Lue keskustelun säännöt.
mies peri 180 000 euroa. mitähän sitä...
07.03.2016 |
Miehen biologinen isä kuoli. Testamentti oli tehty ja kun asunto Helsingissä oli myyty ja perintöverot maksettu niin tilille tuli 180000 Eur.
Meillä on avioliitossa ns yhteiset rahat. Minä tosin työskentelen siivoojana joten mun osuus on kyllä pieni. Lähimmä teen löytöjä tori:sta ja laittelen niillä kotia.
Mitäköhän sitä alkais tuommoisen summan kanssa? Yhdessä me kyllä siitä puhutaan ja päätetään mutta ajattelin täältä ideoita.
Meillä ikää 50v ei lapsia. Molemmilla vakityöt. Ei velkoja paitsi vähän jotain visalla.
Kommentit (108)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihana summa rahaa. Jos tuollainen kohdalle osuisi ja olisin lapseton, eläisin sillä loppuikäni. Töistä jäisin pois välittömästi. Muutaman kerran matkustelisin, muuten eläisin suht säästeliäästi. Olispa ihanaa, jotain työkeikkoja vois silloin tällöin heittää, etteibihan pitkästyis.
Kuinkahan vanha olet? Ja mikä oli numerosi matematiikasta aikoinaan?
180 000 € =10000 vuodessa 18 vuodeksi. Ja tonni kuussa kaikkiin menoihin ei ole mitään matkustelu/lekottelu-elämää välttämättä, ainakaan jos pitää vuokraa maksaa.
Niin ja siis tuohon laskelmaa sisältyy vielä oletus, että mies antaisi perintösä 100 % vaimolle. En kyllä ymmärrä, miksi antaisi edes 50 % vaimon vapaaherruudelle ellei olisi itsekin jäämässä samaan tapaan pois töistä.
Kirjoittaja sanoi, että "jos tuollainen kohdalle osuisi..." siis omalle kohdalle. Eihän hänellä edes välttämättä ole miestä.
No jos otsikko on MIEHENI peri... Niin sitähän kuvittelee, että omalle kohdalle osuminen tarkoittaa sitä, että mieheni perisi eikä sitä, että itse perii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehesi siitä päättää. Sinä voit jatkaa siivoiluitasi.
Aina yhtä jännä, miten joillakin on tarve määräillä täysin tuntemattomien parisuhteista. En ole aloittaja, mutta meillä ainakin isoista asioista puhutaan aina yhdessä, riippumatta siitä, kumman nimissä asia virallisesti on. Ehkä siksi olemmekin olleet onnellisesti naimisissa jo yli 20 vuotta.
Samaa mieltä. Joillekin vaan tuntuu olevan kova paikka jos joku pystyy elämään parisuhteessa, jossa oikeasti kaikki on yhteistä ja asioista keskustellaan ja päätetään yhdessä. Me olemme myös olleet 19v naimisissa ja aina kaikki on ollut yhteistä. Myös tulevat perinnöt (jotka eivät kyllä tuota luokkaa ole) ovat siinä mielessä yhteisiä, että yhdessä ne käytetään ja päätetään. Tämä on siis molempien osapuolien tahto, ei niin että toinen pakottaa toisen antamaan omastaan väkisin jotain. Miksi siihen olisi jollain ulkopuolisella nokan koputtamista?
Aloittajan kysymykseen: uskon että me ostettaisiin sijoitusasunto ja muutamalla tonnilla matkustettaisiin :)
Monella naisella se tahto on "yhteinen", mitä nyt hommaan liittyy kiristäminen, uhkailu, maanittelu ja marttyyrointi miestä kohtaan. Uli uli, et saa pillua ja kun sulla on niin hyvä palkka niin annat saatana mullekin perintöä!!!
Mua kyllä sylettää ajatus jostain viraston hissukka-siivoojasta, jokka moppailee narumopilla lattioita jollain 1200 egen palkalla, ja samaan aikaan remontoi kakkoskotia, sijoittaa osakkeisiin ja suunnittelee seuraavaa vietnamin lomaa!
Mistä tullaan siihen, että kyllä se olisi jotenkin enemmän oikein (vaikkakin kadehdittavaa) että ne joilla on rahaa ja omaisuutta, niin ne myös näyttävät sen! Liikkuisivat niissä piireissä joissa kaikilla on 180 000 egen osakesalkku ja kakkoskodin remppa meneillään.
