Kun mies "ei tiedä haluaako naimisiin"...??

Ei tiedä haluaako naimisiin sinun kanssasi = ei halua naimisiin sinun kanssasi.

Olen pahoillani, mutta näin se menee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta kolme vuotta kuulostaa aika lyhyeltä ajalta uusperheessä. Avioliiton myötä taloudelliset asiatkin mutkistuu. Onko teidän tarkoitus hankkia yhteinen lapsi?

Yhteistä lasta ei tule, siitä ollaan samaa mieltä. Molemmilla vuokra-asunto ja oma auto joten mitään suurta taloudellista mullistusta ei tulisi. ap.

miksi sitten haluaisit naimisiin, jos se ei muuta mitään eikä sillä ole väliä? Älä vain sano että suhde paranisi. Se ei ole avioliiton tehtävä.

Mikä avioliiton tehtävä sitten on? ap.

Avioliitto on ikivanhan tavan jatke. Normijärjestelmä johon oletetaan kaikkien haluavan ja lopulta päätyvän, koska se on yleisen käsityksen mukaan yhteiskunnassa ihanne ja normi.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mies tietää. Mutta ei halua sanoa suoraan (siis sitä, että ei tahdo naimisiin, ainakaan sun kanssasi).

Olen pahoillani, mutta näin se on. Ja aika yleistä. Kun miehet tapaavat mielestään Sen Oikean, ne tahtovat naimisiin melkein sillä sekunnilla.

Tää pitää ainakin mun elämässä paikkansa: tav attiin, ihastuttiin ja mun mies sanoi aivan heti, että olen hänen tuleva vaimonsa, myös ystävilleen. Kummallakin oli takana myös lapset ja exät.

Kosi heti kun mahdollista. Nyt takana 20 vuotta ihanaa yhteiselämää, toki alamäkiäkin on ollut, mutta rakkaus on riittänyt aina.

Ja vieläkin kohtelu mua kohtaan on mielettömän upeaa ja ihanaa: mä olen kuin kuningatar.

On pihi eikä halua maksaa hamekangasta, siksi ei voinut antaa selvää kyllä/ei-vastausta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mies tietää. Mutta ei halua sanoa suoraan (siis sitä, että ei tahdo naimisiin, ainakaan sun kanssasi).

Olen pahoillani, mutta näin se on. Ja aika yleistä. Kun miehet tapaavat mielestään Sen Oikean, ne tahtovat naimisiin melkein sillä sekunnilla.

Tää pitää ainakin mun elämässä paikkansa: tav attiin, ihastuttiin ja mun mies sanoi aivan heti, että olen hänen tuleva vaimonsa, myös ystävilleen. Kummallakin oli takana myös lapset ja exät.

Kosi heti kun mahdollista. Nyt takana 20 vuotta ihanaa yhteiselämää, toki alamäkiäkin on ollut, mutta rakkaus on riittänyt aina.

Ja vieläkin kohtelu mua kohtaan on mielettömän upeaa ja ihanaa: mä olen kuin kuningatar.

Olisiko lisää suolaa mun haavoihin? ap.

Teillä on kummallanne takananne (ainakin yksi) särkynyt avioliitto. Mies on ehkä mielessään päättynyt, että toista särkynyttä liittoa ei tule. On ihmisiä, joiden mielestä naimisiin mennään vain kerran ja jos silloin epäonnistutaan, jatkossa vain "seurustellaan".

Jos teillä kuitenkin menee hyvin nykyisessä tilanteessa, ehkä voisit itsekin ajatella niin, että tämä suhde menee nyt näin ja sillä hyvä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä mies tietää. Mutta ei halua sanoa suoraan (siis sitä, että ei tahdo naimisiin, ainakaan sun kanssasi).

Olen pahoillani, mutta näin se on. Ja aika yleistä. Kun miehet tapaavat mielestään Sen Oikean, ne tahtovat naimisiin melkein sillä sekunnilla.

Tää pitää ainakin mun elämässä paikkansa: tav attiin, ihastuttiin ja mun mies sanoi aivan heti, että olen hänen tuleva vaimonsa, myös ystävilleen. Kummallakin oli takana myös lapset ja exät.

Kosi heti kun mahdollista. Nyt takana 20 vuotta ihanaa yhteiselämää, toki alamäkiäkin on ollut, mutta rakkaus on riittänyt aina.

Ja vieläkin kohtelu mua kohtaan on mielettömän upeaa ja ihanaa: mä olen kuin kuningatar.

Myös täällä. Molemmat aviomieheni ovat halunneet naimisiin. Ensimmäinen liian pian, ja sekin on varoitusmerkki. Toinen heitti myötäni jorpakkoon kaikki poikamiesperiaatteensa ja väittää silti olevansa onnellinen vielä vuosienkin jälkeen.

