Lue keskustelun säännöt.
"Yllätysraskaus" 46-vuotiaana!
08.03.2016 |
Olen lapseton nainen, olin pitkään naimisissa ja erosin ex-miehestäni melko pitkän liiton jälkeen pari vuotta sitten. Ex-miehen kanssa kyllä kolmikymppisinä yritimme lasta, mutta koskaan ei kuitenkaan tärpännyt ja jätimme asian sikseen, emmekä koskaan lähteneet selvittämään syytä tai hakeutuneet hoitoihin.
Nyt olen muutaman kuukautta tapaillut uutta miestä ja suhteemme ei ole kovin vakava vaan enemmän sellainen rento tapailusuhde. Meillä on molemmilla pitkät liitot takana ja kumpikin tykätään ottaa "iisisti" suhteessa, eli emme ole varsinaisesti suunnitelleet tulevaisuutta, vaan nautimme vain toisistamme, käymme treffeillä, joskus yökyläillään ja tehdään pikkureissuja yhdessä.
Olemme miehen kanssa käyttäneet kondomia ja sellainen on sitten varmaan puhjennut, sillä lääkäri totesi minun olevan raskaana! Luulin oikeasti, että mulla alkaa menopaussi, kun kahdet kuukautiset ovat jääneet välistä ja olen hikoillut paljon normaalia enemmän...
Nyt jännittää kertoa miesystävälle. Mikäli mies suhtautuu asiaan edes jokseenkin positiivisesti ja on valmis ottamaan vastuun lapsesta, niin suhteemmekin muuttuu yhtäkkiä todella paljon ja täytyy miettiä varmaan yhteistä kotia ja arjen asioita. En tiedä, mitä hän mahtaa tuumata, tuskin kuitenkaan riemusta hyppii. Ollaan huomiseksi sovittu treffit, en viitsisi viittäkymppiä lähestyvälle ukolle ilmoittaa asiaa puhelimessa, sehän voi saada vaikka sydänkohtauksen!
Lapsi on itselle ihan tervetullut, vaikka tuntuukin todella oudolta saada vauva tässä iässä. Oma jaksaminen ja etenkin sopeutuminen uuteen elämään hieman huolestuttaa. Ja mitähän ne töissäkin mahtaa juoruta? Voi luoja... Olen kyllä aika vanha äitiytymään, lähempänä "mummoikää" jo. Mutta eiköhä tästä selvitä, jahka ajatukseen tottuu!
Kommentit (122)
Onnea AP. Olet varmasti hyvä äiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti kaikki sujuu hyvin ja lapsi on terve! Toivottavasti mieskin osallistuu vielä jatkossa sinun ja lapsen elämään. Tuossa iässä riskitkin alkavat olla jo todellisia, Down-riskikin taitaa olla jo lähemmäs 10 %, mutta oletusarvohan on lähtökohtaisesti että kaikki on hyvin. Nyt on entistä tärkeämpi että pidät huolta itsestäsi ja jaksamisestasi (ainahan näin on ja kaiken ikäisellä mutta nyt varsinkin). Tsemppiä odotukseen :)
Kiitos tsempeistä! Riskit kyllä pelottavat ja synnyksestä toipuminen ja jatkuva valvominen on varmasti tässä iässä vaikeampaa kuin kolmekymppisenä. Olen onneksi hyvässä kunnossa ja terve, elämäntavat ovat terveelliset ja liikuntaa olen harrastanut koko elämäni, etten sentään vielä ole aivan mummoutunut. Ja onhan elämäntilanteenikin aivan toisenlainen kuin nuorempana. Nyt ei ole enää lainoja mietittävänä, talousasiat ovat mallillaan, eikä niistä synny stressiä ja pystyy siinä mielessä olemaan hyvillä mielin.
Onhan se nyt ihanaa, että vihdoin saa kuin saakin ihan oman lapsen! Mutta kyllä siitä rankkaa tulee ja miesystävän kanssa on niin paljon asioita puhuttavana. Katsotaan nyt rauhassa ja päivä kerrallaan, miten asiat tässä etenevät. ApMä olen pari vuotta nuorempi kuin sinä. Sain melkein samanlaisen yllärin. Olin tosin pitkässä parisuhteessa ja lapsia oli entuudestaankin, mutta kuopus oli jo 10v ja vanhempi 14v. Oltiin yritetty aikoinaan lisääkin mutta ei tullut. Olin jo tottunut ajatukseen kunnes huomasin että olen raskaana. Mietin varmaan läpi kaikki samat downit ja yövalvomiset jne mutta alusta lähtien oli selvää että aborttia en tee. Saimme terveen vauvelin joka konttailee tällä hetkellä tyytyväisenä tuossa lattialla. Hurjan paljon onnea sinulle ja peukut pystyyn, että kaikki sujuu hyvin!