Jotenkin tunnen oloni petetyksi, kun työskentelen 1800 palkalla virastossa ja mieleen hiipii ajatus että käytävillä hitaasti etenevä, kevyitä paperi roskiksia tyhjentelevä ja kerran vuodessa jotain lattiavahauksia suorittava siivooja onkin joku osakesijoittaja.
Toinen erittäin painava mielipiteeni jonka haluan ketjun vittumaisille lompakkoilois-huutajille sanoa on se, että ne jotka sitä huutaa, on ensimmäisenä pesiytymässä miehen rahoille ja tilamaa sivukorttia amexilta, että pääsis vähän osille nekin! Ihan perseestä koko asian tuominen esiin tässäkään kun ap:llä kerran on omaakin omaisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sijoitatte rahat vaikka osakkeisiin ja joka vuosi tulevilla osingoilla pistätte elämän ranttaliksi. Pääoma säilyy, mutta saatte vähintään 10 000€ osinkoja puhtaana käteen (eli verot vähennettynä) joka vuosi. Sillä voi matkustella, ostaa kotiin jotain uutta tai hankkia uusia vaatteita tai ihan mitä haluatte. Jos nyt tuhlaatte kaikki, niin kohta olette samassa tilanteessa kuin nyt.
Osakkeissa ei pääoman säilyminen ole mitenkään varmaa. En ymmärrä, mitä luotettavaa on enää missään suomalaisfirmassa, pari huonoa muuvia ja minkä tahansa firman kurssi oli sitten siinä. Tai maailmantalous...
Ostaisin ehdottomasti asunnon.No jos se maailmantalous romahtaa ja pörssit menee nolliin niin eipä se asunto varsinaisesti mikään turvallinen kohde ole myöskään 😅
Ja miksei ole? Jos se ei ole velkainen kuten ei tässä tapauksessa olisi niin so? Ihmisten pitää edelleen asua jossain.
t. 41 vuotta velattoman asunnon omistanut 43-vuotias
Vierailija kirjoitti:
Monta sivua oikotiella alle 180 000 asuntoja helsingissä. Nih!
Joo, mutta ei hyvillä alueilla.
On 180 000 silti ihan kiva summa. Neuvoisin lyhentämään omia lainoja ja säästämään osa hurvitteluun ja pahan päivän varalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joillekin vaan tuntuu olevan kova paikka jos joku pystyy elämään parisuhteessa, jossa oikeasti kaikki on yhteistä ja asioista keskustellaan ja päätetään yhdessä. Me olemme myös olleet 19v naimisissa ja aina kaikki on ollut yhteistä. Myös tulevat perinnöt (jotka eivät kyllä tuota luokkaa ole) ovat siinä mielessä yhteisiä, että yhdessä ne käytetään ja päätetään. Tämä on siis molempien osapuolien tahto,
Mä taas sanoisin että "joillekin tuntuu olevan kova paikka jos joku pystyy elämään parisuhteessa, jossa oikeasti kummallakin on oma elämä ja yksityisyys, omat rahat ja hankinnoista ei tarvitse neuvotella". Kukin tyylillään, meille vaan olisi ollut ihan mahdoton ajatus ruveta johonkin yhteisten rahojen systeemiin. Ollaan toki menty vasta kypsällä iällä kimppaan eli molemmilla on ollut oma varallisuus jo hankittuna ja sitä on sen verran ettei tarvitse kauheasti suunnitella kuukausi- tai vuosibudjetteja.
Ai millä perusteella noin sanoisit? Ei minulle ole minkään näköinen paikka jos jollain parisuhteessaan on erilliset rahat. Kyllä minun puolestani saa pitää erilliset rahat ja käyttää 180 000€ perinnön täysin itseensä jos se kerran parisuhteen molemmille osapuolille on ok ja näin on sovittu. Reagoin itse vain noihin "korppikotka" ja "ne on miehesi rahoja eikä kuulu sinulle" huuteluihin ja niistä päättelin että huutelijalle taitaa olla kova paikka eikä itse ole oikein tyytyväinen omaan tilanteeseensa.
Ei itselle tulisi mieleenkään tulla huutelemaan päinvastaisessa tilanteessa, että "kyllä ne rahat sinullekin kuuluu" tai "mikäs itsekäs paskiainen sinä olet kun et rahoja jaa" :D
Korppikotka-huutaja on perinyt tuplasti enemmän ja ihan tyytyväinen elämäänsä. Tällä hetkellä sinkku, mutta koko ikänsä ollut sitä mieltä, että perinnöt ovat henkilökohtaisia. Niiden käytön osalta sananvalta on perillisellä eikä kenelläkään muulla. Mua oksettaisi, jos puoliso yrittäisi alkaa keksiä käyttöä minun perinnölleni.
