Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Lapseton ihmettelee: miksi te lisääntyjät hankitte lapsia selvästi kelvottomien tai epäyhteensopivien kumppanien kanssa?
13.03.2016 |
Tässä on kommentti toisesta ketjusta:
[quote=Vierailija]Mies ei siis omien sanojensa mukaan osaa rakastaa, tai ei ainakaan rakasta minua, eikä kaipaa mitään parisuhdetta. Valitettavasti lapset tuli tehtyä juuri hänen kanssaan. Hän ei toisaalta näe syytä myöskään erota. Mutta ei siis puhu eikä pussaa. Ja kun sanon ettei puhu, niin todella tarkoitan sitä.
Olen itse aivan erilainen. Haluaisin pussailla, halailla, tehdä kaikkea kivaa kaksistaan ja perheenä. Hän ei.[/quote]
En todellakaan ymmärrä, miten tällaisten ihmisten kanssa päädytään lisääntymään. Tässäkin puhutaan lapsista monikossa, joten ellei ehkäisy ole täysin hakusessa, lisääntyminen on ollut tarkoituksellista. Mitä ihmettä? Kyllä kumppanin kykenemättömyys rakastamiseen ja parisuhteeseen on pitänyt olla tiedossa, tai sitten lapset on hankittu aivan liian pian, vielä ensihuuman aikaan. Todella vastuutonta ja hämmentävää.
Voisiko joku selittää tämän tapahtumaketjun, joka uskottovasti selittää, miten joku (yleensä nainen) päätyy hankkimaan lapsia selvästi vanhemmuuteen ja parisuhteeseen kykenemättömän kumppanin kanssa? Kyseessä on kuitenkin loppuelämän kestävä sitoumus, johon luulisi suhtauduttavan vakavasti.
Eikä mitään jännämiesjuttuja tähän, kiitos. Tiedät kyllä, että tarkoitan sinua.
Kommentit (70)
En ole parisuhteessa, eikä minulla ole lapsia. Muistan kuitenkin hyvin, kun nuorempana mietin, tekisinkö kompromissin jonkin minusta välittävän miehen kohdalla eli ottaisin hänestä miehen ja isän lapsilleni. En kuitenkaan tehnyt niin, koska en vain pystynyt tavallaan juksaamaan itseäni ja miestä rakkaudettomaan liittoon.
Mutta ymmärrän hyvin myös sen, että osa naisista haluaa perheen niin kiihkeästi, että hyväksyy kumppaniksi ihmisen, josta jo alussa tietää, ettei hän ole sopiva. Nainen voi saada lapsia vain jonkin aikaa. Vuodet kuluvat niin nopeasti. Oikeastaan en näe ns. lastentekosuhteissa mitään suurta ongelmaa niin kauan kuin osapuolet ovat toisilleen alun alkaen rehellisiä ja ottavat heti alussa huomioon sen, ettei suhde ehkä kestä koko ikää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhtälailla se mies jää suhteeseen ja suostuu jälkikasvun hankkimiseen.
Vierailija kirjoitti:
En ole parisuhteessa, eikä minulla ole lapsia. Muistan kuitenkin hyvin, kun nuorempana mietin, tekisinkö kompromissin jonkin minusta välittävän miehen kohdalla eli ottaisin hänestä miehen ja isän lapsilleni. En kuitenkaan tehnyt niin, koska en vain pystynyt tavallaan juksaamaan itseäni ja miestä rakkaudettomaan liittoon.
Mutta ymmärrän hyvin myös sen, että osa naisista haluaa perheen niin kiihkeästi, että hyväksyy kumppaniksi ihmisen, josta jo alussa tietää, ettei hän ole sopiva. Nainen voi saada lapsia vain jonkin aikaa. Vuodet kuluvat niin nopeasti. Oikeastaan en näe ns. lastentekosuhteissa mitään suurta ongelmaa niin kauan kuin osapuolet ovat toisilleen alun alkaen rehellisiä ja ottavat heti alussa huomioon sen, ettei suhde ehkä kestä koko ikää.
Tää kuulostaa ihan mahdolliselta, tosin hirvittävän vieraalta. On oksettavaa, että lisääntyminen voi olla jollekulle sellainen pakkomielle, että lapsen hankkiminen huonoon parisuhteeseen ja todennäköisesti rikkinäiseen kotiin on ihan okei elämänsuunnitelma. -ap
Kaikki eivät löydä hyvää puolisoa, mutta haluavat kuitenkin lapsia ennen kuin vaihdevuodet iskevät. Silloin on pakko tyytyä tekemään lapsia huonommankin tyypin kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Yhtälailla se mies jää suhteeseen ja suostuu jälkikasvun hankkimiseen.
