Tutkimus: Nykyiset nuoret aikuiset köyhin sukupolvi kymmeniin vuosiin työttömyyden, hintojen nousun ja velkaantumisen takia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Köyhempiä kuin koskaan? Mietitäänpä vaikka 30-v ikäisiä vuonna 1860. Melkein väitän, että olivat aika lailla köyhempiä koko ikänsä kuin nykypäivän kolmekymppiset.

Tutkimuksessa verrattiin ikäryhmiä keskenään ja suhteutettiin tulot yhteiskunnan yleiseen vaurauteen. Yleinen vauraus on siis kasvanut jyrkästi, mutta samalla varallisuus on keskittynyt iäkkäämmille ikäryhmille.

Jos vertaa nykynuoria yleiseen vaurauteen, joka siis on keskittynyt suurille ikäluokille eli nykyisille eläkeläisille, tulokset varmaan onkin tuonsuuntaisia. Edelleen kuitenkin 70-luvun lapset ovat olleet samassa tilanteessa jo pitkään, missä nykynuoret. Tilastoissa tämä ei näy, koska silloin eläkeläiset eli sotien ikäluokka oli aika köyhää ja suuret ikäluokat vasta parhaassa varallisuudenkeräämisiässä. Väitän, että tilanne on 70-luvulla syntyneillä tismalleen sama kuin nykyisillä kolmekymppisillä, mutta jostain syystä meidät on täysin unohdettu sen jälkeen, kun 90-luvun lama meistä monet syrjäytti työelämästä pitkäksi aikaa.Luultavasti tuo tilastoharha aiheuttaa sen. Aika moni ikäluokastani on saanut ensimmäisen vakituisen työpaikkansa vasta lähes neljäkymppisenä. Eli toivoa on teillekin nykyiset kolmekymppiset ehkä kymmenen vuoden kuluttua, toivottavasti. Jos ei silloin sitten olla jo samassa konkurssissa kaikki.

Kiitos kokoomuksen. se on niitten syy 

Tottahan tuo on. Mutta moni asia maailmassa on muuttunut muutamassa vuosikymmenessä. 30 vuotta sitten esim Intia oli kehitysmaa, nyt meillä monet suorittavan portaan työt ovat siirtyneet Intiaan. Ja koulutustason kasvaessa entisissä kehitysmaissa tarkoittaa vääjäämättä, että myös asiantuntijatehtävät ja suunnittelutyöt siirtyvät länsimaista kehittyviin maihin. Oma lukunsa on velka. Suosittelen asiasta kiinnostuneita katsomaan dokumentin valtioiden velkakierteestä.

http://areena.yle.fi/1-3286330

70-luvun nuorelle aikuiselle riitti, että oli katto pään päällä ja perunaa lautasella. Sitä kattoa varten ensin säästettiin kauan, että sai edes lainaa, josta maksettiin toistakymmentä prosenttia korkoa.

2010-luvun nuorella aikuisella on oltava paljon muuta "välttämätöntä," joka pitää saada heti. Ulkona pitää syödä ja matkaillakin. Sitä varten otetaan pikaluottoa, josta taas maksetaan toistakymmentä prosenttia korkoa.

Eri-ikäisten erilainen suhde työelämään näkyy myös vapaa-ajan vietossa. Omille vanhemmilleni viikonloppu on sellainen aika, jolloin ollaan vapaalla. Samoin ilta. Jos äiti soittaa minulle ja sanon, että en ehdi tänään hoitaa sitä asiaa koska on kiire töissä, niin hän ehdottaa että tekisin sen illalla. Hänen aikanaan työt tehtiin töissä, ja illaksi tultiin kotiin ja siellä sai vaikka koko illan järjestää nappikokoelmia jos halusi.

