Tutkimus: Nykyiset nuoret aikuiset köyhin sukupolvi kymmeniin vuosiin työttömyyden, hintojen nousun ja velkaantumisen takia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Köyhempiä kuin koskaan? Mietitäänpä vaikka 30-v ikäisiä vuonna 1860. Melkein väitän, että olivat aika lailla köyhempiä koko ikänsä kuin nykypäivän kolmekymppiset.

Tutkimuksessa verrattiin ikäryhmiä keskenään ja suhteutettiin tulot yhteiskunnan yleiseen vaurauteen. Yleinen vauraus on siis kasvanut jyrkästi, mutta samalla varallisuus on keskittynyt iäkkäämmille ikäryhmille.

Tiedän, tuo tutkimus kokonaisuudessaan löytyy netistä.

Ap kirjoitti kuitenkin näin "Uuden tutkimuksen mukaan nyt elävät 30-vuotiaat ovat köyhempiä kuin koskaan, vaikka siinä iässä pitäisi olla keskimääräisesti hyvät tulot". Hän ei mitenkään muistuttanut, että kyseessä on yhteiskunnan yleiseen vaurauteen viittaaminen, ei 30-vuotiaiden vertaaminen keskenään eri aikakausina, kuten tuo kopioimani ap:n sitaatti antaa ymmärtää.

Vierailija kirjoitti:

Ei käy kateeksi nykynuoria. Töitä ei vaan ole, koulutus ei ole tae mistään, asuminen ja eläminen on järjettömän kallista eikä tulevaisuuskaan näytä kovin ruusuiselta. Väitän että meillä 70-luvulla syntyneillä oli paljon helpompaa.

Jatkan vielä. Itse olen asunut pitkään maailmalla ja vaikka vuoden 2008 laman jälkeen on ollut aika tahmeaa vähän joka mantereella niin ei nelivitosen tilanne ole millään lailla vertailukelpoinen kolmekymppisten (tai alle) kanssa.

Ymmärtän täysin että nuoret katselevat ulkomaille ja/tai hakevat elämäänsä sisältöä muusta kuin työstä ja omistamisesta. Sinänsähän tuo on ihan järkevä filosofia, turhaa roinaa on maailmassa jo tarpeeksi, mutta sen pitäisi perustua valintaan, ei olosuhteiden pakkoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei käy kateeksi nykynuoria. Töitä ei vaan ole, koulutus ei ole tae mistään, asuminen ja eläminen on järjettömän kallista eikä tulevaisuuskaan näytä kovin ruusuiselta. Väitän että meillä 70-luvulla syntyneillä oli paljon helpompaa.

Et sitten muista 90-luvun alun lamaa? Se lama on jatkunut koko ajan muutamia lyhyitä vuosia lukuunottamatta. Kun valmistuin 90-luvun loppupuolella, töitä en saanut. Paria pätkää huomioimatta työttömyys on jatkunut toisen tutkinnon jälkeenkin, ja samaa taloudellista kurjuutta näen monella muullakin keski-ikäisellä. Nuorilla on joku nuorisotakuu ja töitä kaivetaan heille kivien ja kantojen alta. Mut joo, pidä harhakuvitelmasi.

Muistan kyllä. Vuonna 1970 syntyneenä opiskelin silloin ja mm. kesätöitä oli turha etsiä. Kesäksi sai kuitenkin opintotukea Kun vain suoritti kursseja. Valmistuin 1995 IT-buumiin ja siitä riitti vauhtia vuoteen 2000 asti. tein kyllä väitöskirjanikin sinä aikana joten jäin paitsi villeimmästä IT-hypestä.

Jotenkin tuo romahdus 2000 ei kuitenkaan tuntunut niin pessimistiseltä kuin 'tämä aika'. Tämä on tietenkin vain yhden ihmisen kokemus eikä ei välttämättä edusta ikäluokkaa laajemmalti

Monet muistelevat 1990-luvun lamaa, eikä varmasti ollut helppoa olla silloin vastavalmistunut Suomessa. Tämän päivän tilanne eroaa kuitenkin siitä merkittävästi huonompaan suuntaan, koska nyt tämä ongelma on maailmanlaajuinen, eivätkä suhdanteet ole missään länsimaassa paljon paremmat.