Niin juuri, pointti tässä on että SINUA oksettaisi jos SINUN puolisosi alkaisi keksiä käyttöä perinnöllesi. Ei se toisesta korppikotkaa tee, jos heidän parisuhteessaan tehdään eri tavalla kuin teidän parisuhteessa, rauhoitu nyt vähän ja lakkaa toisten haukkuminen korppikotkiksi :)
Minua oksettaisi myös olla härkkimässä toisen perintö- tai lahjavaroja. Eksällä näitä oli. Mutta jokin tavallaan.
Mehän emme tiedä, vaikka ap:n parisuhteessa mies näkisi sen niin, ettei oikein voi iloita yksin rahoistaan vaan haluaa jakaa ne siksi, että se ilahduttaisi molempia. Esim. sijoitusasunnon omistus pysyisi miehellä (jos esim. perinnössä rajattu avio-oikeus pois) mutta vuokratulot laitetaan yhteiseen kassaan :) Mäin mä aion tehdä, kun perin. Ja perin enemmän kuin 180 000.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joillekin vaan tuntuu olevan kova paikka jos joku pystyy elämään parisuhteessa, jossa oikeasti kaikki on yhteistä ja asioista keskustellaan ja päätetään yhdessä. Me olemme myös olleet 19v naimisissa ja aina kaikki on ollut yhteistä. Myös tulevat perinnöt (jotka eivät kyllä tuota luokkaa ole) ovat siinä mielessä yhteisiä, että yhdessä ne käytetään ja päätetään. Tämä on siis molempien osapuolien tahto,
Mä taas sanoisin että "joillekin tuntuu olevan kova paikka jos joku pystyy elämään parisuhteessa, jossa oikeasti kummallakin on oma elämä ja yksityisyys, omat rahat ja hankinnoista ei tarvitse neuvotella". Kukin tyylillään, meille vaan olisi ollut ihan mahdoton ajatus ruveta johonkin yhteisten rahojen systeemiin. Ollaan toki menty vasta kypsällä iällä kimppaan eli molemmilla on ollut oma varallisuus jo hankittuna ja sitä on sen verran ettei tarvitse kauheasti suunnitella kuukausi- tai vuosibudjetteja.
Ai millä perusteella noin sanoisit? Ei minulle ole minkään näköinen paikka jos jollain parisuhteessaan on erilliset rahat. Kyllä minun puolestani saa pitää erilliset rahat ja käyttää 180 000€ perinnön täysin itseensä jos se kerran parisuhteen molemmille osapuolille on ok ja näin on sovittu. Reagoin itse vain noihin "korppikotka" ja "ne on miehesi rahoja eikä kuulu sinulle" huuteluihin ja niistä päättelin että huutelijalle taitaa olla kova paikka eikä itse ole oikein tyytyväinen omaan tilanteeseensa.
Ei itselle tulisi mieleenkään tulla huutelemaan päinvastaisessa tilanteessa, että "kyllä ne rahat sinullekin kuuluu" tai "mikäs itsekäs paskiainen sinä olet kun et rahoja jaa" :D
Korppikotka-huutaja on perinyt tuplasti enemmän ja ihan tyytyväinen elämäänsä. Tällä hetkellä sinkku, mutta koko ikänsä ollut sitä mieltä, että perinnöt ovat henkilökohtaisia. Niiden käytön osalta sananvalta on perillisellä eikä kenelläkään muulla. Mua oksettaisi, jos puoliso yrittäisi alkaa keksiä käyttöä minun perinnölleni.
Niin juuri, pointti tässä on että SINUA oksettaisi jos SINUN puolisosi alkaisi keksiä käyttöä perinnöllesi. Ei se toisesta korppikotkaa tee, jos heidän parisuhteessaan tehdään eri tavalla kuin teidän parisuhteessa, rauhoitu nyt vähän ja lakkaa toisten haukkuminen korppikotkiksi :)
Minua oksettaisi myös olla härkkimässä toisen perintö- tai lahjavaroja. Eksällä näitä oli. Mutta jokin tavallaan.
Mehän emme tiedä, vaikka ap:n parisuhteessa mies näkisi sen niin, ettei oikein voi iloita yksin rahoistaan vaan haluaa jakaa ne siksi, että se ilahduttaisi molempia. Esim. sijoitusasunnon omistus pysyisi miehellä (jos esim. perinnössä rajattu avio-oikeus pois) mutta vuokratulot laitetaan yhteiseen kassaan :) Mäin mä aion tehdä, kun perin. Ja perin enemmän kuin 180 000.
