Lue keskustelun säännöt.
Enkelijuttuihin hurahtanut ystävä - en jaksa enää!
11.03.2016 |
Ystäväni hurahti reilu vuosi sitten "enkelijuttuihin". Kuvioon tuli nopeasti enkeli-/energiahoidot ja reiki (?) hoidot myös. Aluksi olinkin ilahtunut kun ystävä koki hankalien vuosien ja koettelemusten jälkeen löytäneen itsensä ja syvemmän merkityksen elämälleen. Ajattelin että vaikka nuo jutut onkin valtavirrasta poikkeavia ja osalle ainakin täysin huuhaata, niin minä en häntä ala arvostelemaan ja oli aluksi myös kiinnostavaakin kuulla hänen juttujaan aiheesta. Tavallaan itsekin uskon, ettei koko todellisuus ole tämä jonka voimme aistein havaita.
Nyt kuitenkin viime kuukausien aikana viimeistään on alkanut tuntua, että tuo touhu menee vähän liiallisuuksiin. Tietty jokainen saa tehdä mitä tykkää ja uskoa mihin haluaa, mutta olisi ihan kiva välillä tavata ns. normaalisti eli ilman, että puhutaan vain ja ainoastaan enkelien välittämistä viesteistä ja erinäisistä tulkinnoista joita ystäväni on tehnyt mitättömistäkin asioista (esim. vitamiinipurkki tippui kaapista lattialle, eli enkelit haluavat kertoa että tarvitsen nyt vitamiinia selättääkseni tämän flunssan). Usein hän tekee näitä tulkintojaan myös ystäviensä elämästä sen perusteella millaiset energiat hän on kulloinkin saanut. Lisäksi ystäväni on tajunnut oman "erityisherkkyytensä" joka sitten selittää sen, että esimerkiksi loukkaantuu helposti, jos joku esittää pienintäkään epäilystä enkeliaiheeseen. Tämä ystäväni "jätti taakseen" erään yhteisen ystävämme, joka ei koskaan osoittanut ymmärrystä enkelijutuille. Tosin ystävä ei myöntänyt tätä syyksi välien katkaisuun, vaan sen, että koki negatiivista energiaa tämän kaverin läsnäollessa, joka sitten vei hänen voimavarojaan ja aiheutti hänelle esim. sairastumisia. Lisäksi tämän kaverin lapset toivat kyläillessä vääränlaista energiaa hänen lapselleen.
Niin, tämän ystävän oma lapsi on myös ystävän mukaan supererityisherkkä ja vaistoaa henkimaailman asioista ja energioita. Lapsen lukuisat sairastelut selittää sillä että lapsi puhdistuu huonosta energiasta. Ärsyttävintä on ystävän asenne muiden lapsiin. Muut ovat vain tavallisia tai huonoa energiaa lähettäviä mukuloita, mutta hänen lapsensa on juuri se ainutlaatuisin ja suuri henkimaailman lähettiläs. On kertonut lapsensa olevan kristallilapsi ja hänen energiatasonsa värähtelee aivan toisilla taajuuksilla kun muiden tavislasten. Tämä lapsi tietty uskoo kaikki äitinsä puheet ja kertoilee sitten samantyylistä juttua itsekin.
Mun mitta alkoi viimeistään täyttyä kun ystäväni oli saanut meillä kyläillessään jonkin sortin viestin toisesta ulottuvuudesta, jonka mukaan minun ja mieheni olisi erottava! Ei siis suoraan sanonut näin, mutta jotenkin se viesti meni niin, että meidän negatiiviset auramme estävät henkisen kehityksemme, jonka vuoksi meidän on jatkettava eri teille ettemme tukahduta toisiamme. Ja meillä menee siis oikein hyvin miehen kanssa, mitään isompia tai pienempiäkään ongelmia suhteessa ei ole. Sen sijaan ystäväni oli kyläillessä vaistonnut miehestäni negatiivista patoutunutta energiaa ja koko hänen olemuksensa oli ollut poissaoleva ja vakava. No, ilman mitään "kykyjäkään" saattoi huomata miehen olevan hieman allapäin ja olisinkin kertonut ystävälle, mikäli tämä olisi malttanut hetken kuunnella minuakin, että miehellä on kova huoli äidistään joka sairastui vakavasti äkillisesti ja oli käynyt juuri sairaalassa katsomassa tätä. Tuntui kuitenkin että taas kerran että ystäväni pienistäkin "vihjeistä" vetää armottomat johtopäätökset tai siis omien sanojensa mukaan "viestit enkeleiltä".
