Te, jotka raskaudutte helposti, ette tajua kuinka tukahduttavaa on olla lapseton/ei niin helposti raskautuva!!!!!

Minun elämän on minun elämääni. Raskaudun helposti (molemmat eka yrityskierrosta) ja olen siitä onnellinen ja kiitollinen. Tiedän totta kai, että kaikille se ei ole yhtä helppoa eikä kaikki ikinä saa tätä onnea kokea. Mutta minun onneni ja raskauteni ei ole keneltäkään lapsettomalta pois. Niin se vaan on.



Enkä tietenkään ilku lapsettomia ystäviäni (niitäkin löytyy, eräälläkin juuri hoidot päällä ja toisella juuri km) siitä, että meilläpä tärppäsi taas heti... Mutta en raskauttani salaakaan enkä häpeä.

Ei kai se nyt helvetti minun vika ole jos sinä et raskaudu?Kolme kertaa raskautunut ekasta kierrosta, enkä yhtään siitä syyllisyyttä kanna.Gynelle ihmettelin että mitenkäs tässä taas raskaana ollaan,pyhästä hengestä vai niin gyne vastas että " ei, vaan se on luonnon valinta!"

vaikea / mahdoton tulla raskaaksi. Itse olen kahdesti saanut kokea raskauden ihmeen ja ilon mutta myös sen varjopuolen kun kaikki ei menekään hyvin. Yksi lapsettomuudesta kärsivä tuttuni sanoi minulle hyvin suoraan että koska minulla on mahdollisuus saada lapsia " tuosta noin vaan" , ei minulla ole oikeus valittaa raskauksieni vaikeutta ( hepatoosi) eikä sitäkään että menetin synnytyksen yhteydessä 26-vuotiaana ulosteenpidätyskykyni loppuelämäkseni. Onhan minulla ne kallisarvoiset lapset!!! On tosiaan mutta kohtuuton oli tuo pidätyskyvyn menetyskin, varsinkin kun se oli seurausta hoitovirheestä ja siitä ei kukaan ota vastuuta. Sain lapsen mutta sen ohella menetin käytännössä kaiken mahdollisuuden normaaliin elämään opiskeluineen, työssäkäymisineen jne. Tulkaa nyt vaan kiireesti lapsettomat sanomaan että kaiken tämän ottaisitte ilomielin jotta vain saisitte lapsen....enpä usko. Tämä siis vain esimerkkinä siitä että meillä kaikilla todella on omat murheemme elämän aikana eikä näitä tuskan aiheuttajia voi laittaa arvojärjestykseen. Älkää väheksykö toistenne ongelmia!!!! Mutta älkää myöskään olettako että teidän murheenne olisivat ylitse muiden. Aina löytyy joku jolla on asiat vielä vähän huonommin.

Olen jo hyvin nuorena päättänyt, että jos en pysty tulemaan raskaaksi, adoptoin ulkomailta. Tämä voi kuulostaa yksioikoiselta, mutta olen todella miettinyt asioita monelta kannalta, koska gynekologi varoitteli minua aikoinaan kuukautisongelmiani tutkittaessa. Tulin kuitenkin nopeasti raskaaksi. Tällä hetkellä kärsin sekundaarisesta lapsettomuudesta. Pidän edelleen adoptiota täysin tasa-arvoisena biologisen vanhemmuuden kanssa. Suoraan sanottuna en ole ikinä ymmärtänyt, miksi se oma geeniperimä on niin valtavan tärkeä, mutta aikuistumisen myötä olen oppinut huomaamaan, että ei minun tarvitsekaan. Ei ole minulta pois, että joku toinen suhtautuu asiaan eri tavalla. Ei myöskään ole lapsettomalta pois, jos joku toinen tulee helposti raskaaksi.

Vierailija:

Elämä jatkuu kuten ennenkin, vaikka itse ei voisi saada lasta. Ei voi odottaa muiden piilottavan lapsiaan ja raskauksiaan näkymättömiin vain siksi, että jollekin toiselle se ei ole mahdollista.

Elämä jatkuu joo, mutta eipä vaan lapsettomilla jatku, meinaan vaan, että se suku ei jatkukaan. Varsinkin jos on ainut lapsi perheessä, niin mites sitten jatkat sukua/elämää???

Pakko oli tehdä härpäsestä kärpänen...

Niin on tehty ennenkin, isoissakin taloissa, jollei muuten ole lasta kuulunut.

paljon ylevämpi juttu, kuin joku muu ongelma.



Olen valitettavasti nähnyt läheltä riittävän monta tapausta, jossa on kärsitty 5-10v lapsettomuudesta. Ja sitten kun lapsi on lopulta tullut, niin ruusunpunaiset kuvitelmat lapsesta ovat karisseet tosi nopeasti. Ja nyt käy sääliksi lapsi parkoja. Jopa vanhemmat sanovat, että lapset tulivat liian myöhään....