Olen vaihtanut kokemuksia tästä samanikäisten kavereiden kanssa, ja useimmilla muilla on samoin: meillä ei ole samanlaista absoluuttista vapaa-aikaa kuin vanhemmilla, vakivirassa toimivilla henkilöillä. Jos ollaan töissä, meidät on palkattu tekemään joku tietty työ määräaikaisuuden loppuun mennessä. Tavoite on aina vedetty tiukalle ja jos ei onnistu, seuraavaa pätkää olisi turha odotella. Kaikki työ ei mahdu arkipäivien tunteihin, jatkan yleensä töitä iltaisin ja viikonloppuisin. Seuraavaan pätkään kasataankin lisää tavoitteita. Jokaiseen paikkaan on jonossa muita tekijöitä, jos tavoitteet eivät edelliselle tekijälle sovi.

Pätkien välissä on työttömyyttä, jolloin ei voi tietää, milloin tilille seuraavan kerran tulee jotakin. Silloin ei paljon harrasteta ja rentouduta, vaan keskitytään hankkimaan seuraava työ ja pitämään taloutta kasassa.

Täällä nousee yksi käsi ylös. Olen 27-vuotias ja hyvästä työhistoriasta huolimatta on äärimmäisen vaikeaa löytää yhtään mitään. Jopa henkilökohtaisen avustajan tehtäviin on hirveä tunku.

65, kyllä sama meno on myös nk. vakiduuneissa. Itse olen töissä konsulttisopimuksella jossa ei ole työaikoja vaan sanotaan että hommat pitää tehdä vuorokauden- ja viikonajasta riippumatta. En tiedä olisiko tälläinen sopimus laillinen Suomessa mutta en asu Suomessa ja sopimus on kolmannen maan lakien mukainen. Nyt on aika hiljaista ja ehtii notkua palstalla tappamassa aikaa mutta joinakin aikoina työtä on kyllä tullut ovista ja ikkunoista.

T

Vierailija kirjoitti:

Edelleen - äänestämällä tämäkin on ratkaistavissa. Eläkekatto tuli ekaks mieleen. Mut kun äänestätte vaan vanhojen valtapuolueiden kalkkikset vuoronperään valtaan, niin mikään ei muutu.

Täysin epärealistinen idea! Äänestäjien iän mediaani on hiukan alle eläkeiän. Tunnetko mediaaniäänestäjän teoreeman. Ja lisäksi se mediaani-ikä on jokaisissa vaaleissa hiukan korkeampi kuin edellisissä.

Vierailija kirjoitti:

Sellaisia ajatuksia, että lähden joko ulkomaille tai uudelleenkouluttautumaan lääkäriksi.

200 000€ vuodessa tienaava kirurgi saa käteen 60 000€ loput menee veroina valtiolle, joilla rahoitetaan vasemmistolais mussukoiden kotona makaaminen. Ihan perus työläisammatista jää enemmän käteen esim. jenkeissä kuin meillä edellä mainitulla kirurgilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Köyhempiä kuin koskaan? Mietitäänpä vaikka 30-v ikäisiä vuonna 1860. Melkein väitän, että olivat aika lailla köyhempiä koko ikänsä kuin nykypäivän kolmekymppiset.

Tutkimuksessa verrattiin ikäryhmiä keskenään ja suhteutettiin tulot yhteiskunnan yleiseen vaurauteen. Yleinen vauraus on siis kasvanut jyrkästi, mutta samalla varallisuus on keskittynyt iäkkäämmille ikäryhmille.

Jos vertaa nykynuoria yleiseen vaurauteen, joka siis on keskittynyt suurille ikäluokille eli nykyisille eläkeläisille, tulokset varmaan onkin tuonsuuntaisia. Edelleen kuitenkin 70-luvun lapset ovat olleet samassa tilanteessa jo pitkään, missä nykynuoret. Tilastoissa tämä ei näy, koska silloin eläkeläiset eli sotien ikäluokka oli aika köyhää ja suuret ikäluokat vasta parhaassa varallisuudenkeräämisiässä. Väitän, että tilanne on 70-luvulla syntyneillä tismalleen sama kuin nykyisillä kolmekymppisillä, mutta jostain syystä meidät on täysin unohdettu sen jälkeen, kun 90-luvun lama meistä monet syrjäytti työelämästä pitkäksi aikaa.Luultavasti tuo tilastoharha aiheuttaa sen. Aika moni ikäluokastani on saanut ensimmäisen vakituisen työpaikkansa vasta lähes neljäkymppisenä. Eli toivoa on teillekin nykyiset kolmekymppiset ehkä kymmenen vuoden kuluttua, toivottavasti. Jos ei silloin sitten olla jo samassa konkurssissa kaikki.