En edes kysy onko kellään muulla kokemusta vastaavasta ystävästä, mutta oisko kellään ideoita miten voin sanoa etten haluaisi olla osana tuota enkelivouhotusta? Me ei olla vuoteen edes keskusteltu mistään tavallisista aiheista tai minun kuulumisista, vaan aina se menee siihen, että hän hymistelee jotain henkimaailman viestiä parhaillaan, eikä siis mikään tavallinen ja maallinen asia ole lainkaan niin tärkeä. Hän on mun pitkäaikaisempia ystäviä joten ikävältä tuntuisi jos hän minutkin poistaisi elämästään "negatiivisen energian" tai muun vastaavan takia. Toisaalta ystävä on nykyään kuin eri ihminen, eikä enää ollenkaan hyvällä tavalla...
Kommentit (234)
Ap, politiikkaa ja uskontoa ei puhuta kuin erillisen sopimuksen vallitessa, että niistä sopii puhua. Tuo enkeli/yksisarvis/henkitouhu menee uskontokategoriaan eli sanot vain yksikantaan ystävällesi, että te voitte puhua kaikesta muusta, mutta näitä henkilökohtaisia asioita ei oteta mukaan keskusteluun. Tällä kaavalla sujuu mm. ateistin ja vanhoillislestadiolaisen ystävyys ihan hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä varmaan katkaisisin välit ko. ystävään yksinkertaisesti siten, etten enää pitäisi juuri yhteyttä. Kuka jaksaa moista hörhöilyä pidemmän päälle. Muistan kun esikoiseni oli pieni jo vuosia sitten, niin silloin tälläkin palstalla oli pinnalla just noi naurettavat indigo- ja kristallilapsi sekoboltseilut. Kummasti aina täältäkin löytyi varmaan sen sata mammaa, joille -yllätys yllätys- oli tietenkin siunaantunut juuri tällainen maaginen lapsi. Nauratti jo silloin, kun luin, miten tosissaan jotkut uskoivat, että "kyllä meidän purjoeinari-kaneliina on varmasti indigolapsi, kun niin intensiivisesti aina vieraita katsoo ja tuijottelee myös tyhjyyteen". Eihän näille tällaisille voi muuta kuin epäuskoisena nauraa...ruahahaaahaaaaa!
Vierailija kirjoitti:
Mä varmaan katkaisisin välit ko. ystävään yksinkertaisesti siten, etten enää pitäisi juuri yhteyttä. Kuka jaksaa moista hörhöilyä pidemmän päälle. Muistan kun esikoiseni oli pieni jo vuosia sitten, niin silloin tälläkin palstalla oli pinnalla just noi naurettavat indigo- ja kristallilapsi sekoboltseilut. Kummasti aina täältäkin löytyi varmaan sen sata mammaa, joille -yllätys yllätys- oli tietenkin siunaantunut juuri tällainen maaginen lapsi. Nauratti jo silloin, kun luin, miten tosissaan jotkut uskoivat, että "kyllä meidän purjoeinari-kaneliina on varmasti indigolapsi, kun niin intensiivisesti aina vieraita katsoo ja tuijottelee myös tyhjyyteen". Eihän näille tällaisille voi muuta kuin epäuskoisena nauraa...ruahahaaahaaaaa!
Purjoeinari-kaneliina.........:D :D Päivän naurut!
Tässä yksisarvishoito itseopiskeluna
http://radionova.fi/ajankohtaista/uutiset/Unohda-jo-SE-kohukurssi--Nail…
ja youtubestakin löytyy.....no, jotain. Puhuja on varmaan vetänyt rauhoittavia purkillisen?
