Perhe-elämä kuulostaa ihan kamalalta :(

Vierailija kirjoitti:

Jep, samaa mieltä. Eräs ystäväni oli kunnon menevä nainen, seikkaili maailman ympäri millon missäkin, ehdotteli kaikkea aivan mahtavaa tekemistä spontaanisti jne. Sitten hän sai aika lyhyen ajan sisällä _3_ tyttöä ja voi herranjumala sentään, ei toivoakaan että ehtisi kyseisen ihmisen kanssa puhua edes PUHELIMESSA kuulumisia! Puhelimen toisessa päässä vaan tyttöjen huudot kuuluu ''äiti kuka siellä on äitiiiilopeta puhelu äitiii!!'' voi h*lvetti. Itse en missään nimessä hanki lapsia. Yhden kanssa nyt varmaan oliskin vielä ollut ok, mutta tosiaan lyhyessä ajassa 3 muksua. 

Hahaa, elämä muuttuu Eskoseni, muutu sinäkin!

Vierailija kirjoitti:

Siis lapsiperheiden elämä.... ihan kamalaa jos käy tuttavalla jolla lapsia niin kylässä, ihan pelkkää sähellystä ja vanhemmat keskenään riitelevät joka asiasta ja lapset vinkuu ja marisee ja leluja on ympäriinsä. Olen aina NIIIN onnellinen kun menen omaan kotiini, omaan rauhaani. Töistäkin saan aina tulla rauhassa kotiini. Asumme miehen kanssa kahdestaan ja meillä on yksi koira. Niin ihanaa, en voi tajuta kuka haluaa sitä perhe-elämää....

Jotain sinulta ilmeisesti puuttuu vai miksi vauvapalstailet?

Kaikki eivät halua koiraa.

Tässä näkee, kuinka erilaisia me ihmiset ollaan:) mulle toi ap:n elämä kuulostaa niin mitättömältä ja turhalta:D hyvä et kelpaa kuitenkin, jos ei lapsia ole saanut:)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa minä mietein sinun lemmikistäsi. Minä tulen itse töiden jälkeen kotiin, jossa asustaa vain minä ja mies. Me olemme vapaita tekemään "mitä vaan" ja pääsemme helpolla esim. äkkilähdöllä ulkomaille ym. Kaikki tekevät itse valintansa ja toivottavasti ollaan tyytyväisiä :)

Montako kertaa olette lähteneet äkkilähdöllä ulkomaille?

Minulle tulee äkkilähtö töistä, jos lähden äkkilähdöllä ulkomaille. Työelämä rajoittaa menoja enemmän kuin lapset.

Mun haave on 5-6 lasta, nyt vasta 3. Valitettavasti arvojärjestys menee aivan uusiksi ja vanhoilla turhanpäiväisillä ystävyyssuhteilla ei juuri ole enää merkitystä. Ymmärrän, että lapsettomat kaverit loukkaantuvat, mutta asiaa on mahdoton selvittää, koska siitä ei voi tietää mitään ennen kuin saa lapsia.

Joo, tykkään lapsista ihan. On minulla 2 kummilastakin, joiden kanssa tykkään viettää aikaa. Minulle kuitenkin riittää mies ja koira :) ei haluta omia lapsia. Minulle ei ole ikinä edes tullut mitään lapsihaaveita, vauvakuumeita tms. Eipä ole kukaan ikinä valinnoistani mutissut enkä minäkään muiden ja tapaan usein perheellisiä ystäviä (lapsien kanssa tai ilman). Esimerkiksi parhaalla ystävälläni on 2 lasta, mutta silti hän pääsee melko usein kanssani vaikka shoppailemaan, istumaan iltaa, baariin tms. ilman, että lapset on mukana. En minäkään jaksa hillua kovin usein missään, vaan nautin ihan kotona olostakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kerran täällä vain ollaan! Miksi "helppous" olisi se tavoiteltu toivetila? 

Silloinhan olisi parasta olla syntymättä. Se vasta olisi helppoa. Jos vertaillaan vain "helppoutta", niin toki lapsettomien elämä on helpompaa. Mutta jos vertaillaan rikasta elämää, niin usein ei näin. 

Riippuu ihan siitä, minkä näkee rikkautena. Toinen kokee sellaisena metelin, toinen hiljaisuuden. Toinen sen että saa itse päättää joka päivä mitä tekee illalla, toinen sen että joka päivä on pakko suorittaa tietyt rutiinit. Ja niin edelleen. Minulle mitä suurinta rikkautta on se, että mun kotona on rauhallista, siistiä ja hiljaista, ja voin viettää illat harrastusteni parissa ja rentoutuen. On yksisilmäistä nähdä vain omien mieltymystensä toteuttaminen rikkautena. 

Ja nimenomaan, kerran täällä vain ollaan - miksi tehdä elämästään hankalaa ja ikävää, kun se voi olla myös helppoa ja kivaa!

Sanoinkin, että usein... lapsiperheiden valittamisesta saa ehkä väärän kuvan. Ihan itsekseni rauhassa olen saanut olla sen verran kuin minulle on tarpeellista. En kaipaa yksinäisyyttä. 

Miksi matkailu on jokin hyvän elämän mittari. 

En usko, että tämän erityisemmin matkailisin lapsettomanakaan. Inter-Railit koettu joskus hamassa nuoruudessa, au pairina olen ollut ja lukuisilla lomilla ranta- ja kaupunkikohteissa. 

Silti on neljä lasta ja eläkkeellähän sitä vielä voi tähän matkailuun paneutua, jos siltä tuntuu. Kyllähän sitä voi lasten kanssa matkailla tai ilman lapsia. Lapset voi jättää hoitoon sen ajaksi. Useimmilla on sukulaisia, jotka ihan mielelläänkin pitävät lasta viikon jos kaksikin. 

Aina ihmetyttää tämän matkailun esiin ottaminen. Suurempi kysymys on ihan vain arki. Töistä tullessa ei löhötä sohvalla vaan aloitetaan uusi työpäivä lasten kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Tuo kertoo lähinnä sun tuttavapiiristä, ei lapsiperheiden elämästä.

Ihan parasta aamulla herätä esikoisen tullessa halailemaan minua ja isäänsä, monesti mies viikonloppuisin nappaa esikoisen syliin ja sanoo että annetaan äidin vielä nukkua. Taapero kun herää niin syödään aamupala, meillä myös riidellään todella harvoin, on upeaa nähdä lapsensa kasvavan, miehen rakastavan lapsiaan ylikaiken ja illalla kun päivän pyöritykset on tehty, käpertyä turvallisen miehen kainaloon.

Onko jollain oikeasti tuollaista?

Mun tuttavapiirissä se on äiti, joka nousee aikaisin lasten kanssa, jotta isi saa nukkua ja sitten lukea rauhassa lehden.