Lue keskustelun säännöt.
mies peri 180 000 euroa. mitähän sitä...
07.03.2016 |
Miehen biologinen isä kuoli. Testamentti oli tehty ja kun asunto Helsingissä oli myyty ja perintöverot maksettu niin tilille tuli 180000 Eur.
Meillä on avioliitossa ns yhteiset rahat. Minä tosin työskentelen siivoojana joten mun osuus on kyllä pieni. Lähimmä teen löytöjä tori:sta ja laittelen niillä kotia.
Mitäköhän sitä alkais tuommoisen summan kanssa? Yhdessä me kyllä siitä puhutaan ja päätetään mutta ajattelin täältä ideoita.
Meillä ikää 50v ei lapsia. Molemmilla vakityöt. Ei velkoja paitsi vähän jotain visalla.
Kommentit (108)
Ostakaa tölkkilihapullia ja perunamuusia koko rahalla :) voisitte luultavasti syödä sitä koko loppu elämänne ajan paitsi jos elätte 130vuotiaiksi :D
Okei pikku miinus on että voisi vähän kyllästyttää jossain vaiheessa vaikka se hyvää onkin .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
MIEHESI RAHAT OVAT. HÄN TEKEE. HÄN ON NE PERINYT.avioliitolla ei ole p***skan vertaa tässä. ;).
En antais miehelle euroakaan perinnöstä ja enkä kertoisi edes mitä saan. Sijoittaisin johonkin omiin nimiin ja tietenkin mulla on avioehto.
Itse ainakin sijoittaisin ne rahat johonkin, ei niitä kannata nollakorkoisella tilillä makuuttaa.. Itse laittaisin ne joko rahastoihin, puolet korko- ja puolet osakerahastoihin. Tai sitten ostaisin suoraan osakkeita, mutta silloin pitää olla jo vähän enemmän ymmärrystä sijoittamisesta.. Yksi vaihtoehto on ostaa sijoitusasunto(ja). Esim. pari asuntoa, joihin ottaisi myös vähän velkaa, jota sitten lyhentäisi vuokratuotoilla.
Mies lähtee Pattayalle lepäilemään ja nainen jatkaa normaalisti omassa työssään.
Ei tässä tapauksessa fyrkat ole millään tavalla naisen rahoja, joten huoli pois vai onko naisen euro nyt kaksi euroa ja miehen euro nolla euroa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehen biologinen isä kuoli. Testamentti oli tehty ja kun asunto Helsingissä oli myyty ja perintöverot maksettu niin tilille tuli 180000 Eur.
Meillä on avioliitossa ns yhteiset rahat. Minä tosin työskentelen siivoojana joten mun osuus on kyllä pieni. Lähimmä teen löytöjä tori:sta ja laittelen niillä kotia.
Mitäköhän sitä alkais tuommoisen summan kanssa? Yhdessä me kyllä siitä puhutaan ja päätetään mutta ajattelin täältä ideoita.
Meillä ikää 50v ei lapsia. Molemmilla vakityöt. Ei velkoja paitsi vähän jotain visalla.
Miehesi hommaa uuden nuoremman akan ja alkaa rilluttelemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Et sinä tee mitään, ne ovat miehesi rahoja.
Nimim. Kateudesta vihreä ;-)
Erikoisia kommenteja ja ajatuksia minusta. Jos ollaan yli 20 vuotta oltu vakaassa parisuhteessa ja jaettu talous, se olisi minusta ainakin ihan luonnollista, että näidenkin rahojen käyttö suunnitellaan yhdessä. Tietysti jos perinnön saajalla olisi joku erityinen käyttökohde mielessä, olisi hänellä siihen tietysti oikeus. Tässä tilanteessa ei kai kuitenkaan niin ollut.
Olen itse nuori ja avoliitossa toista vuotta. Silti kun joskus haaveilen lottovoitosta, ensimmäinen ostokseni olisi todennäköisesti miehelle yllätyksenä uusi auto.
Ymmärrän, että kaikki eivät halua yhteistä taloutta, mutta kyllä ihmetyttää miten se on joillekkin noin absurdi ajatus, varsinkin noin pitkässä parisuhteessa. Itselleni raha on kuitenkin VAIN rahaa, se on väline, ei päämäärä. Jopa hieman surullista, että elämän suurista asioista (olkoonkin kyseessä raha) yhdessä päättäminen aiheuttaa tuollaisia reaktioita..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihana summa rahaa. Jos tuollainen kohdalle osuisi ja olisin lapseton, eläisin sillä loppuikäni. Töistä jäisin pois välittömästi. Muutaman kerran matkustelisin, muuten eläisin suht säästeliäästi. Olispa ihanaa, jotain työkeikkoja vois silloin tällöin heittää, etteibihan pitkästyis.
Kuinkahan vanha olet? Ja mikä oli numerosi matematiikasta aikoinaan?
180 000 € =10000 vuodessa 18 vuodeksi. Ja tonni kuussa kaikkiin menoihin ei ole mitään matkustelu/lekottelu-elämää välttämättä, ainakaan jos pitää vuokraa maksaa.