Vierailija kirjoitti:
Tässä yksisarvishoito itseopiskeluna
http://radionova.fi/ajankohtaista/uutiset/Unohda-jo-SE-kohukurssi--Nail…
ja youtubestakin löytyy.....no, jotain. Puhuja on varmaan vetänyt rauhoittavia purkillisen?
Ei tuota uskalla kuunnella, ettei siitä tule mitään ei-toivittuja tartuntoja xD
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, mitä päätit ystäväsi suhteen?
Hassua että tämmöisistä asioista puhutaan niin varovasti - siis oikeassa elämässä, täällähän on jo monet todennut että ap:n ystävä on seinähullu. Miksi kaiken maailman hurahtaneille höyrypäille ei voi muka sanoa päin naamaa että mietipä nyt kaksi sekuntia järjellä niin tajuat miten sekopäisiä juttuja selität. Olisi asianosaisille itselleenkin vain hyväksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei! Päädyin lueskelemaan tätä vanhaa ketjua, koska pelkään että olen ajautumassa ap:n kanssa hieman vastaavaan tilanteeseen. Oman ystäväni kohdalla syynä ei kuitenkaan ole enkelit, vaan vaihtoehtohoidot ja meditaatio. Kummassakaan ei mielestäni ole lähtökohtaisesti mitään pahaa, mutta kun näihin alkaa liittyä kanssaihmisten näkemysten mitätöintiä, ärtyisyyttä pienintäkin kritiikkiä kohtaan, oman erityisen korkealla olevan värähtelytason korostamista, eristäytymistä ja harjoituksia ohjaavan henkisen oppaan nostamista suurin piirtein puolijumalan asemaan, alkaa ystävyys olla koetuksella. Kyseessä on erityisen rakas lapsuudenystävä, joten mahdollinen välien katkeaminen surettaa jo etukäteen. Tällä hetkellä tilanne on kuitenkin se, että suhteeseemme on jo selvästi tullut särö, joka on alkanut etäännyttää meitä toisistamme.
Opaque kirjoitti:
Hei! Päädyin lueskelemaan tätä vanhaa ketjua, koska pelkään että olen ajautumassa ap:n kanssa hieman vastaavaan tilanteeseen. Oman ystäväni kohdalla syynä ei kuitenkaan ole enkelit, vaan vaihtoehtohoidot ja meditaatio. Kummassakaan ei mielestäni ole lähtökohtaisesti mitään pahaa, mutta kun näihin alkaa liittyä kanssaihmisten näkemysten mitätöintiä, ärtyisyyttä pienintäkin kritiikkiä kohtaan, oman erityisen korkealla olevan värähtelytason korostamista, eristäytymistä ja harjoituksia ohjaavan henkisen oppaan nostamista suurin piirtein puolijumalan asemaan, alkaa ystävyys olla koetuksella. Kyseessä on erityisen rakas lapsuudenystävä, joten mahdollinen välien katkeaminen surettaa jo etukäteen. Tällä hetkellä tilanne on kuitenkin se, että suhteeseemme on jo selvästi tullut särö, joka on alkanut etäännyttää meitä toisistamme.
Hohhoijaa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä uskon enkeleihin, maahisiin, tonttuihin, rakkauden energiaan, chakroihin yms...
Ei nuo uskomiseni kuitenkaan näy päivittäisessä elämässäni, en näe kaikessa jotain viestiä enkeleiltä enkä koe olevani mitenkään parempi kuin muut. En näistä asioista puhu oikeestaan kenenkään kanssa, sillä tiedän kuinka hullulta se kuulostaisi. No joo, avaan vähän energioita joogaamalla..
Jos olen hyvin onnellinen niin tunnen kiitollisuutta ja saatan kiitellä yhteydestä "jumalaa" ja enkeleitä, luontoa, puita, eläimiä jne mielessäni. Tai jos olen huolissani jostain niin saatan laittaa rukouksen enkeleille.