Minä uskon enenmmän siihen, että lapsettomat syyttävät kaikkea elämänsä vääryksiä, pahaa oloaan etc. lapsettomuudestaan. Mutta ihan samalla tavalla kuin avioliitto (mies) niin ei lapsikaan auta kaikkeen.



Kaikilla meillä on erilaisia suruja. Minä esim. kärsin hirveästi siitä, että lapsillamme ei ole isovanhemia. ' Antaisin mitä vaan' , jos saisin lapsilleni takaisin rakastavan ukin. Sydämeeni koskee aina, kun ystäväni ja tuttavani kertovat miten isovanhemmat ovat hoitaneet lapsiaan ja mitä ukin ja mummin kanssa on tehty. Miksi ei meille saanut rakastavat ukit ja mummit olla lastenlastensa kanssa????



Mutta yritän olla katkeroitumatta tästä. En sano ystävilleni, että älkää puhuko isovanhemmista lapsieni ja minun kuulleni. Tämä on yksi meidän risti. Yritän etsiä kiertoteitä... löytää lapsilleni muita tärkeitä ihmisiä. Jotenkin on vain pärjättävä, enkä voi sysätä omia ongelmiani muiden harteille.

Ehkä lapsettomuus on luonnon keino sanoa, että ihmisten on pikku hiljaa aika kuolla sukupuuttoon. Jatkamalla lajia väksin saamme aikaan vain sairaampaa ja sairaampaa sukupolvea.



Toki on monen murhe kun se lapsettomuuus " arpa" osuu omalle kohdalle, mutta se on vain evoluution tulos, ei muuta. Ei lapsettomuuden takia kannata koko elämää haaskata!



p.s. on sympatiaa riittänyt lapsettomille tuttaville, mutta vuosi kausiksi en jaksa jäädä " tuntemaa huonoa omaatuntoa" , koska itsellä kävi parempi arpaonni.

Koetahan pärjäillä kateuden ja katkeruutesi tykö

Käännätkö itse veistä haavassasi palstaillessasi täällä?

Toivoisin, että se olisi kaikille halukkaille yhtä helppoa.

Serkkuni on samanikäinen ja ei ole 5 vuodessa lasta saanut, mun oma esikoinen täyttää kohta 5v. Isompi sisarukseni on liki 10v mua vanhempi ja heille ei lasta kanssa kuulu. Kukaan vaan ei tiedä, että vaikka mulla 2 lasta niin sarjaan mahtuu myös 3 keskenmenoa. Ja esikoista yritettiin saada alulle 2 vuotta. Että syyttelijöiden paras olla hiljaa sillä eivät voi tietää kuinka helpolla ne lapset loppujen lopuksi onkaan saatu.

Ja osaan kyllä ollakehumatta" , miten nopeasti on tärpännyt.

Samoin ärsyttää nämä, jotka TEKEVÄT lapsia.

Vierailija:

Etkä tajua.

Mutta hassua, jokainen on saanut apua...

t: olinko 3?

Olla raskautumatta niin helposti ja kitua lapsettomuudessa ihan vaan tahattomasti lapsettomien iloksi?

Hiton saivartelijat!



Ja sitten kun raskaudutte Jumalan armosta, niin olette kailottamassa ääneen, että sukupuolella ei ole väliä kunhan on terve. Ettekä ajattele yhtään, miltä se toisista tuntuu.

Ei se tee lapsista yhtään vähempää rakastettuja. Mitä merkitystä sanoilla ja semantiikalla on, kun on kyse niin suuresta asiasta kuin lapsista?

Veljeni kärsi puolisonsa kanssa lapsettomuudesta, ja kertoivat sen meille suoraan, ja puolisonsa sanoi mulle, kuinka häntä otti päähän, kun meille tuli yllätysvauva, vaikka he olivat yrittäneet jo pari vuotta. Mun mielestäni se oli tosi hienoa, että sanoi tuolla lailla suoraan, ei se mua haitannut. Ärsyttävää olisi ollut, jos olisi kyräillyt ja ollut tosi kärsivän oloinen koko ajan.



Mutta tän palstan lapsettomat...no joo, ne on ihan oma lukunsa. Ei voida onnitella toisten vauvoista, vihataan toisten raskauksia, laitetaan välit poikki ystäviin, jotka saa lapsia, loukkaannutaan ihan vaan nettikirjoituksista, joissa pohditaan sopivaa ikäeroa lapsille...



Te tyypit ette ole ihan terveitä.

Ne on omista aineksista itse tehty, eivät edes mitenkään voisi olla sun lapsias.