No tuossahan se MIES päättää käyttää perintöään yhteiseksi hyväksi. Ja niin tekisin itsekin. Toki perheeni hyötyisi esim. paremmasta asunnosta tai matkoista jne. Mutta pointti on se, että minä hallinnoin niitä rahoja ja tuossa esimerkissäsi ap:n mies ja sinä itse. Sinä et luovuta perintöäsi puolisolle ja kehota tekemään sille mitä lystää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monta sivua oikotiella alle 180 000 asuntoja helsingissä. Nih!
Joo, mutta ei hyvillä alueilla.
On 180 000 silti ihan kiva summa. Neuvoisin lyhentämään omia lainoja ja säästämään osa hurvitteluun ja pahan päivän varalle.
Näkyy olevan ihan kivoilla alueilla, Hermannissa, Tammisalossa, Oulunkylässä... Ja nämä olivat rahalla saatavia kaksioita. Yksiöitä saa varmasti lähempää keskustaa. Mutta Helsingissä keskustan lähellä oleva sijoitusasunto ei ole mikään must, vaan tärkeintä ovat hyvät yhteydet ympäriinsä, jotta mahdollisimman moni haluaa vuokrata sen.
Menikö sulla nyt sekaisin se, että tässä kehotettiin aloittajaa ostamaan oma asunto kyseisellä summalla Helsingistä? Ei suinkaan :) Aika sama silloin, millä "alueella" se on, koska moni alue on vetovoimainen Helsingissä. Nih.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joillekin vaan tuntuu olevan kova paikka jos joku pystyy elämään parisuhteessa, jossa oikeasti kaikki on yhteistä ja asioista keskustellaan ja päätetään yhdessä. Me olemme myös olleet 19v naimisissa ja aina kaikki on ollut yhteistä. Myös tulevat perinnöt (jotka eivät kyllä tuota luokkaa ole) ovat siinä mielessä yhteisiä, että yhdessä ne käytetään ja päätetään. Tämä on siis molempien osapuolien tahto,
Mä taas sanoisin että "joillekin tuntuu olevan kova paikka jos joku pystyy elämään parisuhteessa, jossa oikeasti kummallakin on oma elämä ja yksityisyys, omat rahat ja hankinnoista ei tarvitse neuvotella". Kukin tyylillään, meille vaan olisi ollut ihan mahdoton ajatus ruveta johonkin yhteisten rahojen systeemiin. Ollaan toki menty vasta kypsällä iällä kimppaan eli molemmilla on ollut oma varallisuus jo hankittuna ja sitä on sen verran ettei tarvitse kauheasti suunnitella kuukausi- tai vuosibudjetteja.
Ai millä perusteella noin sanoisit? Ei minulle ole minkään näköinen paikka jos jollain parisuhteessaan on erilliset rahat. Kyllä minun puolestani saa pitää erilliset rahat ja käyttää 180 000€ perinnön täysin itseensä jos se kerran parisuhteen molemmille osapuolille on ok ja näin on sovittu. Reagoin itse vain noihin "korppikotka" ja "ne on miehesi rahoja eikä kuulu sinulle" huuteluihin ja niistä päättelin että huutelijalle taitaa olla kova paikka eikä itse ole oikein tyytyväinen omaan tilanteeseensa.
Ei itselle tulisi mieleenkään tulla huutelemaan päinvastaisessa tilanteessa, että "kyllä ne rahat sinullekin kuuluu" tai "mikäs itsekäs paskiainen sinä olet kun et rahoja jaa" :D
Korppikotka-huutaja on perinyt tuplasti enemmän ja ihan tyytyväinen elämäänsä. Tällä hetkellä sinkku, mutta koko ikänsä ollut sitä mieltä, että perinnöt ovat henkilökohtaisia. Niiden käytön osalta sananvalta on perillisellä eikä kenelläkään muulla. Mua oksettaisi, jos puoliso yrittäisi alkaa keksiä käyttöä minun perinnölleni.
Niin juuri, pointti tässä on että SINUA oksettaisi jos SINUN puolisosi alkaisi keksiä käyttöä perinnöllesi. Ei se toisesta korppikotkaa tee, jos heidän parisuhteessaan tehdään eri tavalla kuin teidän parisuhteessa, rauhoitu nyt vähän ja lakkaa toisten haukkuminen korppikotkiksi :)
Minua oksettaisi myös olla härkkimässä toisen perintö- tai lahjavaroja. Eksällä näitä oli. Mutta jokin tavallaan.