Mun mies haluis naimisiin rakkaudesta ja vain et sais "omistaa" mut kokonaa. Tätö en ymmärrä. Mitä järkee mennä naimisii jos kihlauski riittää. Eroominenki helpompaa monta kertaa!! :3

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta kolme vuotta kuulostaa aika lyhyeltä ajalta uusperheessä. Avioliiton myötä taloudelliset asiatkin mutkistuu. Onko teidän tarkoitus hankkia yhteinen lapsi?

Yhteistä lasta ei tule, siitä ollaan samaa mieltä. Molemmilla vuokra-asunto ja oma auto joten mitään suurta taloudellista mullistusta ei tulisi. ap.

miksi sitten haluaisit naimisiin, jos se ei muuta mitään eikä sillä ole väliä? Älä vain sano että suhde paranisi. Se ei ole avioliiton tehtävä.

Itse ainakin haluaisin naimisiin ihan siitä yksinkertaisesta syystä, että sitten mies olisi virallisesti lähiomaiseni. Avopuoliso on lain edessä täysi muukalainen, ja jos esim. sairastun vakavasti, ei hänellä ole mitään sanomista hoitooni, vaan jostain kaivetaan verisukulaiset päättämään siitä mitä mulle tehdään. Jos joudun onnettomuuteen, sairaalasta soitetaan mun alkkisvanhemmille eikä puoliso saa mistään mitään tietoa. Avopuoliso ei peri mitään, vaan joudutaan tekemään testamentti sitä varten (ei lapsia) ja maksamaan isot perintöverot. Ja huom minä olen meistä vanhempi, joten en ole miehen perinnön perässä, vaan haluaisin jättää omaisuuteni hänelle enkä sukulaisille joiden kanssa en ole vuosiin ollut tekemisissä. 

Mielestäni siis ihan tarpeeksi suuri syy haluta naimisiin on se, että haluaisin minulle läheisimmän ihmisen olevan myös virallisesti lähiomaiseni, eikä vaan lain mielestä joku henkilö, jonka kanssa satun asumaan samassa osoitteessa.

Perinnön pysyminen omassa suvussa on minun suurin syyni olla menemättä naimisiin. Yhteisiä lapsia ei ole eikä tule, olen jo 41-vuotias enkä enää lisääntymisiässä. Pelkään, että aviopuolison täysin sulkevasta avioehdosta löytyisi kuitenkin jotain riitautettavaa tai ainakin turhia selvityspyyntöjä eron tai kuoleman sattuessa. Kummankin avopuolison omaisuus ja sukuperinnöt pysyvät näin ainoastaan oman suvun hallussa, se on erittäin tärkeää.

Mun mielestä on ihan järkyttävää, että ap edes kosi, jos tiesi miehen olevan haluton avioliittoon. Mitä ihmettä sun päässä oikein liikkuu ap?

Vierailija kirjoitti:

Jos suostut avioehtoon, mieli voi muuttua.

Eihän aloittaja ollut avioehdosta kieltäytynyt. Ei mies ollut sitä edes ehdottanut, tai sitä vihjannut.

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä on ihan järkyttävää, että ap edes kosi, jos tiesi miehen olevan haluton avioliittoon. Mitä ihmettä sun päässä oikein liikkuu ap?

Mikäs sinun ongelmasi on? Alat haukkua, vaikka et edes tiedä mitä aloittaja tiesi tai oli tietämättä. Ihmeellistä riidan haastamista.

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä on ihan järkyttävää, että ap edes kosi, jos tiesi miehen olevan haluton avioliittoon. Mitä ihmettä sun päässä oikein liikkuu ap?

En kyllä tiennyt etukäteen... ap.

Toinen sivusta kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta kolme vuotta kuulostaa aika lyhyeltä ajalta uusperheessä. Avioliiton myötä taloudelliset asiatkin mutkistuu. Onko teidän tarkoitus hankkia yhteinen lapsi?

Yhteistä lasta ei tule, siitä ollaan samaa mieltä. Molemmilla vuokra-asunto ja oma auto joten mitään suurta taloudellista mullistusta ei tulisi. ap.

miksi sitten haluaisit naimisiin, jos se ei muuta mitään eikä sillä ole väliä? Älä vain sano että suhde paranisi. Se ei ole avioliiton tehtävä.

Itse ainakin haluaisin naimisiin ihan siitä yksinkertaisesta syystä, että sitten mies olisi virallisesti lähiomaiseni. Avopuoliso on lain edessä täysi muukalainen, ja jos esim. sairastun vakavasti, ei hänellä ole mitään sanomista hoitooni, vaan jostain kaivetaan verisukulaiset päättämään siitä mitä mulle tehdään. Jos joudun onnettomuuteen, sairaalasta soitetaan mun alkkisvanhemmille eikä puoliso saa mistään mitään tietoa. Avopuoliso ei peri mitään, vaan joudutaan tekemään testamentti sitä varten (ei lapsia) ja maksamaan isot perintöverot. Ja huom minä olen meistä vanhempi, joten en ole miehen perinnön perässä, vaan haluaisin jättää omaisuuteni hänelle enkä sukulaisille joiden kanssa en ole vuosiin ollut tekemisissä. 

