Lue keskustelun säännöt.
"Yllätysraskaus" 46-vuotiaana!
08.03.2016 |
Olen lapseton nainen, olin pitkään naimisissa ja erosin ex-miehestäni melko pitkän liiton jälkeen pari vuotta sitten. Ex-miehen kanssa kyllä kolmikymppisinä yritimme lasta, mutta koskaan ei kuitenkaan tärpännyt ja jätimme asian sikseen, emmekä koskaan lähteneet selvittämään syytä tai hakeutuneet hoitoihin.
Nyt olen muutaman kuukautta tapaillut uutta miestä ja suhteemme ei ole kovin vakava vaan enemmän sellainen rento tapailusuhde. Meillä on molemmilla pitkät liitot takana ja kumpikin tykätään ottaa "iisisti" suhteessa, eli emme ole varsinaisesti suunnitelleet tulevaisuutta, vaan nautimme vain toisistamme, käymme treffeillä, joskus yökyläillään ja tehdään pikkureissuja yhdessä.
Olemme miehen kanssa käyttäneet kondomia ja sellainen on sitten varmaan puhjennut, sillä lääkäri totesi minun olevan raskaana! Luulin oikeasti, että mulla alkaa menopaussi, kun kahdet kuukautiset ovat jääneet välistä ja olen hikoillut paljon normaalia enemmän...
Nyt jännittää kertoa miesystävälle. Mikäli mies suhtautuu asiaan edes jokseenkin positiivisesti ja on valmis ottamaan vastuun lapsesta, niin suhteemmekin muuttuu yhtäkkiä todella paljon ja täytyy miettiä varmaan yhteistä kotia ja arjen asioita. En tiedä, mitä hän mahtaa tuumata, tuskin kuitenkaan riemusta hyppii. Ollaan huomiseksi sovittu treffit, en viitsisi viittäkymppiä lähestyvälle ukolle ilmoittaa asiaa puhelimessa, sehän voi saada vaikka sydänkohtauksen!
Lapsi on itselle ihan tervetullut, vaikka tuntuukin todella oudolta saada vauva tässä iässä. Oma jaksaminen ja etenkin sopeutuminen uuteen elämään hieman huolestuttaa. Ja mitähän ne töissäkin mahtaa juoruta? Voi luoja... Olen kyllä aika vanha äitiytymään, lähempänä "mummoikää" jo. Mutta eiköhä tästä selvitä, jahka ajatukseen tottuu!
Kommentit (122)
Millainen sitten olisi ap:n yllätysraskaus, kun tämä oli vaan "yllätysraskaus"?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vieläkö joku noin vanhana on yhdynnässä?
On tosi harvinaista, yleensä yhdynnät kielletään siinä kolmenkympin jälkeen. Ap on varmasti nussinut salaa.
Älä nyt koijaa nuorta, eihän yhdyntöjä kielletä vaan vauvat hedelmöittyy pussaamalla kolmenkympin jälkeen. Kato kun kolmenkympin jälkeen ei sydän kestä enää sellaisia kiihkon hetkiä, et evoluutio on helpottanut lastenhankintaa kehittämällä vanhuksille turvallisemman tavan hankkia lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Sitäpaitsi laatu määrää tahdin. Mielummin isänä stabiili mies kun epästabiili nuori josta on vain haittaa
Mieluummin perintö lapsena/nuorena kuin keski-iässä :)
Ettekö menneet tutkimuksiin ex-miehesi kanssa silloin? Mistä olisi selvinnyt, että mikä aiheuttaa lapsettomuutta?
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta en ehkä yllättyisi jos mies lähtisi menemään... olen itse 50plus nainen, edelleen lapsia kotona ja odotan niin kovasti vapautta :( JOs joku casual pano edes yrittäis laittaa mulle pallon jalkaan lapsen, yhteisasumisen tai edes vakituisen seurustelun muodossa, ei mitään toivoa. Oletko valmis huolehtimaan lapsesta yksin, onko tukiverkkoa? Oletko tottunut hoitamaan lapsia, tiedät mitä se on?
En yritä laittaa palloa kenenkään jalkaan, mutta kyllä minulla on oikeus pitää lapsi, jos itse niin haluan.
Olen valmis huolehtimaan lapsesta ilman miestä, mutta yksin en tulisi olemaan. Minulla on tukiverkkoni, omat sisarukseni ja ystäväni, joiden apuna ja lastenvahtina olen vuosien varrella toiminut.
