Te, jotka raskaudutte helposti, ette tajua kuinka tukahduttavaa on olla lapseton/ei niin helposti raskautuva!!!!!

ikinä ikinä tule olemaan.

Vierailija:

40, ei kyse ole lapsen hyväksymises..

Meillä esikoinen tuli pillereiden läpi. Toinen tuli alle vuoden päästä kondomin käytöstä huolimatta (kukaan ei tiedä miten) ja hänen jälkitarkastuksensa yhteydessä minulle laitettiin kierukka. Tämä kolmas sai sitten alkunsa n. kuukauden päästä kierukan laitosta.



Raskauteni ovat todella rankkoja, kaikki lapset ovat syntyneet hyvissä ajoin ennen laskettua aikaa. Meillä on siis kolme alle kaksivuotiasta lasta, jotka kaikki ovat syntyneet kutakuinkin ajatuksen voimalla. Tai oikeastaan heitä ei edes tarvinnut ajatella... Nyt meillä nukkuu (sen minkä nukkuu) molemmat jalat ristissä. Olemme aina toivoneet isoa perhettä, mutta emme todellakaan kolmea lasta alle 23-vuotiaina.



Molemmilla on koulut kesken ja raha mielettömän tiukalla. Minä olen opiskellut kolmea lasta mukana raahaten ja yöllä koliikkivauvaa hyssytellen lukenut tenttiin. Olen välillä ollut niin umpikujassa voimieni kanssa, että sitä ei voi tajuta. En ole jakanut aina olla kovin kiitollinen noista pienistä taimista. Toki rakastan heistä jokaista yli kaiken, mutta kyllähän te varmasti tajuatte:

Olla nyt putkeen jatkuvasti raskaana, hoivata kolmea korvakierteistä, opiskella ja hoitaa vielä kotikin.



Elämällä on meidän jokaisen varalle oma suunnitelmansa. Joku olisi onnellinen kun löytäisi elämänkumppanin, ajatelkaa kuinka itsekästä hänestä on valittaa siitä että ei saa lapsia! Joku taas siunailee 15-lapsensa kanssa ja jollakin on vaikeasti sairaita lapsia.



Kullakin oma ristinsä, jonka alle on taivuttava!

Sinä joka olet tullut vahinkoraskaaksi 3 kertaa: ei ehkäisy nyt NOIN vaikeaa voi olla??!! Taisi olla provo...

Ja sulle joka ehdotit sijaisvanhemmuutta lapsettomille- et voisi enää enempää metsässä olla neuvoinesi! Sijaisvanhemmuus on totaalisesti ERI ASIA kun biologinen vanhemmuus tai adoptio.

Se on sananmukaisesti vanhemman sijaisena toimimista, lapsesta voi joutua luopumaan äkillisestikin ja vaikka hän olisi perheenjäsen niin ei se silti oikeaa vanhemmuutta ole, eivätkä sijaisvanhemmat lapsen omia vanhempia.

Lapsettomuudessa suurimpia kriisejä on juuri se, ettei pysty tuottamaan omaa jälkeläistä, ei saa kokea raskautta, synnytystä, imetystä ja niin edelleen. Sellaisen hyväksyminen ottaa aikaa ja voimavaroja todella paljon.

Siinä tilanteessa on äärimmäisen vaikea olla katkeroitumatta-varsinkin jos lähipiirissä sitten vilisee näitä vahingossa raskaaksi tulevia ja lapsimäärästään kitiseviä vanhempia- luuletteko että riittää sympatiaa kuunnella, kuinka kamalaa on kun kaikki lapset on korvatulehduksessa, kuinka rahat on loppu, kuinka ei ole omaa aikaa jne?

Useimmiten se tilanne on kyllä ihan itse aiheutettu, vieläpä väen väkisin etukäteen suunnittelematta sen kummemmin.

Eikä se niin vaan käy että toteaa:" jahas en voi saada omaa lasta- taidanpa adoptoida!" Olisikin niin helppoa.

Monet eivät edes tule ajatelleeksi että monella ei edes ole taloudellista mahdollisuutta adoptioon- se maksaa useita kymmeniä tuhansia euroja.

Ja juuri nuo kommentit ovat niitä mukavimpia: Ei se ehkäisy nyt niin vaikeaa ole.. Joillekin se vaan on. Vaikka kaien tekisi ohjeiden mukaan, ja vähän varovaisemminkin.



Ja adoptio ei todellakaan ole kymmeninen tuhansien eurojen juttu. Sisareni adoptoi juuri Kiinasta, ja hinta on kelan korvausten jälkeen n. 5000e. Mutta kallista joka tapauksessa.



Minä uskon että itselleni olisi ollut todella kova paikka, jos en olisi koskaan saanut biol.lasta, mutta ei silti ole oikeutettu arvostelemaan muiden tilanteita yhtään helpommiksi.

kun sinulla on kuitenkin mies? Ja mikä oikeuttaa minut kitisemään siitä, että minulla ei ole miestä`? minulla on sentään koti. Ja mikä oikeuttaa jonkun kitisemään kodittomuudesta, hänella on sentään....



