Lue keskustelun säännöt.
"Yllätysraskaus" 46-vuotiaana!
08.03.2016 |
Olen lapseton nainen, olin pitkään naimisissa ja erosin ex-miehestäni melko pitkän liiton jälkeen pari vuotta sitten. Ex-miehen kanssa kyllä kolmikymppisinä yritimme lasta, mutta koskaan ei kuitenkaan tärpännyt ja jätimme asian sikseen, emmekä koskaan lähteneet selvittämään syytä tai hakeutuneet hoitoihin.
Nyt olen muutaman kuukautta tapaillut uutta miestä ja suhteemme ei ole kovin vakava vaan enemmän sellainen rento tapailusuhde. Meillä on molemmilla pitkät liitot takana ja kumpikin tykätään ottaa "iisisti" suhteessa, eli emme ole varsinaisesti suunnitelleet tulevaisuutta, vaan nautimme vain toisistamme, käymme treffeillä, joskus yökyläillään ja tehdään pikkureissuja yhdessä.
Olemme miehen kanssa käyttäneet kondomia ja sellainen on sitten varmaan puhjennut, sillä lääkäri totesi minun olevan raskaana! Luulin oikeasti, että mulla alkaa menopaussi, kun kahdet kuukautiset ovat jääneet välistä ja olen hikoillut paljon normaalia enemmän...
Nyt jännittää kertoa miesystävälle. Mikäli mies suhtautuu asiaan edes jokseenkin positiivisesti ja on valmis ottamaan vastuun lapsesta, niin suhteemmekin muuttuu yhtäkkiä todella paljon ja täytyy miettiä varmaan yhteistä kotia ja arjen asioita. En tiedä, mitä hän mahtaa tuumata, tuskin kuitenkaan riemusta hyppii. Ollaan huomiseksi sovittu treffit, en viitsisi viittäkymppiä lähestyvälle ukolle ilmoittaa asiaa puhelimessa, sehän voi saada vaikka sydänkohtauksen!
Lapsi on itselle ihan tervetullut, vaikka tuntuukin todella oudolta saada vauva tässä iässä. Oma jaksaminen ja etenkin sopeutuminen uuteen elämään hieman huolestuttaa. Ja mitähän ne töissäkin mahtaa juoruta? Voi luoja... Olen kyllä aika vanha äitiytymään, lähempänä "mummoikää" jo. Mutta eiköhä tästä selvitä, jahka ajatukseen tottuu!
Kommentit (122)
Hassua että osasitte heti ekana jutella senkin selväksi, että entä jos lapsi on vammainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hassua että osasitte heti ekana jutella senkin selväksi, että entä jos lapsi on vammainen.
Eikö se juuri mietitä ensimmäisenä, kun kyseessä on siihen suuntaan oleva riskiraskaus?
t: downinsa abortoinut
Jos olisi tottakin niin tuntuisi hassulta, että edelleen kortsu käytössä, vaikka uskoo, ettei voi saada lapsia. Tai no tautien takia tietty, mutta eiköhän tuossakin iässä jos kummallakaan ei tauteja ole voi toisen sanaan luottaa.
Ap, onnittelut! Onhan se ihanaa sitten kun on se oma käärö vieressä. Älä välitä näistä negatiivisista kommenteista. Ihan hyvin vielä tuossa iässä voi tulla äidiksi. Ja olet lasta halunnutkin kun sitä olet aiemmin yrittänyt. Onnittelut siis vielä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hassua että osasitte heti ekana jutella senkin selväksi, että entä jos lapsi on vammainen.
Eikö se juuri mietitä ensimmäisenä, kun kyseessä on siihen suuntaan oleva riskiraskaus?
t: downinsa abortoinut
Mä miettisin vasta lähempänä niitä ultria, en ekana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onnea vain kovasti ap:lle! Lapsi on suuri lahja! Minä olen saanut ainokaiseni 44 vuotiaana luomuraskaudesta, mies tällöin 54 vuotias. Olimme vauvan syntyessä olleet yhdessä n. kaksi vuotta, emme siis vanha pari, kummallakin takana suhteita, mutta lapsi ensimmäinen molemmille. Minulla yritystä aiemminkin, mutta keskenmenoja ja taustalla sairautta, johon usein liittyy lapsettomuutta, joten kovin toiveikkaita lapsen saamisesta emme olleet, hoitoihin emme olisi lähteneet. Olen sitä mieltä, että jos luomusti tulee raskaaksi, niin silloin on riittävän "nuori" saamaan lapsen - usein henkisessä kypsyydessä voittaa sen minkä iässä häviää, jos noin voisi sanoa! Lapsi on meille maailman rakkain asia, suuri rikkaus ja lahja! Etukäteen sitä ei voi kuvitella! Raskaus kohdallani sujui superhyvin, olin töissä (hoitoalalla) äitiysloman alkamiseen saakka - tätä eivät ole tehneet nuoret kollegani, joista monet ovat jääneet varhain saikulle tai olleet useampia kertoja saikulla raskautensa aikana. Huom! Ilman muuta oikeus jäädä pois/olla saikulla, riskejä ei kannata ottaa ja ihana juttu, että yhteiskunnassamme mahdollisuus turvata syntymättömän lapsen elämä ja raskauden jatkuminen jäämällä saikulle, mutta kerroin vain omasta kokemuksestani siitä syystä, että ei iäkkäämmän raskaus välttämättä mene huonosti!