Ap:n linkittämää tutkimusta ei ollut tehty Suomessa, siksi tuo havaintosi ei siinä näy. Suomessa 90-luvun lama oli raju, paljon rajumpi kuin muualla maailmassa, ehkä Japania lukuunottamatta. Täällä samat kokemukset koskevat jo 15-20 vuotta vanhempia kuin tutkituissa maissa.

erilaiset Uberit syövät perinteisten 'duunien' työpaikkoja mutta hiipivät myös moneen toimistohommaan. On jo paljon palveluita joista voi ostaa esim. Laki- ja kirjanpitopalveluita yksityisiltä toimijoilta ja säästyä yritysten (sen palveluita välittävän firman kulut ja marginaalit pitää tietenkin maksaa) sivukulujen maksamiselta. Samaan aikaan myös työntekijät säästyvät vakinaisen työn vaivoilta ja joutuvat kilpailemaan jokaisesta projektistaan freelancerina.

Eri maissa tuollaiset palvelut menestyvät eri lailla mutta jos työlait ovat liberaaleja niin kehitys saattaa mennä kovaakin vauhtia freelancer-suuntaan. Euroopassa todennäköisesti hangataan vastaan mutta en tiedä voiko kehitystä pysäyttää kokonaan.

Tämä tarkoittaa että perinteisestä työsuhteesta tulee entistä harvempien herkkua. Osalle ihmisistä freelancer-malli sopinee hyvin mutta monelle sen(kään) varaan on varmasti vaikea rakentaa tulevaisuuttaan.

71, totta. Koko työelämän mullistus (=huononnus) alkoi 1990-luvun lamasta, kun työmarkkinoille tehtiin uudistuksia. Tuli koulutusaloja (ammattikorkeakoulu), joilla oli pakollinen työharjoittelu, laadittiin erilaisia työttömien työllistämiseen tähtääviä valtion rahoittamia tukimuotoja (palkkatuki, työharjoittelu työmarkkinatuella) sekä työnvälitysfirmat saapuivat Suomeen.

Nämä kaikki pilasivat normaaliin kysynnän ja tarjonnan lakiin pohjautuvan työmarkkinan, jossa palkka maksettiin työntekijälle tehdystä työstä, kuten kuuluu. Nyt välitysfirmat vetävät välistä ja työntekijä saa pientä palkkaa pätkätöistään ja kärsii heittopussina kiertäessään eri työpaikkoja.

Työnantajat ovat ottaneet myös erilaiset harjoittelijat tekemään normaaleja tehtäviä pilkkahintaan. Varsinkin valtio ja kunnat käyttävät itsestään selvinä työntekijöinä erilaisia ilmaisharjoittelijoita.

Palkanmaksusta on tullut vitsi. Eipä ihme, että kulutus laskee. Kaikki hakevat sitä halvinta, ja pohja kai on saavutettu.

Syntymäaika ratkaisee paljon. 70-luvun alussa syntyneenä en kokenut lamaa pahana, koska opiskelin. Kesätöitäkin löytyi kun piti riman alhaalla. Kun valmistuin vuonna 97 oli jo nousukausi, joten olin valmistumisen jälkeen työttömänä tasan 3 viikkoa. Nyt kun katselee työhakemuksia rekrytoijan näkökulmasta niin kauhistuttaa miten harva on tehnyt ns oikeaa työtä, on paljon opintoja ja harjoittelupestejä, mutta oikeita työsuhteita ei juurikaan. Se on niin väärin näitä lahjakkaita nuoria kohtaan. Ja pelottavaa. Jos tukisysteemit vielä lakkautetaan ja hyvinvointivaltio puretaan, niin porukka on kohta kaduilla väkivaltaisissa mielenosoituksissa ja äänestää jonkun hitlerin valtaan.