Kiitos, kun jaoit kokemuksesi! Mies tulee puolen tunnin päästä. Jännittää kovasti hänen reagtionsa. Ap
Toivottavasti mies on ilahtunut. Jos ei, älä välitä. Tuon ikäisenä sitä osaa jo itsekseenkin ;)
Kun luonnollisella tavalla raskautuu on luonnonmukaista synnyttää lapsi eli sopivan ikäinen.
Mun mielestä tällaiset "mies tulee puolen tunnin päästä kotiin, nyt jännittää" tyyliset tarinat on usein provoja. Mutta provo tai ei niin mielenkiintoinen tarina. Seuraan miten käy. En usko että mies ilahtuu...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiköhän niillä ole siellä kiivaat keskustelut yhä käynnissä.
Hankala tilanne jos mues ei lasta halua missään nimessä, koska kyllähän se lapsi yhtälailla hänenkin on. Varmasti vaikeaa pakottaa toinen isäksi väkisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vieläkö joku noin vanhana on yhdynnässä?
Kuule 7-8 -kymppisetkin ovat, ja se on ihan tavallista. 9-kymppiset ehkä harvemmin, kun on se kumppani monesti jo mullan alla.
Aika harvinaista, että tuossa iässä odottaa esikoistaan, myös riski saada vammainen lapsi on jonkun verran suurempi, kuin nuoremmilla äideillä. Onnea kuitenkin odotukseen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mieluummin 46-vuotiaana kuin 16-vuotiaana. Onnea Ap! Täälläkin vielä toivotaan lasta kypsemmällä iällä.
Juurihan ollut tietoa tutkimuksista, joissa iäkkäiden äitien kerrotaan elävänkin yleensä pidempään. Jos pystyy tulemaan raskaaksi vanhemmalla iällä, se kertoo hyvistä geeneistä ja niillä porskutellaan pidempään hengissä noin yleensä ottaen. Googlettakaa niin löytyy tietoa aiheesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Juurihan ollut tietoa tutkimuksista, joissa iäkkäiden äitien kerrotaan elävänkin yleensä pidempään. Jos pystyy tulemaan raskaaksi vanhemmalla iällä, se kertoo hyvistä geeneistä ja niillä porskutellaan pidempään hengissä noin yleensä ottaen. Googlettakaa niin löytyy tietoa aiheesta.
Mutta he eivät elä pidempään lasten takia VAAN geenien. Lapset ovat vaan todiste niistä geeneistä.
Oma äitini sai lapsensa 39- ja 41-vuotiaana. Myönnettävä on että oon koko ikäni (olen nyt parikymppinen) toivonut että hän olisi saanut lapset jo aikaisemmin. Ikäisekseen hän on oikein hyvässä kunnossa mutta kyllä mua pelottaa että entä jos vanheneminen alkaakin pian kovasti kiihtyä. Olen myös kateellinen ystävilleni joilla todennäköisesti on monta vuotta enemmän yhteistä aikaa jäljellä vanhempiensa kanssa. Oma elämäntilanteeni on lisäksi tällä hetkellä vähän hankala ja koen että mun olis helpompi pyytää apua äidiltäni jos hän ei olisi jo aivan pian jäämässä eläkkeelle. Nyt koen syyllisyyttä siitä että pyydän apua eläkeikäiseltä äidiltäni vaikka tiedän että hän kyllä haluaa auttaa. Toisaalta mua suututtaa että hän itse on hankkinut lapset niin myöhään että nyt tossa iässä vieläkään ei oo itsenäiset lapset joilla ois opiskelut käyty jne. Kirjavia tunteita siis.