Jos mies on isyyteen sitoutuvaa sorttia, hoitaa hän hommansa olittepa yhdessä tai ette! Mikään ikä vanhemmilla tai parisuhteenkaan ikä tai parisuhteen status (avio/avo) ei takaa vanhemmuuden sujumista tai vanhemoien yhdessä pysymistä. Toisaalta lapsen haluaminen pitkään, kuten monesti ajatellaan, ei tee vanhempaa kestävämmäksi arjen rasitukselle, väsymys ja elämän täydellinen mullistuminen vaatii kaikilta opettelua ja joustoa. Toisaalta ikä tuo viisautta, kun tietää, että ei elämä yhtä onnea ja auvoa voi olla.
Tietyt riskit kasvaa iän myötä ja ne ovat tutkittavissa ja niiden mukaan sitten jokainen tekee elämässään päätökset!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hassua että osasitte heti ekana jutella senkin selväksi, että entä jos lapsi on vammainen.
Eikö se juuri mietitä ensimmäisenä, kun kyseessä on siihen suuntaan oleva riskiraskaus?
t: downinsa abortoinut
Mä miettisin vasta lähempänä niitä ultria, en ekana.
Oletko vakaassa parisuhteessa, naimisissa?
Asia varmaan hieman eri ap:llä, jolla suhdekin vähän sitä sun tätä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onnea vain kovasti ap:lle! Lapsi on suuri lahja! Minä olen saanut ainokaiseni 44 vuotiaana luomuraskaudesta, mies tällöin 54 vuotias. Olimme vauvan syntyessä olleet yhdessä n. kaksi vuotta, emme siis vanha pari, kummallakin takana suhteita, mutta lapsi ensimmäinen molemmille. Minulla yritystä aiemminkin, mutta keskenmenoja ja taustalla sairautta, johon usein liittyy lapsettomuutta, joten kovin toiveikkaita lapsen saamisesta emme olleet, hoitoihin emme olisi lähteneet. Olen sitä mieltä, että jos luomusti tulee raskaaksi, niin silloin on riittävän "nuori" saamaan lapsen - usein henkisessä kypsyydessä voittaa sen minkä iässä häviää, jos noin voisi sanoa! Lapsi on meille maailman rakkain asia, suuri rikkaus ja lahja! Etukäteen sitä ei voi kuvitella! Raskaus kohdallani sujui superhyvin, olin töissä (hoitoalalla) äitiysloman alkamiseen saakka - tätä eivät ole tehneet nuoret kollegani, joista monet ovat jääneet varhain saikulle tai olleet useampia kertoja saikulla raskautensa aikana. Huom! Ilman muuta oikeus jäädä pois/olla saikulla, riskejä ei kannata ottaa ja ihana juttu, että yhteiskunnassamme mahdollisuus turvata syntymättömän lapsen elämä ja raskauden jatkuminen jäämällä saikulle, mutta kerroin vain omasta kokemuksestani siitä syystä, että ei iäkkäämmän raskaus välttämättä mene huonosti!
Jos mies on isyyteen sitoutuvaa sorttia, hoitaa hän hommansa olittepa yhdessä tai ette! Mikään ikä vanhemmilla tai parisuhteenkaan ikä tai parisuhteen status (avio/avo) ei takaa vanhemmuuden sujumista tai vanhemoien yhdessä pysymistä. Toisaalta lapsen haluaminen pitkään, kuten monesti ajatellaan, ei tee vanhempaa kestävämmäksi arjen rasitukselle, väsymys ja elämän täydellinen mullistuminen vaatii kaikilta opettelua ja joustoa. Toisaalta ikä tuo viisautta, kun tietää, että ei elämä yhtä onnea ja auvoa voi olla.
Tietyt riskit kasvaa iän myötä ja ne ovat tutkittavissa ja niiden mukaan sitten jokainen tekee elämässään päätökset!
Lapsi valitsee vanhempansa.
