Te, jotka raskaudutte helposti, ette tajua kuinka tukahduttavaa on olla lapseton/ei niin helposti raskautuva!!!!!

omia lapsia, vaan adoptoitiin het kerralla sisarukset kolumbiasta. Sitten saadaan kuulla päivästä toiseen seuraavanlaisia kommentteja:



Tosi kiva että nykyään on tuollainen mahdollisuus teille jotka ette voi saada omia.



Onneksi maailmasta vielä löytyy kaltaisianne hyväsydämisiä ihmisiä, jotka siirtävät omat tarpeensa syrjään toisten tuskan vuoksi...



Pystyykö eriväristä lasta rakastamaan kuin omaansa?



Siis mikä he**tin ensisijainen vaihtoehto toi biovanhemmuus on?

miten vauvan saaminen on ihmisen ITSEKÄS HALU!

Jos haluaa kokea vanhemmuutta sijaisvanhemmuus on hieno vaihtoehto.

miten vauvan saaminen on ihmisen ITSEKÄS HALU!

Jos haluaa kokea vanhemmuutta sijaisvanhemmuus on hieno vaihtoehto.

miten vauvan saaminen on ihmisen ITSEKÄS HALU!

Jos haluaa kokea vanhemmuutta sijaisvanhemmuus on hieno vaihtoehto.

Niin että kaikki surevat vaan turpa kiinni koska aina on joku jolla on vielä isompi suru, niinkö!?

Lapsettomuutta ei saa surra koska jossain jonkun lapsi on kuollut tai raiskattu. Lapsettomuuden surusta ei saa keskustella Vauva-lehden palstalla.

Kun sinulta joskus kuolee joku läheinen ihminen jota suret niin muistapa sitten omat periaatteesi; ihan turha itkeskellä ja valittaa- joltain toiselta on varmasti kuollut joku VIELÄ LÄHEISEMPI :o( :o( :o(

Tuskinpa ap:kaan voi tajuta, no sanotaan vaikka miltä tuntuisi juosta pakoon kun pommikone lähestyy uhkaavasti.



Pointtini on se, että aika vaikea varmasti väittää tietävänsä miltä jokin asia tuntuu, jos ei sitä ole itse kokenut! Ja siltikin, ihmiset kokevat ja tuntevat asioita eri tavoinkin, vielä.

Sattuu mukaan yksi puhtaasti vahinko, ehkäisystä huolimatta.Tilanne oli kaottiinen ja siihen vielä ylläriä niin keskeytykseen päädyimme.Asia on vaikea ja surullinen.Muistelemme tätä lopun elämää ja samalla elämme pelko perseessä ettei käy uudestaan niin.Joku ehkä ajattelee miksi ei sterilisaatioon, 28v:nä se olisi liian aikaista meille.

Adoptoitu lapsi = Oma lapsi

T. 70



Lähinnä tässä yhteydessä tarkoitin omilla lapsilla omia geenejä kantavaa lasta. Pitääkö vielä selventää?

tulihan tuo pointtisi selville jo ekassa viestissä:o)

Itsekäs halu on ihan eri asia kun halu synnyttää lapsi jota rakastaa enemmän kuin mitän muuta maailmassa.



Oikeassa vanhemmuudessa on kuule kysymys NIMENOMAAN epäitsekkyydestä, siitä että haluaa huolehtia toisesta asettaen sen toisen tarpeet omiensa edelle. Sitä mun mielestä vanhemmat tekee. Tiedoksi sullekin vastaisuuden varalle! 68

meillä on lasta yritetty 1,5v, ja kyllä minuakin alkaa ottaa pannuun kun ei sitä lasta kuulu... uutena vuotena paras ystäväni kertoi odottavansa toista lastaan. hän tietää meidän vauvahaaveista ja vaikeuksista,joten ei sen kummemmin " tuulettanut" tätä raskauttaan,toisin kuin ensimmäistä,jolloin meillä ei ollut vielä vauvahaaveet ajankohtaisia. olin ensin tosi v****untunu mutta kuitenkin olin onnellinen ystäväni puolesta,molemmat raskaudet on hänellä tärpänny 2-3kk sisään... yks päivä meni siinä kettuuntuneenonnellisena (kumma tunnetila,muuten!:)) mutta nyt osaan jo iloita hänen raskaudestaan,ja ollaan siitä paljon puhuttukin,tosin useimmiten minun aloitteestani,ystäväni ei kauheasti halua minua muistuttaa asiasta,kun tietää että se on kipeä aihe.tärkeimmät jutut,ultrat yms.tietysti kertoo:) minusta on ainakin kiva,että hän ottaa tunteeni huomioon,eikä " pröystäile" raskaudellaan,mutta ei silti jätä minua ulkopuolelle elämästään,että kuitenkin kertoo minulle juttuja...pitäisi osata iloita toisten puolesta,mutta joskus se on vaikeeta. sanoinkin ystävälleni,että ymmärrät varmaan jos en ole ihan niin innoissani kuin ensimmäisestä raskaudestasi... ystävä tottakai ymmärsi. toinen kaveri tuli raskaaksi pillereistä huolimatta... se olikin jo hieman vaikeampaa hyväksyä...se tuntui väärältä.ihan kuin " haikara" olis eksynyt matkallaan meille:( tää kaveri ei kauhean onnelliselta vaikuta lapsestaan,vaikka päättikin sen pitää... puhuu vaan että sitten kun tää syntyy niin lähen kyllä juhlimaan ja etelään ja vaikka mihin... ei yhtään ajattele sitä vauva-arkea ja muuta ihanaa(ja kamalaa;)) mistä minä haaveilen:) ei tietty välttämättä johdu siitä että lapsi oli vahinko,mutt atuntuu silti ikävältä kuunnella näitä puheita:( ymmärrän siis ap:n pointin, mutta ymmärrän myös helposti raskautuvien turhautuneisuuden meitä lapsettomia kohtaan,eihän se heidän vikansa ole,ettei meillä ole lapsia!:) koitetaan siis elää sovussa?:) joskus on vaan pakko saada meidänkin purkaa,saattehan te " lapsellisetkin" purkaa sitä,jos joskus menee lapsiin hermo;)

