otettuja kahta panadolia ei lasketa. Kyllähän se ponnistaminen sattui ja tuli karjuttua, mutta verenpurkauman aiheuttama tuska, joka alkoi vajaa tunti synnytyksen jälkeen, oli kauhea. Tuntui että vesimeloni olisi änkenyt perseestä eikä mitään ollut tehtävissä. tätä tuskaa kesti kokonaisuudessaan lähes neljä tuntia, ennen kuin pääsin leikkaukseen. Itkin, rukoilin ja välillä tein jo kuolemaa sen tuskan kanssa. Kipulääkkeet auttoivat hetkellisesti ja pystyin imettämään suht rauhallisena... Lopulta verenpurkauma tyhjennettiin leikkauksessa, yli puoli litraa verta sinne oli kertynyt... Huh, enpä ollut tuollaisestakaan ennen ollut tietoinen!

pahoja olleet:

-korvaan vanupuikon tökkääminen pahasti, sitä ennen siinä oli kauan ollu jotain häikkää, tulehusta kai.

-omituinen täysin yllättävä alavatsakipu, istuin liikkumata wc pytyllä ainakin tunnin sen takia, en ees oisi voinu lähteä sairaalaan. Meni itestään ohi. Saattoi olla puhjennu kysta mutta jäi selvittämättä.

-nilkan oikein paha nyrjähdys. Nilkka vaan nyrjähti ilman syytä.Makasin lumihangessa hokien "auttakaa auttakaa" noin 15 minuttia. 

Vierailija kirjoitti:

Juuri eilen illalla hammaskipu. Luulin että saan sydänkohtauksen, kun repi korvaan ja solisluihin asti. Ei tuntunut kipulääkekään auttavan ensin... Eikä täysin poistanutkaan kipua, korvanlehti on edelleen arka. Mielestäni kestän kyllä kipua aika hyvin, olen ollut operaatioissa ja pari luunmurtumaa on ollut jne. Synnyttänyt en ole 😆 mutta tuo eilinen oli jotain järkyttävää... Huomenna hammaslääkäriin.

Luin ohjeen, jonka mukaan raakaa viinaa kannattaa purskuttaa suussa. Auttaa hammaskipuun. 

Vierailija kirjoitti:

Sappikohtaus oli kyllä ns. koko rahan edestä. Ja olen synnyttänyt yms. Eipä jäänyt sappirakkoa ikävä.

MISTÄ sen voi tietää itse että on sappikivikohtaus, missä se kipu niinku tuntuu? Vai avasko lääkäri vatsan ja sanoi se oli sappi?

Välilevytyrä ristiselässä. Istuminen oli pitkään lähes mahdotonta, kävely tuskallista, seisominen vaikeaa.

Vierailija kirjoitti:

Käsi repesi ranteesta keskisormeen onnettomuudessa, kaikki jänteet irti ja luut murskana. Roikkui vaan jänteitä ja luut törrötti. Hyi hele, oli kyllä jäätävä tilanne:D kuukauden päästä synnyttymään, katsotaan kumpi vie voiton kivussa!

Kuvottava tilanne. Miten kätesi on toipunut? Kumman kätesi satutit?

Mursin polveni, ja se jouduttiin lopulta leikkaamaan. Leikkauksesta herättyäni kipu oli aivan helvetin sietämätöntä. Oksensin päälleni kolme kertaa ja pyörryin kahdesti. Ensimmäiset pari viikkoa kun jalkaa piti opetella suoristamaan oli sellaista tuskaa etten sanoin pysty kuvailemaan. Tikit eivät pitäneet ja jouduin ramppaamaan sairaalassa uudelleen niitattavana. Tämän kaltaista kipua en toivo yhdellekkään elävälle olennolle.

Kerran heräsin yöllä kamaliin menkkakipuihin - oksentelin ja uikutin, tuntui puukoniskuilta alavatsalla. Meni kuitenkin tunnissa ohi, eikä ole sittemmin menkat noin paljon sattuneet. Migreeni on pahimmillaan myös aika kivulias ja menee usein oksenteluksi.