Ei käy kyllä kateeksi 80-luvun lopussa ja 90-luvun alussa syntyneitä, työpaikat ovat kiven alla eikä helpotusta ole tiedossa vielä moneen vuoteen. 2010-lukua voi kutsua menetetyksi vuosikymmeneksi, Suomesta on tullut "Euroopan sairas mies".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei käy kateeksi nykynuoria. Töitä ei vaan ole, koulutus ei ole tae mistään, asuminen ja eläminen on järjettömän kallista eikä tulevaisuuskaan näytä kovin ruusuiselta. Väitän että meillä 70-luvulla syntyneillä oli paljon helpompaa.

Et sitten muista 90-luvun alun lamaa? Se lama on jatkunut koko ajan muutamia lyhyitä vuosia lukuunottamatta. Kun valmistuin 90-luvun loppupuolella, töitä en saanut. Paria pätkää huomioimatta työttömyys on jatkunut toisen tutkinnon jälkeenkin, ja samaa taloudellista kurjuutta näen monella muullakin keski-ikäisellä. Nuorilla on joku nuorisotakuu ja töitä kaivetaan heille kivien ja kantojen alta. Mut joo, pidä harhakuvitelmasi.

Muistan kyllä. Vuonna 1970 syntyneenä opiskelin silloin ja mm. kesätöitä oli turha etsiä. Kesäksi sai kuitenkin opintotukea Kun vain suoritti kursseja. Valmistuin 1995 IT-buumiin ja siitä riitti vauhtia vuoteen 2000 asti. tein kyllä väitöskirjanikin sinä aikana joten jäin paitsi villeimmästä IT-hypestä.

Jotenkin tuo romahdus 2000 ei kuitenkaan tuntunut niin pessimistiseltä kuin 'tämä aika'. Tämä on tietenkin vain yhden ihmisen kokemus eikä ei välttämättä edusta ikäluokkaa laajemmalti

Heh! Itsekin olen 1970 syntynyt. Ja joo, kesätöitä ei ollut vuosiin. Valmistuin myöhemmin kuin sinä, ja työttömäksi. Kyllä sen ajan työkkäri kiusasi työttömiä aivan eri lailla kuin nyt. 2000-luvun ensi kymmenen olin töissä, mutta siihen se on jäänyt. Ja kyllä minun tilanteeni on aika lailla tuttu monelle. Nuorisotyöttömyys on vähän määritelmäkysymys. Minusta meitä pitkäaikaistyöttömiä heistä on pieni osuus, kun taas minun ikäiseni kärsivät tästä paljon. Jonkun verran vanhemmat taas ovat aika paljon vakituisissa työsuhteissa, koska ehtivät.

Vierailija kirjoitti:

Itsestä tuntuu näin kolmikymppisenä että koko elämä on yhtä opiskelua, eikä siltikään saa töitä vaikka minkä tutkinnon hankkisi.

Samoin. Tosin itse olen saanut määräaikaisuuksia. Elämä on kuitenkin juoksemista työpaikasta ja työnkuvasta toiseeen, kuin sätkynukke. Lasten hankkiminen tuntuu varmasti monesta vaikealta juuri tästä syystä.

Tuntuu hirveälle, olen syntynyt v.90 eli hetkeä ennen aallonpohjaa. Ensimmäiset sanat joiden merkitystä muistan ihmetelleeni olivat konkurssi ja saneeraus.  

 Ja lopulta myös valmistuin työttömäksi, eikä valoa näy tunnelin päässä. Tämä lama on jo pahempi kuin ysärillä, kun se on kestänyt jo 8 vuotta, eikä varmaan lopu ikinä. 

