Lapseton ihmettelee: miksi te lisääntyjät hankitte lapsia selvästi kelvottomien tai epäyhteensopivien kumppanien kanssa?

Nykyinen elämänkulku vie opiskeluja lähemmäs kolmikymppiseksi. Siinä tulee sitten biologinen kello jo vastaan, kun vauvakuume iskee. Siinä välillä 20-35 pitäisinsiis jokaisen lasta haluavan löytää kelvollinen jo etukäteen monissa liemissä keitetty ja varakas nuori mies yhden ja mieluummin useamman lapsen isäksi? Eihän se vaan mene niin nykyään. Kun ehkäisy on keksitty eikä tarvitse mennä pakkoliittoon, niin kuin ennen vanhaan, voidaan lapsikin ja pari tehdä kumppann kanssa, jonka kanssa ei mene kaikki täydellisesti yhteen. Sitä paitsi ap:n moralisointi on turhaa, koska lapsen turvallisuus riippuu monesta tekijästä, eikä eron tarvitse olla katastrofi. Itse tein lapsen täysin itsekkäästi ei niin kummoisen poikakaverin kanssa. Lasta en kadu sekuntiakaan ja isäksi tuo kelpaa edelleen.

Vierailija kirjoitti:

Niin. Minulle taas lapset ovat ykkösasia. Olen jopa nuorenamiettinyt, että hommaan aivan tuntemattoman kanssa yhden illan jutusta. Katsos niin erilaisia me ihmiset olemme. Sinun mielipiteesi on sinun, minun on minun. En kaipaa miestä, vaan lapsia ja ne hankin <3 millä oikeudella täällä jaat tuomioitasi siitä, että on väärin hankkia lapsia siinä ja tässä tilanteessa, nuo ovat sinun mielipiteitäsi. Muut saavat perustaa ihan omanlaisensa perheen.

Minulla vähän sama tilanne. Koska tosiaan en halunnut jakaa elämääni sopimattoman puolison kanssa, enkä tavannut koskaan ketään sopivan oloista ehdokasta, tein lapset lääkärissä inseminaatiolla tuontisperman avulla. Tukiverkosto meillä on hyvä ja olen hyväpalkkaisessa ammatissa, joten mihinkään emme toista vanhempaa tarvitse. Olemme onnellinen, vakavarainen, riidaton perhe.

Vierailija kirjoitti:

Nykyinen elämänkulku vie opiskeluja lähemmäs kolmikymppiseksi. Siinä tulee sitten biologinen kello jo vastaan, kun vauvakuume iskee. Siinä välillä 20-35 pitäisinsiis jokaisen lasta haluavan löytää kelvollinen jo etukäteen monissa liemissä keitetty ja varakas nuori mies yhden ja mieluummin useamman lapsen isäksi? Eihän se vaan mene niin nykyään. Kun ehkäisy on keksitty eikä tarvitse mennä pakkoliittoon, niin kuin ennen vanhaan, voidaan lapsikin ja pari tehdä kumppann kanssa, jonka kanssa ei mene kaikki täydellisesti yhteen. Sitä paitsi ap:n moralisointi on turhaa, koska lapsen turvallisuus riippuu monesta tekijästä, eikä eron tarvitse olla katastrofi. Itse tein lapsen täysin itsekkäästi ei niin kummoisen poikakaverin kanssa. Lasta en kadu sekuntiakaan ja isäksi tuo kelpaa edelleen.

Mikä nykyisessä elämänkulussa vie opiskeluja lähemmäs kolmikymppiseksi?

Ikäväää, että olet joutunut tekemään noin valtavia kompromisseja elämässäsi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole parisuhteessa, eikä minulla ole lapsia. Muistan kuitenkin hyvin, kun nuorempana mietin, tekisinkö kompromissin jonkin minusta välittävän miehen kohdalla eli ottaisin hänestä miehen ja isän lapsilleni. En kuitenkaan tehnyt niin, koska en vain pystynyt tavallaan juksaamaan itseäni ja miestä rakkaudettomaan liittoon.

Mutta ymmärrän hyvin myös sen, että osa naisista haluaa perheen niin kiihkeästi, että hyväksyy kumppaniksi ihmisen, josta jo alussa tietää, ettei hän ole sopiva. Nainen voi saada lapsia vain jonkin aikaa. Vuodet kuluvat niin nopeasti. Oikeastaan en näe ns. lastentekosuhteissa mitään suurta ongelmaa niin kauan kuin osapuolet ovat toisilleen alun alkaen rehellisiä ja ottavat heti alussa huomioon sen, ettei suhde ehkä kestä koko ikää.