Vierailija kirjoitti:
Onnea vain kovasti ap:lle! Lapsi on suuri lahja! Minä olen saanut ainokaiseni 44 vuotiaana luomuraskaudesta, mies tällöin 54 vuotias. Olimme vauvan syntyessä olleet yhdessä n. kaksi vuotta, emme siis vanha pari, kummallakin takana suhteita, mutta lapsi ensimmäinen molemmille. Minulla yritystä aiemminkin, mutta keskenmenoja ja taustalla sairautta, johon usein liittyy lapsettomuutta, joten kovin toiveikkaita lapsen saamisesta emme olleet, hoitoihin emme olisi lähteneet. Olen sitä mieltä, että jos luomusti tulee raskaaksi, niin silloin on riittävän "nuori" saamaan lapsen - usein henkisessä kypsyydessä voittaa sen minkä iässä häviää, jos noin voisi sanoa! Lapsi on meille maailman rakkain asia, suuri rikkaus ja lahja! Etukäteen sitä ei voi kuvitella! Raskaus kohdallani sujui superhyvin, olin töissä (hoitoalalla) äitiysloman alkamiseen saakka - tätä eivät ole tehneet nuoret kollegani, joista monet ovat jääneet varhain saikulle tai olleet useampia kertoja saikulla raskautensa aikana. Huom! Ilman muuta oikeus jäädä pois/olla saikulla, riskejä ei kannata ottaa ja ihana juttu, että yhteiskunnassamme mahdollisuus turvata syntymättömän lapsen elämä ja raskauden jatkuminen jäämällä saikulle, mutta kerroin vain omasta kokemuksestani siitä syystä, että ei iäkkäämmän raskaus välttämättä mene huonosti!
Jos mies on isyyteen sitoutuvaa sorttia, hoitaa hän hommansa olittepa yhdessä tai ette! Mikään ikä vanhemmilla tai parisuhteenkaan ikä tai parisuhteen status (avio/avo) ei takaa vanhemmuuden sujumista tai vanhemoien yhdessä pysymistä. Toisaalta lapsen haluaminen pitkään, kuten monesti ajatellaan, ei tee vanhempaa kestävämmäksi arjen rasitukselle, väsymys ja elämän täydellinen mullistuminen vaatii kaikilta opettelua ja joustoa. Toisaalta ikä tuo viisautta, kun tietää, että ei elämä yhtä onnea ja auvoa voi olla.
Tietyt riskit kasvaa iän myötä ja ne ovat tutkittavissa ja niiden mukaan sitten jokainen tekee elämässään päätökset!
Kiitos, kun jaoit oman kokemuksesi! Minullakin on tähän asti raskaus mennyt hyvin (koputtaa puuta!), jos hikoilua ei huomioida. Toivotaan, että loppuraskauskin etenee yhtä hyvin. Ensimmäinen ultra onkin sitten jo ensi viikolla, en ole ihan varma, mitä tuossa ihan ensimmäisessä ultrassa katsotaan. Mitataan ilmeisesti niskan turvotusta? Täytyy perehtyä paremmin näihin raskauden aikaisiin seurantoihin. Nyt joku puuttuu tähän, että miten voi olla jo nyt ultra. No, voi olla, kun viimeiset kuukautiseni tulivat joulukuun lopussa, mutta niinkuin alkuun totesin, niin en yhtään osannut odottaa, että olisin raskaana. Luulin kuukautisten puutteen johtuvan iästäni, enkä edes tehnyt raskaustestiä kotona. Eikä minulle sitä ehdotettukaan, kun varasin lääkäriaikaa.
Joku täällä ihmetteli sitä, miten tajusin ottaa puheeksi riskit saada erityislapsi. En tiedä olisiko se asia tullut puheeksi näin nopeasti, jos tässä ketjussa ei olisi riskeistä muistuteltu. Riskit on hyvä tiedostaa ja olen tyytyväinen, että keskustelimme jo asiasta. Pystymme olemaan varautuneita ja tiedämme toistemme kannat. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos olisi tottakin niin tuntuisi hassulta, että edelleen kortsu käytössä, vaikka uskoo, ettei voi saada lapsia. Tai no tautien takia tietty, mutta eiköhän tuossakin iässä jos kummallakaan ei tauteja ole voi toisen sanaan luottaa.
En ole koskaan ajatellut, etten varsinaisesti voi saada lapsia. En vain tullut raskaaksi, kun ex-mieheni kanssa lasta yritimme. Minullehan ei koskaan ole tehty tutkimusta, jossa olisi todettu, etten voi raskautua. Kyllä minä suosittelen kaikille ehkäisyä, jos lasta ei yritä, ainakin siihen asti, että se menopaussi alkaa. Ap
Vierailija kirjoitti:
Kovasti täällä tuntuu olevan kiinnostusta asiaan. Kerroin miehelle ja kyllähän hän lievästi sanottuna järkyttyi, hyvä kun ei pihviinsä tukehtunut. Ajatukset olivat kuitenkin melko samat kuin minulla, eli toki lapsi on tervetullut, mutta häntä pelottaa todella paljon, kuinka lapsensaanti vaikuttaa elämään. Häntä vähän kuitenkin jopa huvitti, että olin ajatellut, ettei välttämättä vastuutaan kantaisi. Sanoi, että eihän tällaista nyt tullut mieleenkään odottaa ja tilanne tuli täysin puskista, muttei koskaan voisi hylätä omaa lastaan. On nyt saanut olla huoleton poikamies, vaikka toki lapsistaan huolehtii. Mutta he ovat jo parikymppisiä, joten se on jo niin erilaista. Elämä on kuitenkin ollut nyt itsenäistä, eikä ole tarvinnut juuri muiden tarpeista huolehtia, joten tilanteeseen sopeutuminen on hällekin haasteellista.