-Munasarjakystat. Molemmissa munasarjoissa useita, eritoten alkuaikoina kipu oli jotain aivan hirveää. Viime aikoina eivät ole onneksi enää juuri vaivanneet.

-Epätavallisen kivuliaat kuukautiset pari vuotta sitten. Otin annoksen särkylääkettä, joka osoittautui tehottomaksi, eikä tehnyt mitään yltyville kivuille. Otin sitten hädissäni "yliannoksen" Buranaa ja makasin varmaan puoli tuntia sängyssä aivan kaameissa tuskissa. Oksensin, näkökentän laidoilla näkyi vihreää härmää. Nukahdin lopulta ja kipu laantui. 

-Niskajumista johtuva aivan tajuton, ajoittain esiintyvä toispuoleinen päänsärky. Tuntuu siltä kuin toinen silmä pullistuisi päästä samalla kun päälaesta iskettäisiin rautakankea aivoihin.

-Henkisestä tuskasta voiton vienevät pakkoajatukset ja niiden viikkokausia kiduttama omatunto.

Nuorempana onnistuin lentämään keinusta takapuolelleni niin, että johonkin häntäluun läheiseen hermoon tärähti kunnolla. Ihan jäätävä kipu, joka sai täysin lamaantumaan. Kuvittelin vähintään häntäluuni murtuneen ja mielessä oli avunhuutaminen, mutta kivun takia makasin vain henkeä haukkomassa maassa. Ja hassuinta oli se, että tämä ei kestänyt lopulta kuin maksimissaan pari minuuttia, jonka jälkeen oli kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.

Vierailija kirjoitti:

Kerran heräsin yöllä kamaliin menkkakipuihin - oksentelin ja uikutin, tuntui puukoniskuilta alavatsalla. Meni kuitenkin tunnissa ohi, eikä ole sittemmin menkat noin paljon sattuneet. Migreeni on pahimmillaan myös aika kivulias ja menee usein oksenteluksi.

tämä nyt kyllläkään ei ole kuukautiskipua, sanoisin endemetrioosi, tai kysta, tai muu, mene tutkimuksiin.

- Muutaman kerran on ollut hirveä menkkakipu. Olen pyörinyt lattialla tuskasta ja oksentanut. 

-  Unessa koettu päänsisäinen hirvittävä vihlova kipu. Tiesin olevani unessa ja yritin herätä siinä onnistumatta. Sitten kun heräsin, kipu lakkasi kuin seinään. Aivan kammottavaa.

Migreeni. Makasin pimeässä huoneessa liikkumatta rukoillen koko ajan mielessäni: "anna minun kuolla, anna minun kuolla". Enkä edes usko mihinkään jumalaan.

Ammuin itseäni jalkaan joskus kauan sitten kun vedin pistoolia kotelosta, mutta samalla painoin liipasinta.

Luoti meni pohkeesta läpi. Tuntui vähän palovammalta mutta vähän kipeämmältä.

Ja tämä tapahtui ampumaharrastuksen parissa.

Migreeni... meni niin pahaksi että uikutin pää keittiön altaassa ja laskin jääkylmää vettä suoraan vasemmalle ohimoon, tämä oli viimeinen kotikonsti. Mies soitti ambulanssin ja sillä suoraan Meilahteen. Muutamia kertoja ollut vastaavan tyyppinen migreeni pahimmillaan.

Se kerta, kun vasemmassa munasarjassa puhkesi joku iso follikkeli/kysta, ivf-hoidot oli menneillään. Istuin olohuoneessa ja tunsin pistävän kivun vasemmalla, hipsin sänkyyn ja ajattelin että jospa se tästä. Vartin päästä kipu oli edelleen jatkuvaa (ei taukoja) ja voimistunut niin kovaksi, että pyysin miehen soittamaan apua... mies empi minne soittaisi ja minä karjuin että soita nyt saatana vaikka Paaville, kunhan tämä kipu saadaan loppumaan (tässä kohden mieskin havahtui, että jospa ambulanssi..). Sillä kertaa lähdettiin vauhdilla ja KYSaan, matkaa vajaa sata ja ampparimies ei uskaltanut lääkitä kunnolla koska epäselvä vatsakipu. Kaiken kaikkiaan sitä kipua kesti yhteensä noin kaksi tuntia. Erittäin intensiivinen, hellittämätön ja todella kova kipu. Vetänee ykköspaikan kertaluonteisen kovan kivun kohdalla.