Lista on loputon. Mielestäni kaikilla on tasavertainen oikeus väsyä omaan tilanteeseensa. Myös niillä joilla on kaksi omaa tervettä lasta, jotka syntyivät toivottuina ja helposti.

..jos viidellä tonnilla sai adoptiolapsen Kiinasta??!!

Serkkuni adoptoi kiinalaisen pikku pojan(sokea) ja prosessi maksoi kaikkineen melkein 23 000 euroa.

T:Mymmeli

Vaikka hormonikierukan laitoin silti pelkään. Sterilisaatiokaan ei ole varma, pitäisköhän steriloida molemmat kerralla minä ja ukko? Tää on tuskaa joka kuukausi sydän syrjällään odottaa tuleeko vai eikö ja h-kierukan kanssa se kierto ei todellakaan ole joka kuukautista.



Ongelmansa kullakin. Jäitä hattuun, meille molemmille!

Se on kamalaa eikä kukaan toivo sitä kohdalleen. Mutta elämä on täynnä muitakin traagisia ja ikäviä asioita. Onko niistäkin oikeutettua syyllistää ja ravistella muita?



Minä voisin vaikkapa sanoa, että te joilla on vanhemmat elossa ette tajua kuinka kamalaa on kun heitä ei ole. Tai te joilla on terveitä lapsia, ette tajua kuinka kamalaa on kun on sairaita lapsia. Ja aina kun tulisi puhetta muiden vanhemmista ja terveistä lapsista, voisin marssia vessaan itkemään koska minua elämä on kohdellut niin väärin enkä voi olla samassa huoneessa kun muut puhuvat asioista, joita minulla ei ole. Reilua, rakentavaa aikuisen ihmisen käytöstä?



Herätkää, lapsettomuus on ongelma muiden joukossa. Se on elämää siinä missä muutkin ikävät ja kamalat asiat.

koska ole kokenut kumpaakin.



Ensimmäinen lapsi tuli ekasta kierrosta, sen jälkeen ku alettiin yrittämään toista lasta, ytitettiin reilu vuosi eikä onnistunut.. No stressi kolhasi parisuhdetta ja erosimme. Uuden miehen kun löysin niin taas ekasta kierrosta raskaaksi



joten ainakin minä tiedän miltä tuntuu menkkojen alkaminen joka ikinen kuukausi

Siitä vielä n. puolet pois kelan korvauksina. Et silleen. Adoptiosta ei saa suomessa saada voittoa.

http://www.interpedia.fi/adoptio/kiina.html

http://www.interpedia.fi/adoptio/intia.html

53, anna kun arvaan; sinä et kärsi lapsettomuudesta!

Totta on että kriisi voi saada käsittämättömät mittasuhteet, koska se on käsittämätön kriisi!

Itse olen surrut sekä lapsettomuuttani, vakavaa sairauttani että isäni äkillistä, väkivaltaista kuolemaa joten voin puhua kokemuksesta kun sanon että lapsettomuus-suru on ainoa joka on vienyt minut ns." pohjalle" asti: se liittyy kaikkeen mitä ympärillä näkee.

Itsetunto ja naiseus ovat koetuksella, kun nainen ei voikaan toteuttaa sitä mitä on syntynyt tekemään, ja mitä kaikki muut naiset voivat tehdä.

Kun suree jonkun kuolemaa, on se suru jaksottaista ja seuraa aika tarkkaan yleensä " kaavaa" - näin suru pikkuhiljaa helpottaa ja kaipaus sekä muistot jäävät.

Lapsettomuudessa surraan jotain mikä ei koskaan synny- se suru ei lopu eikä muuta muotoaan vaan jatkaa jäytämistään kunnes olet aivan tyhjä sisältä. Katkeroituminen on pahinta mitä ihmiselle voi tapahtua, ja lapsettomuus on niin kurja asia että katkeroitumisen välttäminen on vaikeaa.

itsekkin olen aina ollut onnellinen ystävieni puolesta jotka ovat tulleet melkein heti ehkäisyn lopettamisen jälkeen raskaaksi. itsellä takana 5 vuotta lapsettomuutta ennenkuin saatiin ivf-hoidolla lapsi. ihana että lähipiirissä on aina ollut lapsia joita on saanut hoitaa ja lelliä.

Tiedä moni (itseni mukaan lukien) jotka ryhtyvät lapsettomuuden vuoksi sijaisvanhemmiksi.

En ymmärrä miten biologinen vanhemmuus olisi jotenkin " oikeampaa" tai " parempaa" kuin psykologinen vanhemmuus. Ja sosiaalinen vanhemmuuskin on tärkeää ihmiselle.

Minä ainakin pidän itseäni ihan " oikeana" äitinä vaikkei lapsilla minun geenejäni olekkaan . Ja rakastan heitä yli kaiken. Rakastan heitä jopa niin paljon että olen valmis jakamaan heidät toisen äidin kanssa.