Anteeksi purkaus. Tää aihe vaan herättää vahvoja tunteita. Taustalla varmasti se että ollaan tosi läheisiä äitini kanssa ja mulla on jotenki aina ollu niin vahvana pelko siitä että en ehdi nauttia hänen seurastaan tarpeeksi kauan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kovasti täällä tuntuu olevan kiinnostusta asiaan. Kerroin miehelle ja kyllähän hän lievästi sanottuna järkyttyi, hyvä kun ei pihviinsä tukehtunut. Ajatukset olivat kuitenkin melko samat kuin minulla, eli toki lapsi on tervetullut, mutta häntä pelottaa todella paljon, kuinka lapsensaanti vaikuttaa elämään. Häntä vähän kuitenkin jopa huvitti, että olin ajatellut, ettei välttämättä vastuutaan kantaisi. Sanoi, että eihän tällaista nyt tullut mieleenkään odottaa ja tilanne tuli täysin puskista, muttei koskaan voisi hylätä omaa lastaan. On nyt saanut olla huoleton poikamies, vaikka toki lapsistaan huolehtii. Mutta he ovat jo parikymppisiä, joten se on jo niin erilaista. Elämä on kuitenkin ollut nyt itsenäistä, eikä ole tarvinnut juuri muiden tarpeista huolehtia, joten tilanteeseen sopeutuminen on hällekin haasteellista.
Puhuttiin riskeistä yms ja tultii siihen tulokseen, että kyllä me erityislapsenkin kanssa pärjätään, kun on kaksi aikuista jakamassa vastuuta ja kohtuulliset tukiverkot.
Ainut mikä hiertää tässä kuviossa, on se, että me molemmat haluisimme pitää ainakin toistaiseksi lusikat eri osoitteissa, vaikka tiedetään, ettei se ehkä pidemmän päälle kannata, eikä välttämättä onnistu. Katsotaan nyt, miten tilanne etenee.
Miehen lapsille kerrotaan raskaudesta vasta kun meillä on oikeasti enemmän tietoa. Neuvolaan ja ensimmäiseen ultraan on aika varattuna ja mies sanoi lähtevänsä mukaan ja yrittää parhaansa olla tukena ja turvana odotusaikana, ja mietitään näitä asumismkuvioita ja kaikkea kunhan järkytyksestä toivutaan.
Siellä varmaan joku miettii, että mikä siinä yhteiselämässä ajatuksena nyt hankaa. Se on se, että kun meillä molemmilla on takana parikytävuotta kestäneet avioliitot takana ja ollaan molemmat vasta oikesti päästy tietyllä tapaa itsenäistymään. Ollaan tykätty olla näin, molemmilla on omat kodit, on omat rahat ja täysi päätäntävalta niistä. Ei tarvitse ottaa kumppanin mielipidettä huomioon, jos haluaa vaihtaa auton tai vaikka remontoida keittiön. Sitten jos päätämme yhdistää elämämme, täytyy päättää, missä asutaan, kuka maksaa mitäkin ja missä suhteessa talous jaetaan, kuka tekee mitkäkin kotityöt. Toinen pitää aina huomioida. Molemmilla on muistissa, miten edellisissä liitoissa toimittiin ja kummankin liitot päättyivät lopulta eroon ja itselleni ainakin avioero on vieläkin kivulias muisto. Tässä on siis paljon pohdittavaa. Varsinkin, jos muutetaan yhteen, niin meillä on paljon mietittävää, kuinka onnistutaan pitämään se tietynlainen itsenäisyys siinä mukana. Ap
Mun mielestä te voisitte yrittää jakaa vastuuta kahdestakin eri osoitteesta. Ja joka tapauksessa on monta kuukautta vielä aikaa siihen h-hetkeen. Onnea, tule kertomaan kuulumisia myöhemminkin!
t: 46v, kuopus 5v.
Vierailija kirjoitti:
Juurihan ollut tietoa tutkimuksista, joissa iäkkäiden äitien kerrotaan elävänkin yleensä pidempään. Jos pystyy tulemaan raskaaksi vanhemmalla iällä, se kertoo hyvistä geeneistä ja niillä porskutellaan pidempään hengissä noin yleensä ottaen. Googlettakaa niin löytyy tietoa aiheesta.
Vihdoin positiivisempia tutkimustuloksia aiheesta. Kiitos, täytyy googletella. Ap
Vierailija kirjoitti:
Kun luonnollisella tavalla raskautuu on luonnonmukaista synnyttää lapsi eli sopivan ikäinen.
On hyvin yleistä nykyään että tyttö on sukukypsä 10-11 vuotiaana, eli 12-vuotias voi helpostikin raskautua ja synnyttää luonnonmukaisesti. Joten 12v on sopivan ikäinen äidiksi?
Miten sinä ap kehtaat kertoa näin tarkkaan omia henkilökohtaisia asioita netissä?
En usko että olet 46-vuotias. Taitaa olla puppua koko stoori.
Reijäksi? Reagtio? Menestystä tulevalle muksulle, sitä tarvitaan. 😃