Pitkäkestoinen kiputilanne oli hätäsektion jälkeen, haava tulehtui ja sitä piti repiä auki parikin kertaa että päästiin putsaamaan koko haavan sisus. Se oli auki 9 viikkoa synnytyksestä. Juhlavaa. Semminkin kun minun piti selvitä vauvan kanssa yksin, vauvan isä jätti meidät heti vauvan synnyttyä, toisen naisen luo jota oli heilastellut koko raskausajan. Tämä olikin sitten psyykkisesti todella kova kipu.

Olen onneksi välttynyt kovilta kivuilta, enkä ole vielä synnyttänytkään. Mutta ehkä kovimpia mitä omalle kohdalle on sattunut, oli mononukleoosi ja munuaistulehdus. Molemmissa kipu vain jatkui ja jatkui, ja mononukleoosissa se epätoivon tunne oli vielä pahempaa sen takia, että ei ollut tietoa milloin tauti menee ohi (siihen ei auta antibiootit), ja olin lukenut netistä, että se voi kestää useita viikkoja.

Vierailija kirjoitti:

Migreeni... meni niin pahaksi että uikutin pää keittiön altaassa ja laskin jääkylmää vettä suoraan vasemmalle ohimoon, tämä oli viimeinen kotikonsti. Mies soitti ambulanssin ja sillä suoraan Meilahteen. Muutamia kertoja ollut vastaavan tyyppinen migreeni pahimmillaan.

Se kerta, kun vasemmassa munasarjassa puhkesi joku iso follikkeli/kysta, ivf-hoidot oli menneillään. Istuin olohuoneessa ja tunsin pistävän kivun vasemmalla, hipsin sänkyyn ja ajattelin että jospa se tästä. Vartin päästä kipu oli edelleen jatkuvaa (ei taukoja) ja voimistunut niin kovaksi, että pyysin miehen soittamaan apua... mies empi minne soittaisi ja minä karjuin että soita nyt saatana vaikka Paaville, kunhan tämä kipu saadaan loppumaan (tässä kohden mieskin havahtui, että jospa ambulanssi..). Sillä kertaa lähdettiin vauhdilla ja KYSaan, matkaa vajaa sata ja ampparimies ei uskaltanut lääkitä kunnolla koska epäselvä vatsakipu. Kaiken kaikkiaan sitä kipua kesti yhteensä noin kaksi tuntia. Erittäin intensiivinen, hellittämätön ja todella kova kipu. Vetänee ykköspaikan kertaluonteisen kovan kivun kohdalla.

Pitkäkestoinen kiputilanne oli hätäsektion jälkeen, haava tulehtui ja sitä piti repiä auki parikin kertaa että päästiin putsaamaan koko haavan sisus. Se oli auki 9 viikkoa synnytyksestä. Juhlavaa. Semminkin kun minun piti selvitä vauvan kanssa yksin, vauvan isä jätti meidät heti vauvan synnyttyä, toisen naisen luo jota oli heilastellut koko raskausajan. Tämä olikin sitten psyykkisesti todella kova kipu.

Olen pahoillani. 

Eka synnytys ja supistukivut joita vastaan taistelin ( kun en hölmönä osannut hengittää 😞), luulin että ylä -ja alakroppaa revitään kahtia ja kuolen siihen kipuun. Toinen synnytys oli lastenleikkiä verrattuna tuohon ekaan synnytykseen. Luulen että tuo on pahin kipu vaikka tulehtunut viisaudenhammasleikkauksen haava ja sappikivet ovat kyllä myös tosi lähellä.