Tämän päivän ihmisillä on paljon paremmat yhteiskunnan tuet lasten ja työttömyyden varalle. Ja tavaroita ja palveluita on monilla paljon enemmän kuin lapsena. 

Aiemmin töitä oli takuuvarmemmin, mutta elämä oli suppeampaa. 

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu hirveälle, olen syntynyt v.90 eli hetkeä ennen aallonpohjaa. Ensimmäiset sanat joiden merkitystä muistan ihmetelleeni olivat konkurssi ja saneeraus.  

 Ja lopulta myös valmistuin työttömäksi, eikä valoa näy tunnelin päässä. Tämä lama on jo pahempi kuin ysärillä, kun se on kestänyt jo 8 vuotta, eikä varmaan lopu ikinä. 

Et sitten saanut työtä nuorisotakuuna? Mikset?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei käy kateeksi nykynuoria. Töitä ei vaan ole, koulutus ei ole tae mistään, asuminen ja eläminen on järjettömän kallista eikä tulevaisuuskaan näytä kovin ruusuiselta. Väitän että meillä 70-luvulla syntyneillä oli paljon helpompaa.

Et sitten muista 90-luvun alun lamaa? Se lama on jatkunut koko ajan muutamia lyhyitä vuosia lukuunottamatta. Kun valmistuin 90-luvun loppupuolella, töitä en saanut. Paria pätkää huomioimatta työttömyys on jatkunut toisen tutkinnon jälkeenkin, ja samaa taloudellista kurjuutta näen monella muullakin keski-ikäisellä. Nuorilla on joku nuorisotakuu ja töitä kaivetaan heille kivien ja kantojen alta. Mut joo, pidä harhakuvitelmasi.

Ei pidä paikkaansa. Laman jälkeen alkoi melko lyhyt nousukausi Nokian johdolla. Vuodet 95-2000 jotain olivat ehkä parhaita vuosia Suomen historiassa. Sen jälkeen kaikki on alkanut mennä vuosi vuodelta enemmän päin ........

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei käy kateeksi nykynuoria. Töitä ei vaan ole, koulutus ei ole tae mistään, asuminen ja eläminen on järjettömän kallista eikä tulevaisuuskaan näytä kovin ruusuiselta. Väitän että meillä 70-luvulla syntyneillä oli paljon helpompaa.

Et sitten muista 90-luvun alun lamaa? Se lama on jatkunut koko ajan muutamia lyhyitä vuosia lukuunottamatta. Kun valmistuin 90-luvun loppupuolella, töitä en saanut. Paria pätkää huomioimatta työttömyys on jatkunut toisen tutkinnon jälkeenkin, ja samaa taloudellista kurjuutta näen monella muullakin keski-ikäisellä. Nuorilla on joku nuorisotakuu ja töitä kaivetaan heille kivien ja kantojen alta. Mut joo, pidä harhakuvitelmasi.

Ei pidä paikkaansa. Laman jälkeen alkoi melko lyhyt nousukausi Nokian johdolla. Vuodet 95-2000 jotain olivat ehkä parhaita vuosia Suomen historiassa. Sen jälkeen kaikki on alkanut mennä vuosi vuodelta enemmän päin ........

Ja vielä 2008 vuoteen asti pieniä notkahduksia lukuun ottamatta. 

Poika kävi avovaimonsa kanssa pankissa. Siellä oli ihan ääneen ihmetelty ettei ole kulutusluottoja, ei pikavippejä eikä ensimmäistäkään maksuhäiriömerkintää. Ilmeisesti ovat nykyajan nuorilla aikuisilla ihan normaaleja. Enkä ihmettele. Silpputöitä (ei enää voi edes pätkätöistä puhua), työttömyyttä, epävakaita oloja jne. yhteikunna puolelta ei saa enää kuin turvatonta oloa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurille ikäluokille kaikki tuli hopealautasella.