Mehän emme tiedä, vaikka ap:n parisuhteessa mies näkisi sen niin, ettei oikein voi iloita yksin rahoistaan vaan haluaa jakaa ne siksi, että se ilahduttaisi molempia. Esim. sijoitusasunnon omistus pysyisi miehellä (jos esim. perinnössä rajattu avio-oikeus pois) mutta vuokratulot laitetaan yhteiseen kassaan :) Mäin mä aion tehdä, kun perin. Ja perin enemmän kuin 180 000.
No tuossahan se MIES päättää käyttää perintöään yhteiseksi hyväksi. Ja niin tekisin itsekin. Toki perheeni hyötyisi esim. paremmasta asunnosta tai matkoista jne. Mutta pointti on se, että minä hallinnoin niitä rahoja ja tuossa esimerkissäsi ap:n mies ja sinä itse. Sinä et luovuta perintöäsi puolisolle ja kehota tekemään sille mitä lystää.
Minä hallinnoin niitä rahoja kuulostaa sille, että käytätkin ne itseesi. Ja aloittajahan vain mietti, miten rahat voisi käyttää, en näe, että se tarkoittaa, että hän päättää mitä niillä tehdään. Jos mies ei ollenkaan hahmota, niin vinkkien avulla ap voi auttaa miestä tekemään hyvän pätöksen. Meni tulos kenelle tahansa. Näin mä tämän keskustelun näen, en ahnetta korppikotkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joillekin vaan tuntuu olevan kova paikka jos joku pystyy elämään parisuhteessa, jossa oikeasti kaikki on yhteistä ja asioista keskustellaan ja päätetään yhdessä. Me olemme myös olleet 19v naimisissa ja aina kaikki on ollut yhteistä. Myös tulevat perinnöt (jotka eivät kyllä tuota luokkaa ole) ovat siinä mielessä yhteisiä, että yhdessä ne käytetään ja päätetään. Tämä on siis molempien osapuolien tahto,
Mä taas sanoisin että "joillekin tuntuu olevan kova paikka jos joku pystyy elämään parisuhteessa, jossa oikeasti kummallakin on oma elämä ja yksityisyys, omat rahat ja hankinnoista ei tarvitse neuvotella". Kukin tyylillään, meille vaan olisi ollut ihan mahdoton ajatus ruveta johonkin yhteisten rahojen systeemiin. Ollaan toki menty vasta kypsällä iällä kimppaan eli molemmilla on ollut oma varallisuus jo hankittuna ja sitä on sen verran ettei tarvitse kauheasti suunnitella kuukausi- tai vuosibudjetteja.
Ai millä perusteella noin sanoisit? Ei minulle ole minkään näköinen paikka jos jollain parisuhteessaan on erilliset rahat. Kyllä minun puolestani saa pitää erilliset rahat ja käyttää 180 000€ perinnön täysin itseensä jos se kerran parisuhteen molemmille osapuolille on ok ja näin on sovittu. Reagoin itse vain noihin "korppikotka" ja "ne on miehesi rahoja eikä kuulu sinulle" huuteluihin ja niistä päättelin että huutelijalle taitaa olla kova paikka eikä itse ole oikein tyytyväinen omaan tilanteeseensa.
Ei itselle tulisi mieleenkään tulla huutelemaan päinvastaisessa tilanteessa, että "kyllä ne rahat sinullekin kuuluu" tai "mikäs itsekäs paskiainen sinä olet kun et rahoja jaa" :D
Korppikotka-huutaja on perinyt tuplasti enemmän ja ihan tyytyväinen elämäänsä. Tällä hetkellä sinkku, mutta koko ikänsä ollut sitä mieltä, että perinnöt ovat henkilökohtaisia. Niiden käytön osalta sananvalta on perillisellä eikä kenelläkään muulla. Mua oksettaisi, jos puoliso yrittäisi alkaa keksiä käyttöä minun perinnölleni.
Niin juuri, pointti tässä on että SINUA oksettaisi jos SINUN puolisosi alkaisi keksiä käyttöä perinnöllesi. Ei se toisesta korppikotkaa tee, jos heidän parisuhteessaan tehdään eri tavalla kuin teidän parisuhteessa, rauhoitu nyt vähän ja lakkaa toisten haukkuminen korppikotkiksi :)
Minua oksettaisi myös olla härkkimässä toisen perintö- tai lahjavaroja. Eksällä näitä oli. Mutta jokin tavallaan.