En ole tuo jolta kysyit, mutta kyllä minä ainakin pystyisin elämään hyvää elämää lopun ikääni (eli noin 40v.), jos saisin tuollaisen summan itselleni. Myisin nykyisen velattoman taloni, muuttaisin pieneen, edulliseen mökkiin maalle ja eläisin pitkälti omavaraisesti. Olen joskus haaveillessani tehnyt laskelmia, ja 400€/kk riittäisi hyvin minulle elämiseen ja vähän jäisi välillä säästöönkin. Eli tuo summa riittäisi yllin kyllin, vaikka käyttäisin kaikki myyntivoittoni uuden talon remontointiin. Kaikki eivät haaveile luksuselämästä, joillekin vapaus on tärkeintä.
Vierailija kirjoitti:
Et sinä tee mitään, ne ovat miehesi rahoja.
Kyllähän Ap tuossa aloituksessa kertoi että heillä on yhteinen talous. Kyllä ne rahat ovat siis myös hänen. Itsekin sain perinnön enkä kertaakaan ajatellut että minun rahat ja mitäpä minä niillä tekisin vaan mitä me tekisimme. Siis minä ja mieheni perheenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mitenkä sitten nämä joilla "on yhteiset rahat", niin kun palkka tulee, Pirjolle 3000 ja Petrille 2000 ja molemmat summat on yhteisiä, niin ilmoitatteko verottajalle, että nyt Pirjo ja lahjoittanut Petrille 1500 ja Petri Pirjolle 1000? Ja maksatte sitten lahjaveron?
Eikö avioliitossa ollessa kumpikin omistaa juuri sen, mitä omistaa? Jos on yhdessä ostettu, niin omistus pn sen, kuka on maksanut. Ja kun perintöa tulee toiselle puolisoista se olisi tosiasiallisesti perivän puolison, vaikka olisikin "yhteiset rahat". Ja eikö omaisuudesta tule yhteistä vasta erotilanteessa, jollei ole avioehtoa tai testamentissa ei ollut ehtoa, että perintö on avio-oikeuden ulkopuolella (vai mikä se oikea termi lieneekään).
Entä jos sillä 180000 perinnöllä ostetaan osakkeita molempien nimiin, niin eikös tää ei-perillinen joutuisi maksamaan 90000 lahjaveroa, siltä osin, mikä ylittää sen 3 tai 4 tonnii?
Niin että vaikka puoliso soisikin toiselle oikeuden osallistua rahojen käyttöön, ne tosiasiallisesti ovat perijän rahoja.
Vierailija kirjoitti:
No mitenkä sitten nämä joilla "on yhteiset rahat", niin kun palkka tulee, Pirjolle 3000 ja Petrille 2000 ja molemmat summat on yhteisiä, niin ilmoitatteko verottajalle, että nyt Pirjo ja lahjoittanut Petrille 1500 ja Petri Pirjolle 1000? Ja maksatte sitten lahjaveron?
Eikö avioliitossa ollessa kumpikin omistaa juuri sen, mitä omistaa? Jos on yhdessä ostettu, niin omistus pn sen, kuka on maksanut. Ja kun perintöa tulee toiselle puolisoista se olisi tosiasiallisesti perivän puolison, vaikka olisikin "yhteiset rahat". Ja eikö omaisuudesta tule yhteistä vasta erotilanteessa, jollei ole avioehtoa tai testamentissa ei ollut ehtoa, että perintö on avio-oikeuden ulkopuolella (vai mikä se oikea termi lieneekään).
Entä jos sillä 180000 perinnöllä ostetaan osakkeita molempien nimiin, niin eikös tää ei-perillinen joutuisi maksamaan 90000 lahjaveroa, siltä osin, mikä ylittää sen 3 tai 4 tonnii?
Niin että vaikka puoliso soisikin toiselle oikeuden osallistua rahojen käyttöön, ne tosiasiallisesti ovat perijän rahoja.
Katsos kun ne oikeasti varakkaat pariskunnat huomaa alusta lähtien että kun ollaan me niin me ollaan enemmän kuin erikseen minä ja sinä. Mutta eihän sitä tyhmä tajua. No tyhmyydestä sakotetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En voi millään käsittää tätä joidenkin "minun rahat ja sinun rahat" -tyylistä kommentointia, kun puhutaan avioliitosta.
Avioliittoon mennään vapaaehtoisesti ja perheen talous on yhteinen. Lain mukaan aviopuolisoilla on myös toistensa elatusvelvollisuus.
Minä olen ollut saman miehen kanssa yhdessä kohta 28 vuotta. 18-vuotiaasta asti. Melkein heti muutimme yhteen ja sen jälkeen on ollut vain yhdet rahat.
Meidän perheen rahat.
Ihan sama mistä ne ovat tulleet tai kenen nimissä. Ne ovat tulleet meidän perheelle ja ne ovat perheemme yhteiset rahat. Sama koskee myös perheemme velkoja.