Nii tuli kun miettii. Täällä vanhemmat ihmiset itkee, että nykynuoret on vässyköitä ja ennen vanhaan sitä tätä ja tuota.. joo oli se hienoo kun ei tarvinnut kun käydä jonkin sortin peruskoulu ja käydä kysymässä duunia, varmasti sai jotain. Nykyään pitää olla vuosia vieneet tutkinnot ja tutkinnot ja jotain laitetta tai konetta et saa käyttää jos et ole erillistä kurssia käynyt ja jotain korttia maksanut. huhheijaa. Ja kun se tutkinto on kunnialla suoritettu, ei haluta ottaa töihin ja maksaa siitä palkkaa, jolla tulee toimeen.

Oma isäni kertoi kuinka joskus 70-90 luvuilla paperimiehet olivat oman kaupunkinsa "herroja". Siis jos puhutaan tällaisista pienistä paperiteollisuuskaupungeista. Vienti veti ja maksettiin tosi isot palkat. Nykyään ei taida liikaa paperimiehiäkään olla kun tehtaat suljetaan ja siirretään jonnekin Kiinaan tai Brasiliaan, jossa paperia valmistetaan paskasta materiaalista.

Vierailija kirjoitti:

Poika kävi avovaimonsa kanssa pankissa. Siellä oli ihan ääneen ihmetelty ettei ole kulutusluottoja, ei pikavippejä eikä ensimmäistäkään maksuhäiriömerkintää. Ilmeisesti ovat nykyajan nuorilla aikuisilla ihan normaaleja. Enkä ihmettele. Silpputöitä (ei enää voi edes pätkätöistä puhua), työttömyyttä, epävakaita oloja jne. yhteikunna puolelta ei saa enää kuin turvatonta oloa.

Ja silti moni harrastaa maksullisia harrastuksia, matkustaa silloin tällöin, syö tai juo ulkona, omistaa auton tai sisustaa kotiaan. Asioita, joita vanhempamme tekivät huomattavasti pienemmin elleivät olleet johtajatasoa. 

Vierailija kirjoitti:

Tämän päivän ihmisillä on paljon paremmat yhteiskunnan tuet lasten ja työttömyyden varalle. Ja tavaroita ja palveluita on monilla paljon enemmän kuin lapsena. 

Aiemmin töitä oli takuuvarmemmin, mutta elämä oli suppeampaa. 

Lapsilisän ostovoima on laskenut viimeiset 20 vuotta. Vielä 1990-luvun alussa sai kotihoidontukea ja työttömyyskorvausta yhtäaikaa, nyt ne vähentävät toisiaan. Töitä oli silloin ihan eri lailla kuin nyt. lapsuuden tavarat ja palvelut eivät kovin auta aikuisena. ja muuten palveluista olen eri mieltä. Kun olen lapsi oli terkka koululla joka päivä. Nyt samaisella koululla on terkka kahtena iltapäivänä viikossa. Ei voida enää puhua palvelusta jos lääkäriin on puolen vuoden jono julkisella ellei ole pää kainalossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Poika kävi avovaimonsa kanssa pankissa. Siellä oli ihan ääneen ihmetelty ettei ole kulutusluottoja, ei pikavippejä eikä ensimmäistäkään maksuhäiriömerkintää. Ilmeisesti ovat nykyajan nuorilla aikuisilla ihan normaaleja. Enkä ihmettele. Silpputöitä (ei enää voi edes pätkätöistä puhua), työttömyyttä, epävakaita oloja jne. yhteikunna puolelta ei saa enää kuin turvatonta oloa.

Ja silti moni harrastaa maksullisia harrastuksia, matkustaa silloin tällöin, syö tai juo ulkona, omistaa auton tai sisustaa kotiaan. Asioita, joita vanhempamme tekivät huomattavasti pienemmin elleivät olleet johtajatasoa. 