Sitten toiseen juttuun, miksi minua kutsutaan tässä ketjussa casual panoksi tai randomreijäksi? Eikö tämän ikäisillä saisi enää olla seurustelusuhteita? Mikä ihme se on?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta en ehkä yllättyisi jos mies lähtisi menemään... olen itse 50plus nainen, edelleen lapsia kotona ja odotan niin kovasti vapautta :( JOs joku casual pano edes yrittäis laittaa mulle pallon jalkaan lapsen, yhteisasumisen tai edes vakituisen seurustelun muodossa, ei mitään toivoa. Oletko valmis huolehtimaan lapsesta yksin, onko tukiverkkoa? Oletko tottunut hoitamaan lapsia, tiedät mitä se on?
En yritä laittaa palloa kenenkään jalkaan, mutta kyllä minulla on oikeus pitää lapsi, jos itse niin haluan.
Olen valmis huolehtimaan lapsesta ilman miestä, mutta yksin en tulisi olemaan. Minulla on tukiverkkoni, omat sisarukseni ja ystäväni, joiden apuna ja lastenvahtina olen vuosien varrella toiminut.Sitten toiseen juttuun, miksi minua kutsutaan tässä ketjussa casual panoksi tai randomreijäksi? Eikö tämän ikäisillä saisi enää olla seurustelusuhteita? Mikä ihme se on?
Tämä oli Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisaalta en ehkä yllättyisi jos mies lähtisi menemään... olen itse 50plus nainen, edelleen lapsia kotona ja odotan niin kovasti vapautta :( JOs joku casual pano edes yrittäis laittaa mulle pallon jalkaan lapsen, yhteisasumisen tai edes vakituisen seurustelun muodossa, ei mitään toivoa. Oletko valmis huolehtimaan lapsesta yksin, onko tukiverkkoa? Oletko tottunut hoitamaan lapsia, tiedät mitä se on?
En yritä laittaa palloa kenenkään jalkaan, mutta kyllä minulla on oikeus pitää lapsi, jos itse niin haluan.
Olen valmis huolehtimaan lapsesta ilman miestä, mutta yksin en tulisi olemaan. Minulla on tukiverkkoni, omat sisarukseni ja ystäväni, joiden apuna ja lastenvahtina olen vuosien varrella toiminut.Sitten toiseen juttuun, miksi minua kutsutaan tässä ketjussa casual panoksi tai randomreijäksi? Eikö tämän ikäisillä saisi enää olla seurustelusuhteita? Mikä ihme se on?
Nyt puhuit täyttä asiaa, olen tismalleen samaa mieltä, tottakai on oikeus, ja ymmärrän paremmin kuin hyvin elämäntilanteesi! Grattis!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ettekö menneet tutkimuksiin ex-miehesi kanssa silloin? Mistä olisi selvinnyt, että mikä aiheuttaa lapsettomuutta?
Ei menty. Silloin ajatus tuntui todella ahdistavalta ja stressaavalta. Ajattelimme, että lapsia tulee jos tulee ja that's fine. Kahdestaankin oli hyvä ja ympärillä pyöri muita ihania lapsia. Jotenkin vain päätin sillon sopeutua tilanteeseen. Ja sitten ikä alkoi lähestyä neljääkymppiä ja parisuhde alkoi rakoilemaan... ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
46v muka liian vanha harrastamaan seksiä? Huhhuh kaikkea sitä kuuleekin. :D
Vierailija kirjoitti:
Parempi hyvä isä kuin huono!
Parempi hyvä pappa kuin huono isä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Parempi hyvä isä kuin huono!
No shit?
Ja ikäänkuin 46- vuotias olis joku vanhus. Ehkä sata vuotta sitten.