Puhuttiin riskeistä yms ja tultii siihen tulokseen, että kyllä me erityislapsenkin kanssa pärjätään, kun on kaksi aikuista jakamassa vastuuta ja kohtuulliset tukiverkot.
Ainut mikä hiertää tässä kuviossa, on se, että me molemmat haluisimme pitää ainakin toistaiseksi lusikat eri osoitteissa, vaikka tiedetään, ettei se ehkä pidemmän päälle kannata, eikä välttämättä onnistu. Katsotaan nyt, miten tilanne etenee.Miehen lapsille kerrotaan raskaudesta vasta kun meillä on oikeasti enemmän tietoa. Neuvolaan ja ensimmäiseen ultraan on aika varattuna ja mies sanoi lähtevänsä mukaan ja yrittää parhaansa olla tukena ja turvana odotusaikana, ja mietitään näitä asumismkuvioita ja kaikkea kunhan järkytyksestä toivutaan.
Siellä varmaan joku miettii, että mikä siinä yhteiselämässä ajatuksena nyt hankaa. Se on se, että kun meillä molemmilla on takana parikytävuotta kestäneet avioliitot takana ja ollaan molemmat vasta oikesti päästy tietyllä tapaa itsenäistymään. Ollaan tykätty olla näin, molemmilla on omat kodit, on omat rahat ja täysi päätäntävalta niistä. Ei tarvitse ottaa kumppanin mielipidettä huomioon, jos haluaa vaihtaa auton tai vaikka remontoida keittiön. Sitten jos päätämme yhdistää elämämme, täytyy päättää, missä asutaan, kuka maksaa mitäkin ja missä suhteessa talous jaetaan, kuka tekee mitkäkin kotityöt. Toinen pitää aina huomioida. Molemmilla on muistissa, miten edellisissä liitoissa toimittiin ja kummankin liitot päättyivät lopulta eroon ja itselleni ainakin avioero on vieläkin kivulias muisto. Tässä on siis paljon pohdittavaa. Varsinkin, jos muutetaan yhteen, niin meillä on paljon mietittävää, kuinka onnistutaan pitämään se tietynlainen itsenäisyys siinä mukana. Ap
Hei ,
Ihana asia! Sinä elät omanlaistasi elämää välittämättä kenenkään muun elämästä tai näistä meidän kommenteista. Omassa päässäänkin kaikki tasoittuu aikanaan. Minä olin aivan hysteerinen raskausaikana, vaikka olen omasta mielestäni järkevyyden perikuva:)
Tapasin mieheni 40 v ja pohdimme että emme uskalla enään tehdä lapsia. Mieli muuttui, kun tikku näytti kahta viivaa.Olemme 49 ja meillä on 5v tytär. Neuvolassa ja sairaalassa meihin on aina suhtauduttu asiallisesti. Ainoa negatiivinen asia tuli asiakkaaltani, joka kysyi, että oliko vahinko (olemme yrittäjiä).Olemme todella onnellisia, että näin pääsi käymään (kummalakaan ei lapsia aiemmista liitoista). Meille löytynyt nuoria ystäviä leikkipuiostoista ym joilla pieniä lapsia, ja yhtä hankalaa/ihanaa se on heilläkin. Omanikäisiä kavereita on jo isovanhempina tai lapset muuttaneet kotoa tai teinejä, joten monlaisia perheitä on tässä maassa. Ikä ei aina merkitse mitään- voi kuolla kupsahtaa kolmekymppisenä kolmen lapsen vanhempana tai vasta 90 isoisovanhempana. Enkä missään nimessä oleta lapseni hoitavan minua vanhana vaan aikaan järjestämme asian jollain muulla tavalla. Ja mistä sitä oikeesti tietää kuinka vanhaksi elää ja missä kunnossa. Ei edes se 20 vuotiaana lapsensa tehnyt.
Ihanaa odotusta, kevättä ja jatkoa teidän elämäänne! Elina
Tsemppiä elämään!! Nauti tästä ajasta ja pidä päiväkirjaa. On ihanaa kertoa tyttärelle kaikkia asioita vauva-ajasta ja näyttää kuvia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oho !
Melko hyvät munasolut sulla ja miehellä ilmeisesti erittäin vahvat ja nopeat siittiöt .
