Lue keskustelun säännöt.
Mitä mieltä tästä perhetilanteesta:
29.06.2008 |
Avioliitto rakoillut jo muutaman vuoden ajan, koska mielestäni on vaikea kestää tilannetta. Mies on käytännössä lopettanut opinnot alkuunsa. Joka syksy ja kevät lupaa aloittaa ja yrittääkin, mutta noin kuukaudessa jää pois luennoilta. On saanut oman alansa keikkatöitä, mutta pysyvää työtä ei ole eikä odotettavissakaan, ainakaan minkäänlaisella varmuudella. Miehellä bruttotulot kuukaudesta riippuen noin 1500-2000 e.
Asumme vuokralla kaupungin keskustassa kerrostalokolmiossa, toinen lapsi tulossa. Mies on kieltäytynyt ostamasta autoa, koska "se olisi turha menoerä, ja kyllähän busseilla pääsee". Mies on kova keräilemään harrastuksensa kohteita ja pienen asuntomme joka sopukka on täynnä hänen keräilykohteitaan niin, että lapsen huonekin on puolillan miehen tavaroita. Viime aikoina olen pakottanut miehen lähettämään sukulaisten mukana keräilyesineitään anopin luo, koska anoppi hyväksyy miehen keräilyvimman. Olen miettinyt, että säilököön anoppi sitten nurkissaan esineet, jos kerran sellaiseen on heillä tilaa. Meillä ei kerta kaikkiaan ole tilaa miehen ympäri asuntoa ylläpitämille jopa 2-metrisille tavaravuorille.
Nyt olen saanut työtarjouksen toiselta paikkakunnalta, mutta mies ei ole kiinnostunut sinne muuttamaan. Jos mies ei muuttoon suostu, joudun tilanteeseen, jossa joko joudun kieltäytymään tarjotusta hyväpalkkaisesta vakituisesta työpaikasta tai sitten lähtemään toiselle paikkakunnalle lasten kanssa.
Tuntuu pahalta, että mies ikäänkuin tuhoaa perhe-elämäämme mielestäni typerillä säännöillään (ei autoa, ei omistusasuntoa, ei muuttoa isompaan, ei muuttoa vakituisen työn perässä) ja sillä, ettei ole hoitanut opintojaan eikä itse asiassa omien keikkatöidensä eläkemaksujakaan. En haluaisi ottaa eroa, ja välillä on alkanut jo tuntua, vaadinko liikaa? Toisaalta on tunne, että koko perheen elämä menee ihan mahdottomaksi miehen käytöksen takia.
Kommentit (69)
että ainakaan itse olisin saanut näiden monien vuosien aikana oikein selvää, millainen hänen itsetuntonsa oikeastaan on. Kamalaa joutua sanomaan näin, mutta pinnalle hän näyttää itsevarmalta ja väittelyissä itselleni jää usein tunne, että hän on oikeassa ja tietää asiat ja minä olen väärässä. Vaikka mielestäni olisinkin ollut oikeassa.
Miehellä tulee olemaan järjestelemistä voidakseen tehdä työtään toiselta paikkakunnalta käsin, mutta toisaalta olenhan minäkin joutunut järjestelemään viime aikoina niin, että olen pystynyt tekemään töitä toisella paikkakunnalla. Mies on sanonut voivansa tehdä töitä toiselta paikkakunnalta käsin, mutta on nykyään vaikea saada selvää voiko hänen sanomisiinsa ja suunnitelmiinsa luottaa.
Kiitos kun sanoit noin. Näköjään aika moni on ollut samaa mieltä ja itsestänikin tuo ajatus kuulostaa hyvältä, että muuttaisin itse lasten kanssa ja mies muuttaa sitten mukana jos muuttaa. Minkähän minä sille mahdan, jos hän ei etukäteen ota selvää mahdollisuuksista toisella paikkakunnalla.
t. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hän menisi senkin takia psykologille, että ottaisivat selvää voiko miehellä olla asperger. Mies kieltää sellaisen mahdollisuuden, ei näe mitään tarvetta hakeutua ammattilaisen pakeille.
t. ap
saanut tuntea kun en ole päästänyt häntä kotiimme kun mieheni ei ole ollut kotona. Hän soittelee ja ahdistelee ja utelee. On hyvin antelias lapsiamme kohtaan joten en voi olla aina epäystävällinen. Huomasin että muut kieltäytyvät hänen pikku lahjoistaan eivätkä vastaa puhelimeen niin hän jättää helpommin soittamatta ja käymättä oven takana.
erittäin taitava organisoimaan, joten yleensä saa ajettua tahtonssa läpi jos hänen kanssaan ei ole todella tarkkana. Hän on myös pinnallisesti ja osin syvemmältäkin hyvin ystävällinen, joten usein on todella vaikeaa olla myöntymättä hänen suunnitelmiinsa ja projekteihinsa, ellei ole itse ehtinyt järjestää asioita niin kuin on parhaaksi nähnyt ja sitten vedota siihen, että kun on jo eri lailla sovittu.