Hm, jännä juttu....meillä kanssa pitkä liitto, yhteiset rahat, sama elintaso.
Kun mieheni sai perintöjä, taisi kyllä sanoa paljonko, en mitenkään kuitenkaan "rekisteröinyt"...eikä tullut ei pieneen mieleenkään että alkaisin jotenkin sitä rahaa suunnitella.
Yhteiseksi hyväksi ne meni, mutta silti ne oli kyllä ihan täysin miehen rahoja ne
"180 tonnia ei nyt ainakaan mikään sellainen summa ole jolla kannattaa liikaa alkaa porhoilemaan."
Ehkä ei, mutta onhan se sentään toista miljoonaa entistä markkaa.
Ap tässä. Remonttia tehty kakkosasunnolla joka on miehen perintöä sekin. Laituria ja terassia tehty, puita kaadettu ja lisähommia suunnitellaan. Mikäli vintti remontoidaan niin sinne menee kymmeniä tuhansia.
Tammikuussa oltiin kolmisen viikkoa singapore-bali-kierroksella. Pidin kovasti molemmista. Etenkin välille haluan vielä uudestaan.
Mä olen vähentänyt työkeikkoja. Aika menee täällä landella parhaiten.
Vierailija kirjoitti:
Jos haluat ideoita, niin silloin pitäisi kertoa ensin lähtötilanne. Mikä teidän taloudellinen tilanne on? Onko omistusasunto, velkaa siitä? Onko sijoituksia?
Jos teillä on suurin piirtein kaikki tarvitsemanne, niin ei ole huono ajatus rakentaa tuolla vaikka hajautettu osakesalkku ja sitten käyttää ne osinkorahat miten lystää. Tuon kokoisella salkulla saa noin viiden tonnin osingot käteen. Olisiko teidän helpompi miettiä kerran vuodessa, mitä tehdä viidellä tonnilla, kuin miettiä mihin hassata 180000 euroa kerralla?
Kyllähän tuolla isommat tulot saa, Pienelläkin riskillä 100 000 sijoitus tuottaa jo 7000-10 000 vuodessa.
Meillä on nyt rempattu kakkosasuntoa aika reippaasti. Nyt alkaa olla fasiliteetit siellä sellaiset, että asuminen siellä vakituisesti vuoden ympäri ei ole mikään ongelma. Minä olen myös päässyt uusimaan 60-luvun sisustusta siellä. Edullisilla huutokauppa-kirppislöydöillä tosin.
Otettiin molemmat töistä vapaata, kaikki lomapäivät ja palkatonta päälle. Kuukausi asuttiin yhdellä trooppisella saarella. Käytiin myös päiväntasaajan toisella puolella, on nyt tullut oltua sielläkin.
Mies on osanu jos jonkinlaista työkonetta ja mottooria. Nyt on meneillään veneen moottorin vaihto.
Olemme jo takaisin töissä. Sitä on mietitty että jos luovuttais kaupunkiasunnosta kokonaan ja jäätäisiin tuonne landelle. Siinä vaan tulee 15 vuodessa ikä vastaan niin ettei enää jaksa siellä asua ja huoltaa taloa ja puutarhaa, luulen ma.
Ei olla vielä sijoiteltu mihinkään. Lähinnä katellaan että miten se elämä menee.
Ja vaikka rahaa tulikin, meille yhteiseen käyttöön naimisissa kun olemme, niin kyllä minua eniten askarruttaa ajatus terveydestä ja siitä että riittääkö kunto ja jaksaako kauan? Siihen ei välttis raha auta.
Ap toteaa että onpa sinulla aika aggressivinen (ja vähäinen) anti tähän ketjuun. Kiristääkö sukkahousujen kuminauha kovastkin? Onko näkymä keittiön ikkunasta lohduttoman ankeaa lähiöseimämää?
Mistä sinä voit tietää miten kiireellä meillä mitään tehdään? Et niin mistään.
Vanha isäukko meni hautaan vuosi sitten talvella. Siis yli 12kk sitten. Sekö on kiirettä niinkö? Hienot hautajaiset pidettiin . Paljon sukua paikalla, pitkäikäistä sukua kun ovatm
Miten minä olen erityisesti yhtään mitään kärkkymässä? Etkö osaa lukea vai etkö vaan ymmrrä lukemaasi? Kerroin selvästi että meillä on yhteinen talous ja yhteiset rahat. Joten tietysti pohdimme yhdessä että mihin rahaa laitetaan. Et vissiin tajunnut sitäkään kohtaa jossa mainittiin että meillä on avioehto ja testamentit tehtynä jo 20 vuotta sitten . Että se niitä kiireellä kärkkymisistä.
Parempaa onnea sulle jatkossa. Ehkä pitäydyt katkeruudessasi osallistumasta näihin nettikeskusteluihin niin ei tarvi mun eikä muidenkaan tuhlata arvokasta aikaansa vastaamalla sun sepustuksiin.