Kuinkahan paljon on yh-lapsia, jotka eivät näe isäänsä koskaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen ikisinkku ja hyvin lapsirakas. Tällä hetkellä (32-vuotiaana) en ole toistaiseksi tavannut yhtään ihmistä, joka olisi osoittanut jonkinlaisia merkkejä halusta ruveta suhteeseen kanssani. Jos sellainen ihme ilmaantuu seuraavan 10 vuoden sisään ja osoittaa vielä halua yhteisten lasten tekoon, niin epäilemättä hänet valitsen vaikka epäilyksenä olisikin, että liitto ei kestä kauaa ja pian lapsilla on vuoroviikon eri kodit.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki eivät löydä hyvää puolisoa, mutta haluavat kuitenkin lapsia ennen kuin vaihdevuodet iskevät. Silloin on pakko tyytyä tekemään lapsia huonommankin tyypin kanssa.
Nainen on siis biologiansa panttivanki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhtälailla se mies jää suhteeseen ja suostuu jälkikasvun hankkimiseen.
Kuinkahan paljon on yh-lapsia, jotka eivät näe isäänsä koskaan?
Paljon varmaankin, mikä edelleen kertoo siitä ettei noilla miehistä alkujaankaan ollut kykyä olla isä. Lisäksi fiksu mies käyttää ehkäisyä/hankkii sterilisaation jos ei lapsia halua hankkia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mies aviomiehenä pisteissä 4-10 niin annan 4. Hyvät geenit lapsi sai. Kiitos.
Vierailija kirjoitti:
Yhtälailla se mies jää suhteeseen ja suostuu jälkikasvun hankkimiseen.
J
Mitä sitten? Kysymys oli, miksi ihmeessä menette lisääntymään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska se hankala ja epäsopiva puoliso vähättelee epäyhteensopivuuksia ja lupaa muuttua yhä uudestaan ja uudestaan ja uudestaan ja onnistuukin välillä näyttelemään muuttunutta. Ja se toinen on toiveikas ja ihan liian hyväuskoinen. Sitten uusi alku ja taas uusi, uusi toivo herää, palataan rakkauteen ja saadaan taas samaa paskaa uudessa paketissa. Kas tässä sinulle resepti huonoon suhteeseen, jossa luotetaan toivotaan ja ehditään tehdä pari lastakin elämään huonoa lapsiperhearkea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yhtälailla se mies jää suhteeseen ja suostuu jälkikasvun hankkimiseen.
J
Mitä sitten? Kysymys oli, miksi ihmeessä menette lisääntymään.
Aloituksen perusteella näytät kuvittelevan, että nainen tekisi yksin päätöksen asiasta ja ongelma koskisi pääasiassa vain naisia, mikä ei ole lainkaan totta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen aina tykännyt lapsista, työskentelin jo nuoresta asti lasten parissa ja olen hankkinut myös ammatin sen mukaisesti. Haaveena ollut aina suurperhe itsellekin, ainakin neljä viisi lasta. Mutta kun ikää oli jo 35 vuotta, eikä sitä "sielunkumppania" "loppuelämän jakajaa" löytynyt, niin oli vaan sitten tyydyttävä mitä sai. Ensimmäisen lapsen jälkeen jo tiesin tehneeni virheen, miehen suhteen, lapsen en. Toisen lapsen jälkeen, oli pakko jo myöntää tosiasiat, että lasten takia ei kannata olla miehen kanssa, joka kanssa on "ihan kivaa".
Nyt on ihanat lapset, käyvät isällään joka toinen viikonloppu ja lomat. Olen tavannut mukanava miehen, jonka kanssa meillä synkkaa todella hyvin, katsotaan mihin tämä johtaa... ei ainakaan lapsiin, sillä ikää minulla on jo 47 vuotta. Kaikki eivät ole niin onnekkaita, että ehtivät löytää sen oikean kumppanin, kun on vielä lastenteko iässä. :(
Vierailija kirjoitti:
Kaikki eivät löydä hyvää puolisoa, mutta haluavat kuitenkin lapsia ennen kuin vaihdevuodet iskevät. Silloin on pakko tyytyä tekemään lapsia huonommankin tyypin kanssa.
Ei kyllä ole mitään pakkoa. Voi myös todeta, että minun elämästäni tuli nyt tällainen, johon vanhemmuus ei kuulu, ja keskittyä muihin asioihin. Ellei psyykkisesti sairas (pakkomielteinen), tämä on ihan mahdollista. -ap
Siis ap:n mielestä niillä ihmisillä joilla on huono markkina-arvo parisuhdemarkkinoilla ei ole oikeutta lisääntyä?
Sitten on vielä niitä, jotka tekevät lapsia usean eri epäsopivan kumppanin kanssa.
Mä en nyt ymmärrä miten tuo aloituksen kaltainen mies on muka huono vanhemmaksi kun ap niin väittää? Huono mieheksi on kyllä mutta miten niin huono isäksi?
Alue: Aihe vapaa
Koska vauva kruunaa naisen elämän, jokaisen on sellainen saatava.