Mehän emme tiedä, vaikka ap:n parisuhteessa mies näkisi sen niin, ettei oikein voi iloita yksin rahoistaan vaan haluaa jakaa ne siksi, että se ilahduttaisi molempia. Esim. sijoitusasunnon omistus pysyisi miehellä (jos esim. perinnössä rajattu avio-oikeus pois) mutta vuokratulot laitetaan yhteiseen kassaan :) Mäin mä aion tehdä, kun perin. Ja perin enemmän kuin 180 000.
No tuossahan se MIES päättää käyttää perintöään yhteiseksi hyväksi. Ja niin tekisin itsekin. Toki perheeni hyötyisi esim. paremmasta asunnosta tai matkoista jne. Mutta pointti on se, että minä hallinnoin niitä rahoja ja tuossa esimerkissäsi ap:n mies ja sinä itse. Sinä et luovuta perintöäsi puolisolle ja kehota tekemään sille mitä lystää.
Minä hallinnoin niitä rahoja kuulostaa sille, että käytätkin ne itseesi. Ja aloittajahan vain mietti, miten rahat voisi käyttää, en näe, että se tarkoittaa, että hän päättää mitä niillä tehdään. Jos mies ei ollenkaan hahmota, niin vinkkien avulla ap voi auttaa miestä tekemään hyvän pätöksen. Meni tulos kenelle tahansa. Näin mä tämän keskustelun näen, en ahnetta korppikotkaa.
Tajuatko, ettei satoja tuhansia käytetä. Nehän jatkavat olemistaan muodossa tai toisessa. Ja siihen olomuodon määrittämiseen on omistajalla ensisijainen (tai ainut) päätäntävalta. Jos siitä sitten osan käyttää johonkin kivaan niin aika kusipää saa olla, että se osuu vain omaksi hyödyksi eikä yhteiseksi kivaksi.
t. Korppikotkittaja
Ei ole kovin älykästä kysellä rahojen käytöstä nettisivustolla. Älyttömyyteen löytyy kyllä vastaajia, ja vastaukset ovat tunnetusti huippulaatua. Feikkiä koko juttu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joillekin vaan tuntuu olevan kova paikka jos joku pystyy elämään parisuhteessa, jossa oikeasti kaikki on yhteistä ja asioista keskustellaan ja päätetään yhdessä. Me olemme myös olleet 19v naimisissa ja aina kaikki on ollut yhteistä. Myös tulevat perinnöt (jotka eivät kyllä tuota luokkaa ole) ovat siinä mielessä yhteisiä, että yhdessä ne käytetään ja päätetään. Tämä on siis molempien osapuolien tahto,
Mä taas sanoisin että "joillekin tuntuu olevan kova paikka jos joku pystyy elämään parisuhteessa, jossa oikeasti kummallakin on oma elämä ja yksityisyys, omat rahat ja hankinnoista ei tarvitse neuvotella". Kukin tyylillään, meille vaan olisi ollut ihan mahdoton ajatus ruveta johonkin yhteisten rahojen systeemiin. Ollaan toki menty vasta kypsällä iällä kimppaan eli molemmilla on ollut oma varallisuus jo hankittuna ja sitä on sen verran ettei tarvitse kauheasti suunnitella kuukausi- tai vuosibudjetteja.
Ai millä perusteella noin sanoisit? Ei minulle ole minkään näköinen paikka jos jollain parisuhteessaan on erilliset rahat. Kyllä minun puolestani saa pitää erilliset rahat ja käyttää 180 000€ perinnön täysin itseensä jos se kerran parisuhteen molemmille osapuolille on ok ja näin on sovittu. Reagoin itse vain noihin "korppikotka" ja "ne on miehesi rahoja eikä kuulu sinulle" huuteluihin ja niistä päättelin että huutelijalle taitaa olla kova paikka eikä itse ole oikein tyytyväinen omaan tilanteeseensa.
Ei itselle tulisi mieleenkään tulla huutelemaan päinvastaisessa tilanteessa, että "kyllä ne rahat sinullekin kuuluu" tai "mikäs itsekäs paskiainen sinä olet kun et rahoja jaa" :D
Korppikotka-huutaja on perinyt tuplasti enemmän ja ihan tyytyväinen elämäänsä. Tällä hetkellä sinkku, mutta koko ikänsä ollut sitä mieltä, että perinnöt ovat henkilökohtaisia. Niiden käytön osalta sananvalta on perillisellä eikä kenelläkään muulla. Mua oksettaisi, jos puoliso yrittäisi alkaa keksiä käyttöä minun perinnölleni.