Onneksi olkoon jo etukäteen ☺ toivottavasti kaikki menee hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onnea vain kovasti ap:lle! Lapsi on suuri lahja! Minä olen saanut ainokaiseni 44 vuotiaana luomuraskaudesta, mies tällöin 54 vuotias. Olimme vauvan syntyessä olleet yhdessä n. kaksi vuotta, emme siis vanha pari, kummallakin takana suhteita, mutta lapsi ensimmäinen molemmille. Minulla yritystä aiemminkin, mutta keskenmenoja ja taustalla sairautta, johon usein liittyy lapsettomuutta, joten kovin toiveikkaita lapsen saamisesta emme olleet, hoitoihin emme olisi lähteneet. Olen sitä mieltä, että jos luomusti tulee raskaaksi, niin silloin on riittävän "nuori" saamaan lapsen - usein henkisessä kypsyydessä voittaa sen minkä iässä häviää, jos noin voisi sanoa! Lapsi on meille maailman rakkain asia, suuri rikkaus ja lahja! Etukäteen sitä ei voi kuvitella! Raskaus kohdallani sujui superhyvin, olin töissä (hoitoalalla) äitiysloman alkamiseen saakka - tätä eivät ole tehneet nuoret kollegani, joista monet ovat jääneet varhain saikulle tai olleet useampia kertoja saikulla raskautensa aikana. Huom! Ilman muuta oikeus jäädä pois/olla saikulla, riskejä ei kannata ottaa ja ihana juttu, että yhteiskunnassamme mahdollisuus turvata syntymättömän lapsen elämä ja raskauden jatkuminen jäämällä saikulle, mutta kerroin vain omasta kokemuksestani siitä syystä, että ei iäkkäämmän raskaus välttämättä mene huonosti!
Jos mies on isyyteen sitoutuvaa sorttia, hoitaa hän hommansa olittepa yhdessä tai ette! Mikään ikä vanhemmilla tai parisuhteenkaan ikä tai parisuhteen status (avio/avo) ei takaa vanhemmuuden sujumista tai vanhemoien yhdessä pysymistä. Toisaalta lapsen haluaminen pitkään, kuten monesti ajatellaan, ei tee vanhempaa kestävämmäksi arjen rasitukselle, väsymys ja elämän täydellinen mullistuminen vaatii kaikilta opettelua ja joustoa. Toisaalta ikä tuo viisautta, kun tietää, että ei elämä yhtä onnea ja auvoa voi olla.
Tietyt riskit kasvaa iän myötä ja ne ovat tutkittavissa ja niiden mukaan sitten jokainen tekee elämässään päätökset!
Kiitos, kun jaoit oman kokemuksesi! Minullakin on tähän asti raskaus mennyt hyvin (koputtaa puuta!), jos hikoilua ei huomioida. Toivotaan, että loppuraskauskin etenee yhtä hyvin. Ensimmäinen ultra onkin sitten jo ensi viikolla, en ole ihan varma, mitä tuossa ihan ensimmäisessä ultrassa katsotaan. Mitataan ilmeisesti niskan turvotusta? Täytyy perehtyä paremmin näihin raskauden aikaisiin seurantoihin. Nyt joku puuttuu tähän, että miten voi olla jo nyt ultra. No, voi olla, kun viimeiset kuukautiseni tulivat joulukuun lopussa, mutta niinkuin alkuun totesin, niin en yhtään osannut odottaa, että olisin raskaana. Luulin kuukautisten puutteen johtuvan iästäni, enkä edes tehnyt raskaustestiä kotona. Eikä minulle sitä ehdotettukaan, kun varasin lääkäriaikaa.
Joku täällä ihmetteli sitä, miten tajusin ottaa puheeksi riskit saada erityislapsi. En tiedä olisiko se asia tullut puheeksi näin nopeasti, jos tässä ketjussa ei olisi riskeistä muistuteltu. Riskit on hyvä tiedostaa ja olen tyytyväinen, että keskustelimme jo asiasta. Pystymme olemaan varautuneita ja tiedämme toistemme kannat. Ap
Jos olet 46-vuotias ja luulit aina että et saa lapsia, niin mistä tiesit tästä palstasta? Juu juu, kiinni jäit. Sun teksti ei vaan ole uskottavaa. Ihme selittelyä koko ajan. En kyllä ymmärrä miksi tällaisista asioista pitää provota?????????
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun luonnollisella tavalla raskautuu on luonnonmukaista synnyttää lapsi eli sopivan ikäinen.
On hyvin yleistä nykyään että tyttö on sukukypsä 10-11 vuotiaana, eli 12-vuotias voi helpostikin raskautua ja synnyttää luonnonmukaisesti. Joten 12v on sopivan ikäinen äidiksi?
No ei nyt ihan sama asia.