Mielestäni siis ihan tarpeeksi suuri syy haluta naimisiin on se, että haluaisin minulle läheisimmän ihmisen olevan myös virallisesti lähiomaiseni, eikä vaan lain mielestä joku henkilö, jonka kanssa satun asumaan samassa osoitteessa.

Nyt puhut aivan puutaheinää, terveystietoihin saa itse ilmoittaa lähiomaisen (+hänen yhteystietonsa) ja on erittäin tavallista että se on avopuoliso. Itse kun käyn säännöllisesti polilla niin joka kerta tuo myös tarkistetaan että onko se edelleen tämä, onko puh.nro voimassa jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä on ihan järkyttävää, että ap edes kosi, jos tiesi miehen olevan haluton avioliittoon. Mitä ihmettä sun päässä oikein liikkuu ap?

Mikäs sinun ongelmasi on? Alat haukkua, vaikka et edes tiedä mitä aloittaja tiesi tai oli tietämättä. Ihmeellistä riidan haastamista.

Kiitos

Jos hänelle ei avioliitolla ole muuta merkitystä kuin byrokratia?

Minä ja mies ollaan oltu onnellisesti avoliitossa jo 17 vuotta, ei mitään tarvetta avioliitolle, se ei muuttaisi yhtään mitään.

Vierailija kirjoitti:

Perinnön pysyminen omassa suvussa on minun suurin syyni olla menemättä naimisiin. Yhteisiä lapsia ei ole eikä tule, olen jo 41-vuotias enkä enää lisääntymisiässä. Pelkään, että aviopuolison täysin sulkevasta avioehdosta löytyisi kuitenkin jotain riitautettavaa tai ainakin turhia selvityspyyntöjä eron tai kuoleman sattuessa. Kummankin avopuolison omaisuus ja sukuperinnöt pysyvät näin ainoastaan oman suvun hallussa, se on erittäin tärkeää.

Avioehto turvaa nykyisin paremmin kuin avoliitto, koska 5 vuoden avoliiton jälkeen (tai jos on yhteisiä lapsia) voidaan nykylainsäädännön mukaan tehdä ositus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä on ihan järkyttävää, että ap edes kosi, jos tiesi miehen olevan haluton avioliittoon. Mitä ihmettä sun päässä oikein liikkuu ap?

Mikäs sinun ongelmasi on? Alat haukkua, vaikka et edes tiedä mitä aloittaja tiesi tai oli tietämättä. Ihmeellistä riidan haastamista.

Jos lukisit ketjua ennen, kuin kommentoit niin huomaisit, että ap sanoi tietäneen miehen olevan haluton avioliittoon.. Ja kyllähän tälläisista asioista noin ihan yleensäkin jutellaan jo ennen kosintaa?

Toinen sivusta kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta kolme vuotta kuulostaa aika lyhyeltä ajalta uusperheessä. Avioliiton myötä taloudelliset asiatkin mutkistuu. Onko teidän tarkoitus hankkia yhteinen lapsi?

Yhteistä lasta ei tule, siitä ollaan samaa mieltä. Molemmilla vuokra-asunto ja oma auto joten mitään suurta taloudellista mullistusta ei tulisi. ap.

miksi sitten haluaisit naimisiin, jos se ei muuta mitään eikä sillä ole väliä? Älä vain sano että suhde paranisi. Se ei ole avioliiton tehtävä.

Itse ainakin haluaisin naimisiin ihan siitä yksinkertaisesta syystä, että sitten mies olisi virallisesti lähiomaiseni. Avopuoliso on lain edessä täysi muukalainen, ja jos esim. sairastun vakavasti, ei hänellä ole mitään sanomista hoitooni, vaan jostain kaivetaan verisukulaiset päättämään siitä mitä mulle tehdään. Jos joudun onnettomuuteen, sairaalasta soitetaan mun alkkisvanhemmille eikä puoliso saa mistään mitään tietoa. Avopuoliso ei peri mitään, vaan joudutaan tekemään testamentti sitä varten (ei lapsia) ja maksamaan isot perintöverot. Ja huom minä olen meistä vanhempi, joten en ole miehen perinnön perässä, vaan haluaisin jättää omaisuuteni hänelle enkä sukulaisille joiden kanssa en ole vuosiin ollut tekemisissä. 

Mielestäni siis ihan tarpeeksi suuri syy haluta naimisiin on se, että haluaisin minulle läheisimmän ihmisen olevan myös virallisesti lähiomaiseni, eikä vaan lain mielestä joku henkilö, jonka kanssa satun asumaan samassa osoitteessa.

Jos ei halua naimisiin jostain syystä, tämän lähiomaisasian voi korjata ilmoittamalla toinen toisensa lähiomaisiksi. Lisäksi perintö hoituu testamentilla. Itse siis olen naimisissa ja pidän sitä ihanan yhteenkuuluvuuden ja rakkauden osoituksena, mutta jos joku toinen ei kaipaa avioliittoa niin nämä asiat pystyy järjestämään avoliitossakin.