Anoppi toimii paljossa samalla lailla kuin hänen oma äitinsä. Mieheni on viettänyt lapsuudessaan erittäin paljon aikaa anopin kanssa anopin äidin luona heidän silloisen elämäntilanteensa takia. Vaikka olen tässä viime vuosina alkanut ajatella, että olisivatkohan viettäneet anopin äidin luona joka tapauksessa paljon aikaa, vaikka appiukko olisi ollut miten voimakas ja vahva isä. Tuntuu, että anopin äiti on aika kärkäs ottamaan kantaa kaikkiin suvun asioihin.
Anopin oma anoppi tuskin on kovin paljon puuttunut lastensa tai näiden puolisoiden asioihin.
t. ap
ansaitsee väh. 1500 kuussa, niin miksi kiukuta siitä?
joutuneet vastaanottamaan hänen lahjojaan ja apuaan melko paljon, koska olimme pitkään taloudellisesti todella tiukoilla. Nyt, kun olen itse valmistunut ja taloudellinen tilanne on parantunut, hän on alkanut syyllistää minua siitä, että toivon mieheni opiskelevan loppuun ja valmistuvan. Lisäksi on ollut loukkaantunut, kun en ole ottanut ihan kaikkia lahjoja vastaan, kun olemme ehtineet itse hankkia vastaavan. On ollut selvästi kovin pettynyt. Toki varmaan itsekin olisin pettynyt, jos olisi tullut ostettua lahja, jota lahjan saaja ei tarvitsekaan.
Mutta toisaalta, mielestäni vähän ajattelematonta ostella meille tavaroita kysymättä edes, tarvitsemmeko niitä...
t. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkuun meillä oli äärettömän kivaa yhdessä, mutta vaihtoi kelkkaansa yht äkkiä ja alkoi järjetön kiusanteko ja mustamaalaaminen. Tätä kestänyt tauotta nyt 4vuotta.
Olemme luojan kiitos vaihtaneet paikkakuntaa joten näemme häntä harvakseltaan.
Suosittelen sulle ap myös toiselle paikkakunnalle muuttoa, saat pitää miehesi omanasi!
että mies kieltäytyy ostamasta autoa ja omistusasuntoa, koska perheen tulot tällä hetkellä on niin epävakaat?
Keräilyharrastus on toki outo ja huolestuttava, mutta tuo 'pihiys' voi olla tuossa tilanteessa myös realismia suhteessa perheen nykyiseen taloudelliseen tilanteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jatkaisi opintonsa loppuun ja sitten saisi tuollaista palkkaa. Yhdessä minun ja hänen palkalla kyllä pystymme elämään. Mutta on mielestäni hankalaa, että hän ei saa tehtyä opintoja loppuun ja on siten jatkuvasti epävarmassa tilanteessa työmarkkinoilla. Ja palkkakin olisi varmaan vähän korkeampi, jos olisi se tutkinto, eli siitä olisi miehelle ehkä henkilökohtaistakin iloa. Mutta palkalla sinänsä ei mielestäni ole tilanteessamme niin olennaista merkitystä, se ei ole mikään kynnyskysymys.
Lisäksi minua huolettaa tuo hänen keräilyvimmansa joka täyttää asuntomme jopa lastenhuonetta myöten ja se, ettei hän suostu siihen, että hankkisimme esim. auton vaikka sille olisi paljon tarvetta. Toki bensan hinta on nykyään huikea, mutta eihän sillä autolla tarvisi mitään ihan huviajeluja tehdäkään. Enkä tarvitse mitään huippukaaraa, vaan ihan sellainenkin kelpaisi hyvin, mikä ei ihan alle hajoaisi ja millä saa asiat hoidettua.