Mutta esimerkki elävästä elämästä: työntekijä tulee raskaaksi. Joku pyytää kahvipöydässä ultrakuvia näytille ja puhutaan odotusajasta. Yksi työntekijöistä vetää herneen nenäänsä, koska hänen lapsettomuutensa vuoksi muiden pitäisi pitää suunsa kiinni raskaudesta ja kaikesta lapsiin liittyvästä.



Tämänkaltaisia esimerkkejä tarkoitin aiemmalla kommentillani, että mittasuhteet paisuvat liiallisuuksiin. Olen nähnyt tällaista paljon. Ihan samalla tavalla voisi puolisonsa menettänyt kiivastua ja loukkaantua kun puhe kääntyy parisuhteeseen tai toisten kumppaneihin. Mikä tekee lapsettomuudesta ongelman ylitse muiden? Ei mikään. Sellaista ongelmaa, joka olisi ylitse kaikkien muiden ongelmien ei ole olemassakaan.



Elämä jatkuu kuten ennenkin, vaikka itse ei voisi saada lasta. Ei voi odottaa muiden piilottavan lapsiaan ja raskauksiaan näkymättömiin vain siksi, että jollekin toiselle se ei ole mahdollista.

Aina on ihmisiä, joilla asiat nappiin ja niitä kenellä ei. Niin on aina ollut, ja niin tulee aina olemaan. On paljon sairauksia, joita tulee toisille ja toisille ei. Ja ihan riippumatta siitä, onko itseaiheutettua vai ei. Huonoa tuuria rakkaudessa, työelämässä jne. Elämä on julmaa ja epäreilua, mutta ei siitä saa ketään muuta syyttää.



Kateus on paha asia ja pelkkä oman navan tuijottelu.'



Itse olen lapsettomuudesta kärsivä, mutten kateellinen lapsellisille ystävilleni, joilla jo useampi lapsi kotona ja masussa. Olen iloinen, että joskus asiat tässä elämässä tuovat iloa ja järkeä tähän elämiseen.

ei kukaan voi olla elämättä omaa elämäänsä siksi,ettei minun elämäni ole sallista kuin haluaisin,eikä pidäkään olla elämättä. on silti tarpeetonta myöskään " ilkkua" tai tarpeettoman paljon höpöttää aina vaan raskaudestaan tai lapsistaan...siis pitäisi löytää joku kultainen keskitie,niinkuin minä onneksi olen tärkeimpien ihmisten kanssa löytänyt:)

olen muuten huomannut sellaisen hassun jutun,ettei minua niin paljon harmita nähdä lapsia kuin raskaana olevía naisia tai ihan vastasyntyneitä... kai se johtuu siitä,että tässä nyt ensin " tähdätään" siihen raskauteen:)

on nainen 22v. Ja hän suivaantui siitä kun puhuimme tunnilla lapsista (ei eides ohi aiheen, vaan elämänkaariasioita) ja sitten sai kunnon raivarit...



Huusi meille muille, että prkl s..tana te tahallaan puhutte lapsista kun tiedätte että hän ei voi saada lapsia. Ja ei muuten todellakaan tiedetty!



Lapsettomuus voi saada näköjään naisen itsetunnon ääritapauksissa ihan pohjamutiin...



T: äiti jolla yksi lapsi (ei edes terve!) ja 3 km...

mutta en täällä sitä kiroa ja muita syytä. Jos niin tekisin, saisitte te kaikki joilla ei ole epilepsiaa kuulla katkeruutta... Vaan eipä se veisi mun sairautta pois.



T: äippä joka raskautuu helpolla, 1 lapsi, 3 km

Raskaus oli kuitenkin vaikea ja kuopuksemme syntyi 24-viikkoisena keskosena. Oletteko nyt tyytyväisiä, katkeroituneet lapsettomat?

Kaikki on hyvin jos vain tulisi helposti raskaaksi?!? Just joo sehän se ratkaisisikin kaiken...

LAINAUS: " NO sillä HELVETIN LOGIIKALLA, että kun tuntuu, että on joku VITUN lapsikiintiö. Luonto jakaa kaikille muille niitä fuckin hedelmöittyneitä munasoluja ja ihan vittuillessaan jättää

minut aina välistä!!!! KERPELE!"

En aio sinua sääliä enkä silitellä päätäsi, mutta jos tapaisimme, osaisin suhtautua hienotunteisesti enkä leuhkisi lapsillani.