Vierailija kirjoitti:

Palkanmaksusta on tullut vitsi. Eipä ihme, että kulutus laskee. Kaikki hakevat sitä halvinta, ja pohja kai on saavutettu.

Tuskin on pohja saavutettu, valitettavasti. Meillä on tällä hetkellä molemmilla töitä, vaikka toisella vain osa-aikaisia aika pienellä palkalla, mutta sen suhteen näyttää tilanne paranevan. Mutta nyt sillä meistä jolla on varmempi työpaikka on tulossa organisaatiomuutos.

Yritetään elää koko ajan entistäkin pihimmin, ainoastaan lasten harrastuksiin "tuhlataan". Koko ajan on epäilys, että tätä ei kauaa jatku, vaan kohta taas tulee töissä jotain ongelmia eteen jommalla kummalla (ja toivottavasti vain toisella). Ja samalla kaikki maksut nousevat.

Asuntoa pitäisi vaihtaa, kun nykyinen on ahdas, mutta mietityttää uskaltaako ottaa isompaa lainaa. Ja sitäkin suuremmalla syyllä säästetään entistä tarkemmin, että riski asunnonvaihdossa olisi mahdollisimman pieni.

Ja meillä sentään on mennyt aika hyvin verrattuna moneen, mutta melkoisen varovaisuuden epävarmat työmarkkinat ovat tuoneet. Joka näkyy jatkuvana kulutuksen kiristämisenä ainakin meidän perheessä.

En usko että vielä ollaan lähelläkään pohjia. Käytännössähän matalimmin palkattujen alojen palkanmaksu on jo ulkoistettu valtiolle. Ihmiset käyvät töissä mutta elävät tulonsiirroilla. Lopputulos on että kaikki ovat tyytymättömiä. Työnteon motivaatio tuskin on häävi jos ei työllä elä (puhumattakaan siitä että työkkäri lähettää kaikenmaailman palkattomiin työkokeiluihin) mutta ei sekään ole herkkua että verokarhu vie puolet tuloista eikä mikään tunnu riittävän.

Pohjia joudutaan etsimään sitten kun maksajat loppuvat ja ihmisten on pakko tehdä mitä tahansa (tai lähteä ylkomaille tekemään mitä tahansa) henkensä pitimeksi. Siitä ollaan vielä onneksi kaukana mutta jonkinlaista rakenteellista muutosta tarvittaisiin ettei siihen suuntaan mentäisi.

Vierailija kirjoitti:

Syntymäaika ratkaisee paljon. 70-luvun alussa syntyneenä en kokenut lamaa pahana, koska opiskelin. Kesätöitäkin löytyi kun piti riman alhaalla. Kun valmistuin vuonna 97 oli jo nousukausi, joten olin valmistumisen jälkeen työttömänä tasan 3 viikkoa. Nyt kun katselee työhakemuksia rekrytoijan näkökulmasta niin kauhistuttaa miten harva on tehnyt ns oikeaa työtä, on paljon opintoja ja harjoittelupestejä, mutta oikeita työsuhteita ei juurikaan. Se on niin väärin näitä lahjakkaita nuoria kohtaan. Ja pelottavaa. Jos tukisysteemit vielä lakkautetaan ja hyvinvointivaltio puretaan, niin porukka on kohta kaduilla väkivaltaisissa mielenosoituksissa ja äänestää jonkun hitlerin valtaan.