Ja se huolettaa, jos hän ei suostu muuttamaan työn perässä, kun saisin tosiaan pysyvää työtä sieltä toiselta paikkakunnalta.
t. ap
ja mies ruikuttaa äidin perään. Onko miehellä sisaruksia, sain sen käsityksen että on. Millainen suhde heillä on anoppiin vai onko miehesi erityinen äidilleen?
että ainakaan itse olisin saanut näiden monien vuosien aikana oikein selvää, millainen hänen itsetuntonsa oikeastaan on. Kamalaa joutua sanomaan näin, mutta pinnalle hän näyttää itsevarmalta ja väittelyissä itselleni jää usein tunne, että hän on oikeassa ja tietää asiat ja minä olen väärässä. Vaikka mielestäni olisinkin ollut oikeassa.
Miehellä tulee olemaan järjestelemistä voidakseen tehdä työtään toiselta paikkakunnalta käsin, mutta toisaalta olenhan minäkin joutunut järjestelemään viime aikoina niin, että olen pystynyt tekemään töitä toisella paikkakunnalla. Mies on sanonut voivansa tehdä töitä toiselta paikkakunnalta käsin, mutta on nykyään vaikea saada selvää voiko hänen sanomisiinsa ja suunnitelmiinsa luottaa.
Kiitos kun sanoit noin. Näköjään aika moni on ollut samaa mieltä ja itsestänikin tuo ajatus kuulostaa hyvältä, että muuttaisin itse lasten kanssa ja mies muuttaa sitten mukana jos muuttaa. Minkähän minä sille mahdan, jos hän ei etukäteen ota selvää mahdollisuuksista toisella paikkakunnalla.
t. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
josta ei saa rahaa tarpeeksi. Pelottavaa!
että mies kieltäytyy ostamasta autoa ja omistusasuntoa, koska perheen tulot tällä hetkellä on niin epävakaat?
Keräilyharrastus on toki outo ja huolestuttava, mutta tuo 'pihiys' voi olla tuossa tilanteessa myös realismia suhteessa perheen nykyiseen taloudelliseen tilanteeseen.
järkevää olla tekemättä isoja investointeja. Auton kuitenkin tarvisimme ihan käytännön arjen pyörittämiseksi niin, etten olisi ihan loppuun väsynyt koko ajan. Omistusasuntoa ei näillä asuntojen hinnoilla kannata varmaan ostaakaan, mutta tavoitteena haluaisin sitä pitää jollain aikavälillä. Ja ainakin nyt tarvisimme isomman asunnon, kun on tulossa toinen lapsi ja lapsen tavaratkin tarvitsevat oman tilansa. Nyt asuntoomme ei kovin paljon muuta mahdukaan kuin mieheni keräilytavarat.
En ole sinänsä huolissani 'pihiydestä', mutta siitä, että mies ainakin ilmaisee kantansa niin, ettei ikinä haluakaan muuttaa pois kerrostalosta tai hankkia autoa tai muuta vastaavaa.
J jos hän suostuisi muuttamaan, tulomme olisivat moninkertaisesti vakaammat, kun kerran saisin vakituista työtä.
t. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta minulla on kokemuksia hieman samalla tavalla käyttäytyvästä miehestä, ja sillä kokemuksella sanoisin, että JÄTÄ SE ENNEN KUIN ON LIIAN MYÖHÄISTÄ.
Neuvoni perustuu siihen havaintoon, että mitä tahansa oikeasti järkevää yritin (parantaa mahdollisuuksia perheen elättämiseen, esimerkiksi) niin hän harasi vastaan.
Ensin siedin sitä, pitkään, ja ajattelin, että vika on minussa ja olen liian vaativa. Tätä jatkui vuosia. Elämä ei mennyt eteenpäin. Hän ei vienyt sitä eteenpäin mutta ei antanut minunkaan viedä sitä eteenpäin.
Monen vuoden jälkeen tajusin, että jos haluan jotain muuta, tai jotain mielestäni parempaa, minun pitää jatkaa elämääni yksin (tai tietysti lapsen kanssa, mutta se onkin sitten yhteinen asia).
Hänelle riitti se vähä mitä meillä oli. Hän turvautui tavallaan myös omaan äitiinsä, jolle oli ainoa lapsi, äiti turvasi hänen elämänsä materiaalisesti ja muutenkin aika hyvin. Minkään eteen ei ollut tarvinnut koskaan ponnistella. Äitiään mies ei kuitenkaan arvostanut tämän panoksen tähden, eikä sitten vastaavasti minuakaan, vaikka tein kaikenlaista perheemme mahdollisuuksien hyväksi.