Kyllä 12v voisi ihan hyvin synnyttää ja kaikki menis hyvin ja biologisesti kaikki olisi hyvin, mutta pää ei varmaan pysyisi mukana. Mut nyt puhutaankin siitä että ap tuli 46-vuotiaana raskaaksi luomusti eikä koeputken kautta kun nykyään sekin yleistyy että kroppa sanoo ei mutta tarpeeksi kun heittää lääkärille rahaa niin saa lapsen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti kaikki sujuu hyvin ja lapsi on terve! Toivottavasti mieskin osallistuu vielä jatkossa sinun ja lapsen elämään. Tuossa iässä riskitkin alkavat olla jo todellisia, Down-riskikin taitaa olla jo lähemmäs 10 %, mutta oletusarvohan on lähtökohtaisesti että kaikki on hyvin. Nyt on entistä tärkeämpi että pidät huolta itsestäsi ja jaksamisestasi (ainahan näin on ja kaiken ikäisellä mutta nyt varsinkin). Tsemppiä odotukseen :)
Kiitos tsempeistä! Riskit kyllä pelottavat ja synnyksestä toipuminen ja jatkuva valvominen on varmasti tässä iässä vaikeampaa kuin kolmekymppisenä. Olen onneksi hyvässä kunnossa ja terve, elämäntavat ovat terveelliset ja liikuntaa olen harrastanut koko elämäni, etten sentään vielä ole aivan mummoutunut. Ja onhan elämäntilanteenikin aivan toisenlainen kuin nuorempana. Nyt ei ole enää lainoja mietittävänä, talousasiat ovat mallillaan, eikä niistä synny stressiä ja pystyy siinä mielessä olemaan hyvillä mielin.
Onhan se nyt ihanaa, että vihdoin saa kuin saakin ihan oman lapsen! Mutta kyllä siitä rankkaa tulee ja miesystävän kanssa on niin paljon asioita puhuttavana. Katsotaan nyt rauhassa ja päivä kerrallaan, miten asiat tässä etenevät. ApKaikki käy kuitenkiin hyvin äkkiä, biologiselle vanhenemiselle ei vaan kukaan voi mitään, ja hyvin pian huomaat olevasi mummo, mutta ei sellaisia tietenkään kannata murehtia, joten tsemppiä vaan!
Siihen mummoksi pääsemisessä voi kyllä mennä tovi, kun vauva on vasta alullansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti kaikki sujuu hyvin ja lapsi on terve! Toivottavasti mieskin osallistuu vielä jatkossa sinun ja lapsen elämään. Tuossa iässä riskitkin alkavat olla jo todellisia, Down-riskikin taitaa olla jo lähemmäs 10 %, mutta oletusarvohan on lähtökohtaisesti että kaikki on hyvin. Nyt on entistä tärkeämpi että pidät huolta itsestäsi ja jaksamisestasi (ainahan näin on ja kaiken ikäisellä mutta nyt varsinkin). Tsemppiä odotukseen :)
Kiitos tsempeistä! Riskit kyllä pelottavat ja synnyksestä toipuminen ja jatkuva valvominen on varmasti tässä iässä vaikeampaa kuin kolmekymppisenä. Olen onneksi hyvässä kunnossa ja terve, elämäntavat ovat terveelliset ja liikuntaa olen harrastanut koko elämäni, etten sentään vielä ole aivan mummoutunut. Ja onhan elämäntilanteenikin aivan toisenlainen kuin nuorempana. Nyt ei ole enää lainoja mietittävänä, talousasiat ovat mallillaan, eikä niistä synny stressiä ja pystyy siinä mielessä olemaan hyvillä mielin.
Onhan se nyt ihanaa, että vihdoin saa kuin saakin ihan oman lapsen! Mutta kyllä siitä rankkaa tulee ja miesystävän kanssa on niin paljon asioita puhuttavana. Katsotaan nyt rauhassa ja päivä kerrallaan, miten asiat tässä etenevät. ApKaikki käy kuitenkiin hyvin äkkiä, biologiselle vanhenemiselle ei vaan kukaan voi mitään, ja hyvin pian huomaat olevasi mummo, mutta ei sellaisia tietenkään kannata murehtia, joten tsemppiä vaan!
Siihen mummoksi pääsemisessä voi kyllä mennä tovi, kun vauva on vasta alullansa.
Niin, siihen pisteeseen ei ehdi koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olisi tottakin niin tuntuisi hassulta, että edelleen kortsu käytössä, vaikka uskoo, ettei voi saada lapsia. Tai no tautien takia tietty, mutta eiköhän tuossakin iässä jos kummallakaan ei tauteja ole voi toisen sanaan luottaa.