Jos joku haluaa/voi laittaa tuhansia euroja lapsettomuushoitoihin tai adoptioon ja se tekee hänet onnelliseksi, niin mikä ettei, en tuomitse muiden ratkaisuja.

Minä haluan vain olla äiti, hoivata, rakastaa, helliä ja kasvattaa ja samalla antaa lapsillle normaalin lapsuuden, vaihtoehtona laitokselle.

Vierailija:

Tiedä moni (itseni mukaan lukien) jotka ryhtyvät lapsettomuuden vuoksi sijaisvanhemmiksi.

En ymmärrä miten biologinen vanhemmuus olisi jotenkin " oikeampaa" tai " parempaa" kuin psykologinen vanhemmuus. Ja sosiaalinen vanhemmuuskin on tärkeää ihmiselle.

Minä ainakin pidän itseäni ihan " oikeana" äitinä vaikkei lapsilla minun geenejäni olekkaan . Ja rakastan heitä yli kaiken. Rakastan heitä jopa niin paljon että olen valmis jakamaan heidät toisen äidin kanssa.

Jos joku haluaa/voi laittaa tuhansia euroja lapsettomuushoitoihin tai adoptioon ja se tekee hänet onnelliseksi, niin mikä ettei, en tuomitse muiden ratkaisuja.

Minä haluan vain olla äiti, hoivata, rakastaa, helliä ja kasvattaa ja samalla antaa lapsillle normaalin lapsuuden, vaihtoehtona laitokselle.

t: äiti, jolla 2 ihan omaa normaalisti saatua lasta

ottaen huomioon mitä kaikkea muutakin kamalaa voi tapahtua. Puhuit naiseudesta ja tuskasta minkä kokee aina ympärille katsoessaan, mutta päteehän samaan tuhat muutakin kriisiä ja surua. Joudut vaikka pyörätuoliin tai toinen rinta leikataan pois tai lapsi kuolee. Mutta sehän ei ole mitään verrattuna siihen, että joku ei voi saada lasta? Älä nyt viitsi. Oma kokemuksesi on oma kokemuksesi, se ei ole yleistettävissä kaikkiin maailman ihmisiin. Jokaisella on oma ristinsä kannettavanaan.



Kriisejä ei voi laittaa ' pahemmuusjärjestykseen' . Niiden kokemiseen vaikuttaa niin moni asia. Juuri siksi lapsettomuuskeskustelu tuppaa helposti läikkymään yli äyräidensä. Ajatellaan ettei siitä suurempaa kamaluutta voi ollakkaan ja pistetään muu maailma pyörimään asian ympärillä. Se voi olla juuri se kamalin asia itselle, mutta ei pidä odottaa kaikkien muiden näkevän asiaa samoin.

Ikään kuin joku vittuillakseen tehtailee lapsia....



Itse olen erittäin helposti raskautuva ja siksi niitä raskauksia on voinut ja pitänytkin vähän suunnitella. Ehkäisystä on ollut aina pidettävä erityisen hyvää huolta. Touhutipastakin tuli kaksoset (eikä oo provo).



Vaikka raskaaksi tuleminen onkin minulle helppoa ei tarkoita sitä ettenkö pystyisi tuntemaan empatiaa niitä naisia kohtaan joille vauvan alkuun saaminen on vaikeaa tai raskaudet syystä tai toisestä päätyvät kerta toisensa jälkeen keskenmenoon. Lapset ovat ehdottomasti eniten elämän iloa tuova asia elämässäni ja toki toivon että jokaisella olisi mahdollisuus nauttia äitiydestä ja isyydestä.

Miksi lapsettomat saavat narista lapsettomuudestaan, kun joidenkin lapsi on raiskattu ja murhattu? Tietenkin lapsettomuuden tuska ei ole sen rinnalla edes tuska-asteikolla.

61, luuletko tosiaan että lapsia saa vain ne, jotka ANSAITSEVAT olla äitejä? HUH HUH mikä ajatus

Miten sitten selität huumeita,lääkkeitä tai alkoholia käyttävät äidit- millä he ovat äitiyden onnen ansainneet? Entäpä vanhemmat jotka pahoinpitelevät lapsiaan?

Ja sijaisvanhemmuudesta vielä- ei kai kukaan ole väittänyt etteikö sijaisvanhemmuus ole arvokasta ja upea mahdollisuus. Mutta se ei ole sama asia kuin pelkkä vanhemmuus- omaa tai adoptoitua lasta ei jaeta muiden vanhempien kanssa.

En usko että monikaan lapsettomuudesta kärsivä suree sitä ettei saa omia geenejään kiertoon, luulen että se suru liittyy enemmänkin siihen että joutuu luopumaan ajatuksesta että voisi itse odottaa sitä lasta, olla raskaana, synnyttää ja niin edelleen.

Onhan ihan eri juttu saada itse vauva kun adoptoida esim 7-vuotias koululainen...haasteet on ihan erilaiset noissa tilanteissa!

Mutten myöskään ymmärrä, miksi ko. asiaa tarvitsee tulla VAUVA-lehden -palstalle puimaan...