Niin juuri, pointti tässä on että SINUA oksettaisi jos SINUN puolisosi alkaisi keksiä käyttöä perinnöllesi. Ei se toisesta korppikotkaa tee, jos heidän parisuhteessaan tehdään eri tavalla kuin teidän parisuhteessa, rauhoitu nyt vähän ja lakkaa toisten haukkuminen korppikotkiksi :)
Minua oksettaisi myös olla härkkimässä toisen perintö- tai lahjavaroja. Eksällä näitä oli. Mutta jokin tavallaan.
Mehän emme tiedä, vaikka ap:n parisuhteessa mies näkisi sen niin, ettei oikein voi iloita yksin rahoistaan vaan haluaa jakaa ne siksi, että se ilahduttaisi molempia. Esim. sijoitusasunnon omistus pysyisi miehellä (jos esim. perinnössä rajattu avio-oikeus pois) mutta vuokratulot laitetaan yhteiseen kassaan :) Mäin mä aion tehdä, kun perin. Ja perin enemmän kuin 180 000.
No tuossahan se MIES päättää käyttää perintöään yhteiseksi hyväksi. Ja niin tekisin itsekin. Toki perheeni hyötyisi esim. paremmasta asunnosta tai matkoista jne. Mutta pointti on se, että minä hallinnoin niitä rahoja ja tuossa esimerkissäsi ap:n mies ja sinä itse. Sinä et luovuta perintöäsi puolisolle ja kehota tekemään sille mitä lystää.
Minä hallinnoin niitä rahoja kuulostaa sille, että käytätkin ne itseesi. Ja aloittajahan vain mietti, miten rahat voisi käyttää, en näe, että se tarkoittaa, että hän päättää mitä niillä tehdään. Jos mies ei ollenkaan hahmota, niin vinkkien avulla ap voi auttaa miestä tekemään hyvän pätöksen. Meni tulos kenelle tahansa. Näin mä tämän keskustelun näen, en ahnetta korppikotkaa.
Tajuatko, ettei satoja tuhansia käytetä. Nehän jatkavat olemistaan muodossa tai toisessa. Ja siihen olomuodon määrittämiseen on omistajalla ensisijainen (tai ainut) päätäntävalta. Jos siitä sitten osan käyttää johonkin kivaan niin aika kusipää saa olla, että se osuu vain omaksi hyödyksi eikä yhteiseksi kivaksi.
t. Korppikotkittaja
Käytetäänhän. Vaikka sijoitusasunnon ostamiseen. Ja siihen juuri täällä on annettu vinkkiä, miten käyttää rahat. Mun neuvoni oli, että si-joi-tus-a-sun-to. Tämän aloittaja voi täällä tulleine perusteineen kertoa miehelle. Se on tämän ketjun anti. Noin, olepa hyvä.
Ja siis mies sitten päättää. (Jos jäi epäselväksi)
t. 74
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:n alkuperäiseen kysymykseen palatakseni, niin varoisin kyllä osakemarkkinoille sijoittamista tällä hetkellä. Ensinnäkin jos sijoittaa osakkeisiin, niin tärkeintä on hajautus. Niin sijoitusajankohdan kuin toimialan suhteen. Missään tapauksessa ei kannata ostaa koko rahalla yhden yhtiön osakkeita, niin kuin täällä on (toivottavasti provomielessä) ehdotettu. Toiseksi, jos osakemarkkinat ei ole tuttu ympäristö, eikä halua hirveästi käyttää aikaa alan opiskelemiseen, niin tehokkain tuotto osakkeilla tulee "osta, pidä ja unohda" -menetelmällä. Eli pitkässä juoksussa, kymmenien vuosien aikajänteellä osakkeiden tuotto on hyvä. Mutta ap ja miehensä ovat jo viisikymppisiä, ei heillä ole aikaa odotella tulevien notkahdusten yli.
