Lue keskustelun säännöt.
Onko teilla kenellakaan kaveria, jonka kasvatusperiaatteista ja -menetelmista teille tulee niin paha mieli ja lapsia saali, etta
18.02.2006 |
teillä on vaikeuksia tulla jo kaverinne kanssa toimeen (vaikkette siis edes puhuisi asiasta mitään)?
Miten olette ratkaisseet tilanteen?
Itselläni on yksi tosi hyvä kaveri, joka mielestäni on ja on aina ollut kohtuuttoman julma lapsiaan kohtaan. Lapset reagoivat jonkun verran, huomautuksia on tullut jo neuvolasta, nyt myös koulusta. Heillä on mitä " opetuskirjamaisimmat" tavat reagoida liian ankaraan kasvatukseen.
Yksi lapsista saa intensiivista terapiaa ja terapeutti on huolissaan, koska vanhemmat eivät pidä terapiaa tärkeänä - tai siis jotenkin ajattelevat, että kunhan se siellä käy, niin fiksatkoon ammatti-ihminen lapsen kuntoon.
Surettaa hirveästi, mutta tuskin voin mitään tehdä. Tilanne on minusta ahdistava ja ristin aina käteni, että lapset selviävät mahdollisimman vähin vaurioin.
Lapsia ei siis lyödä eikä tehdä mitään niin vakavia juttuja, että sijoituksista tms voisi puhua. Perhe on yhteistyössä sosiaaliviranomaisten kanssa jonkin verran, juuri ja varsinkin tämän yhden lapsen voimakkaamman reagoinnin takia. Äiti on kertonut minulle monia asioita, mitä tuskin koskaan on näille ns asiantuntijoille paljastanut (siis lasten hoidosta vauva-aikana jne).
Kommentit (30)
muutenkin jos ei julkisilla paikoilla tai kylässä kielletä. Hyvin kasvatetut lapste ovat ylensä niitä, joiden vanhemmat eivät arastele muiden reaktioita. Lapset huomaavat hyvin nopeasti jos vanhempi ei kehtaa kieltää tietyissä tilanteissa ja käyttävät sitä sumeilematta hyväkseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
poikkeus ainoat lapset, joilla ei ole sitä riehuntakaveria.
Itse tarkoitin sitä, että jos vieras tulee kylässä käymään, niin ei silloin kielletä koko ajan. Useinhan tuo riehuminenkin on ikäkysymyksiä, 4-6-vuotiaat vielä helposti yltyvät, mutta ei sitten kouluikäiset niinkään.
tullut ulos kuin tupakille. Lapsi parka ei saanu koskaan ulkoilla :(
mietin tässä vaiin omaa toimintaani ;) tosin tähän astiolen saanut vain kiitosta mutta kysseenalaistan omaa toimintaani kokoajan... :)
- poikkeuksellisena ujoutena ja hiljaisuutena, siis sellaisena, johon USEAMPI neuvolaterkka + pk-hoitajat + sosiaalityöntekijät kiinnittivät huomiota, ilme surumielinen, vähän sisäänpäinkääntynyt
- vatsan toiminnallisia häiröitä useita vuosia ilman syytä, oksentelua (ei allergioita)
- lapset älyllisesti normaaleja, keskivertoa älykkäämpiä, silti esim kävelemään lähteminen huomattavan myöhäistä
- oman " minäkuvan" jäsentyminen yhdelläkään lapsella ei ikätasoista
- runsaasti ahdistuskohtauksia
- lapset ovat huomattavan itsenäisiä, eivät " takerru" vanhempiinsa eivätkä esim oma-aloitteisesti tule koskaan syliin, halaamaan tms
- eivät myöskään kerro onko jotain vialla, hymyilevät vain nukkemaisesti. joskus tietysti protestoivat, mutta mielestäni " normaaliin" verrattuna tosi vähän
Kasvatus on vähän sellaista kuin esim vanhemmillani ja isovanhemmillani on ollut, lukuunottamatta sitä, ettei lapsilla ole sitä lempeää taloudenhoitajaa/lastenhoitajaa/mummoa, joka väsymättä pitäisi sylissä ja paijaisi pientä päätä. Äiti EI sitä tee, hänen mielestään se ei ole velvollisuus oikeastaan edes vauva-aikana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on lapset, jotka ovat väliaikaisia asukkeja (alempaa kastia) ja ovat aikuiset, joilla on kaikki valta ja kunnia. Lapset saavat mm huonompaa ruokaa kuin aikuiset, heidän syömiään ruokamääriä myös rajoitetaan mielestäni tarpeettomasti. Ovat todella laihoja.
Hyppivät silmille ja pitkin seiniä, kun yrittävät löytää niitä rajoja joita ei ole. Tai on puheissa, mutta ei teoissa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koska esim. mua ei ahdista äiti, koska hän on mukava ihminen, mutta hänen tapansa kohdella lapsia on mun mielestä inhottava.
Olemme niin eri linjoilla kasvatuksessa muutenkin, että välttelemme puheenaihetta varmasti tietoisestikin. Mutta usein kun käyn heillä kylässä, " totuus" on silmieni edessä ja sitten tulee paha mieli.
varsinkin kun tulee vieraita, niin tilanne helposti " riistäytyy" käsistä. Monet lapsethan esittävät kun vieraita paikalla, toisaalta taas vanhemmat eivät ehkä kehtaa komentaa niin paljon.
Ap:n tapauksessa vanhempien kovuus on ohjenuora, joka määrää kasvatusta. Heidän mielestään kaikki lapset ovat hemmoteltuja, eivätkä he varmasti tunnekaan ketään perhettä, jossa lapsille oltaisiin yhtä joustamattomia ja ankaria.