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti kaikki sujuu hyvin ja lapsi on terve! Toivottavasti mieskin osallistuu vielä jatkossa sinun ja lapsen elämään. Tuossa iässä riskitkin alkavat olla jo todellisia, Down-riskikin taitaa olla jo lähemmäs 10 %, mutta oletusarvohan on lähtökohtaisesti että kaikki on hyvin. Nyt on entistä tärkeämpi että pidät huolta itsestäsi ja jaksamisestasi (ainahan näin on ja kaiken ikäisellä mutta nyt varsinkin). Tsemppiä odotukseen :)
Kiitos tsempeistä! Riskit kyllä pelottavat ja synnyksestä toipuminen ja jatkuva valvominen on varmasti tässä iässä vaikeampaa kuin kolmekymppisenä. Olen onneksi hyvässä kunnossa ja terve, elämäntavat ovat terveelliset ja liikuntaa olen harrastanut koko elämäni, etten sentään vielä ole aivan mummoutunut. Ja onhan elämäntilanteenikin aivan toisenlainen kuin nuorempana. Nyt ei ole enää lainoja mietittävänä, talousasiat ovat mallillaan, eikä niistä synny stressiä ja pystyy siinä mielessä olemaan hyvillä mielin.
Onhan se nyt ihanaa, että vihdoin saa kuin saakin ihan oman lapsen! Mutta kyllä siitä rankkaa tulee ja miesystävän kanssa on niin paljon asioita puhuttavana. Katsotaan nyt rauhassa ja päivä kerrallaan, miten asiat tässä etenevät. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti kaikki sujuu hyvin ja lapsi on terve! Toivottavasti mieskin osallistuu vielä jatkossa sinun ja lapsen elämään. Tuossa iässä riskitkin alkavat olla jo todellisia, Down-riskikin taitaa olla jo lähemmäs 10 %, mutta oletusarvohan on lähtökohtaisesti että kaikki on hyvin. Nyt on entistä tärkeämpi että pidät huolta itsestäsi ja jaksamisestasi (ainahan näin on ja kaiken ikäisellä mutta nyt varsinkin). Tsemppiä odotukseen :)
Kiitos tsempeistä! Riskit kyllä pelottavat ja synnyksestä toipuminen ja jatkuva valvominen on varmasti tässä iässä vaikeampaa kuin kolmekymppisenä. Olen onneksi hyvässä kunnossa ja terve, elämäntavat ovat terveelliset ja liikuntaa olen harrastanut koko elämäni, etten sentään vielä ole aivan mummoutunut. Ja onhan elämäntilanteenikin aivan toisenlainen kuin nuorempana. Nyt ei ole enää lainoja mietittävänä, talousasiat ovat mallillaan, eikä niistä synny stressiä ja pystyy siinä mielessä olemaan hyvillä mielin.
Onhan se nyt ihanaa, että vihdoin saa kuin saakin ihan oman lapsen! Mutta kyllä siitä rankkaa tulee ja miesystävän kanssa on niin paljon asioita puhuttavana. Katsotaan nyt rauhassa ja päivä kerrallaan, miten asiat tässä etenevät. Ap
Kaikki käy kuitenkiin hyvin äkkiä, biologiselle vanhenemiselle ei vaan kukaan voi mitään, ja hyvin pian huomaat olevasi mummo, mutta ei sellaisia tietenkään kannata murehtia, joten tsemppiä vaan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Parempi hyvä isä kuin huono!
Parempi hyvä pappa kuin huono isä!
Mistä tiedät et se on ruottinkielinen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti kaikki sujuu hyvin ja lapsi on terve! Toivottavasti mieskin osallistuu vielä jatkossa sinun ja lapsen elämään. Tuossa iässä riskitkin alkavat olla jo todellisia, Down-riskikin taitaa olla jo lähemmäs 10 %, mutta oletusarvohan on lähtökohtaisesti että kaikki on hyvin. Nyt on entistä tärkeämpi että pidät huolta itsestäsi ja jaksamisestasi (ainahan näin on ja kaiken ikäisellä mutta nyt varsinkin). Tsemppiä odotukseen :)
Kiitos tsempeistä! Riskit kyllä pelottavat ja synnyksestä toipuminen ja jatkuva valvominen on varmasti tässä iässä vaikeampaa kuin kolmekymppisenä. Olen onneksi hyvässä kunnossa ja terve, elämäntavat ovat terveelliset ja liikuntaa olen harrastanut koko elämäni, etten sentään vielä ole aivan mummoutunut. Ja onhan elämäntilanteenikin aivan toisenlainen kuin nuorempana. Nyt ei ole enää lainoja mietittävänä, talousasiat ovat mallillaan, eikä niistä synny stressiä ja pystyy siinä mielessä olemaan hyvillä mielin.