Koko Euroopassa on viimeisissä vaaleissa äänestetty vahvasti erilaisia nationalistisia puolueita. Tämä on sinänsä hyvä koska se (toivottavasti) tarkoittaa että ihmiset uskovat demokraattiseen prosessiin. Jos kuitenkaan mikään ei muutu ja ihmiset menettävät uskonsa demokraattiseen vaikuttamiseen niin sitten ei hyvä heilu.

Näyttäisi mahdolliselta että vapaa liikkuminen on tulossa tiensä päähän ja jatkossa näemme enemmän rajoituksia. Pääomarikkaat maat joissa on pieni väestöpohja (arabimaat, Singapore, jne.) joutunevat jatkossakin houkuttelemaan työntekijöitä ja yrityksiä ulkomailta mutta ne muodostanevat poikkeuksen. Jos tähän soppaan lisätään erilaisten tuontitullien yms vaikutus niin ehkä kotimainen tuotanto alkaa taas kasvamaan ja kotimarkkinat elpymään. Ei sillä nykyisenkaltaista elintasoa saavuteta mutta ehkä jonkinlaista 'oikeudenmukaisuutta'.

Aloitukseen vastaus, että tämähän se on se linja, mitä on ajettu. Oikeistolainen-kapitalistinen-politiikka, jossa vallassa olevat keski-iän loppuosuudella olevat kapitalistit pyrkivät hamuamaan kaiken omaisuuden itselleen ja pitävät nuoria uhkana omille rahoilleen.

Suomessa tätä on ollut rakentamassa etupäässä Kokoomus. Vanhukset haukkuvat Kokoomuksen johdolla nuoria laiskoiksi ja selittävät ongelmat sillä. Kivaa, kun 80-vuotiaat papat on koulutettu Kokoomuksen toimesta siihen, että tulevat kädestä pitäen opettamaan 30-vuotiasta, kuinka auto pestään.

Olisko aika tappaa kaikki 50 täyttäneet, niin saataisiin nuorten asemaa parannettua?

Vierailija kirjoitti:

Köyhempiä kuin koskaan? Mietitäänpä vaikka 30-v ikäisiä vuonna 1860. Melkein väitän, että olivat aika lailla köyhempiä koko ikänsä kuin nykypäivän kolmekymppiset.

Ei ollut kyse "koskaan", vaan kymmeniin vuosiin. Opettele lukemaan ja ymmärtämään lukemasi.

Vierailija kirjoitti:

Suurille ikäluokille kaikki tuli hopealautasella.

Ei tuokaan pidä paikkaansa.  Hoet mantraa, joka on osoitettu paikkansapitämättömäksi.

Vierailija kirjoitti:

Ei käy kateeksi nykynuoria. Töitä ei vaan ole, koulutus ei ole tae mistään, asuminen ja eläminen on järjettömän kallista eikä tulevaisuuskaan näytä kovin ruusuiselta. Väitän että meillä 70-luvulla syntyneillä oli paljon helpompaa.

Voi olla, jos synnyit 70-luvun lopulla. Itse synnyin 70-alussa ja valmistuin suoraan 90-alkupuolen lama-aikaan. Ei lähtenyt ura nousuun eikä varallisuus kasvuun. Sama monella ikätoverillani - moneskohan tutkinto on kenelläkin menossa, että on työllistynyt. Hyvin monella toimeentulon syrjään pääsemiseen meni paljon kauemmin kuin aiemmin, lisäksi työurat jäivät rikkonaisiksi; välillä pätkää, välillä koulun penkkiä ja lyhyitä työttömyysjaksoja. Kuulun itse myös tähän porukkaan. Nyt vasta 4-kymppisenä työt näyttävät vakiintuneen.

Vanhempieni varallisuutta en tule enää lopulla työurallani saavuttamaan, eläkkeen tasosta puhumattakaan. Ns. keskiluokkaisen isäni (ammattikoulutasoinen tutkinto, esimiesasema 6 alaista) eläke on suurempi kuin palkkani (akateeminen, esimiesasema 36 alaista).