Tää kuulostaa ihan mahdolliselta, tosin hirvittävän vieraalta. On oksettavaa, että lisääntyminen voi olla jollekulle sellainen pakkomielle, että lapsen hankkiminen huonoon parisuhteeseen ja todennäköisesti rikkinäiseen kotiin on ihan okei elämänsuunnitelma. -ap

aika kapeakatseista. ydinperhe, jossa vanhempien suhde perustuu ns. romanttiselle rakkaudelle, ei ole enää tyypillisin perhemuoto ja hyvä niin. ihmiset ovat hyvin erilaisia ja muodostavat erilaisia perheitä, ns. järjestetty avioliitto ei ole sen huonompi ratkaisu, se on vain erilainen. ei voi sanoa, että rakkausliitto on väistämättä "hyvä suhde", jossa riidat ovat rakentavia, läheisyys pelaa aina ja se tarjoaa loistavan kasvuympäristön. ei se takaa mitään - eikä edes tarjoa lapselle jatkoa varten mitään erityistä ja ehdotonta.

yhtälailla YH kodit ovat saman arvoisia, homoliittokodit, polyamoriset kodit, nämä järkiliittokodit. tärkeintähän on vain se, että lapsi saa paljon rakkautta ja on turvassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyinen elämänkulku vie opiskeluja lähemmäs kolmikymppiseksi. Siinä tulee sitten biologinen kello jo vastaan, kun vauvakuume iskee. Siinä välillä 20-35 pitäisinsiis jokaisen lasta haluavan löytää kelvollinen jo etukäteen monissa liemissä keitetty ja varakas nuori mies yhden ja mieluummin useamman lapsen isäksi? Eihän se vaan mene niin nykyään. Kun ehkäisy on keksitty eikä tarvitse mennä pakkoliittoon, niin kuin ennen vanhaan, voidaan lapsikin ja pari tehdä kumppann kanssa, jonka kanssa ei mene kaikki täydellisesti yhteen. Sitä paitsi ap:n moralisointi on turhaa, koska lapsen turvallisuus riippuu monesta tekijästä, eikä eron tarvitse olla katastrofi. Itse tein lapsen täysin itsekkäästi ei niin kummoisen poikakaverin kanssa. Lasta en kadu sekuntiakaan ja isäksi tuo kelpaa edelleen.

Mikä nykyisessä elämänkulussa vie opiskeluja lähemmäs kolmikymppiseksi?

Ikäväää, että olet joutunut tekemään noin valtavia kompromisseja elämässäsi.

useimmiten se, että naisetkin nykyään suunnittelevat elämäänsä sen kunnon tutkinnon ja uran eikä ainoastaan lapsia ja perhettä. 

Eipä nuo komromissit mitenkään "valtavilta" vaikuta, ei se ydinperhe ole kaikille mikään pakkomielleihanne todellakaan. itse voisin helposti tehdä lapsen yksinkin, jos ei ole sopivaa miestä tuossa vaiheessa. en kaipaa ydinperhettä siihen kuvioon mukaan tai ydinperhettä, joka kestäisi koko lapsen lapsuuden ajan. se ei vain ole kaikille mikään elämänarvo enää - niin se maailma muuttuu.

Kuules AP, etkö ole huomannut että ihmiset noin keskimäärin tekee ihan järkyttäviä virheitä kaikilla elämänaloilla? Miksi lapsien tekeminen olisi yhtään erilainen asia.

Kuulostaapa hurjilta nuo jutut että otetaan vaan joku semikelpo mies puolisoksi ja isäksi! Itselläni on ihan erilainen käsitys parisuhteesta ja perheestä.

Ensisijaisesti puolisoni tulee olla minulle paras ystävä, ja toki fyysinen vetovoima pitää löytyä. Pitää olla kaiken kaikkiaan kunnollinen ihminen niin kuin minäkin: koulutettu, käydä töissä ja hoitaa velvollisuutensa, oli se sitten lapsi tai joku muu velvollisuus.

Onneksi minulla on sellainen puoliso jo kymmenettä vuotta. Oikeasti paras ystäväni, se kliseinen sielunkumppani. Meillä on yksi kohta eskari-ikäinen poika ja kohta toinenkin. Lapset on kiva bonus elämäämme, jos emme olisi sellaisia voineet saada niin kahdestaankin oltaisi varmasti löydetty onni. Minulla ei ole mitään valitettavaa miehestäni puolisona tai isänä. Elämä on nyt hyvää vaikka eletäänkin rankkoja aikoja raskauden ja seksin vähenemisen takia... Mutta kyllä mä nimenomaan nautin puolisoni seurasta ja olemassaolosta, ei hän ole sitä varten että sain lapsia.

Vierailija kirjoitti:

Niin. Minulle taas lapset ovat ykkösasia. Olen jopa nuorenamiettinyt, että hommaan aivan tuntemattoman kanssa yhden illan jutusta. Katsos niin erilaisia me ihmiset olemme. Sinun mielipiteesi on sinun, minun on minun. En kaipaa miestä, vaan lapsia ja ne hankin <3 millä oikeudella täällä jaat tuomioitasi siitä, että on väärin hankkia lapsia siinä ja tässä tilanteessa, nuo ovat sinun mielipiteitäsi. Muut saavat perustaa ihan omanlaisensa perheen.

Näidenkään tapausten kohdalla kukaan ei tule huutamaan että lapsella on oikeus isään ja äitiin. Outoa?

Vierailija kirjoitti:

Kaikki eivät löydä hyvää puolisoa, mutta haluavat kuitenkin lapsia ennen kuin vaihdevuodet iskevät. Silloin on pakko tyytyä tekemään lapsia huonommankin tyypin kanssa.

Olen tehnyt lapseni nuorena, eka 23 v ja oli itsestään selvää, että miehen kanssa keskutelimme ennen lasten hankkimista, mitä lapsi tulee tuomaan tullessaan.

Olin kyllä tosi tarkka siitä, miten mies puhui ja suhtautui ajatukseen. En olisi hankkinut lapsia, jos vähänkin olisin epäillyt, ettei kykene täysipainoiseen perhe-elämään.

Vielä yksi nosto.