Päätin sanoa heippa, koska en enää kestänyt. Jos hän olisi tukenut projektejani, niin olisi voinut jaksaa, mutta hän harasi koko ajan vastaan, arvosteli, ei huomannut tekemääni työtä, ei arvostanut, ei halunnut muuttaa mitään, ei halunnut nähdä vaivaa minkään asian eteen, mutta päätöksentekovaiheessa löi aina liinat kiinni kuvailemallasi tavalla, eli pisti jarrut pohjaan, ja niinpä kaikki suunnitelmat ja projektit jäivät jumiin - aina.
miten hoidatte häntä, siis anoppia. Ei kannata jäädän yksin hoitamaan häntä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ihan hyvin, kunhan vain olisi vähän varmuutta siitä, että pääsisimme elämässä eteenpäin. Toki sekin on yksi vaihtoehto, että mies luopuisi osasta keräilytavaroistaan, jolloin saisimme lisää tilaa tähän huusholliin, mutta en oikein usko ,että noista tavaroista luopuminen on miehelle kovin mahdollista. Osan olen saanut miehen lähettämään anopille varastoitavaksi, mutta silti asunto on ihan täynnä tuota kamaa.
t. ap
Ymmärrän hyvin, että olet turhautunut. Sinä yrität toteuttaa omaa käsitystäsi hyvästä elämästä, johon selvästikin kuuluu monenlaisia juttuja: oma asunto, auto, siistit huoneet, loppuun saakka käyty koulutus, vakituinen työ.
Kirjoituksistasi saa käsityksen, että olet aika tiukasti nalkuttanut asioista miehellesi: sanot painostaneesi häntä opintojen jatkamiseen useita kertoja, muuttamaan paikkakuntaa, käymään psykologilla jne. Onko kenties niin, että tuollainen painostus on väärä strategia? Kannattaako toista - aikuista ihmistä - yrittää muuttaa tyystin erilaiseksi elämänarvoiltaan ja -tavoiltaan?
Miehelläsi nimittäin ON erilainen ajatusmaailma, ja ymmärrän sitäkin. Jos hänellä ei ole vakituista työtä, ei ison asuntolainan ottaminen olisikaan järkevää. Ja mihin tarvitsette sitä omaa autoa, jos asutte keskustassa?
Tavaran hamstraaminen ON ärsyttävää, mutta siinä suhteessa olemme kaikki erilaisia, millaisia harrastuksia/siisteyskäsityksiä vaalimme. Sinua tavaravuodet häiritsevät (niin ne häiritsisivät minuakin), miestäsi kuitenkaan eivät.
Anopin suhtautuminen on myös typerä, mutta ei hänkään nyt varsinaiselta ihmishirviöltä kuulosta - miniänä sinullakin voi olla hiukan värittynyt kuva anopistasi. Jätä hänen kommenttinsa perheenne taloudesta ja työnjaosta sikseen - TE ne asiat päätätte. Tietysti asioista sopiminen on vaikeampaa, jos anoppi tukee kovin yksipuolisesti vain miehesi kantoja.
Toisin sanoen: minusta on vähän kohtuutonta hutkia miestä sen perusteella, että hänellä on erilaisen elämänarvostukset ja tavoitteet kuin vaimolla. Jos joku MIES kirjoittaisi täällä, että vaimo ei halua muuttaa hänen mukanaan toiselle paikkakunnalle, kehoittaisitteko häntä ottamaan lapset ja jättämään vaimon? Eiköhän sekin ole aika inhimillistä, että muutto arveluttaa?
TOISAALTA ymmärrän ap:nkin halua edistyä ja edetä elämässä. Teidän kahden pitää nyt ratkoa keskenänne se, mikä on tärkeintä ja missä määrin kumpikin voi joustaa. Ei ole reilua, jos VAIN toinen joutuu joustamaan aina ja kaikessa.