Onhan se nyt ihanaa, että vihdoin saa kuin saakin ihan oman lapsen! Mutta kyllä siitä rankkaa tulee ja miesystävän kanssa on niin paljon asioita puhuttavana. Katsotaan nyt rauhassa ja päivä kerrallaan, miten asiat tässä etenevät. Ap
Mä olen pari vuotta nuorempi kuin sinä. Sain melkein samanlaisen yllärin. Olin tosin pitkässä parisuhteessa ja lapsia oli entuudestaankin, mutta kuopus oli jo 10v ja vanhempi 14v. Oltiin yritetty aikoinaan lisääkin mutta ei tullut. Olin jo tottunut ajatukseen kunnes huomasin että olen raskaana. Mietin varmaan läpi kaikki samat downit ja yövalvomiset jne mutta alusta lähtien oli selvää että aborttia en tee. Saimme terveen vauvelin joka konttailee tällä hetkellä tyytyväisenä tuossa lattialla. Hurjan paljon onnea sinulle ja peukut pystyyn, että kaikki sujuu hyvin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti kaikki sujuu hyvin ja lapsi on terve! Toivottavasti mieskin osallistuu vielä jatkossa sinun ja lapsen elämään. Tuossa iässä riskitkin alkavat olla jo todellisia, Down-riskikin taitaa olla jo lähemmäs 10 %, mutta oletusarvohan on lähtökohtaisesti että kaikki on hyvin. Nyt on entistä tärkeämpi että pidät huolta itsestäsi ja jaksamisestasi (ainahan näin on ja kaiken ikäisellä mutta nyt varsinkin). Tsemppiä odotukseen :)
Kiitos tsempeistä! Riskit kyllä pelottavat ja synnyksestä toipuminen ja jatkuva valvominen on varmasti tässä iässä vaikeampaa kuin kolmekymppisenä. Olen onneksi hyvässä kunnossa ja terve, elämäntavat ovat terveelliset ja liikuntaa olen harrastanut koko elämäni, etten sentään vielä ole aivan mummoutunut. Ja onhan elämäntilanteenikin aivan toisenlainen kuin nuorempana. Nyt ei ole enää lainoja mietittävänä, talousasiat ovat mallillaan, eikä niistä synny stressiä ja pystyy siinä mielessä olemaan hyvillä mielin.
Onhan se nyt ihanaa, että vihdoin saa kuin saakin ihan oman lapsen! Mutta kyllä siitä rankkaa tulee ja miesystävän kanssa on niin paljon asioita puhuttavana. Katsotaan nyt rauhassa ja päivä kerrallaan, miten asiat tässä etenevät. ApMä olen pari vuotta nuorempi kuin sinä. Sain melkein samanlaisen yllärin. Olin tosin pitkässä parisuhteessa ja lapsia oli entuudestaankin, mutta kuopus oli jo 10v ja vanhempi 14v. Oltiin yritetty aikoinaan lisääkin mutta ei tullut. Olin jo tottunut ajatukseen kunnes huomasin että olen raskaana. Mietin varmaan läpi kaikki samat downit ja yövalvomiset jne mutta alusta lähtien oli selvää että aborttia en tee. Saimme terveen vauvelin joka konttailee tällä hetkellä tyytyväisenä tuossa lattialla. Hurjan paljon onnea sinulle ja peukut pystyyn, että kaikki sujuu hyvin!
Kiitos, kun jaoit kokemuksesi! Mies tulee puolen tunnin päästä. Jännittää kovasti hänen reagtionsa. Ap
Oletko käynyt jo ultrassa? Onko vauvalla kaikki hyvin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti kaikki sujuu hyvin ja lapsi on terve! Toivottavasti mieskin osallistuu vielä jatkossa sinun ja lapsen elämään. Tuossa iässä riskitkin alkavat olla jo todellisia, Down-riskikin taitaa olla jo lähemmäs 10 %, mutta oletusarvohan on lähtökohtaisesti että kaikki on hyvin. Nyt on entistä tärkeämpi että pidät huolta itsestäsi ja jaksamisestasi (ainahan näin on ja kaiken ikäisellä mutta nyt varsinkin). Tsemppiä odotukseen :)
Kiitos tsempeistä! Riskit kyllä pelottavat ja synnyksestä toipuminen ja jatkuva valvominen on varmasti tässä iässä vaikeampaa kuin kolmekymppisenä. Olen onneksi hyvässä kunnossa ja terve, elämäntavat ovat terveelliset ja liikuntaa olen harrastanut koko elämäni, etten sentään vielä ole aivan mummoutunut. Ja onhan elämäntilanteenikin aivan toisenlainen kuin nuorempana. Nyt ei ole enää lainoja mietittävänä, talousasiat ovat mallillaan, eikä niistä synny stressiä ja pystyy siinä mielessä olemaan hyvillä mielin.