En ole koskaan ajatellut, etten varsinaisesti voi saada lapsia. En vain tullut raskaaksi, kun ex-mieheni kanssa lasta yritimme. Minullehan ei koskaan ole tehty tutkimusta, jossa olisi todettu, etten voi raskautua. Kyllä minä suosittelen kaikille ehkäisyä, jos lasta ei yritä, ainakin siihen asti, että se menopaussi alkaa. Ap
Olen ikäluokkaasi ja joskus 10 vuotta sitten harkitsimme raskautumista. Kävin lääkärissä mutta sitten päätimme, ettei meitä niin kiinnosta alkaa tutkimaan "missä vika", varsinkin kun itse olen mieluimmin oikeasti lapseton. Synnytys ja muu pelottaa. Joten olemme 10 vuotta harrastaneet seksiä ilman ehkäisyä. Menopaussia odotellessa. On niin helppoa kun ei tarvitse välittää ehkäisystä. Tuollainen vanhalla iällä raskautuminen on sen verran harvinaista, että en jaksa ottaa stressiä asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onnea vain kovasti ap:lle! Lapsi on suuri lahja! Minä olen saanut ainokaiseni 44 vuotiaana luomuraskaudesta, mies tällöin 54 vuotias. Olimme vauvan syntyessä olleet yhdessä n. kaksi vuotta, emme siis vanha pari, kummallakin takana suhteita, mutta lapsi ensimmäinen molemmille. Minulla yritystä aiemminkin, mutta keskenmenoja ja taustalla sairautta, johon usein liittyy lapsettomuutta, joten kovin toiveikkaita lapsen saamisesta emme olleet, hoitoihin emme olisi lähteneet. Olen sitä mieltä, että jos luomusti tulee raskaaksi, niin silloin on riittävän "nuori" saamaan lapsen - usein henkisessä kypsyydessä voittaa sen minkä iässä häviää, jos noin voisi sanoa! Lapsi on meille maailman rakkain asia, suuri rikkaus ja lahja! Etukäteen sitä ei voi kuvitella! Raskaus kohdallani sujui superhyvin, olin töissä (hoitoalalla) äitiysloman alkamiseen saakka - tätä eivät ole tehneet nuoret kollegani, joista monet ovat jääneet varhain saikulle tai olleet useampia kertoja saikulla raskautensa aikana. Huom! Ilman muuta oikeus jäädä pois/olla saikulla, riskejä ei kannata ottaa ja ihana juttu, että yhteiskunnassamme mahdollisuus turvata syntymättömän lapsen elämä ja raskauden jatkuminen jäämällä saikulle, mutta kerroin vain omasta kokemuksestani siitä syystä, että ei iäkkäämmän raskaus välttämättä mene huonosti!
Jos mies on isyyteen sitoutuvaa sorttia, hoitaa hän hommansa olittepa yhdessä tai ette! Mikään ikä vanhemmilla tai parisuhteenkaan ikä tai parisuhteen status (avio/avo) ei takaa vanhemmuuden sujumista tai vanhemoien yhdessä pysymistä. Toisaalta lapsen haluaminen pitkään, kuten monesti ajatellaan, ei tee vanhempaa kestävämmäksi arjen rasitukselle, väsymys ja elämän täydellinen mullistuminen vaatii kaikilta opettelua ja joustoa. Toisaalta ikä tuo viisautta, kun tietää, että ei elämä yhtä onnea ja auvoa voi olla.
Tietyt riskit kasvaa iän myötä ja ne ovat tutkittavissa ja niiden mukaan sitten jokainen tekee elämässään päätökset!
Kiitos, kun jaoit oman kokemuksesi! Minullakin on tähän asti raskaus mennyt hyvin (koputtaa puuta!), jos hikoilua ei huomioida. Toivotaan, että loppuraskauskin etenee yhtä hyvin. Ensimmäinen ultra onkin sitten jo ensi viikolla, en ole ihan varma, mitä tuossa ihan ensimmäisessä ultrassa katsotaan. Mitataan ilmeisesti niskan turvotusta? Täytyy perehtyä paremmin näihin raskauden aikaisiin seurantoihin. Nyt joku puuttuu tähän, että miten voi olla jo nyt ultra. No, voi olla, kun viimeiset kuukautiseni tulivat joulukuun lopussa, mutta niinkuin alkuun totesin, niin en yhtään osannut odottaa, että olisin raskaana. Luulin kuukautisten puutteen johtuvan iästäni, enkä edes tehnyt raskaustestiä kotona. Eikä minulle sitä ehdotettukaan, kun varasin lääkäriaikaa.
Joku täällä ihmetteli sitä, miten tajusin ottaa puheeksi riskit saada erityislapsi. En tiedä olisiko se asia tullut puheeksi näin nopeasti, jos tässä ketjussa ei olisi riskeistä muistuteltu. Riskit on hyvä tiedostaa ja olen tyytyväinen, että keskustelimme jo asiasta. Pystymme olemaan varautuneita ja tiedämme toistemme kannat. Ap
Jos olet 46-vuotias ja luulit aina että et saa lapsia, niin mistä tiesit tästä palstasta? Juu juu, kiinni jäit. Sun teksti ei vaan ole uskottavaa. Ihme selittelyä koko ajan. En kyllä ymmärrä miksi tällaisista asioista pitää provota?????????
Kuka tästä palstasta EI tiedä? Ihan vaikka kuule jos googlaa "vauva" niin ensimmäinen tulos on tämä sivusto. Jos "raskaus" niin tulos on ihan kärkipäässä. Ja ajatella, useampaan kertaan on päässyt uutisinkiin tämä kyseinen palsta.