Kyllä, juuri he joille kerrostuu varallisuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Poika kävi avovaimonsa kanssa pankissa. Siellä oli ihan ääneen ihmetelty ettei ole kulutusluottoja, ei pikavippejä eikä ensimmäistäkään maksuhäiriömerkintää. Ilmeisesti ovat nykyajan nuorilla aikuisilla ihan normaaleja. Enkä ihmettele. Silpputöitä (ei enää voi edes pätkätöistä puhua), työttömyyttä, epävakaita oloja jne. yhteikunna puolelta ei saa enää kuin turvatonta oloa.

Ja silti moni harrastaa maksullisia harrastuksia, matkustaa silloin tällöin, syö tai juo ulkona, omistaa auton tai sisustaa kotiaan. Asioita, joita vanhempamme tekivät huomattavasti pienemmin elleivät olleet johtajatasoa. 

Omat vanhempani syntyneet 49, eivät johtajia. Toinen ns tradenomi, toinen peruskoulupohjainen. Ovat matkustelleet, asuvat omistusasunnossa. Minä tuplamaisteri asun vuokralla, en edes haaveile matkustamisesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tämän päivän ihmisillä on paljon paremmat yhteiskunnan tuet lasten ja työttömyyden varalle. Ja tavaroita ja palveluita on monilla paljon enemmän kuin lapsena. 

Aiemmin töitä oli takuuvarmemmin, mutta elämä oli suppeampaa. 

Lapsilisän ostovoima on laskenut viimeiset 20 vuotta. Vielä 1990-luvun alussa sai kotihoidontukea ja työttömyyskorvausta yhtäaikaa, nyt ne vähentävät toisiaan. Töitä oli silloin ihan eri lailla kuin nyt. lapsuuden tavarat ja palvelut eivät kovin auta aikuisena. ja muuten palveluista olen eri mieltä. Kun olen lapsi oli terkka koululla joka päivä. Nyt samaisella koululla on terkka kahtena iltapäivänä viikossa. Ei voida enää puhua palvelusta jos lääkäriin on puolen vuoden jono julkisella ellei ole pää kainalossa.

Ja vähän tätä ennen lapset eivät päässeet helposti kunnalliseen päivähoitoon, perheissä oli yleensä yksi auto, hoitovapaata ei ollut, äitiyslomalta ei kertynyt eläkettä.

Koska nykyään ihmiset opiskelevat pidenpään. Ennen mentiin töihin heti peruskoulun jälkeen. Säästettiin 10 vuotta ja perustettiin perhe ja ostettiin asunto. Sitä kuitenkin maksettiin vielä 20 vuotta. 

Silloin sai töitä, mutta onko mukavampi tehdä raskasta työtä, kuin opiskella? Ja töitä tehtiin 6 päivää viikossa. En ymmärrä kuinka joku sanoo, että joku sukupolvi on saanut hopealautasella kaiken. Jokainen on rakentanut ja tehnyt elämänsä eteen töitä ja valintoja ja uhrauksia. Jos ajattelen omaa nuoruuttani 70-80-luvulla, niin materiaali oli ihan eri tasolla kuin nykyään. Yhdet kivat farkut ja toiset halvat housut koko vuodeksi. Poni-pyörä aikuisuuteen asti. Taskurahaa sai kun kävi töissä eikä se silloinkaan ollut helppoa. Kesätöillä mansikkamaalla tienattiin koko vuoden käyttövarat. Ruokana oli silakkalaatikkoa ja makkarakastiketta. Lauantaina sai limun ja lenkkimakkaraa. En muista että olisin koskaan muulloin limuja saanut. Harrastettiin mitä ilmaiseksi tai melkein ilmaiseksi pystyi. Vanhemmilla ei ollut harrastuksia vaan kaikki aika meni töissä ja kotihommissa ja jos aikaa jäi niin vanhemmat lepäsi. Harva perhe kävi etelässä. Omalta luokaltani vain neljä 34:stä oli matkustanut johonkin lomakohteeseen. Siis yläasteella. Ruotsissa tai Norjassa oli jotkut muutkin käyneet. Se maailma oli huomattavasti vaatimattomanpi kuin nykyään.