Onhan se nyt ihanaa, että vihdoin saa kuin saakin ihan oman lapsen! Mutta kyllä siitä rankkaa tulee ja miesystävän kanssa on niin paljon asioita puhuttavana. Katsotaan nyt rauhassa ja päivä kerrallaan, miten asiat tässä etenevät. ApKaikki käy kuitenkiin hyvin äkkiä, biologiselle vanhenemiselle ei vaan kukaan voi mitään, ja hyvin pian huomaat olevasi mummo, mutta ei sellaisia tietenkään kannata murehtia, joten tsemppiä vaan!
No nyt olet kyllä väärässä, vanhenemiselle voi todellakin paljon. Hormonit määräävät melko pitkälle rappeutumisprosessia ja niihin on mahdollista vaikuttaa hyvin monella tapaa, yksi tärkeimmistä rappeutumista ehkäisevistä hormoneista on kasvuhormoni, jonka tuotanto alkaa heiketä jo alta kolmekymppisenä. Sen tuotantoa on onneksi uskomattoman helppo voimistaa; riittää että nukkuu joka yö 8-9 tuntia ja harrastaa riittävästi liikuntaa ja voimaharjoittelua pari kertaa viikossa. Hyvä hormonitoiminta tarvitsee tietysti muutakin; ravinteikasta ruokaa, eli paljon kasviksia ja hyviä rasvoja, kuten voita, kalaa ja oliiviöljyä.
Tutkimusten mukaan myöhemmällä iällä äidiksi tulevat pysyvät terveempinä ja nuorekkaampina pidempään kuin nuorempana lapsensa tehneet, pitkä imetys myös lykkää vaihdevuosia eteenpäin. Lisäksi on paljon yrttejä, joilla voi tukea hormonitoimintaa ja yleensäkin terveyttä, löytyy siis ihan Suomen luonnosta, ei tarvitse pillereitä ostella.
Vierivä kivi ei sammaloidu! Jos ihminen pitää itsensä liikkeessä kaikinpuolin, hän todellakin pysyy nuorekkaana, eli esim. myöhemmällä iällä opiskelu ja vilkas sosiaalinen elämä tekevät hyvää. Sohvalla tosi-tv-sarjoja tollottavan, rasvatonta ravintoköyhää ruokaa syövän ja itsensä vanhaksi ajattelevan ja liikuntaa harrastavan, aktiivisen ja aivojaankin rasittavan ihmisen välillä on valtaisa ero jo melko nuorena. Tiedän monia seitsemänkymppisiä jotka ovat jopa parempikuntoisempia, myös henkisesti, kuin puolta nuoremmat. Ikä on pelkkä tekosyy antaa itsensä rappeutua, se ei ole luonnollista. Ja mitä ajattelet ja mihin uskot, sellaiseksi tulet. Valita siis ikääsi ja vaivojasi ja niistä tulee elämäsi.
Tämä näin vähän aiheen vierestä. Mutta ap:lle paljon onnea ja iloa!
Monessakaan asiassa ei ole järkeä. Tiedostan, etten ole nuori enää ja tiedostan senkin, ettei elämäntilanne ole helpoin tällä erää. Olen aina ollut lapsirakas ja nuorempana lapsia halusin, mutta silloin ei tärpännyt. Nyt tärppäsi, vahinkona ja täytenä yllätyksenä, mutta todellakin otan tämän lapsen vastaan, nyt kun elämä antaa.
Mielestäni mies voi ja saa vetäytyä pois tilanteesta. Ymmärrän vallan hyvin, jos hän ei enää jaksa! Mutta mutta nuorisollekin aina toitotetaan, että seksillä on seurauksia ja niiden kanssa vaan joutuu elämään ja vastuunsa on kannettava. Se vastuun kantaminen ei tietysti välttämätt tarkouta sitö, että miehen pitäisi jakaa elämänsä kanssani. Rehellisesti sanottuna ajatus on minustakin hieman ahdistava, sillä en todellakaan ollut ajatellut vielä vakavaa parisuhdetta. No, ei tässä kuitenkaan tarvitse avioon rynnätä.
Ap