Yritän nyt siis sanoa, että a) miehelläkin on aika inhimilliset syynsä sille, ettei jaa ap:n toiveita ja b) häntä ei parane niiden takia täällä alkaa diagnosoida. Perheterapia sinänsä voi olla hyvä ajatus, mutta en menisi sanomaan, että terapian tarpeessa on yksin mies... terapiassa voisi löytyä keinoja sovitella ap:n ja miehen tavoitteita rakentavammalla tavalla. Painostaminen ja nalkuttaminen ja toisaalta siilipuolustus-asenne (miehen tapa pitää jääräpäisesti kiinni periaatteistaan) eivät ole hyvä yhdistelmä!
järkevää olla tekemättä isoja investointeja. Auton kuitenkin tarvisimme ihan käytännön arjen pyörittämiseksi niin, etten olisi ihan loppuun väsynyt koko ajan. Omistusasuntoa ei näillä asuntojen hinnoilla kannata varmaan ostaakaan, mutta tavoitteena haluaisin sitä pitää jollain aikavälillä. Ja ainakin nyt tarvisimme isomman asunnon, kun on tulossa toinen lapsi ja lapsen tavaratkin tarvitsevat oman tilansa. Nyt asuntoomme ei kovin paljon muuta mahdukaan kuin mieheni keräilytavarat.
En ole sinänsä huolissani 'pihiydestä', mutta siitä, että mies ainakin ilmaisee kantansa niin, ettei ikinä haluakaan muuttaa pois kerrostalosta tai hankkia autoa tai muuta vastaavaa.
J jos hän suostuisi muuttamaan, tulomme olisivat moninkertaisesti vakaammat, kun kerran saisin vakituista työtä.
t. ap
Luin viestejäsi uudestaan, ja miehessäni on todella paljon samoja piirteitä kuin omassasi, tosiaan tuota anoppia ja "hymyilevaää haukkumista" myöten.
Kysyit, mitä sitten tapahtuu, jos otat eron, ja pärjäättekö lapsen kanssa. Voin kertoa mitä meille tapahtui:
- hain eroa
- mies raivostui totaalisesti, alkoi vainota ja parjata minua
- anoppi alkoi soitella puheluita, joissa hän hymyilevästi ja ystävällisesti puheli siitä miten ikävää on jos joudumme oikeuteen menemään lapsesta, kun hän on kuullut niin paljon kaikkea ikävää minusta ja joutuu ne sitten oikeudessa kertomaan
- mies muutti äitinsä luokse ja asui siellä kuukausikaupalla maksamatta vuokraa nauttien kaikista äidin palveluista joita oli saatavilla
- minua yritettiin ajaa kotoani ja saada minut luopumaan lapsesta
- mies yritti sysätä kaikki hankalat asiat mm. lapsen kuljetukset neuvotteluissa minun vastuulleni - minulla ei ole edes ajokorttia
- yritti saada minua vastuuseen muutenkin kaikista kustannuksista
En ole päivääkään katunut sitä, että jätin hänet. Ulkoisesti on siis ns. hyvä mies, mutta muuten totaalisen saamaton ja flegmaattinen tapaus.
Luin viestejäsi uudestaan, ja miehessäni on todella paljon samoja piirteitä kuin omassasi, tosiaan tuota anoppia ja "hymyilevaää haukkumista" myöten.
Kysyit, mitä sitten tapahtuu, jos otat eron, ja pärjäättekö lapsen kanssa. Voin kertoa mitä meille tapahtui:
- hain eroa
- mies raivostui totaalisesti, alkoi vainota ja parjata minua
- anoppi alkoi soitella puheluita, joissa hän hymyilevästi ja ystävällisesti puheli siitä miten ikävää on jos joudumme oikeuteen menemään lapsesta, kun hän on kuullut niin paljon kaikkea ikävää minusta ja joutuu ne sitten oikeudessa kertomaan
- mies muutti äitinsä luokse ja asui siellä kuukausikaupalla maksamatta vuokraa nauttien kaikista äidin palveluista joita oli saatavilla
- minua yritettiin ajaa kotoani ja saada minut luopumaan lapsesta
- mies yritti sysätä kaikki hankalat asiat mm. lapsen kuljetukset neuvotteluissa minun vastuulleni - minulla ei ole edes ajokorttia
- yritti saada minua vastuuseen muutenkin kaikista kustannuksistaEn ole päivääkään katunut sitä, että jätin hänet. Ulkoisesti on siis ns. hyvä mies, mutta muuten totaalisen saamaton ja flegmaattinen tapaus.
saanut tuntea kun en ole päästänyt häntä kotiimme kun mieheni ei ole ollut kotona. Hän soittelee ja ahdistelee ja utelee. On hyvin antelias lapsiamme kohtaan joten en voi olla aina epäystävällinen. Huomasin että muut kieltäytyvät hänen pikku lahjoistaan eivätkä vastaa puhelimeen niin hän jättää helpommin soittamatta ja käymättä oven takana.