Ajatella, me lapsettomat nelikymppisetkin käytetään nettiä. (Ei AP.)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onnea vain kovasti ap:lle! Lapsi on suuri lahja! Minä olen saanut ainokaiseni 44 vuotiaana luomuraskaudesta, mies tällöin 54 vuotias. Olimme vauvan syntyessä olleet yhdessä n. kaksi vuotta, emme siis vanha pari, kummallakin takana suhteita, mutta lapsi ensimmäinen molemmille. Minulla yritystä aiemminkin, mutta keskenmenoja ja taustalla sairautta, johon usein liittyy lapsettomuutta, joten kovin toiveikkaita lapsen saamisesta emme olleet, hoitoihin emme olisi lähteneet. Olen sitä mieltä, että jos luomusti tulee raskaaksi, niin silloin on riittävän "nuori" saamaan lapsen - usein henkisessä kypsyydessä voittaa sen minkä iässä häviää, jos noin voisi sanoa! Lapsi on meille maailman rakkain asia, suuri rikkaus ja lahja! Etukäteen sitä ei voi kuvitella! Raskaus kohdallani sujui superhyvin, olin töissä (hoitoalalla) äitiysloman alkamiseen saakka - tätä eivät ole tehneet nuoret kollegani, joista monet ovat jääneet varhain saikulle tai olleet useampia kertoja saikulla raskautensa aikana. Huom! Ilman muuta oikeus jäädä pois/olla saikulla, riskejä ei kannata ottaa ja ihana juttu, että yhteiskunnassamme mahdollisuus turvata syntymättömän lapsen elämä ja raskauden jatkuminen jäämällä saikulle, mutta kerroin vain omasta kokemuksestani siitä syystä, että ei iäkkäämmän raskaus välttämättä mene huonosti!
Jos mies on isyyteen sitoutuvaa sorttia, hoitaa hän hommansa olittepa yhdessä tai ette! Mikään ikä vanhemmilla tai parisuhteenkaan ikä tai parisuhteen status (avio/avo) ei takaa vanhemmuuden sujumista tai vanhemoien yhdessä pysymistä. Toisaalta lapsen haluaminen pitkään, kuten monesti ajatellaan, ei tee vanhempaa kestävämmäksi arjen rasitukselle, väsymys ja elämän täydellinen mullistuminen vaatii kaikilta opettelua ja joustoa. Toisaalta ikä tuo viisautta, kun tietää, että ei elämä yhtä onnea ja auvoa voi olla.
Tietyt riskit kasvaa iän myötä ja ne ovat tutkittavissa ja niiden mukaan sitten jokainen tekee elämässään päätökset!
Kiitos, kun jaoit oman kokemuksesi! Minullakin on tähän asti raskaus mennyt hyvin (koputtaa puuta!), jos hikoilua ei huomioida. Toivotaan, että loppuraskauskin etenee yhtä hyvin. Ensimmäinen ultra onkin sitten jo ensi viikolla, en ole ihan varma, mitä tuossa ihan ensimmäisessä ultrassa katsotaan. Mitataan ilmeisesti niskan turvotusta? Täytyy perehtyä paremmin näihin raskauden aikaisiin seurantoihin. Nyt joku puuttuu tähän, että miten voi olla jo nyt ultra. No, voi olla, kun viimeiset kuukautiseni tulivat joulukuun lopussa, mutta niinkuin alkuun totesin, niin en yhtään osannut odottaa, että olisin raskaana. Luulin kuukautisten puutteen johtuvan iästäni, enkä edes tehnyt raskaustestiä kotona. Eikä minulle sitä ehdotettukaan, kun varasin lääkäriaikaa.
Joku täällä ihmetteli sitä, miten tajusin ottaa puheeksi riskit saada erityislapsi. En tiedä olisiko se asia tullut puheeksi näin nopeasti, jos tässä ketjussa ei olisi riskeistä muistuteltu. Riskit on hyvä tiedostaa ja olen tyytyväinen, että keskustelimme jo asiasta. Pystymme olemaan varautuneita ja tiedämme toistemme kannat. Ap
Jos olet 46-vuotias ja luulit aina että et saa lapsia, niin mistä tiesit tästä palstasta? Juu juu, kiinni jäit. Sun teksti ei vaan ole uskottavaa. Ihme selittelyä koko ajan. En kyllä ymmärrä miksi tällaisista asioista pitää provota?????????
Kuka tästä palstasta EI tiedä? Ihan vaikka kuule jos googlaa "vauva" niin ensimmäinen tulos on tämä sivusto. Jos "raskaus" niin tulos on ihan kärkipäässä. Ja ajatella, useampaan kertaan on päässyt uutisinkiin tämä kyseinen palsta.
Ajatella, me lapsettomat nelikymppisetkin käytetään nettiä. (Ei AP.)
Aihe kuin aihe, niin aika usein eka linkki ohjaa avlle!
Jos tämä olisi keksitty tarina niin eiköhän silloin olisi keksitty joku uskottavampi syy raskaudelle kuin kondomin rikkoutuminen?