Sijoitusasunto on järkevä ratkaisu. Kunhan muistaa tietyt kriteerit. Ensinnäkin sijainti täytyy olla kasvukeskuksessa, kaupungissa johon ihmiset muuttavat tulevaisuudessakin. Tällaisia alueita ovat pääkaupunkiseutu ja Tampere, Oulu ja Jyväskylä tietyin varauksin. Mistään takahikiältä sijoitusasuntoa ei kannata ostaa. Oulussa ja Jyväskylässä voi sijoittaa keskustaan, reuna-alueita kannattaa varoa. Toinen tärkeä seikka on tsekata taloyhtiö, missä kunnossa on, tulevat remontit, onko yhtiöllä vuokratuloja, oma tontti jne. Kolmantena itse asunto. Liian isoa ei kannata ostaa sijoitusasunnoksi, hoitovastikkeet ja muut kulut määräytyvät yleensä neliöiden mukaan ja vuokratuotot eivät nouse suhteessa neliöihin niin paljoa, joten pienen asunnon vuoraaminen on isoa suhteellisesti kannattavampaa. Eikä tuolla summalla, varsinkin kun ap ja miehensä haluavat todennäköisesti käyttää osan muuhunkin, kovin isoa saakaan. Yksiö tai pieni kaksio. Kannattaa myös huomata että vaikka käteen jäävä tuotto ei vuokra-asunnosta suuren suuri olisikaan tällä hetkellä, ovat rahat asunnossa "turvassa", mikäli sijoitusasunto on valittu oikein. Niinpä eläkeiän tullessa on tällainen pieni pesämuna tallessa, verrattuna tilanteeseen että on sijoitettu kaikki osakkeisiin ja eläkeiän tullessa kurssikehitys on pohjamudissa. (Tai se ehdotettu Nokia konkurssissa)
"Mua kyllä sylettää ajatus jostain viraston hissukka-siivoojasta, jokka moppailee narumopilla lattioita jollain 1200 egen palkalla, ja samaan aikaan remontoi kakkoskotia, sijoittaa osakkeisiin ja suunnittelee seuraavaa vietnamin lomaa!
Mistä tullaan siihen, että kyllä se olisi jotenkin enemmän oikein (vaikkakin kadehdittavaa) että ne joilla on rahaa ja omaisuutta, niin ne myös näyttävät sen! Liikkuisivat niissä piireissä joissa kaikilla on 180 000 egen osakesalkku ja kakkoskodin remppa meneillään.
Jotenkin tunnen oloni petetyksi, kun työskentelen 1800 palkalla virastossa ja mieleen hiipii ajatus että käytävillä hitaasti etenevä, kevyitä paperi roskiksia tyhjentelevä ja kerran vuodessa jotain lattiavahauksia suorittava siivooja onkin joku osakesijoittaja.
Toinen erittäin painava mielipiteeni jonka haluan ketjun vittumaisille lompakkoilois-huutajille sanoa on se, että ne jotka sitä huutaa, on ensimmäisenä pesiytymässä miehen rahoille ja tilamaa sivukorttia amexilta, että pääsis vähän osille nekin! Ihan perseestä koko asian tuominen esiin tässäkään kun ap:llä kerran on omaakin omaisuutta."
180000 ei ole vielä sellainen summa millä päästään/joudutaan piireihin. Kyllä minä ennemmin puhuisin miljoonista että voi olla "piiriläinen".
Joillakin on sama suhtautuminen kassoihin. Olen työskennellyt kassalla ja kyllä minulle on päin naamaa tultu sanomaan että olen tyhmä kouluttamaton ja köyhä luuseri ja näkee että monet ajattelee niin vaikka eivät sano ääneen. Tosiasiassa mulla on 3 koulutusta joista yksi yliopisto(opettaja), toinen taide ja yksi terveydenhuoltoalalta. Köyhäkään en ole, olen perinyt sen verran omaisuutta että käyn kaupankassalla tekemässä töitä vain silloin tällöin jos tarvitsee ylimääräistä, muun ajan käytän taiteen tekemiseen.
Itse en ole sijoitusasunnon kannalla. Jos ei ole lapsia, haluan sijoittaa rahani likvidimpään muotoon, jotta saan nautittua siitä muussakin muodossa. Sijoitusasunnossa pääoma on jäyhästi sidottuna siihen kohteeseensa.
Outoja kommentteja. Jos mä saisin perinnön niin ne olisi kyllä minun ja mieheni yhteisiä rahoja kuten rahamme muutenkin. No, saattaisin vähän enemmän ostella itselleni vaatteita yms, mutta kyllä me pääasiassa yhdessä päätettäisiin mihin ne käytettäisiin. Ostettaisiin varmaan joku järkevän hintainen mökki järvenrannalta ja vene rantaan. Loput saisi jäädä säästöön.
Vierailija kirjoitti:
Miehen biologinen isä kuoli. Testamentti oli tehty ja kun asunto Helsingissä oli myyty ja perintöverot maksettu niin tilille tuli 180000 Eur.
Oletpa sinä kiireellä jo miehesi perinnön kimpussa. Mitä jos antaisit miehesi itse päättää mihin ne rahat haluaa käyttää?
Kirjoittaja sanoi, että "jos tuollainen kohdalle osuisi..." siis omalle kohdalle. Eihän hänellä edes välttämättä ole miestä.