Nämä uskomiseni eivät näy ulospäin minusta mitenkään. Ehkä korkeintaan siten, että luotan elämään ja se tekee minut onnelliseksi.
Minulla on hyvä työ, pitkät opinnot takana, rankkoja lapsuuden kokemuksia jne.
Ei uskomisessa ole mitään pahaa mielestäni, mutta ystäväsi ei tunnu ymmärtävän, että ei kaikkien tarvitse uskoa ja se, ettei usko ei tee kenestäkään huonompaa ihmistä. Sille joka ei usko se ettei enkeleitä ole on yhtä totta kuin hänelle se, että enkeleitä on.
Samaa mieltä edellisen kanssa, että ei uskomisessa ole mitään pahaa. Lähipiiriini kuuluu niin ateisteja kuin uskossa oleviakin, lääketieteen ja luontaishoitojen kannattajia, erilaisten fyysisten ja henkisten itsensäkehittämismenetelmien harrastajia ja kaikkea tältä väliltä. Kuten moni tässä ketjussa on todennut, kyse ei ole siitä, että ei haluaisi ymmärtää erilaisia näkökulmia ja maailmankatsomuksia, vaan ainoastaan ystävän "hurahtamiseen" liittyvästä huolesta ja ahdistuksesta. Kun läheisen ihmisen käytös muuttuu radikaalisti, on mielestäni ihan normaalia reagoida siihen. Mukavaa, että täältä löytyy vertaistukea!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskon välillä että minulla on suojelusenkelinä äitini isä, ketä en koskaan tavannut (kuoli kun äitini oli teini-ikäinen) En kuitenkaan puhu tästä jatkuvasti tai kerro että minua katsotaan ynnä muuta. Se on pelkästään oma asiani ja tuo erilaista helpotusta. Ehkä se on keinoni suhtautua elämän päättymiseen, mikä tulee eteen kaikille. Ystäväni puolestaan on toista maata. Hän usein juttelee minulle huolistaan, mutta vetää sitten nämä enkelit ja energiajutut. Sitten hän uskoo kirouksiin. Sanoin ystävällisesti, että tuskin nyt häneen mitään kirousta on langetettu, koska joku ihminen ei tule toimeen hänen kanssaan (ja tämä ihminen ei usko enkeleihin ynnä muihin, on muuten vain hyvin inhottava ihminen). Ystäväni on kokenut paljon kaikkea, ja olen huomannut että juuri tämä paljon traagisia asioita kokeneet ovat sitten hurahtaneet näihin juttuihin vähän liiankin syvästi. Mielestäni oikeanlainen terapia auttaisi eli kävisivät oikealla, koulutuksen käyneen asiantuntijan luona (psykologi, terapeutti tai muu vastaava). Tuskin nyt hyvin haitaksi on jos tuo enkelijutut tuovat pientä helpotusta, mutta mielestäni ne eivät saisi vallata liikaa omaa toimintaa (kuten jonkin purkin tippuminen ynnä muu...). Välillä menee hermot kun jos itse koitan kertoa omista huolista, ne menee enkeleihin ja ystäväni tarjoaa tämmöstä apua. Olen sanonut usein ei kiitos ja että nämä asiat eivät helpota oloani. Selkeästi tässä hyödynnetään ihmismielen mielikuvituksen voimaa ja yleensä paljon rankkaa kokeneet etsivät hieman enemmän tarkoitusta olemassa ololleen. Yleensä mieli on liiankin mielikuvituksellinen näissä tapauksissa, kun se on tapa helpottaa elämistä. Suoraan sanoen syytä olemassaoloon ei ole, kukaan ei synny tiettyyn tarkoitukseen. Me vain synnytään, mutta ilman jonkinlaista merkitystä elämä olisi aika tylsää ja merkitys asetetaan itse. En mieti elämäni tarkoitusta sen tarkemmin, minä vain elän ja elämääni tuo merkitystä elämän pienet ilot ja surut. Olen kuulemma sielultani tummansävyinen, kun en usko enkeleihin.
Mee pois bimbo.